Aneeminen akebia

 ja muita juttuja muotopuutarhasta.

Kuvasin kesäkuun ensimmäisenä päivänä kukkaan tulevan 'Talvipuutarha' -jalosyreenin muotopuutarhan nurkalla. Värit sointuivat hyvin.

Nyt 'Talvipuutarha' on täydessä kukassa. Kukintoja on neljä, mutta se on ihan hyvä saavutus, sillä puska kukki viime vuonna vasta ensimmäistä kertaa. Kukinnot ovat kyllä kookkaita näyttäen jo nyt, miten ihana syreeni tuosta tulee!

'Talvipuutarha' kuuluu niihin vanhoihin helsinkiläisiin jalosyreeneihin, joita tutkittiin 2000-luvun alkuvuosina ja otettiin lisäykseen Hongiston Taimistolle. Olin ihaillut tätä vaaleanpunaisena kukkivaa upeaa kaunotarta aina Talvipuutarhan ohi mennessäni – olen Helsingistä kotoisin ja synnyinkotini oli Töölössä, siellä asuivat myös isovanhempani. Oli selvää, että vanhoista lajikkeista haluan ainakin sen.

Valitettavasti myyrät (vesi- tai pelto-) rakastavat syreenien juuria, niinpä olen menettänyt aika monta ihanaa syreeniä niille. Kun vielä valkohäntäpeurat kaluavat syreeneistä kaikki ne osat, joihin yltävät, on syreenien elo ollut täällä aika karua.

Mutta nyt on puutarha aidattu ja keksin tälle syreenille niin hyvän paikan, ettei tuossa mitään myyriä ole. Siinä on nimittäin entisen rakennuksen paikka ja maa on niin täynnä kiviä, soraa, tiilisilppua, kaakeliuunin paloja ja muuta roinaa, ettei siihen mikään otus saa onkaloa aikaan. Maahan oli aika vaikea saada kuoppaa, mutta kukaan ei ole niin sinnikäs kuin syreeninkukat silmissä kiiluen kaivava puutarhuri.

Maan karuus ei ole syreenille mikään ongelma, liiallinen märkyys on sen sijaan hyvinkin.

Mutta mennäänpä sitten itse muotopuutarhaan. Täältä vaahteran vierestä eli länsilounaan suunnalta näkymä on tällainen.

Tajusin tässä yhden asian, kun sattumalta luin viime syksyn istutusmuistiinpanoja. Kumman haileat liekkikuvioiset tulppaanit, joiden väitin olevan 'Flaming Flag', olivatkin 'Flaming Prince', joita istutin tähän syksyllä. Kuten muut prinssisarjan tulppaanit, ne ovat aikaisia. Ne kukkivat jo ja nyt on vuorossa näitä toisia, jotka ovat kai aiemmin istutettuja 'Flaming Flageja'. Mikähän ihme sai minut istuttamaan lähes identtisiä tulppaaneja tähän samaan penkkiin? 

No, ehkä se, että pidän tällaisista. Ja kukkivathan ne tosiaan vähän eri aikaan tuottaen pidempää kukintaa kaiken kaikkiaan.

Viimeisiä tulppaaneja viedään. Täällä on parina päivänä ollut aika lämmintä, eilenkin 20 astetta ja taas paistaa aurinko. Mittari näyttää 18. Syreenitulppaanit olivat ihanasti kukassa vielä pari päivää sitten.

Vanha ja uskollinen 'Blue Flag' on kirjaimellisestikin vanha. Kerrottu laventelinsininen lajike on 1700-luvun puolivälistä. Mutta eihän tämä ole laventelin...?

No ei ole. Minulla on ollut tämä tulppaani vuodesta 2006 ja alkuvuosina se kukki sen värisenä kuin pitää. Sitten sille tuli virus ja kukka muuttui tällaiseksi upean raidalliseksi pysyen yhä kerrottuna. Suorastaan rakastan tätä yllätyksellistä ja uskollista tulppaania. Upeat värit!

Tulppaanien kukinnan loppuessa saattaisi tulla kovakin surku ja parku, mutta kurjenmiekat pelastavat kaiken. Keväiset huhtikurjenmiekat sun muut kukkivat jo kaksi kuukautta sitten, mutta nyt on parrakkaiden kurjenmiekkojen vuoro. Ystävältä saatu vanha kääpiökurjenmiekka sinnittelee pallo-ohdakkeiden ja piikkiputkien välissä ja niiden toisellakin puolella, joka ei näy kuvassa. Urheusmitali tälle.

Synkät tummanvioletit kurjenmiekat eivät ole lemppareitani, mutta silti menin ostamaan tämän 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekan joitakin vuosia sitten. Sen vieressä kasvaa ihan villinä täällä kasvava koiruoho. Siirsin sen kukkapenkkiin, kun kaikki puutarhamyymälöistä hankkimani marunat aina vain kuolivat. Tämä on aivan täydellinen kontrastikasvi iirikselle.

'Banbury Ruffles' vain kukkii ja kukkii. Niin kuin kaikki muutkin parrakkaat kurjemmiekat. Siitä huolimatta, että tämäkin sai sahanpurukuorrutuksen aiemmin keväällä.

Voi olla, että se vaikuttaa tulevien vuosien viihtymiseen, sillä parrakkaiden miekkojen juuriston pitäisi olla pinnassa, auringon paahteessa, mutta kurjenmiekkani ovat saaneet myös kompostimultakuorrutuksia viime vuosina, eivätkä ne niin kovin pinnassa täten ole. Olen lannoittanut niitä parin vuoden ajan aivan järjettömästi (minun mittapuullani), sillä olen tosissaan halunnut nähdä kukkia. Olen viskannut niille huussikompostia, lannoitetta, tuhkaa, kanankakkaraetta, vielä eilen tein kierroksen luujauhon kanssa. Jos tämä on se vaivainen hinta, jonka joutuu upeasta kukinnasta maksamaan, teen sen enemmän kuin mielelläni.

Saman penkin toisessa päässä kukkii pikkukurjenmiekka 'Webelos'. Sillä on ihanat, heleät värit.

Jälleen kerran on upea kontrasti viileänsävyisen parran ja lämpimien kehälehtien välillä. Etenkin nuo joskus jopa hieman vihertävänkeltaiset ulkokehälehdet saavat harmaansinisistä parroista jännittävän lisän.

Tähän väliin Musti tuli esittelemään vaahteraansa.

Täältä vaahteran puolen takanurkalta näkee, että muotopuutarha on varsin runsas. Enkä ole vieläkään leikannut ja ohjannut 'Propertius' -tarha-alppikärhöä kasvamaan köynnöskaaren huippua kohti. Se on vuodesta toiseen tuollainen keskivälin pehko.

Mutta toisaalta: se on osannut ihan itse! Yksi verso on kasvanut ihan kaaren huipulle.

Toisessa köynnöskaaressa kasvaa rinneakebia, joka kukkii ensimmäistä kertaa runsaana. Mutta mitä ihmettä, sen pitäisi olla viininpunakukkainen!

Onhan noissa viininpunaa tuolla keskellä, mutta se akebia, johon aikoinaan ihastuin Hollannissa, oli täysin toisen värinen: kokonaan viininpunakukkainen. Kiinnostuin asiasta nyt niin, että kaivoin akebiani taimilapun lähes pohjattomasta taimilappulaatikostani. Istutin köynnöksen vuonna 2011.

Kyllä taimilapussa lukee vain Akebia quinata, eikä mikään albiinoversio siitä. Lapun kuvassakin on viininpunaiset kukat. 

Nettihaulla selviää, että akebiasta on olemassa vaaleita ja täysin valkokukkainenkin lajike. Tismalleen kuvani kaltainen kukka on muodossa, jolle on vain epämääräinen nimi "cream flowered" tai "cream form". 

No. Onhan tämä sikäli onnistunut, että sitten tämän istuttamisen olen tajunnut, että muotopuutarha saisi mieluiten olla pastellisävyinen. Ja olen ilmeisesti saanut vähän harvinaisemman värimuodon tavis-akebian paketissa. Kauppaan ei oikein voi enää mennä valittamaan, sillä ostin tämän Kauppilasta, joka on jo vuosikaudet ollut Flör ja yrittäjä on vaihtunut.

Köynnökseltäni tosiaan kului yli kymmenen vuotta tulla kukkaan. Ensimmäiset kymmenen vuottaan se paleltui talvisin lähes maan tasalle. Sitten se alkoi selvitä talvista yhä korkeammalle. Kaksi vuotta sitten tuli pari pientä nupputerttua, mutta ne näivettyivät kevään kuivuudessa. Viime vuonna näin ensimmäiset pari kukkaa, mutta ne olivat oudon haileita. 

Nyt tajuan, että ne olivat sellaisia kuin kuuluikin. Ja kun olen ensi pettymyksestäni toipunut, huomaan pitäväni oudon valjusta akebiastani kovasti.

Lisäksi tuli hyvä syy marssia taimikauppaan hankkimaan viimein se upottavan viininpunakukkainen perus-akebia!

Kuten kaikkialla muuallakin, on myös muotopuutarhassa hirmuinen rehotus. Toisaalta tämä on aika ihanaakin. Tämä oli visioni: puksipuuaitojen ympröimät hulvattomat kukkarehotukset. Saattaa vain olla, että tuolla välissä on jotain tärkeämpääkin sinnittelemässä tai peräti kuolemassa.

Etualalla on kaunis kaksivärinen vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Sitten on tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja... melkoisesti. Aikainen koristelaukka on 'Early Emperor'.

Idän suunnasta muotopuutarha näyttää tältä. Suunta on sikäli paras, että täältä päin näkyy eniten valmiita puksipuuaitoja. Monesta kohtaa ne kun ovat "work in progress". Suomesta ei saa pikkuruisia, edullisia puksipuun aitataimia kuin aniharvoin, joten työskentelen äärimmäisen hitaasti kasvavien pistokkaiden kanssa. 

Rehevin penkki on oikealla 'Åkerö' -omenapuun alla.

Tummakurjenpolville täytyy tehdä jotain, niin kauniita kuin ovatkin – ja aina täynnä pörriäisiä. Tuokin siementaimi ruhjoo vieressään kasvavaa loistokurjenmiekkaa, jota tuskin edes näkyy.

Minun pitää kohta kitkeä kaikki muut paitsi tämän väriset, joka on lajiketta 'Lavender Pinwheel'. Tämä on se sävy, joka muotopuutarhaan kuuluu – noita muun värisiä saa kyllä olla muualla. Lisäksi tämä on tuottanut spontaanisti pari valkokukkaista siementaimea, vaikka minulla ei kasva valkokukkaista tummakurjenpolvea ollenkaan entuudestaan. Ilmeisesti suht yleinen muuntuminen sitten, ja oikein tervetullut.

Punaruskeakukkainen 'Samobor' kasvaa muualla, mutta tietysti tännekin tulee sen värisiä siementaimia, kuten myös tummanvioletteja. Onhan tämä kaikki kukinta kyllä todella ihanaa ja odotettua, mutta puutarhurin töihin kuuluu myös ohjailu ja karsinta, ei voi mitään.

Varsinainen hempeyspläjäys löytyy vaahteran varjossa olevasta penkistä: kääpiöjapaninakileijan siementaimi – alun perin istuttamani kääpiöjapaninakileija oli tummanvioletti, sitten se alkoi risteytyä lehtoakileijan monien värien kanssa ja tuloksena on muun muassa tämä vaalea suloisuus. Tällä on ylöspäin katsovat kukat, aikainen kukinta ja matala kasvutapa emonsa mukaan, vaikka kukkien väri on ihan eri.

Vieressä kasvaa 'Blue Heaven' -tähtihyasintti. Olen kovin ihastunut camassioihin eli tähtihyasintteihin; kaikenvärisiin, mutta etenkin näihin vaaleansinisiin. Istutin näitä muotopuutarhaan toissa syksynä, mutta nyt en yhtään muista, kukkivatko ne viime kesänä. Eivät ainakaan usealla kukkavarrella.

Palataan taas kurjenmiekkoihin, sillä olen näistä nyt niin liekeissä. Nuppuja on joka puolella! Seuraavaksi kukkaan tulee korkeampia parrakkaita, kuten tämä 'White City' -tarhakurjenmiekka. Kuvasta voi ehkä nähdä, että siinäkin on useita nuppuja, suorastaan ennätysmäärä. 

On niin mahtavaa, kun huomaa tehneensä jotain oikein. Tiedän, että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy täydellistä ymmärrystä ja kanssailoitsemista.

Ihanaa aurinkoista päivää sinnekin!

Taidan mennä kumminkin vähän raivaamaan sitä rehottavinta kukkaloistoa, sillä sieltäkin pitäisi löytyä pari kurjenmiekkaa...

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Koiruoho Artemisia absinthium

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Rinneakebia Akebia quinata

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtihyasintti Camassia

Vuorikaunokki Centaurea montana