Samettia ja koirankieltä

 Vielä löytyy kuvia ja sitten siirrytään kesään...

Jutun innoittajana toimi tämä syksyinen kuva 'Burning Embers' -ryhmäsamettikukasta. Sehän alkoi kukkia vasta syksyllä.

Kukan kääntöpuoli on keltainen. Ihania nämä yksinkertaiset samettikukat!

Toinen väri-ilottelija on lehtimangoldi 'Rhubarb Chard'. Lisäksi tämä on kasvattanut uusia lehtiä lähes sitä mukaa kuin olen saanut satoa korjattua: ihan kuin sadun puurokattila, joka vain pursuaa ja pursuaa! Ehkä se nyt lopettaa, kun on saatu useampi pakkasaste parina yönä. Toisaalta nyt taas lauhtui, parhaillaan sataa vettä ja Ilmatieteen laitos lupailee puolillepäivin peräti yhdeksää lämpöastetta.

Timjamit pärjäävät säässä kuin säässä, jopa tämä kirjavalehtinen, jota jokin talvi verotti pahasti, mutta kuivan risukon keskellä on virkeää kasvua. Tämä on lähinnä koristeena, käytän enemmän tavallista vihreälehtistä, jolla on kapeammat lehdet. 

Taustalla talvikynteli, se on osoittautunut erittäin talvenkestäväksi, vaikka talvehtimisen piti olla epävarmaa. Lisäksi se on tuottanut lukuisia siementaimia jopa kiveykselle, mistä olen siirtänyt niitä mm. preerialle. Siemenestä sen alun perin kasvatinkin, kun taimea ei kaupoista löytynyt.

Yrttipenkki näkyy taustalla. Kylvin sinne kehäkukkaa keväällä, mutta niistä alkoi nousta pieniä sirkkalehtiä vasta syksyllä sateiden myötä. 

Kylvin myös kiinansipulia, sillä aiempi taimi kituutti pari kesää, kunnes kuoli lopullisesti kuivuuteen. Nämä siemenet eivät edes itäneet! Ilmeisesti se kaipaisi enemmän kosteutta kuin mitä täällä on tarjolla.

Ransun takaa on perunat jo korjattu, lisäksi sain nostettua nyt lokakuussa muutamia pikkusormen kokoisia porkkanoita ja pari vähän isompaa, ehkä etusormen kokoista.

Hyviä ne kyllä olivat, ja ehkä satoa saa vielä lisääkin – jätin suurimman osan maahan kasvamaan kokoa. Täytyy yrittää uudestaan ensi vuonna, sillä vastanostetun porkkanan herkullisuutta harva vihannes ylittää.

Heinäkuisessa kuvassa näkyy herneitä, jotka tänä vuonna jopa kasvoivat (viime vuonna kuivuivat lähes heti maasta noustuaan), tilliä ja porkkanat toiseksi viimeisessä ruudussa ennen perunoita.

Ihmettelin keskikesällä, eivätkö kehäkukat ole ollenkaan tuottaneet siementaimia, sillä yleensä niitä aina on. Syksyllä viimein alkoi muutamia kehäkukkia tulla kukkaan.

Syyskuisessa kuvassa näkyy korkea laatikko, jossa kasvavat lehtimangoldit. Tällä reunalla kasvimaa päättyy punahevoskastanjan hallitsemaan kapeaan istutusalueeseen pengermän reunalla. Vanhan venevajan oven takana on vuosi sitten syksyllä perustettu kolmiomainen istutusalue.

Kapea istutusalue sai viimein reunuksen tänä syksynä, monta vuotta se oli epämääräinen, kun se päättyi epämääräiseen kiveystä odottavaan tallottuun ja rikkaruohoiseen kohtaan. 

Nyt on paljon mukavampaa ja selkeämpää. Ostin tähän ihan tavallisia betonisia pitkulaisia reunakiviä, ne ovat ikuisia. Syyskuisessa kuvassa kukkii syysleimu 'Natural Feelings'.

Ja tuli tähänkin viimein kehäkukkia! Nämä keltaiset kukkivat tässä yllätyksenä viime syksynä, olen tainnut heittää niiden ohikukkineita kukkavarsia tuohon. Väri on todella nappi korostusväri leimulle. Kivaa, että ilmestyivät tänäkin vuonna.

Istutusalueen takana on vajaan metrin pudotus ruusu-heinätarhaan ja Rohaniin. Tässä kuussa sain kiveyksen lähes valmiiksi, vielä pari pussia laastia pitäisi saada roudattua kotiin joku kerta. Keväällä varmaan, sillä pakkanen ei ole hyväksi betonitöissä. 

Ihanaa, että tämä pitkään tekeillä ollut alue viimein alkaa valmistua!

Ovesta vasemmalle on portlandruusu 'Duchesse de Rohan', jonka kokoa tuli jo päiviteltyä joskus aiemmin. Keväällä kunnon leikkaus ja jokin tukisysteemi, joka pitää sen kasassa, ettei versoja leviä joka suuntaan. 

Se on aika hyvin pystykasvuinen, mutta alhaalla on aina joitakin rentoja versoja. Nyt, kun sen ympärillä on istutuksia, tarvitaan vähän tilaa ympärille. Aiemmin olin vain laittanut sen alle tuoksukurjenpolven jakopaloja, jotta siihen ei pesiytyisi rikkaruohoja. Ne ovat edelleen mainioita aivan ruusun alla ja saavat pysyäkin siellä.

Vii-mein-kin olen onnistunut tummakukkaisen pioniunikon kanssa! Kasvatin tätä 'Black Peony' -lajiketta, jonka siemenet ystävä oli lähettänyt, viime vuonna astioissa. Keräsin siemenet ja viskelin ne kaikki tähän uuteen kolmiopenkkiin, jossa oli keväällä paljon paljasta multaa, jossa itää. Ja ne itivät ja kasvoivat! Muistin myös kastella, kun kuljin vesiletkun kanssa kasvmaan laatikoita kastelemassa.

Aiemmat yritykset kylvää tätä ihanaa unikkoa erinäisiin kukkapenkkeihin eivät onnistuneet: kukan kukkaa ei tullut.

Yksi tuollainen kaunotarkin tuli. Se voi olla taantumista villimpään muotoon, mutta todella upea väritys siinä on!

Tässä on unikoiden syksyn viimeisiä kukkia. Keräsin jo siemeniä kaikista niistä siemenkodista, jotka olivat kuivuneet ja toivon, että saan pidettyä kantaa yllä. Naapurikin halusi siemeniä, joten osa menee hänelle. 

Kuvassa näkyy taustalla punahelmipihlaja, joka myös kasvaa tässä kolmiossa kasvimaan reunalla. Se on kasvanut hirveän huonosti, olisivatkohan myyrät järsineet sen juuria, kun pari vuotta sitten siitä kuivui kaksi korkeimmaksi kasvanutta versoa. Näin ollen sen hienoja vaaleanpunaisia marjoja ei vieläkään ole saatu nähdä, mutta toivottavasti jonakin vuonna!

Siirrytään ajassa taaksepäin syyskuun alkuun, jolloin unikot kukkivat vielä komeasti. Aivan kuvan vasemmassa reunassa kukkii myös isomaksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Maksaruohoon sain kimmokkeen blogeista, mieleen tulee ainakin Hiidenkiven puutarhassa -blogi, jossa Minna kertoo todella kattavasti ja innostavasti monista kasveista. Blogi on todellinen tietolaari ja inspiraation lähde, monen muun hyvän puutarhablogin ohella!

Vasemmalta kaartuvat oksat ovat paatsamaa Rhamnus schneideri var. mandshurica. Tulevaisuudessa tällä alueella on siis kaksi pientä puuta tai isoa pensasta (ruusun lisäksi); paatsama ja punahelmipihlaja. Niistä tulee mukavasti reunusta tälle nurkalle; suojaa tielle päin ja rytmitystä kasvimaa-alueen päättymiseen muutenkin.

Lähikuvassa isomaksaruoho 'Strawberries and Cream': herkullisen värinen! Pallerolaukka änkeytyy samaan kuvaan: minä myös, minä myös!

Heinäkuun lopussa otetussa kuvassa ovat pallerolaukat parhaimmillaan, kuten myös portlandruusu 'Duchesse de Rohan'.

Viimeisessä kuvassa matkataan heinäkuun puoleenväliin, jolloin keväällä pikku taimena hankkimani tiibetinkoirankieli oli kukkinut jo pitkään. Sen kukkavarret vain venyivät ja koko ajan tuli uusia kukkia. Ja minkä värisiä! Kuin kesätaivas.

Tämähän on yksivuotinen, joten toivon, että se osaa itse tuottaa siementaimia. Olen vähän surkea yksivuotisten kanssa, pitäisi muistaa kerätä siemeniä, mitä en suinkaan ole muistanut. Tai ehkä niitä voi vielä löytää...

Matka kesäkuvien pariin tuotti aivan ihanaa väri- ja kukkahoitoa verkkokalvoille. Kuva-arkistossa on kukkakuva toisensa perään, lähes pelkkiä kukkia! Miten voikaan olla niin paljon kukkia.

Olisiko nyt syksyn kääntyessä marraskuuhun itse kunkin sopiva hetki alkaa etsiä aurinkoisia ja kukkapitoisia juttuaiheita kesän kuvista? Siellä on myös vaikka kuinka paljon asiaa, josta ei edes ehtinyt kesällä kirjoittaa. Heitänpä tässä haasteen, tai kevyemmin vain vienon juttutoiveen kaikille puutarhabloggaajille.

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kiinansipuli Allium tuberosum

Lehtimangoldi Beta vulgaris ssp. vulgaris var. cicla

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Ryhmäsamettikukka Tagetes patula

Syysleimu Phlox paniculata

Talvikynteli Satureja montana

Tiibetinkoirankieli, kesälemmikki Cynoglossum amabile

Timjami, ajuruoho Thymus

Tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum

Ne asterit

 Viimein! Nämä totisesti ansaitsevat oman juttunsa.

Syysasteri 'Royal Ruby' on tullut esiteltyä jo jokin aika sitten. Syysmyräköissä se on kellahtanut vasten valkokukkaista kurkkuyrttiä. Oikeastaan aika hauska näky. Harmaakäenkukkakin on änkeytynyt mukaan kuvaan aidon linssiluteen tavoin. Tässä ruusutarhassa niitä kasvaa niin paljon, että vaikea on tähdätä ilman, että joku sen kukista kuvaan osuisi.

Toinen syysasteri kukassa on 'White Ladies'. Se elää Rohanissa tummalehtisen japaninkirsikan vierellä; puun toisella puolella erottuu valkoinen ruusunkukka, se on muutaman päivän takaisen ruusukierros-jutun Winchester Cathedral.

Enempiä syysastereita minulla ei taida ollakaan. Olen kyllä istuttanut, mutta ne ovat heittäneet henkensä. Purppurakukkaisen 'Winston S. Churchillin' häviäminen harmittaa; se on kauniin värinen. Täytyy hommata uusi.

Onneksi on muita astereita. Kaita-asteri 'Prince' on myöhäinen kukkija, mutta tänä vuonna se tuli kukkaan riittävän aikaisin ehtiäkseen täyteen kukoistukseensa. Kasvi vain on matala, polvenkorkuinen, kenties kuivan kesän syytä. Onneksi se asustaa kukkapenkin etuosassa, niin se näkyy silti.

Prinssin kauneutta täytyy katsoa läheltä, sillä kukat ovat pikkuruisia, viiden sentin kolikkoa pienempiä. Joskus suurin kauneus asustaa pienimmissä kukissa.

Tuoksuasteri 'Herbstschnee' on kerrankin pysynyt pystyssä ilman tukea, ehkä kuivan kesän ansiota sekin. Taustalla sitä komppaa täysin vapaaehtoisesti täydellinen rikkaruoho, saunakukka. Että osasikin valita sopivan paikan! 

Samassa penkissä kahden edellisen asterin kanssa on isotähtiputki 'Star of Fire'. Se aloitti kukinnan vasta syksyllä, samaa tekivät muutkin tähtiputket, tai ne harvat, jotka pihallani selviävät. 

Nämä eivät kunnolla viihdy eivätkä todellakaan leviä riesaksi, kuten joillakin pihoilla. Hyvä, jos pysyvät hengissä. Mutta tätä kukintaa voi jo kutsua runsaaksi!

Tähtiputken vieressä on Geranium shikokianumin viimeiset kukat tältä vuodelta.

Runsaskukkaisin asteri löytyy muotopuutarhasta, Musti esittelee.

'Little Carlow' on risteymälajike eli sitä ei lueta mihinkään lajiin. Se on syys- ja hertta-asterin välinen risteymä. Sen sinivuoletti sävy on aivan ihana syysvärien kanssa. Kuvassa on tarha-alppikärhö, jonka keltaisuus korostaa asteria täydellisesti.

En muista, näinkö ensin kuvan vai kasvin livenä, mutta joka tapauksessa se napsahti haluttavien kasvien listalle saman tien. Kukkia on joka ikinen vuosi yhtä paljon: kasvi on käytännössä kuorrutettu kukkiin. Sävykin on äärimmäisen kaunis.

Kasvutapa on mukava: matala ja tuuhea, ei leviä, eikä kaatuile. Täydellinen asteri!

Siinäpä ne olivatkin, onneksi on edes nämä, mutta haaveilen kyllä enemmistä astereista. Täytyykin jo kirjata ensi vuoden ostoslistalle.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hertta-asteri Symphyotrichum cordifolium

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Muutama muu kukka

 On nimittäin muitakin kuin ruusuja.

Preerian oranssikeltanot eivät meinaa lopettaa ollenkaan.

Samoin ryytisalvia, siinä on aina vain muutamia kukkia. Olen niin onnellinen siitä, että puska selvisi viimekesäisestä siirrosta ja on yhtä kookas kuin aiemminkin. Se on nimittäin todella kaunis ja haen mielelläni siitä teetarpeita ympäri vuoden.

Muotopuutarhassa kukkii valkokukkainen ranskantulikukka 'Album' komeammin kuin varmaan koskaan aiemmin! Taustalla voi erottaa myskimalvan ja mirrinmintun kukkia, nekin ahkeroivat yhä.

Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' lopetti sentään kukinnan, mutta se on koristeellinen kauniiden lehtiensä ansiosta. Kukinnasta huolehtii jättiverbena, joka haarautuu haarautumistaan.

Osa siirtämistäni 'William Dykes' -myrkkyliljoista on kallistunut kurjenmiekan sekaan, mutta siirto on silti onnistunut – nyt kukat näkyvät eivätkä ole muiden takana.

Taustalla on suosikkisalviani: ryytisalvian violettilehtinen muoto 'Purpurascens'. Sen päälle olen toistaiseksi heittänyt talvisuojaksi jonkin kankaan, jotta se talvehtii varmemmin. Lajikkeet ovat jalostetumpina usein arempia kuin perusmuodot.

Latva-artisokastakin toivon talvehtijaa, toistaiseksi en ole onnistunut. Enpä ole onnistunut kasvattamaan syksyyn mennessä tämän kokoista taimeakaan aiemmin, vaan ovat kasvaneet kituliaammin. Ehkä tällä kertaa onnistun. Tämä on keväällä muotopuutarhaan istuttamistani kahdesta taimesta kookkaampi. 

Muotopuutarhan kulmalla on kohta, jossa salaoja yhtyy tienvarren ojaan. Rakensin siihen jyrkän kivipengermän, jonka reunalle istutin 'Darjeeling Red' -vuorikonnantatarta ajatuksella, että se kansoittaa pengermän päällisen ja tuottaa nurmikolle kivan reunan. 

Ensimmäinen toteutui, jälkimmäinen ei – kyllä tuohon joku järkevä reunustus tarvitaan, sillä tatar hakeutuu etelään eli tielle päin ja heinä levittäytyy pihasta päin sen sekaan.

Kitkin heinikkoa tattaren seasta minkä kykenin ja otin uuden kuvan. Tämä on täydellinen syksyn kaunistuskasvi!

Herukkasalvia kukki koko kesän ja kukkii edelleen. Siirsin sen rikkinäisestä kastelukannusta järkevämpään ruukkuun, otin sisälle ja toivon hartaasti, että se talvehtii.

Tarharuostekukka 'George Davison' ansaitsee mitalin syyskukinnasta, sillä viimein vauhtiin päästyään siinä on koko ajan vain enemmän kukkia. Se siirtyi eteiseen, kun yöt ovat niin kylmiä.

Verikurjenpolvien ruska on yhtä komea kuin niiden kukintakin. Taustalla on marja-aronia sävy sävyyn.

Myrkkylilja 'Lilac Wonder' jaksaa vielä kukkia, siinä on hieno intensiivinen sävy.

On myös kukkia, jotka nyt vasta nousevat: syyssahramit! Ihan ihmeellistä, että nämä ilmestyvät nyt ensi kertaa tänä vuonna, vielä myrkkyliljojakin myöhemmin. Tuoreena ja uutena, kuin kukkaset keväällä!

Herukkasalvia Salvia microphylla

Jättiverbena Verbena bonariensis

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Marja-aronia – Aronia Prunifolia-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Myskimalva Malva moschata

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ryytisalvia Salvia officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikonnantatar Bistorta affinis 

Ruusukierros

 Ja vähän muutakin.

Vielä riittää nuppuja, mutta arvoitukseksi jää, moniko niistä avautuu. Tämän pitäisi olla köynnösruusu Giardina eli 'Tan97289', mutta vielä se ei ole innostunut tekemään pitkiä, köynnösmäisiä versoja. Kukkia on alle polvenkorkuisiin varrentynkiin kumminkin tullut jo kesällä ja nyt on uudet nuput. Kukat ovat erittäin ihanat, hyvin kerrotut, pehmeän vaaleanpunaiset.

Austin-ruusu Lady of Shalott meinaa, ettei kukinta vieläkään ollut tässä. Syyskuussa se oli tavattoman runsaskukkainen.

Samaa mieltä tuntuvat olevan harmaakäenkukat, jotka tuottavat aina vain uusia kukkia.

Ja kun niitä on paljon, on kukkiakin paljon! Harmaakäenkukat ovat erittäin ansiokkaasti kansoittaneet ruusujen välit ruusutarhassa.

Kasvimaan kulmauksen pikku penkin Austin-ruusu Tranquillity on valkokukkainen ja pystykasvuinen – hyvä, niin se näkyy jatkossa paremmin muiden takaa, kunhan tuosta kasvaa. Uusimmat nuput ovatkin sopivasti latvoissa, kun kesäinen kukinta tapahtui lähes maanrajassa.

Muutaman metrin päässä alkaa Rohan ja siellä kukkii toinen valkea Austin-ruusu Winchester Cathedral. Oikealla on japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja taustalla pensasaidan tylppöorapihlajien syysväriä. 

On mukavaa, kun puutarhan alueet muuttavat olemustaan syysvärien myötä. Matalalta paistava aurinkokin tekee paikoista eri näköiset kuin kesällä.

Muotopuutarhan Austin-ruusu The Pilgrim taisi viime vuonnakin olla myöhäisin ruusu kukassa, kun kuvasin sen kukkia vielä marraskuun puolivälissä juuri ennen talven tuloa. Nuppuja on runsaasti ja jos säät ovat suosiolliset, näemme marraskuun ruusunkukkia tänäkin vuonna.

The Pilgrimin juurella kasvaa uskollinen tupas valkokukkaisia 'Album' -syysmyrkkyliljoja.

Tavanomaisempaa ruusujen syysasua esittelee muotopuutarhan vaahteran toisella puolella kasvava tarhapimpinellaruusu 'Papula'. Se on tavattoman kaunis syksyllä mustine kiulukoineen.

Juhannuksen aikoihin otin kuvan papulanruususta keskellä yötä kello puoli viiden aikaan. Silloin oli näin valoisaa! Siis että voi kuvia ottaa! 

Nyt yhä pimenevät illat kuristavat kurkkua, mutta parin kuukauden päästä aletaan kulkea kohti valon aikaa... jaksaa jaksaa...

Hedelmätarhan ylärinteessä kasvaa ihastuttava myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde', joka yllättää lokakuisilla nupuillaan. Ne ovat tällaiset aprikoosinväriset, mutta avautuvat valkoisiksi – ihana, ihana ruusu!

Ojennan sinulle kuitenkin tämän täydellisen kukan, jonka löysin The Pilgrimin alaoksalta nuokkumasta lähes piilossa.

Aurinkoista syyspäivää!

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna