Sunday 24 July 2022

Ruusutarhan kesäheinä

 Olenkohan kirjoittanut ruusutarhasta edes keväällä? Aika menee niin vauhdikkaasti. Alkukesä on ainakin jäänyt väliin, mutta voi olla, että kevätkin.

Eipä ruusutarhassa ole kovin paljon kevätihmeitä, joten siksi se varmaan jää vähemmälle huomiolle. Valitettavasti lähes kaikki vanhemmat puna-valkoiset 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaanit olivat talven aikana taantuneet tai joutuneet myyrän suuhun, mutta viime syksynä istutetuista 'Carnaval de Rio' -triumftulppaaneista onneksi muutama kukki.
Helmililjat ovat puolestaan huomattavasti runsastuneet vain parissa vuodessa. Nämä ovat kookasta ja kivan vaaleaväritteistä tummahelmililjalajiketta 'Peppermint'. 
Keltalehtinen on mäkimeirami 'Aureum'. Olen siirrellyt sitä viereisestä kasvimaan yrttipenkistä tänne, sillä se on niin loistava maanpeittokasvi, ettei sitä tule mausteena käytettyä, siihen käyttöön voi kerätä tavallista vihreälehtistä.

Kevätkesällä tuossa kukki puna-ailakki niin pitkään ja kauniisti, että en hennonut sitä kitkeä pitkään aikaan.

Toinenkin Päivölän koepellolta tullut salamatkustaja-siementaimipioni ehti kukkaan kesäkuun alussa – ensimmäistä kertaansa – mutta vain yhden kukan voimin ja ehdin nähdä sen lähes lakastuneena. Nuppu oli ikävästi tummempaa pinkkiä, mutta kukka osoittautui täydellisen haaleaksi – hyvä. 

Tosin tässä penkissä on kyllä neonpinkkiäkin.

Siirsin pari vuotta sitten alun perin aivan liian kuivaan paikkaan heinikkoon istuttamani Wine and Roses (virallisesti 'Alexandra') -komeakotakuusaman ruusutarhaan. Ihme, että se oli vielä hengissä, nyt se on alkanut tuuheutua, vaikka onkin vielä minikokoinen.

Ruusutarhan ruusunäytöksen aloittaa orjanruusu, varmaan heleäorjanruusu, nykyisin kun tuokin jo jaetaan useampaan eri sorttiin, ja sen myötä ruusun lajinimikin on muuttunut. Tänä vuonna jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' onnistui kukkimaan niin pitkään, että olivat samaan aikaan kukassa.
Onpa tullut otettua kuva vinoon, mutta tuosta kuitenkin näkyy ratkaisuni rakentaa monimetriselle orjanruusulle yksinkertainen pergolatuki.

Kaunis orjanruusu on totisesti pergolansa ansainnut! Sen avulla ruusu on päässyt aiempaa paremmin esille. Ennen sen metrien pituisten ja vahvan käyräpiikkisten oksien alle ei ollut mitään asiaa, niinpä alue kasvoi nokkosia ja heinää.

Orjanruusun saaminen kuriin ja kiinni pergolaan mahdollisti alueen raivaamisen ja istuttamisen. Kaksi vuotta sitten Viherpeukaloilta hankituista 'Double Standard' -loistokurjenmiekoista ensimmäinen kukki tänä vuonna.

Vaikka orjanruusu on valtava, on pergola sen verran monta metriä pitkä, että istutin siihen kaksi muutakin köynnösruusua. Tai eihän orjanruusu mikään virallinen köynnösruusu ole, termi vain sopii siihen, sillä köynnösruusut ovat sellaisia, jotka tekevät monimetrisiä versoja, ja orjanruusu totisesti tekee. Pisimmät lonkerot lienevät kuusimetrisiä!
Pergolan yläpäähän hankin ihanan värisen 'Alchymist' -ruusun, joka kai luetaan köynnöstäviin, sillä sen versot kasvavat noin kolmimetrisiksi. Tänä vuonna ruusuni korkein verso on reilu metrinen, mutta kukka tuli vain aivan kasvin alaosaan. Kuvasta voi nähdä, että nämä puistoruusut ja muut jalostetut aloittavat sitten, kun orjanruusun terälehdet jo koristavat maata.
Valitettavasti pergolan toiseen päähän istuttamani luostarinköynnösruusu lienee menehtynyt, keväällä siinä oli vihreää versoa, mutta yksikään silmu ei puhjennut ja versotkin sittemmin ruskettuivat. Käyn ensi viikolla pikaisesti mantereella, yritän varmaan löytää uuden. Ehkä Pirilän Kukkatalossa Kaarinassa on.

Tässä ihanassa kombossa 'Alchymist' -ruusun edessä kasvaa myös kerrottu pikkujasmike 'Manteau d'Hermine', vielä hyvin pikkuisena, sillä se on vasta viime vuonna istutettu. Sen ja ruusun välissä on elleninneilikka, ihastuttava ja hyvin kasvuun lähtenyt kukkanen, istutin viime syksynä.

Pergolasta tänne päin siirrytään jo preerian puolelle, siitä joskus juttu erikseen, mutta tässä kuva alkukesällä siirretystä isosta ryytisalviasta, joka muutti yrttipenkistä tähän preerian reunaan. Onneksi se näköjään selvisi hengissä siirrosta. Toivottavasti se talvehtii tässä yhtä hyvin kuin yrttimaa-kohopenkissä, puska on yli kymmenvuotias.
Kuvan keskellä kukkii pellavalilja, se on tuollainen ihana väriläiskä. Kuva on kesäkuulta, salviassa on kyllä nytkin muutama yksittäinen kukinto.

Tässä kohdassa ruusutarha vaihtuu preeriaksi ja istutuksessa on enemmän heiniä ja niittymäisiä kukkia. Heinä on koristekastikka 'Overdam', sen takana häämöttää vaaleankeltaista niittyleinikkiä ja ketoruusuruohoa. Keskellä on sama pellavalilja.
On muuten todella virkistävää, että tässä on paikka, jossa saavat kaikki värit kukkia, kun muuten minulla on aika paljonkin värikoodattuja istutusalueita.

Heinän takana aamuauringossa kukki kiinanpioni 'Wladyslawa', näitä on tässä kaksikin kappaletta, kun kerran löysin Lidlistä edullisesti tätä lempparipionia.

Sama paikka, toinen suunta. Ketoruusuruoho (kuvan keskellä) aloitti jo tuolloin kesäkuussa ja kukkia porskuttaa edelleen, eikä loppua näy.

Otin tämän kuvan, kun 'Wladyslawan' vieressä kukki vanhaa vaaleanpunaista pioniunikkoa – erotatko, kumpi on pioni ja kumpi unikko? Vinkki: unikko on kerrottu, pioni yksinkertainen. 
Aika hauska hämäystemppu!

Sitten alkoi tulla neonpinkkiä, kun harmaakäenkukat aloittivat. Tässä loistokurjenmiekka 'Double Standard', taustalla kameliajasmike, josta olisi tarkoitus tulla valtava puska orjanruusun eteen, mutta se jotenkin kärsii kuivuudesta joka kesä. Sitten on pioniunikoita ja kirjavalehtinen etelänruusuruoho.

Ruusutarha ei ole suurensuuri, tässä se on oikeastaan kokonaisuudessaan. 'Wladyslawat' kukkivat hailean vaaleanpunaisina taustalla ruusutarhan yläreunalla. Kirjoapteekkarinruusu eli 'Rosa Mundi' -ranskanruusu aloitti kuvassa kukintaa ja edessäkin voi nähdä jotain kirkkaan vaaleanpunaista, korallin tyyppistä. 

Se on 80-luvun teinihuulipunan sävyinen harjaneilikka, jonka siirsin viime vuonna tähän (kuvan oikeassa alakulmassa). Olin kasvattanut sen siemenestä, väri tuli järkytyksenä eikä sopinut paikkaan, jonne sen olin ensin istuttanut. Tässä se on oikein hyvä.
Harmaakäenkukka on loistava, ja tässä sitä on nyt paljon. Olen siirtänyt sitä tähän muista paikoista, joihin se ei värinsä puolesta sovi, ja sitten viime vuonna Nila lähetti siemeniä, viskelin nekin tähän. Harmaakäenkukan lehtiruusuke on hyvä peittämään maata, ja kun tästä puskee edelleen kaikenlaista rikkaa, niin maanpeitto on enemmän kuin tervetullutta.
Risa korituoli toimii pionin tukena, sen pitäisi olla 'Coral Sunset', mutta saa nähdä jonakin vuonna, kun kukkii, mitä se sitten todellisuudessa on (on myös niitä Bauhausin muutaman vuoden takaisia juurakoita, joista jo tuli yksi väärän värinen).

Sitten tuli kukkaan muitakin ruusuja, ne vain ovat sen verran nuoria, että jäävät vähän muun kasvillisuuden peittoon. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on kirjavakukkainen 'Rosa Mundin' tapaan, mutta hieman eri tavalla. Aivan ihana. 
Etelänruusuruohon kukka halusi välttämättä päästä kuvaan suoraan ruusunkukan eteen, melkoinen linssilude. 
Ruusu teki vain muutaman kukan, toivottavasti tässä on enemmän nähtävää ja kuvattavaa ensi vuonna! Kasvu on ainakin reipasta, lupaa hyvää.

Kotimainen tarhakurtturuusu 'Syke' on toipunut viimevuotisesta myyrän syömäksi joutumisesta ja tuotti muutaman pienen kauniin kukan. Tässä on tosiaan valtavan kauniit, pienehköt, löyhän pallomaiset kukat ja melko täydellinen, pyöreän pensaan kasvutapa. 

Tähän värivalintaan en ole oikein tyytyväinen, mutta en tosiaan lähde kaivamaan 'Niobe' -kärhöä tuolta orjanruusun tyveltä enää pois. Siellä se on juurtunut jo pari vuotta. Ja varmaankin löytää vastakaikua sävylleen, vaikkapa sitten etelänruusuruohoista. 
Mietin vain sitä, että jos tämä ja persikkainen 'Alchymist' -ruusu kukkivat tässä lähekkäin samaan aikaan, niin ei se varmaan kovin onnistunut yhdistelmä ole... mutta hei, tämä on alue, jossa saavat kaikki värit kukkia! Niin sen piti olla!

Etelänruusuruohossa on ainakin suunnilleen samaa sävyä. Ruusutarhassa asustaa kaksi tätä kirjavalehtistä 'Thunder and Lightning' -etelänruusuruohoa, joka näyttäisi olevan vähän matalampi ja tiiviimpi kuin se perusmuoto. 
Vieressä kukkii tavallinen mäkimeirami, niitäkin olen tähän siirtänyt, sillä kaikki maata peittävä on tosiaan kotiin päin. Ruusujen alle sitä paitsi tarvitaan jotain tiheää kasvillisuutta, ja jos se ei ole mäkimeirami, se on sitten joku valvatti.

Ranskanruusu 'Charles de Mills' on myös vasta pieni, mutta jo isompi kuin viime vuonna. Kukkia tuli muutama, ne ovat taivaallisen kauniita. Villi palsternakka, jota suosin pinkin vastavärinä, on hyvä pari tälle.

Väliin taas näkymäkuva, mutta tämä on vähän kaukaa. Edessä on ruusu-heinätarhan pääty, sen jälkeen kasvimaa ja ruusutarha on sen takana, näkyy vaaleanpunaista ja limenvihreää, joka on sitä palsternakkaa.

Viime vuonna hävinneen Lady of Shalott -austinruusun menetys kirpaisi niin, että kun keväällä näin puutarhamyymälässä uuden, ostin sen heti.

Ruusutarhan alaosassa ison kiven takana oli tyhjä paikka, josta oli kuollut palloesikko, kurjenmiekka, yksi ruusukin kuoli siitä jo viime tai toissa vuonna. Toivottavasti se ei tarkoita, että tämä Lady of Shalott myös kuolee. Yritin istuttaa sen koholle, löysin navetasta hyvää historiallista olkimujua, jota lapioin runsain mitoin sekä istutuskuoppaan että ruusun tyvelle.
Jos korituolissa asuva pioni tosiaan on 'Coral Sunset', niin se voisi mätsätä kivasti aprikoosiseen ruusuun. Jos kukkivat samaan aikaan. 
Korituolista vasemmalle olisi se luostarinköynnösruusu, jolle kai pitänee järjestää muistotilaisuus.
Oikeassa reunassa on 'Rosa Mundi' kukassa.

'Rosa Mundi', harmaakäenkukka ja palsternakka; täydelliset!

Tässä kuvassa näkyy toinen tämän vuoden Austin-ruusu-hankintani, vastikään istutettu Boscobel. Näkyy myös teivadelmia, joita käyn napsimassa suuhun sitä mukaa kuin kypsyvät. Täällä eivät marjat ehdi pakkaseen asti.
Oikeastaan kuvan pointti on kuitenkin tuolla rautakartion alla, siellä taitaa olla tähkäverbenan siementaimi!

Tähkäverbena olisi ihana perenna, mutta ne eivät ole viihtyneet luonani monista yrityksistä huolimatta. Viime vuonna hankin jälleen uuden, nyt Sotkamon Taimistolta, ja istutin sen tänne ruusutarhan ja preerian yhtymäkohtaan.
Alkukesällä, kun kitkin, onnistuin nappaamaan verbenan varret nyrkkiin ja kiskaisemaan ne poikki – onneksi en sentään vielä juurineen maasta – ennen kuin tajusin, mitä olin tekemässä. Onneksi varrentyngät lähtivät uuteen kasvuun, sittemmin tajusin, että tässäkin on selvästi verbenan siementamia ympärillä! Ja sitten se edellisen kuvan taimi muutaman metrin päässä. (On tuossa kyllä nokkostakin).
Jospa viimein tähkäverbenakin olisi suostunut asettumaan tänne! Miten minusta tuntuu, että Sotkamon Taimistolta tuli hankittua erityisen hyviä taimia, kun niin moni niistä lähti hyvään kasvuun.

Nimittäin ihan sama juttu samasta paikasta hankitun ketoruusuruohon ja kultakärsämön kanssa, kumpikin näkyy tässä kuvassa taustalla. Niitäkin olen istuttanut ennenkin vailla menestystä, kasvit ovat kuolleet joko hitaasti tai nopeasti.
Taitaapa olla niin, että kun on taimisto, jossa taimia hoidetaan ja kastellaan asianmukaisesti, on niillä juuristo kunnossa ja elinvoima kohdillaan. Taimipurkin multakin saattaa olla laadukkaampaa eikä halvinta laatua.
Kuvassa tarkennus on kylläkin maarianverijuureen, tuo on ihan meidän saaren luonnonkantaa. Kävi niin, että kylvin Betweenin lähettämiä kirjavalehtisiä tähtiputkia, kissa käveli ohi maarianverijuuren siemen turkissaan – ne ovat tuollaisia kartion mallisia ja niissä on tarttumisväkäset – niinpä tökkäsin senkin siemenen samaan purkkiin.
Tähtiputket kuolivat paahteeseen, mutta maarianverijuuri selvisi ja nyt se kukkii. Kiva kasvi, lounainen erikoisuus.

Kun nyt ollaan tässä ruusutarhan yläpäässä, katsotaan tämäkin viime päivien ähellys. Hankin uuden verikonnantatar 'Rosean', sillä talvi vei sen, joka kasvoi rikkinäisen korituolin edustalla. Uusi taimi pääsi tähän, mutta tiellä oli iso kivi.
Kuva ei oikein kerro mittakaavaa, mutta kivi on noin 80 cm pituinen ja vähän liian iso ylös punnerrettavaksi – saisi sen kyllä, jos haluaisi, mutta en sitä mihinkään tarvitse. Käänsin sen rautakangella pystyyn, nyt se on oikeaoppisesti vähintään puolittain maassa, niin kuin taiteen sääntöjen mukaan pitää, jotta kivi näyttää luonnolliselta eikä maan päälle tipahtaneelta vierasesineeltä; tämä on muistaakseni jokin japanilaisen puutarhaestetiikan sääntö ja tottahan tuo on.
Kiven ympärillä on 'Overdam' -koristekastikkaa.
 
Vielä tästä samasta suunnasta ihana näkymä juuri nyt: Boscobel-ruusu, ketoruusuruoho ja taustalla harmaakäenkukkia. Jos en ole pinkin ystävä, niin tässä yhdistelmässä ja noiden palsternakkojen höystämänä – olen sittenkin.

Ainoa ikävyys on, että katsura ei millään ota viihtyäkseen ja kasvaakseen. Ymmärrän kyllä, että ensimmäiset vuodet heinikossa ja nokkosissa ja puoliksi hautautuneena orjanruusun alle eivät olleet sille paras alku kotiutumiseen, mutta tilanne on ollut parempi jo pari vuotta. 
Se vain kuivuu joka kesä tällaiseksi, lehdet riippuvat ja ruskettuvat. Ehkä jonakin vuonna sen juuret ovat riittävän syvällä? Se on ollut tuossa jo ehkä kymmenisen vuotta.

Katsurasta pitäisi tulla puu, mutta pari vuotta sitten istutettu nietospensas Deutzia scabra 'Plena' on isompi. Jostain syystä kaikilla nietospensailla on pihassani tosi minipienet kukat, en tiedä, onko ongelma puutarhani ilmasto vai se, että kuvittelin kukkien olevan jotenkin isompia. 
Toisaalta tämäkin puska on tosi nätti, joten ei haittaa.

Lisää järkkypinkkiä tulee 'Candy Twist' -syysleimusta, jonka ensimmäisen avautuneen kukan kuvasin tänä aamuna. 
Tätä hirvitystä en todellakaan menisi itse ostamaan, mutta tämä tuli joskus jonkun tilauksen kylkiäisenä, Viherpeukaloilta varmaan. Mutta hei – täällä saavat kaiken väriset kukat kukkia... Oikeastaan tuo on ihan ok juuri tässä.
Huomaa, että yritän psyykata itseäni tykkäämään neonpinkistä. Tässä kohdassa pihaa se jopa onnistuu. Mutta onhan tuossa vähän migreenin ainekset kyllä.

Tarhasarjalilja (tai joku muu mikälie liljaristeymä) 'Red Velvet' asustaa karhunvatun kahdella puolella ja oikeastaan sopii sen ja teivadelman sävyihin, vaikka onkin vähän outo täällä kaiken pinkkiyden luona. Ihana väri kyllä muuten.
Karhunvatut ovat vasta raakileita, niitä pitää vielä odotella kieli pitkällä.

Melkoinen maratooni taas, kiitos, että jaksoit loppuun! Nyt jotain marjaa suuhun, jotta palaudut!


Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä
Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'
Etelänruusuruoho Knautia macedonica
Harjaneilikka Dianthus barbatus
Harmaakäenkukka Lychnis coronaria
Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca
Kameliajasmike Philadelphus × virginalis
Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä, johon kuuluu myös teivadelma eli 'Tayberry', karhunvatun ja vadelman risteymä
Katsura Cercidiphyllum
Ketoruusuruoho Knautia arvensis
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Komeakotakuusama Weigela florida
Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora
Kultakärsämö Achillea filipendulina
Kärhö Clematis
Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä
Luostarinköynnösruusu Rosa Uetersener Klosterrose eli 'Tan99176'
Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria 
Mäkimeirami Origanum vulgare
Palsternakka Pastinaca sativa
Pellavalilja Lilium pumilum
Pikkujasmike Philadelphus × lemoinei
Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Puna-ailakki Silene dioica
Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä
Ryytisalvia Salvia officinalis
Syysleimu Phlox paniculata
Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä
Tummahelmililja Muscari armeniacum
Tähkäverbena Verbena hastata
Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

14 comments :

  1. Aika paljon marjaa menee täälläkin suuhun suoraan eikä pakastimeen, parasta syötävää juuri niin. Ihana Boscobel-ruusu, täydellisen muotoinen kukka.
    Ja tuo harmaakäenkukka, se on kyllä omapäisempiä kasveja joita tiedän. Kasvaa minulla vain siellä missä itse haluaa joten sitten se on joskus vähän omituisissa yhdistelmissä eikä siellä missä olisi parhaimmillaan.
    Minulla on samaa Red Velvet liljaa, se on ollut niin hyvä kasvamaan, että olen saanut siitä jakosipuleita. Taas pitäisi ottaa muutama uuteen kohtaan.
    Candy Twist on jopa minun, pinkin ystävän silmiin aika rajua, ehkä raidallisuus tekee sen. Vaikea yhdistää oikein mihinkään tuon väristä kukkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu ylelliseltä kierrellä puutarhassa katsomassa kukkia ja samalla napsia marjoja suuhun.
      Harmaakäenkukka on kyllä hassu. Toisaalta kaksivuotisena se ei kuitenkaan jää tyhmälle paikalle pysyvästi, mutta voi sitten seuraavana vuonna olla vielä tyhmemmällä paikalla :-D Sillä on niin pitkä kukinta-aika, että en meinaa sitä kitkeä tuolta, vaikka joistakin muista puutarhan paikoista kyllä.
      Mukava kuulla, että Red Velvetisi on kasvanut, se sopii. Pussissa taisi olla kaksi sipulia ja molemmat kukkivat nyt, karhunvatun molemmin puolin.
      Candy Twist on vähän liian keinotekoinen, tai ärtsy, tai jotain. Vaikea analysoitavakin :-D Siitä tulee mielleyhtymä jostain alati pyörivästä hyrrästä, ehkä se siksikin ärsyttää.

      Delete
  2. Toivon todella, että Lady of Shalot pääsee nyt jatkamaan eloaan, on siinä niin hieno väri! Samoin ihastuttavalta näyttää Alchymist- ruusun sävy! Vaikka punasävyiset ruusut ovat sellainen ruusun perusjuttu, niin aprikoosinsävy ruusussa on minusta jotain varsin kaunista, ehkä se on eksotiikkaa kaikkien perusvaaleanpunaisten ja pinkkien kurtturuusujen ylivoiman edessä. Preeriallasi on keveyttä ja kauniita sävyjä, heiniä repiessä omista istututksista ei aina tule ajatelleeksi, että heinilläkin on paikkansa, jossa niitä suorastaan kaivataan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, aprikoosisissa ruusuissa on jotain vähän erilaista kuin perusruusuissa. Tuollainen pehmeä aprikoosi on niin ihanan herkullinen väri muutenkin.
      Heinät ovat kivoja, ja etenkin niittymäisellä paikalla, jollainen preerian olisi tarkoitus olla.

      Delete
  3. Sinun orjanruususi on niin ihana! Se käy myös oikein hyvin yhteen tuon syreenin kanssa, kauniin hempeitä molemmat. 'Alchymist' ja 'Lady of Shalott' ovat suloisen värisiä. Näköjään olen ruennut ihastumaan tuollaisiin persikkaisiin sävyihin. Räikeän pinkistä en minäkään enää niin välitä, hempeät sävyt ovat nykyään selkeästi eniten minun mieleeni. Hauska tuo pionin ja unikon hämäys. Molemmissa on myös aika täydellinen vaaleanpunaisen sävy. 'Niobe' kärhöllä on myös kauniin värinen kukka. Huomasin aamulla ilokseni, että tänä vuonna hankkimassani 'Warszawska Nike' kärhössäni on muutama nuppu. Toivon, että niiden sävy on todellisuudessakin yhtä ihanan tummanpuhuva kuin kuvissa. Hitsi, tuo 'Boscobel' ruusu on sekin mahdottoman kaunis. Minun on varmaan pakko raivata mökkitontin toistakin ei-niin-märkää päätä puutarhaa varten, että saan tilaa kaikille ihanille kasveille, jotka eivät tontin keskiosan kosteudessa todennäköisesti menesty. :D Onneksi tonttia vielä riittää hullujen unelmieni toteuttamiseen. Minunkin tulee poimittua oman tontin marjoja enimmäkseen suoraan suuhun. Pakastimeen asti pääsee lähinnä herukoita. Mansikoita on aina ostettava pakkaseen, kun omalla pihalla niitä ei kasva riittävästi. Mustikoita sentään maltan poimia metsistä pakkaseenkin asti. Tänä vuonna tosin anoppi hoiti niiden keräämisen puolestamme. Puolukkaretkestä vielä haaveilen. Talvella on mukava päästä tekemään puolukkapuuroa tai puolukkajuustokakkua itse poimituista marjoista. Puolukkahilloakin voisin itse tehdä, jos oikein hurjaksi käyn. Sitä on viime aikoina pitänyt ostaa kaupasta. Vaan nyt taidan mennä poimimaan jokusen mansikan suuhuni, nam!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Orjanruusun monimetriset, luonnostaan kaareutuvat oksat oikein vaativat pergolaa tuekseen. Nyt se on paremmin ihailtavissakin. Valtavan kokoinen ruusu on aivan ihana kukkiessaan.
      Warszawska Nike on ihanan värinen! Kyllä ilman muuta tarvitset lisää puutarhaprojektia ;-) Onnea on monipuolinen tontti.
      Tämä marja-aika on niin ihanaa, kaikkia herkkuja saa suoraan puskasta suuhun. Puolukkajuustokakku kuulostaa todella hyvältä! Jos jostain löytäisi sellaisen vanhanajan murotaikinapohjaisen puolukkapiirakan ohjeen, niin sellaista pitäisi tehdä vaikka sitten ostopuolukoista.

      Delete
  4. On aina hauska verrata, mitkä värit tai väriyhdistelmät ovat toisten lemppareita ja toisille taas migreeniä tuottavia. Onneksi on paikka, johon sopii kaikkia värejä. Sinulla on hyvä ruusutarha ja pergolan rakentaminen todellakin kannatti. Toivottavasti ruusu Lade of Shalott saa nyt vahvan ja hyvän alun paikallaan ja viihtyy ja kukoistaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on niin totta, on hauskaa vertailla eri makuja ja myös kukkamakuja noin muuten.
      Kiitos, täytyy toivoa, että kaikki viihtyy, etenkin ne lempparikasvit.

      Delete
  5. Palio mahtuu ruusutarhahas ihanan färisiä kasvia, mutta harmaakäen kukkien färi, on jopa mulle, pinkin ystävälle, liian räivä, eikä sitä löyry puutarhastani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä tosi neonväri. Toisaalta tykkään sen lehdistä kovasti, ja kasvutavasta, ja huurteisten lehtien sekä ärtsyvärikukkien kontrasti on jotenkin aika hauska. Mutta ymmärrän hyvin, että se on sinulle liikaa.

      Delete
  6. Ei ollut ongelmia maratonmatkassa. Yhdistelmät osoittautuvat välillä ei-niin-mieleisiksi. Mutta näissä kuvissa löytyi oikein kauniita näkymiä. Minäkään en innostunut tuosta raidallisesta leimukukasta, näyttää hieman liian keinotekoiselta. Nuo mukulakivet näyttävät hauskoilta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on kestävyys kohdillaan ;-D
      Kaikilla on makunsa ja väriasiat kukin näkee omalla tavallaan. Voihan olla, että viininpuna-aprikoosi-yhdistelmästä tuleekin yllättävän hyvä. Ja voi olla, että kasveja kuolee, niinhän niitä joka vuosi kuolee... sitten voi istuttaa harkitumpaa tilalle.
      Keinotekoinen onkin hyvä sana kuvaamaan tuota raidallista kukkaa.
      Kiviä nousee joka paikasta, pienemmistä on ollut hyvä tehdä kasvimaalle kiveystä. Vielä ei ole materiaali loppunut, päinvastoin, sitä nousee joka lapioniskulla lisää!

      Delete
  7. Hyvin jaksoin kahlata tänne saakka. Ulkona on niin märkää, ettei viitsi heti aamusta lähteä sinne kastelemaan itseään. Yöllä nimittäin taas satoi...
    Orjanruusu näyttää hyvin kunnioitusta herättävältä tapaukselta. Pergola tuli varmasti tarpeeseen sen kanssa. Etelänruusuruoho halusi selvästi ilmoittaa, että olet valinnut oikean ruusun sen kaveriksi. Väriyhdistelmä on syötävän söpö.
    Hienon kiven sait melkein ylös punnerrettua. Välillä aina ihmettelen noita japanilaisten kivien upotus- ja asettelusääntöjä. Eivät heidänkään asetelmansa aina niin luonnollisilta minusta näytä, mutta makunsa kullakin. Siitä olen samaa mieltä, että suoraan maanpinnalle lätkäisty kivi näyttää usein epäluonnolliselta. Sen sijaan viidenkin sentin upotus voi muuttaa tilanteen aivan täydellisesti.
    En minäkään tuota syysleimua itselleni ottaisi, mutta toisaalta se sopii kivasti käenkukan väriin. Ehkä kauempaa katsottuna leimu näyttää valkoisemmalta ja kunhan se kasvaa vähän kookkaammaksi ja kukkii runsaammin, se voi tuoda hyvin raikkautta käenkukkien sekaan. Ehkä... :D Periaatteessa minulla ei ole mitään ärtsympääkään pinkkiä vastaan, mutta se vain vaatii oikeat kaverit. Tuossa leimun kukassa on joku sirkustelttafiilis.
    Hmm, vai marjaa suuhun... ehkä tuolta saattaisi löytyä joku kuukausimansikka, joka ei ole kosteudesta lähtenyt homehtumaan :D No ei vaineskaan, ainoastaan puutarhamansikoissa on ollut vähän homeongelmia, kuukausimansikat ovat marjoneet hyvin. Muuta täällä ei vielä ole kypsynyt, jos ei lähde metsään etsimään mustikoita. En lähde.
    Mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Orjanruusu on tosiaan hirmuinen. Monimetrisissä lonkeroissa on vankat, kipeää tekevät piikit. Olen niitä raivannutkin, mutta tontin reunoilla kasvi toimii peuraesteenä varsin hyvin, jos sen leveälle kasvutavalle vain on tilaa. Jopa peura kunnioittaa sen piikkejä, vaikka muuten peurat eivät kovin järkeviltä elukoilta vaikuta (kun juoksevat usein suoraan aitaa päin, esimerkiksi).
      Voi hitsi, taas teillä sataa! Se putki, se vesiputki... Täälläkin kyllä sataa, mutta tuulee niin paljon, että ikkunaa vasten lentäneet pisarat ovat muutamassa minuutissa kuivuneet. Pitäisi sataa oikein rankasti ja pitkään, sanotaanko viikon putkeen, että maa alkaisi kostua.
      Tällä tuulella ei sademittari ehkä pysty vaakasuunnassa lentäviä pisaroita edes nappaamaan... minun pitäisi rakentaa sen suulle isompi suppilo, niin alkaisin saada parempia sademääriä!
      Totta, japanilainen puutarhaestetiikka on pitkälle idealisoitua ja tyyliteltyä luontoa, liian täydellistä ollakseen oikeaa. Kivihomma on kyllä ihan totta. Minulla sattuu olemaan preerialla yksi järkäle, joka on vain maan päällä (ehkä toisten kiven päällä, sillä paikka on aivan täynnä kiviä). Sitä voisi yrittää saada uppoamaan tuon 5 cm, jos se ei vaadi kivien kaivamista sen alta... selkäni kestää huonosti enää kivien kaivuuta.
      Tämän leimunkin kanssa pätee tuo, että oikeat kaverit, niin joka väri on kiva. Tässä paikassa puutarhaa se menee oikeastaan oikein hyvin. Eikä ole jatkuvasti silmien alla, sillä alue on kauempana talosta eikä edes näy ikkunoistani. Rehottakoot siellä ;-)
      Leimut kyllä kuuluvat myös kasveihin, jotka eivät millään ota viihtyäkseen, kuten aiemmin mainitut ritarinkannukset ja myös ukonhatut. On niitä hengissä, vaikka yhtä paljon on kuollut, mutta tuskin kukkivat, eikä varsiakaan nouse kuin yksi tai kaksi polvenkorkuista.
      Ruusutarhan olemus muuttuu varmasti vuosi vuodelta, tuskin harmaakäenkukkia jatkuvasti näin paljon on. Viime talvi vei sormustinkukkien lehtiruusukkeet, mutta niitä on nyt kasvanut sen verran, että ensi vuonna taas niitä on.
      Voi hitsi, kunpa saisitte poutaa ja hyvät mustikankeruusäät ja muutenkin aurinkoa, että marjat kypsyisivät! Ei mene tasan taas.
      Kiitos, hyvää (aurinkoista!) viikkoa sinnekin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!