Saturday 9 July 2022

Mutapuutarhan ympärillä

 Osa kukoistaa, osa on hävinnyt.

Mutapuutarhasta johtaa isoon tienvarren ojaan salaojaputki, mutta viime talvena se jäätyi umpeen. Mutapuutarhan ympäristöön kertyi jääalue, joka ulottui monen metrin päähän varsinaisesta mutakuopasta. 
Tällä reunalla suopayrtti on yllätyksekseni hävinnyt, luulisi sen olevan perinnekasvina hyvinkin kestävä. Toisaalta kaipa se osaa tuottaa siementaimia. Rohtovirmajuuri on onneksi kestänyt talven olosuhteet täydellisen hyvin ja tuottanut siementaimiakin sinne tänne. Se on niin valtavan kaunis, että olen hyvin iloinen.

Mutapuutarhan toisella rannalla on parin neliömetrin alue, joka on saanut eniten takkiin. Siinä ei kasva enää oikeastaan mitään, muutama unikon siementaimi. Tästä on hävinnyt mm. himalajanjättililja, mikä kirpaisee jättimäisesti. 
Lähempänä katajaa ei jääkantta enää ollut ja siinä ovat onneksi koristekasvit elossa.

Kesäkuun puolella olivat mukulaleinikkien lehdet lakastumassa ja unelmatädyke kukki.

Siemenestä kasvatetut aidot englanninsinililjat kukkivat myös, onneksi en ollut istuttanut näitä lähelle mutapuutarhan reunaa. Siemenestä kasvattaminen on osoittautunut ainoaksi keinoksi saada tätä aitoa lajia eikä espanjansinililjaa tai näiden risteymää, jota näyttää kaikista englanninsinililjana myydyistä sipulipusseista tulevan.
Edessä on jokin mystinen tähdikki, olin luullut, että kaikki minulla kasvavat ovat toukokuussa kukkivaa turkintähdikkiä. Tämä on varmaan sitten sarjatähdikkiä. 
Toisaalta oli aika myöhäistä englanninsinililjallekin kukkia vasta juhannuksena – Britannian metsissä ne kukkivat huhti–toukokuussa!

Mutapuutarha on savinen kuoppa tonttini märimmällä paikalla. Virmajuuret näkyvät oikean alanurkan penkissä, äsken mainittu katajapenkki on vasemmalla. 
Tällä hetkellä mutapuutarha on kuivana, pohja on tummaa savea, joka halkeilee kuivuudessa. Siinä kasvaa melkoinen määrä vihvilää, mutta kasvakoon. Keskellä mutapuutarhaa näkyy ratamosarpion soikeat lehdet. Se kukki aivan upeasti tänä vuonna, mutta en tajunnut ottaa siitä silloin kuvaa.

Tässä välissä piti käydä tarkistamassa, olisiko mutapuutarhaan tullut vettä. Palasin eilen illalla kotiin, ja viikon aikana tulleista pikku sateista oli kertynyt mittariin vain 3 mm (haihtumisen huomioon ottaen ehkä 4–5 mm sademäärä viikossa). Kasvit lurpottivat siellä täällä ja nurmi on edelleen kulottunutta. Onneksi oli tullut edes sen verran vettä.
Mutta tänään on onni myötä. Pitäisikin laittaa lotto vetämään. Kerrankin meille osuvat saariston rankimmat sateet! Houtskarista vyöryi meillekin kunnon ukkonen, salamia ei juuri tähän ole ainakaan vielä tullut, mutta ensin alkanut rauhallisempi sade ja kolme kunnon ukkoskuuroa ovat tuottaneet sademittariin jo 12 mm! Yhdessä päivässä! Eikä päivä vielä ole ohi.
Mutta mutapuutarhan pohja on edelleen vedetön – vettä saisi tulla todella paljon enemmän, silti tämä on jo ihan lottovoitto.

(Paitsi että Wimbledonin naisten loppuottelun aikaa ei tarvitsisi ukkostaa, niin sitä uskaltaisi katsoa)

Onneksi mutapuutarhan reunan alppiruusu selvisi jääkaudesta, vaikka sekin oli jään kurimuksessa. Se kukki yhtä aikaa vastarannan tarhaidänunikon kanssa, siemenestä kasvatettu nimetön persikkainen lajike.
Alppiruusu on ihan perus-puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', mutta selvästi ei viihdy kunnolla, kun ei ole yli kymmenessä vuodessa kasvanut kääpiötä suuremmaksi. Paikka on kyllä haastava, sillä talvella voi olla märkää tai jopa jäätä, kesällä kosteutta ei sittenkään ole riittävästi pintajuuriselle kasville.

Tarhaidänunikoita oli tässä enemmän, mutta onneksi tämä yksi selvisi. Tämä kasvaakin kauimpana siitä jääkentästä, joka talvella muodostui.

Ransu lannoittaa.

Viime syksynä ostin tummatähkämunkin muutaman muun kasvin kanssa Sotkamon Taimistosta. Tätä olin sujuvasti ihaillut kuvissa, mutta ei ollut tullut kaupoissa vastaan. Mahtavan tummat kukat avautuivat kesäkuun alussa.

Täytyy kehua taimien laatua. Kaikki Sotkamon Taimistolta elokuussa hankkimani taimet ovat nousseet hyvin tänä vuonna, munkkineilikkaa lukuun ottamatta (olipa munkkipitoiset ostokset). Joukossa on ketoruusuruohon ja keltakärsämön taimet, ja ne eivät aiemmin olleet pysyneet kauaa hengissä. Munkkineilikkaakin täytyy joskus kokeilla uudemman kerran, nyt oli niin vaikea talvi.

Olisipa huippua, jos tummatähkämunkki ja sysikurjenmiekka kukkisivat joskus yhtä aikaa. Nyt kävi niin, että kun munkki lopetti, kurjenmiekka aloitti.
Kurjenmiekan takana näkyy nousussa virginiantädykkö, ihana juttu, että sekin selvisi jääkaudesta. Jääkansi oli näidenkin kasvien kohdalla.
Komea röyhy on ihan luonnon vihvilää, itsekseen tullut, mutta olen alkanut nähdä sen koristearvon.

Sysikurjenmiekka ja tummatähkämunkki ovat aivan saman värisiä, kasvupaikoilla välimatkaa pari metriä. Ehkä jonakin vuonna yhtäaikaisuus toteutuu.

Mutapuutarhan vastakkaisella laidalla saunan nurkalla viihtyy kirjokurjenmiekka 'Kermesina'. Sekin kukki jo kesäkuussa. 

Puutarhani on jo sen kokoinen, että on mahdottomuus raportoida kaikesta ajantasaisesti tai ylipäätään kaikesta. Täytyy vain valita pala kerrallaan ja kertoa pieniä osia, valtaosa on sivuutettava. Olisi niin mukavaa jakaa ihan kaikki ihana ja kirjata asiat myös itselleni muistiin, mutta silloin pitäisi blogata joka päivä tai pari kertaa päivässä!

Katsotaan nyt vielä tällä puolella mutapuutarhaa olevan puolivillin kohdan suksee. Tässä kukkii Samettihortensian siemenestä kasvattama jalokallioinen 'Rosa Juwel'. Tähän en ole erityisemmin perustanut kukkapenkkiä, istuttanut vain jotakin heinikon ja nokkosten sekaan. Tässä kasvaa myös tämän saman kylän vanha minttu, tosin viime talvi näyttää vieneen siitä suurimman osan, tai olisiko sen juuret maistuneet myyrille?
Jalokallioista ei kuitenkaan ole syöty, ja se on jo tuottanut lisätaimiakin. Ihan huippua! 

Vaikka paikka on mutapuutarhan reunalla, on tämä kohta todella kuiva. Taustalla näkyy ruusu-heinätarha ja sen takana uusi puutarhaovi. Musti lojuu kivellä, jonka eteen olen halunnut pientä aukiota. Jossain vaiheessa ajattelin kiveystä, mutta sitten päädyin vain nurmikenttään, joka on levennys koko Rohanin pituisesta nurmikäytävästä (Rohan pilkottaa oikeassa reunassa).

Toisen ison kiven vieressä kukki valkokukkainen etelänkurjenmiekka aivan upeasti tänä vuonna. Kivet ovat hauskasti eri luonteisia, tämä on pysty ja terävä, se toinen on laakea. Vähän kuin japanilaisen puutarhan "kilpikonna"- ja "kurki" -kivet. Tai jos Mustilta kysytään, niin laakealla kivellä levätään ja pystyllä kytätään.

Loppuun kaikken tuoreimmat mutapuutarhan alueen kuulumiset. Keväällä kerroin 'Guinea Gold' -marhanliljan valtavan paksuista versoista. Sitten alkoi nuppuja kehittyä. Kerkesin jo pelätä, että kasvi ehtii kukkia ohi sen viikon aikana, kun olin poissa kotoa.

Mutta hurraa! Eilen illalla kotiin tultuani minua oli vastassa tällainen ilmestys. 
Kuten Rikkaruohoelämää-blogin Between totesi, näiden kuvaaminen on vaikeaa. Yksi varsi on parimetrinen, tuo toinen puolitoistametrinen, näiden lisäksi on kaksi metristä kukkavartta. Kukkien määrä näyttää olevan suoraan verrannollinen varren pituuteen.
Näitä on tässä kaksi muutama vuosi sitten istutettua sipulia. 

Tähän väliin on myös hurrattava sitäkin, ettei peura ole edelleenkään käynyt pihallani, muuten ei olisi näitä kukkia, kuten ei virmajuuria, kurjenmiekkoja, tädykköä eikä ruusujakaan. Mutta ne ruusut jätetään toiseen juttuun.

'Guinea Goldit' asuvat katajan vieressä. Takana näkyy toinen ilon aihe: tarhalyhtykärhö Princess Kate eli 'Zoprika' heräsi myöhään ja on jo kivunnut lähes kahteen metriin. Se tuntuu heräävän myöhään joka ikinen vuosi, ja se ei haittaa. Pääasia, että se on pysynyt nyt jo monta vuotta hengissä!

Edelleen jyrisee vaimeasti, mutta taidan silti laittaa antennin televisioon kiinni ja virittää Wimbledonin taajuuden.
Jännittävää loppupäivää sinnekin!


Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta
Etelänkurjenmiekka Iris spuria
Himalajanjättililja Cardiocrinum giganteum
Jalokallioinen Erigeron Speciosus-Ryhmä
Kirjokurjenmiekka Iris versicolor
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Munkkineilikka Dianthus carthusianorum
Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica
Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis
Sarjatähdikki Ornithogalum umbellatum
Suopayrtti Saponaria
Sysikurjenmiekka Iris chrysographes
Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä
Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä
Tummatähkämuntti Phyteuma nigrum
Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum
Unelmatädyke Veronica gentianoides
Vihvilä Juncus
Virginiantädykkö Veronicastrum virginicum

16 comments :

  1. Kaikesta raportoiminen olisikin haastavaa tai pitäisi olla sellainen puutarhassa oleva jatkuvat livelähetys, johon kävisi välillä kertomassa parit kuulumiset ja esittelemässä jonkin kasvin. Kerran olen istuttanut sysikurjenmiekan. Se ei ole kukkinut ja olen muutenkin surkea kurjenmiekkojen kasvattaja. Se on kovin vain hienon värinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ihana livelähetys-idea! Harmi, ettei sysikurjenmiekkasi ole kukkinut. Se on niin erikoinen.

      Delete
  2. Voi mahtavaa, sait sadetta ja puutarhalle vettä. Sysikurjenmiekka ei menesty meillä eikä myöskään Kermesina. Viime talvi taisi olla kaikille mintuille kova, minulla hävisi piparmintusta yli puolet ja se nousi todella myöhään, ehdin hätääntyä, että koko kasvusto kuoli. Mutta ei sentään. Suopayrtin häviäminen on ihme, olen ajatellut ettei sitä tapa mikään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan mahtavaa, että oli kunnon sadepäivä useine kuuroineen. Äärimmäisen harvinaista herkkua kesällä!
      Eikös sinulla juuri ollut se sysikurjenmiekan erikoinen kelta-tumma muoto? Vai muistanko ihan väärin.
      Kirjokurjenmiekka vaatii kosteaa kasvupaikkaa.
      Mintusta on täälläkin jotain jäljellä, mutta yllättävän vähiin meni. Minäkään en olisi uskonut, että suopayrttiä mikään hävittää, kun se kykenee rehottamaan vuosikymmeniä villiintyneillä pihoilla. Tänään juuri syynäsin, ei siementaimen siementaimea. Ehkä joskus tulevaisuudessa kumminkin, siemeniä voi joskus itää pitkänkin ajan päästä.

      Delete
  3. On hyvä kun saitta lopullakin vettä. Meilläkin on kärsitty kuivuudesta, nyt on satanu 10mm.
    Kaikenlaista ihanoo kukkijoo siulla siellä onkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä, että teillekin tuli edes tuo määrä. Tiistaille on tänne luvassa uusi sadepäivä. Se olisikin optimi, että sadetta tulisi kaksi kertaa viikossa. Heinäkuussa se on todella harvinaista, joten olo on lottovoittajan.

      Delete
  4. Vau mikä kukinto tuolla marhanliljalla!
    Ja ihanaa että teilläkin on satanut, jopa enemmän kuin meillä!
    Kesällä olisi niin paljon raportoitavaa puutarhasta, mutta kun ei malta istua koneella. Pitää varmaan talven aikana kaivaa näitä kesäkuvia esiin ja ladata silloin niitä blogiin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on jättikokoinen kukinto, taitaa olla pihani paras paikka marhanliljalle tai sitten tuo yksilö on joku bodari ;-) Viereinen ei ole ihan noin iso. Tuossa on varmaan viisikymmentä kukkaa yhdessä varressa, tai ainakin melkein.
      Tänään ei pitänyt sataa, mutta parhaillaan pieni harmaa pilvialue on juuri yllämme ja pudottaa meille vedet! Pistin nyt loton vetämään :-D
      Talvella on kiva katsoa puutarhakuvia, mutta kun tekisi mieli kertoa kaikesta juuri silloin kun kaikki ihana tapahtuu.

      Delete
  5. Hyvä Ransu! Lannoitusapu on takuulla avuksi rehujen kasvuun.

    ReplyDelete
  6. Kävin taas lukemassa viimeisimmät kolmet postaukset kerralla ja täytyy kyllä ihmetellä miten hirveän paljon kaikkea ihanaa mahtuu yhdelle tontille. Sadetta ilman rakeita ja sopivia lämpöjä toivotellen aika kuivasta Kemiönsaaren kolkasta! mk

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, tänne on tullut ihanasti sadetta, toivon, että sinne teillekin!
      En ole vielä edes ehtinyt raportoida ruusuista lähes ollenkaan, joten iso osa kaikkein ihanimmista kasveista on kokonaan jäänyt paitsioon. Liikaa kerrottavaa, kuukauden kalenteripoikapostauskin vielä tekemättä :-D

      Delete
  7. Kyllä sinun puutarhasi on moni-ilmeinen. Että mutapuutarhakin löytyy! Ihania kukintoja, sysikurjenmiekka ja tarhaidänunikko ovat erityisen kauniiita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutapuutarha pitää olla, kun mutaa löytyy :-D

      Delete
  8. Kirjokurjenmiekkarivistö on vallan kaunis! Ihanasti tuli vettä tosiaan eilen. Mekin saatiin 13 mm ja rintama meni vielä suht hitaasti yli niin vesi varmaan ehti hyvin maahan. Hitsit noita jäätiköitä, ei taida olla helppo löytää uutta himalajanjättililjaa. Ehtikö se kukkia sinulla aiemmin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meille tuli tasan sama määrä sadetta :-D Eilen saimme vielä bonuksena 1 mm kuuron ihan tuosta noin vain parista pienestä harmaasta pilvestä. Joskus on onni myötä!
      Himalajanjättililja ei ehtinyt kukkia, ei se mikään kukoistava ollut, pari vuotta sitä kasvattelin. Oli varmaan sille huono paikka jotenkin, täytyy joskus yrittää löytää uusi. Ei niitä tosiaan usein tule vastaan, kotimaassa ei ikinä, ulkomaillakin harvemmin, ja kalliita ovat.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!