Sunday 17 July 2022

Muotopuutarha-maratooni

 Kaikki mitä on jäänyt raportoimatta... no ei sentään kaikki. Mutta tärkeimmät, kuten uudet kukat.

Ensinnäkin se, että Austin-ruusu The Pilgrim ('Auswalker') on elossa ja entisessä vedossaan ja alkanut kukkia.

Vaikea uskoa, että tämä oli toissa talven jälkeen henkihieverissä! Sitten se alkoi tehdä versoa vasta kesällä, ja syksyllä tuotti muutaman kukkanupun, jotka peura kävi syömässä.
Nyt se on korkeampi kuin koskaan. Noilla pisimmillä versoilla on pituutta 1,5 metriä. Jonkin aikaa piti tarkkailla niitä, etteivät vain ole villiversoja. Mutta kun lehdet ja piikit olivat täysin identtiset jaloversojen kanssa, oli asia aika varma. Nyt nupuista jo pilkottaa keltaista, kuten pitääkin.

Kun The Pilgrim alkoi kukkia pari viikkoa sitten, näki sen ensimmäisen kukan parhaiten keittiön ikkunasta. Tuo oli siis silloin, kun ikkunoita pystyi pitämään auki! Tänään on 13 astetta ja minulla on villapaita päällä, pistin tulenkin hellaan, olisikohan ensimmäinen kerta heinäkuussa ikinä.
The Pilgrimin takana olevassa köynnöskaaressa pilkistää myös keltaista ruusunkukkaa...

... se on 'Alchymist', joka kuuluu puistoruusuihin, kuten The Pilgrim. Mutta alkemisti on kai enempi köynnöstävä, tosin tällä hetkellä tässä on vähemmän pituutta kuin vieruskaverissaan. 
'Alchymist' on niin ihana, että kun ensimmäisen talven jälkeen päättelin tämän olevan kuollut, hankin uuden. Istutin sen viime vuonna rakentamaani ruusupergolaan, jossa se on kukkinut myös ensi kertaa tänä kesänä. Ei haittaa, että ihanaa ruusua on kaksi! Huomattavasti parempi kuin että olisi nolla. 

Ruusupergolan luostarinköynnösruusu sen sijaan vaikuttaa kuolleen, samoin portinpielen William Morris, ikävä kyllä. Se alkoi työntää versoa, mutta verso sittemmin näivettyi. Myöskään Austin-ruusu Lichfield Angel ei näytä lainkaan elon merkkejä. 
Jossain vaiheessa mietin, että viime talveen hävisi muutamia ruusuja, sitten ajattelin, että ei hävinnytkään, ja nyt taas olen sitä mieltä, että hävisi. Toisinaan ruusut yllättävät versomalla ihmeen myöhään, toivottavasti nytkin. Luostarinköynnösruusussa oli yksi vihreähkö kohta vielä jokin aika sitten...

Mutta takaisin muotopuutarhaan. Siinä kukki valtava kiinanpioni 'Wladyslawa', jonka risutuet sittemmin pettivät ja nyt sateen ja tuulen jälkeen viimeiset pienet kukat retkottavat mikä mihinkin suuntaan. 
Edessä olevat valkoiset ovat mustalaukkaa, onneksi ne ovat pysyneet elossa vuodesta toiseen. Joskus niitä kukkii vain yksi tai kaksi, tänä vuonna taas enemmän.

Kun kurjenpolvet (kyläkurjenpolvi ja laventelinsininen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel') kukkivat, on väritys aika nappi. 

Tämä taitaa olla 'Miami' -laukka, joista on enää yksi jäljellä muutama vuosi sitten istutetusta kai kolmen sipulin pussista. Viereisessä penkissä ilahdutti yksittäinen viinilaukka, se on yhtä upean värinen ja näköjään yhtä huono pysymään elossa.

Akijeijojen kukinta-aikakin on ihana hetki. Valkoisia yritän kannustaa, niiden siemenet lähetti ystävä valtameren takaa. 
Kesäkuun puolivälissä kukki myös laukka 'Early Emperor', hyvän värinen ja sointuu täydellisesti samaan aikaan kukkiviin 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolviin.

Jossain vaiheessa pidin kunnon akileijanraivaussession ja poistin lähes kaikki tummanvioletit, jotka tässä kuvassa vielä ovat tallella. Keskellä kuvaa on iloinen asia, pari vuotta sitten hankittu idäntädykkö kukki ensimmäistä kertaa. Sillä on violetit kukkatähkät, kuten tädykkeillä ja tädyköillä yleensäkin. Taimen rehevöityminen lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. 

Samaan aikaan kaksi vuotta sitten hankin myös 'Kleiner Schmetterling' -siperiankurjenmiekan. Sekin kukki tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja kukat ovat tavattoman kauniit. Kasvusto on vasta matala, johtuen ehkä vesimyyrien myllerryksestä viime talvena. Kukat olivat alle metrin varsissa.
Ennen kuin Hiidenkiven Minna ehtii älähtää, totean, että muotopuutarhassa kasvaa myös ainakin seitsemän muuta kurjenmiekkaa, jotka eivät tänäkään vuonna kukkineet. Yksi tarhakurjenmiekka hävisi viime talvena, vietettyään sitä ennen kymmenen vuotta muotopuutarhan paahteisimmassa penkissä koskaan tuottamatta ainoaakaan kukkaa.

Tämä on näkymä akileijojen kukinta-aikaan riippukeinun luota talon kulmalta. Tässä lähimmässä penkissä on aika jänniä puolukkapuuron värisiä lehtoakileijan siementaimia, mukava yllätys, ja tänä vuonna tuota erikoisempaa väriä oli jo parin kasvin verran.

Mutta kun katsotaan samaa penkkiä pari viikkoa myöhemmin, voidaan nähdä, että kuivuus kuritti sitä melkoisesti. Tuosta on myös hävinnyt aika paljon kasveja. Tarhamarskinlilja 'Romance' kukki yhdellä varrella kumminkin, joskus siinä on kaksikin kukkavartta.

Kukissa on pörinää!

Se penkki, jossa siperiankurjenmiekka asustaa, on myös vähän kalju. Vesimyyrät mellastivat täälläkin, ja toisaalta kasvivalinnat eivät vieläkään ole ihan hyvät. Jalopähkämö ei kestä kuivaa ja paahdetta, se pärjää paljon paremmin vaahteran varjossa kuivassa mutta varjoisassa penkissä, jossa se sentään jaksaa kannatella lehtiään eivätkä ne makaa platkuina maassa, kuten tässä penkissä joka kesä. Kannattaa siis siirtää nuo loputkin muualle ja istuttaa paahteenkestävää tilalle.

Tässä kulmassa on juuri nyt aika onnistunut kombo 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusua, tuoksuruutaa ja harjasärmäputkea.

Yhteiskuvassa Ransun kanssa näkyy muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä on käynyt kato, kun herkullinen vanha karviainen kuoli talven myötä. Syy voi olla vesimyyrät tai jääkuori maan päällä. Myyrien käytäviä löytyy edelleen. 
Valkoinen myskimalva kukoistaa, joku sentään!

Mooseksenpalavapensas muistutti olemassaolostaan. Tämä on ollut minulla iät ja ajat, mutta ei ole kovin hyvin viihtynyt, pari pientä lehteä on yleensä vain tehnyt. Nyt näyttää jo vähän paremmalta.

Tällä hetkellä tässä penkissä kukoistaa laventeli, valkoinen myskimalva edelleen ja portlandruusu 'Comte de Chambord'. Laventeli on alun perin istutettu yksi tähkälaventeli 'Munstead', mutta tuossa on jo ainakin pari isoksi kasvanutta siementaimea. 
Omat siementaimikasvatukset, joita tähän syksyllä istutin, ovat pääosin hävinneet. Harmi, sillä valkoinen sinikatana iti hyvin, kasvoikin jonkin verran kesän mittaan, mutta nyt niitä ei sitten enää olekaan. Ellei joku ihme vielä tapahdu. Valkokukkaisista maarianverijuurista näyttää pari taimitupasta olevan tallella, jännä nähdä, tuleeko niihin tosiaan valkeat kukat. Tavallinen keltakukkainen maarianverijuuri on meillä luonnonkasvi, sitä kasvaa tuossa muutaman metrin päässä tienposkessa.

Jos on kaljuja alueita, niin timjamipolku kukoistaa! Siitä on tullut oikein hyvä, ja erisävyisillä lehdillä sekä kukilla se on vaihteleva. Kuvassa näkyy tummempaa ja vaaleampaa liilaa ja valkokukkaista sekä keltalehtinen timjamilajike. Eri lajit kukkivatkin vähän eri aikoina. Istutin tänä kesänä tähän vaaleanpunakukkaistakin timjamia, mutta se voi olla jo liikaa, tarkoitus on kuitenkin, että kiveystäkin näkyy. 

Koska kivet on vain nakuteltu suoraan tiiviiseen savimaahan, kylväytyvät kukkapenkkien opportunistit tännekin. Ylettömän söpö purppurakannusruoho 'Canon Went' tuntuu viihtyvän paremmin timjamipolulla kuin kukkapenkeissä, joissa sitä kukkii vain yksi kappale. Siirsin kuitenkin näitä siementaimia kukkapenkkien tyhjiin kohtiin, kun niitä oli niin runsaasti – siis sekä tyhjiä kohtia että siementaimia.

Tällä hetkellä muotopuutarhassa näyttää tältä. Tai ei ihan, sillä aurinko ei juuri nyt paista, mutta sadekausi on tainnut mennä jo ohi. Eilen tuli 11 mm, hyvä saldo heinäkuiseksi päiväksi, kun pikkuruisia kuuroja on lisäksi viikon sisään tullut pari ja edellinen yhtä iso sade tuli vain viikko sitten. 
Ehkä ruohokin alkaa taas kasvaa, edellisestä leikkuusta on kolme viikkoa tai ylikin, se ei vain ole kasvanut, kun oli niin kuivaa.

Flammentanz-köynnösruusun kukintaa ei sade lannistanut, vaikka se on tällä hetkellä enemmän riippamallinen kuin kuvassa.
Eilen aloitin viimein puksipuuaitojen leikkuut, sain puolet leikattua sateiden välissä auringossa ja työnsin pistokkaita suoraan maahan vielä tyhjiin väleihin. Maa oli joissakin kohdissa yhä rutikuiva.

Muotopuutarhan takana alkaa keto, joka on keltaisenaan keltamataraa. Musti esittelee.

Musti asettuu lempipaikalleen kultasateen viereen, vaikka puska ei vielä paljoa varjosta eikä suojaa. Pantteri viihtyy ruovikossa.

Niinpä lähden ilman Mustipantteria kedon toiselle puolelle, sen alapuolella on paahdepenkki. Siinä kukkivat sikurit. Keltamataroiden loiston voi kuvasta nähdä ja efekti sinisten sikurinkukkien kanssa on kiva.
Sikureita saisi oikeastaan levitä sinne tänne kedolle, ja taitaa siellä pari kappaletta ollakin. Yksi on keskellä polkua ja kukkii kymmensenttisenä! Ei ihan se ajatus, joka minulla oli.
Kitken sikuria muotopuutarhasta edelleen, kun tein sen virheen, että istutin ensimmäisen taimeni parhaalle paikalle muotopuutarhaan. Toisaalta ne on aika helppo nyhtää maasta siinä vaiheessa, kun kukkavarsi on noussut, sillä silloin varsi on kuituisempi eikä katkea tyveltä niin herkästi.

Takaisin muotopuutarhaan. Sen nurkalla, kultasateen takana, kukkii tarhakurtturuusu Snow Pavement eli 'Hansnovem'. Paikka on äärimmäisen kuiva ja karu, siitä vierestä kuoli ensimmäinen kultasade ja vasta toisella kerralla onnistui, kun löysin riittävän pienen taimen taimivaihdosta.
Ruusut sietävät mitä vain kuivuutta, ja niin on tämäkin ruusu hengissä. Kukkia ja runsautta olisi enemmän, jos olisin tarjonnut tälle hyvää multaa istutuskuoppaan, mutta jos multaa ei ole, niin sitten ei ole ja mennään ilman. Kasvattaapahan juuret varmasti syvälle paremman maan toivossa. Peuraestekin tästä olisi tarkoitus kasvaa heti peura-aidan sisäpuolella, niin etteivät harkitsisi yli hyppäämistä.
Tämän kukan sävy on täydellinen muotopuutarhan pastelliseen tunnelmaan.

Siinä heti lähellä on nimittäin tämä penkki viileine sävyineen. Laventeleissa lepattaa perhosia jatkuvasti. Näyttää siltä, että vesimyyrä ei laventelia syö, niin hyvin se tässä kukoistaa, kun myyränkäytäviä kumminkin penkissä on.

Näkymä keittiön ikkunasta on myös nyt kiva, kun 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on kiivennyt kaarensa huipulle ja kukkii tismalleen saman sävyisenä kuin takakulman ruusu 'Comte de Chambord'. Kreivi ja kreivitär, hih!
Ihmeellistä on muuten se, että saman köynnöskaaren toisen puolen rinneakebia on nyt versonut huipultaan jo kahden talven jälkeen. Ensimmäiset kymmenen vuotta se aina paleltui ja versoi joka kevät vain tyveltään. Ensikukintaa odotellaan yhä, mutta lehdetkin ovat kivat, pienet ja söpöt.
Katsoin ikkunasta, että The Pilgrim -ruusun nuput alkavat aueta noissa pisimmissä varsissa. Ja tuulenpuuskat yltyivät...

... niinpä otin eteisestä narun mukaan ja sidoin sen ruusun ympäri. Tämä pitääkin tehdä vastaisuudessa joka vuosi, ei vain pisimpiä varsia varten, jotka kellahtavat kukkien painosta, vaan lyhyemmätkin varret ovat sen verran rennot, että kukat painuvat maahan. Sitomalla nekin sai kohotettua kauniimmin näkösälle. Miksen ole aiemmin tajunnut.

Vai mitä?

Loppuun Musti haluaa esitellä yhden kukan... paitsi että vaahterassa oli jotain kiinnostavaa ensin.

No nyt (paitsi että joku kulki tiellä ja Mustin piti tarkkailla sitä). Tästä ihanasta tädykkeestä terveiset Anun puutarhaan, siemenet ovat sieltä. En ole varma, mikä tädyke tämä on, voi olla ehkä tähkätädyke. Joka tapauksessa tämä menestyy loistavasti tässä kuivassa penkissä vaahteran alla ja parissa muussakin kohdassa muotopuutarhaa, mutta tämä puska on komein. Ehkä siksi, että ei ole kilpailua.
Eikö ole hieno! Lähes yhtä komea kuin Mustipantteri, joka lähettää terveiset Poko-pantterille Anun puutarhaan.

Ransukin voi hyvin, lääkekuuri alkaa tiistaina.


Harjasärmäputki Selinum carvifolia
Idäntädykkö Veronicastrum sibiricum
Jalopähkämö Stachys macrantha
Keltamatara Galium verum
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Kärhö Clematis
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Kultasade Laburnum
Kyläkurjenpolvi Geranium pratense
Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria 
Mooseksenpalavapensas Dictamnus albus
Mustalaukka Allium nigrum
Myskimalva Malva moschata
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä
Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Purppurakannusruoho Linaria purpurea
Rinneakebia Akebia quinata
Sikuri Cichorium intybus
Sinikatana Catananche caerulea
Siperiankurjenmiekka Iris sibirica
Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä
Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Tuoksuruuta Ruta graveolens
Tähkälaventeli Lavandula angustifolia
Tähkätädyke Veronica spicata
Viinilaukka Allium atropurpureum

38 comments :

  1. Mustilta ei jää asiat rekisteröimättä. Aivan ihana kuva tuo laventeli-perhoskuva, jossa vielä ruusut kukkivat taustalla. Sopivat kasvit sinne kuivuuteen. Onneksi saitte sateita. Meilläkin on jopa kahtena peräikkäisenä päivänä satanut sen verran, että nyt se varmasti jo alkaa vähän elvyttää kasveja ja maata. Saa nähdä tosin, että kuinka syvältä maa on kostea, kun olisi kohta tarkoitus yksi kasvi istuttaa.
    Puutarhan ja kasvien kanssa joutuu ja saa olla joskus tosi kärsivällinen, kun osa kasveista kukkii sitten joskus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo laventelikuvan portlandruusu toivottavasti vielä kasvaa. Se oli jo kasvanut tuon nykyisen kokoiseksi, kun totesin, että se tuli istutettua liian lähelle karviaista - sitä, joka kuoli viime talveen. No, nyt ei ole karviaista, mutta ruusulle paras paikka on kyllä tuolla penkin takakulmalla, siis jos siitä tulee vielä vähän isompi. Siirsin sen fiksusti muutama vuosi sitten keskellä kuivaa ja paahteista kesää ja se meni aivan henkihieveriin. Monta vuotta on kulunut takaisin entiseen kokoon kasvaessa.
      Hyvä juttu, että teilläkin satoi, sopivasti istuttamista varten, toivotaan!
      Onneksi tällaisella isommalla pihalla voi pitää kukkimattomia vapaamatkustajiakin. Pidän kyllä kovasti tarhakurjenmiekkojen pystyistä, harmaanvihreistä lehdistä; sitä efektiä ja väri- sekä muotovaihtelua muiden kasvien lehtiin ei tuota mikään muu kasvi.

      Delete
  2. The Pilgrim on ihana, kuten Austin-ruusut lähes kaikki. Ruusut selvästi tykkäävät pihastasi. Flammentanzkin kurkkii ohikulkijoita, jotka varmasti pysähtyvät komeaa ruusua kehumaan. Laventelit perhosineen on myös kaunista katseltavaa.
    Ransun lääkekuurin suhteen olen ymmällä. En ole ehtinyt lukemaan blogeja, joten täytyy peruuttaa postauksiasi taaksepäin. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Austinit ovat niin ihania. Ja monet muut ruusut. Pitäisi yrittää rakentaa niille kumpareita, mutta mistä maata, on yleensä ongelmana. Selviäsivät paremmin talvista.
      Ransun tilanne on ikävä kyllä ilmeisesti varsin vakava, vaikka se vaikuttaa ihan normaalilta. Ei auta kuin toivoa parasta. Olo on aika tyhjä, mutta täytyy yrittää pitää toivoa yllä.

      Delete
    2. Ihan varmasti vatsanpohjassa on painava möykky Ransun tilanteen vuoksi. Nyt vain kaikki usko ja toivo lääkkeen tehoavuuteen. Muuta kai ei voi edes tehdä.
      Meillä ollaan niinikään ikävässä tilanteessa. Hoitokissa Roope pinkaisi aamulla ikkunasta ulos, vaikka kuvittelin olevani hyvinkin tarkkaavainen, ettei Roope muka ole lähellä. Roope on tavattoman arka, eikä siitä kahden ensimmäisen päivän aikana näkynyt viiksenpäätä enempää. Koko päivän olemme kierrelleet pihaa ja naapurustoa kissaa kutsuen, naapureita haastatellen. Ovet ovat auki, jotta kissa pääsee halutessaan sisään. Kissan emännälle en ole vielä katoamisesta kertonut, kun hän on muutenkin stressaantunut muuttonsa keskellä. Anteeksiantamatonta huolimattomuutta minulta ja karmeaa ylipäätään, ellei kissa löydy. Lähdemme illan vähän viilentyessä etsimään intensiivisemmin.

      Delete
    3. Hei Between, voi itku! Toivon koko sydämestäni, että Roope löytyy mahdollisimman pian. Sinulle tulee uneton yö muuten, huolesta ja etsinnästä.
      Kerran minulle kävi sama, että hoitokissa karkasi. Se oli kyllä aikamoista. Lopulta se löytyi, kun olin laittanut sähkötolppiin siitä ilmoituksia.
      Kiitos, Ransun taudin suhteen ei tosiaan voi kuin toivoa parasta. Tai tässä vaiheessa tuntuu siltä, että lääkekuuri saattaa olla tautia pahempi juttu, mutta pakko sieni on yrittää poistaa ennen kuin se pesiytyy ties minne.

      Delete
    4. Uneton yö vaihtui aamuun ilman Roopea. Olemme kiertäneet lähitienoita vuorotellen, jotta toinen on kotona Roopen mahdollisesti palatessa. Tänään teen lappuja laitettavaksi postilaatikoihin ja tolppiin. Soitin myös Viikkiin, jos joku tuo sen sinne. Tosin Roope on sirutettu ja löytää omistajansa sitä kautta. Ja laitan ilmoituksen Karkurit.fi:iin. Tänään on pakko ilmoittaa kissan emännälle. On kyllä aivan toivoton olo.

      Delete
    5. Voi kurjuus! Tsemppiä ♥ Että pitikin sattua. Täällä pidetään kaikkien peukkuja pystyssä, että Roope pian löytyy.

      Delete
  3. Kissoilla on tapana olla tarkkana oman tärkeysjärjestyksensä mukaan. Ensin katsotaan itseä eniten kiinnostavat asiat, kuten lentävät öttiäiset, tai epäilyttävät äänenaiheuttajat. sitten voidaan keskittyä hetkeksi ihmisten asioihin :)
    Miksi kukista pitää ottaa villiversot pois ja mistä ne erottaa? Hyötykasvien villiversot ymmärrän. Kysyn, koska kasviasiat eivät ole hallussa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissat <3
      Hmm, minä taas en ymmärrä hyötykasvien villiversoja. Mutta ruusut on usein vartettu perusjuureen, joka on jotakin villiruusua, ja se saattaa alkaa punkea itseään maan alta etenkin, jos maanpäälliset osat ovat kuolleet tai jos varttamiskohta on jäänyt liian lähelle maan pintaa istuttamisvaiheessa. Ne pitää heti poistaa, muuten ei jaloruususta ole kohta mitään jäljellä siellä villiruusupuskan seassa.

      Delete
    2. Villiversot siis oikeastaan syövät alkuoeräisen kasvin 🤨

      Delete
    3. Hyvin ilmaistu. Villiversoilla on aina suurempi elinvoima kuin jalostetuilla kasveilla, joten vähitellen ei jaloversoille varmaan riitä vettä ja ravinteita. Mutta voi tietysti kysyä, kumpi on alkuperäinen, villiruusun juuristo vai jalokasvi, joka on villijuureen vartettu ;-) Mutta ainakin se juuresta puskeva villiruusu syö sen jalomman ruusun, jonka puutarhuri puutarhaansa halusi.

      Delete
  4. Tärkein ensin, hyvä kun Ransu on kunnossa ja saa sienihäädön. Oi miten tuo Pilgrim on ihana. Kukka on täydellinen. Voi mikä harmi kun karviainen hävisi, vanhat lajikkeet ovat hyviä. Muistelen aina mummon puutarhassa kasvanutta karviaista joka teki jättimäiset ja maailman makeimmat marjat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy toivoa, että Ransun lääkitys onnistuu häätämään sienen ja että potilas kestää kuurin. Ransu on tosiaan tärkein <3
      Oi että, juuri tuo sama, että tämänkin karviaisen marjat olivat jättimäiset ja maailman makeimmat. Olen paaponut toistakin vihreää karviaista muotopuutarhassa, mutta se on näköjään vain siementaimi, marjat ovat pieniä ja ei kovin hyviä. Olen yrittänyt googlettaa, jos olisi jossain vanhaa oikein makeaa isomarjaista myynnissä. Taidan hankkia kaikki kolme, jotka netin tietojen mukaan voisivat olla. Uusi herkkukarviainen on pakko saada. Minulla on ikävä herkullisia karviaiskarkkejani puutarhakierroksella! Onneksi mustaherukat ovat alkaneet kypsyä.

      Delete
  5. Sinulla on kyllä niin paljon erilaisia kukkia ettei voi kuin henkeään haukkoa kun niin katsoo ja ihailee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikenlaista on, mutta kaikki kukkii vuorollaan, ei sentään tämänkään jutun kukkaset samaan aikaan. Onneksi on monenlaista ja ruusujen aika kestää pitkään.

      Delete
  6. Ihanainen kierros kaikkinensa. Ruususi ovat tosi kauniita ja tästä jutusta löytyi herkullisen kauniita kasvikumppaneiden sävyjä. Hienoa, että sinne tuli vettä. Sade kiertää meidän tontin sitkeästi, saamme vain rajujen sateiden reunojen pienet ripsut. Viime viikolla tuli yhteensä 4,5 mm neljän eri sateen kesken jaettuna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä on satanut todella vähän. Toivottavasti saatte kunnolla sadetta!

      Delete
  7. Aikamoinen maratooni... Ihana kuva tuo, jossa on laventelia, perhosia ja ruusu, siinä on ihana tunnelma. Terveiset Mustille ja Ransulle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuvasta voi ehkä aistia kesän lämmön ja laventelin ja ruusun tuoksut.
      Pojat kiittävät!

      Delete
  8. Sullon niin palio kasvia, että onneksi aina joku kukoostaa, vaikka osa kärsiiski kuivuuresta tai jostaki muusta. Aivan ihana Flammentaz.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on kaikenlaista ja ruusut ovat luottoesiintyjiä, jos vain selviävät talvesta!

      Delete
  9. Ihastuttavia kasveja ja kasviyhdistelmiä! Luin alkupuolen kahteen kertaan, kun piti käydä välillä ulkona jatkamassa puutarhahommia. Kerrankin kun oli luvattu sadetta koko päiväksi, niin paistoikin kauniisti aurinko! Nyt ilmeisesti joku pilvi osui suoraan kohdalle ja tulee taas kaatamalla... Hyvä, että sielläkin on tullut edes vähän vettä. Tarpeeseen näyttäisi olevan. Onneksi on myös kasveja, jotka viihtyvät kuivissa oloissa.
    Sinullako mustalaukat ovat säästyneet vesimyyrien hampailta? Täällä nimittäin ei noussut yhtään laukkaa siinä kukkapenkin osassa, missä vesimyyrä mellasti keväällä. Tavan ukkolaukkojen lisäksi kaikki erikoisemmat, myös mustalaukat, menivät.
    En suinkaan olisi älähtänyt tuosta kurjenmiekasta :D Sain kuitenkin ihastella muutamaa kurjenmiekan kukkaa itselläkin, joten olen ainakin semityytyväinen. Ja sekin helpotti kun vihdoin päätin antaa lähtöpassit osalle, niin ei tarvitse tulevaisuudessa katsella pelkkiä lehtiä ympäri pihamaata. Voin siis vilpittömästi ihastella toisten kurjenmiekkoja ;)
    Kreivi ja kreivitär sopivat upeasti samaan näkymään. Samoin Musti ja tädyke, jonka sähäkkä sini korostaa kauniisti kiiltävänmustaa pantteria. Toivottavasti Ransun lääkekuuri auttaa eikä tule mitään sivuvaikutuksia. Täällä pidetään kovasti peukkuja.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi sentään, miten teillä voi tulla niin paljon vettä! Tänään kävin Nauvossa ja laivasta näkyi upea rankka sadealue, mutta yllätys yllätys - se kulki meidän saaresta paljon idempänä ja mitä lännemmäs kohti kotisaarta päästiin, sitä vähemmän pilviä oli. Onneksi sadevesiastiat ovat sentään saaneet hyvin täytettä, jonka kanssa saa kastella vielä monta päivää.
      Mustalaukat eivät asusta penkissä, joka kärsi vesimyyrätuhoja. Niitä on huomattavasti kahdella tienvarren ojaan reunustuvalla alueella, mutta ei tuossa lähempänä taloa olevassa penkissä, jossa mustalaukat onneksi asuvat. Huomasin puksipuun pistokkaita maahan työntäessäni, kuinka siinä tieojan reunan penkkien laidoilla on ihan koloa tunnelin vieressä, voi hyvänen aika mikä mylläys. Toivottavasti löydät jostain laukoille otollisemman penkin!
      No hyvä, uskallan julkaista kurjenmiekan kuvia jatkossakin ;-)
      Ransu voi vielä hyvin, mutta tänään kuuri vasta alkoi. Tarkkailen sitä kuin haukka, sillä lääkkeen sivuvaikutusten lista oli melkoinen. Kiitos peukuista!
      Mukavaa ja vähäsateista viikon jatkoa!

      Delete
  10. Kiva että tähkätädyke voi siellä hyvin ja kukkiikin jo!

    Hyvä idea tuo timjamien istuttaminen kivipolulle. Taidan kopioda ideaa pionikaaren laajennuksen pienelle laattakivialueelle!

    Ja Poko-pantteri kiittää ja lähettää riehuterveiset Musti-pantterille;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pokopantteri on riehuiässä ♥
      Kiitos siemenistä, tädykkeesi on osoittautunut hyvin kestäväksi ja luotettavaksi kasviksi!
      Timjamipolku ei ole oma keksintöni, kopioin sen prinssi Charlesilta ;-)
      https://www.gapphotos.com/imagedetails.asp?imageno=332239

      Delete
    2. Kuninkaallinen idea siis:)

      Delete
  11. Upeita kukkijoita! Tuo The Pilgrim on kyllä todella kaunis. Mukavaa heinäkuun jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos samoin! The Pilgrim olisi vielä ihanampi, jos kukkisi vähän tasapuolisemmin eikä tekemällä raskaita kukintoja hujoppivarsiin :-D Toivon, että sitominen auttaa niitä pysymään edes suunnilleen pystyssä.

      Delete
  12. Minkälaiset lehdet tällä Snow pavement ruusulla on? Muistan joskus lukeneeni, että et tykkää kurtturuusu tyyppisistä lehdistä (esim Ritausma ruusu.) Mulla on sama "ongelma", että ne lehdet on tosi rumat, vaikka itse kukka olisi kaunis. Mietin josko istuttaisin tuon Snow pavementin, mutta mun pitää ensin varmistaa minkälaiset lehdet? Jos on sellaiset kurtturuusu tyyppiset jotka häiritsee niin tietäisin ainakin ennalta. Pihalla odottaa jo 2 neilikkaruusua, pinkki ja valkoinen, mutta jos Snow pavementin lehdet on yhtä rumat niin sitten on jo liikaa rumia lehtiä (meillä pienempi piha!) 😃 sopivatko nämä muuten yhdistettäväksi pimpinellaruusujen kanssa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. No Snow Pavementillä on juuri ne rumat kurtturuusulehdet. Mutta kun kukan väri on noin ihana hailean utuinen, niin päätin, että se on silti saatava ;-)
      Tarhakurtturuusu varmaan sopii ihan hyvin pimpinellojen kanssa, mutta osa pimpinelloista kasvaa aika korkeiksi ja kokemukseni mukaan tarhakurtturuusut eivät välttämättä - tai ainakin ota selvää ennen istutusta, ettei kurtturuusun kukat jää korkeamman ruusupuskan taakse piiloon.
      Anteeksi muuten, kun joudut lukemaan näitä vanhempia postauksia, joissa menee teksti kapeana soirona vaakakuvien vieressä. Muutin jossain vaiheessa blogia hieman leveämmäksi, jotta mahtuu vähän leveämpi vaakakuva, sitten olisi pitänyt käydä jokaisen postauksen kuvat siirtämässä yksi kerrallaan, enkä jaksanut.

      Delete
  13. Hyvä tietää, kiitos! :D Siirsin jo Teresanruusun pois, koska se ei mielestäni sopinut morsionruusun kanssa, kasvutapakin oli niin erilainen. Jotenkin häiritsi myös ne lehdet yhdistettynä siihen kasvutapaan. Ehkä en sitten hanki snow pavementia, kun Teresanruusukin häiritsi, tosin lehdet taitaa Teresalla olla vaaleamman vihreät, jossain luki etteivät olisi kurtturuusumaiset.

    Snow pavementin kukka on kieltämättä upea! 😀

    Taidan pysytellä pimpinella ruusuissa, neilikkaruusu ja Teresanruusu löytyy. En vain pääse yli niistä lehdistä :D.

    Mitä mieltä olet, kannattaisiko minun istuttaa juhannusruusu saaviin tai hankkia joku muu juurieste? Ruohonleikkurilla pääsee kyllä ajamaan, mutta riittääkö se? Jostain blogista luin, että "en istuta juhannusruusuja enää kuin saaviin." Tosin muovisaavi maan alla kuulostaa sekin hurjalta. Pensasryhmän istutuspaikka on täällä tontin laidalla.

    Kasvaako kirkonruusu isommaksi kuin juhannusruusu? Taitavat levitä samaa tahtia?

    Ryhmään olisi tulossa: 2 neilikkaruusua, suviruusu, 2 morsionruusua, juhannusruusu ja kirkonruusu.

    Ei haittaa mitään, kuvat ovat niin kauniita ja hyvä blogi joten sivuseikkoja. 😀


    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin teresanruusulla on erilaiset lehdet, ei kurttuiset. Niissä kurttulehdissä on tosiaan jotain luotaantyöntävää :-D
      Juhannusruusu tosiaan versoo yli metrinkin päästä emokasvista. Itse leikkaan ne ruohonleikkurilla, mutta juuri katsoin, että hitsi, kun niitä juurivesoja taas nouseekin - ja laajalta alalta.
      Minulla kirkonruusu on selvästi matalampi, mutta niitä on monia erilaisia ja omani kasvaa hyvin köyhässä maassa. Juurivesoja sekin tosiaan tekee, sen kasvusto on vajaan kymmenen neliömetrin alalla. Vanha juhannusruusupuska oli tämän paikan ostaessani pienen yksiön kokoinen ja kun lattiat purettiin, sitä kasvoi talossa sisälläkin, kun se on istutettu talon nurkalle / eteen.
      Ruusuryhmäsi kuulostaa ihanalta! Muista vain istuttaa ne riittävän harvaan, etteivät ole heti toistensa sisällä.

      Delete
  14. Joo, se oli myös yksi syy, miksi Teresanruusun istutin- ne lehdet eivät ole kurttuiset. Toki kukkakin on kaunis, versot punertavat, vähäpiikkinen ja kukka tuoksuu hyvältä. Kyllä, kurttulehdissä on jotain luotaantyöntävää. :D

    Pimpinellaruusujen lehdet ovat kauniit, harmi vaan kun kukinta kestää niin vähän aikaa.

    Hyvä tietää, että juhannusruusu on noin kova leviämään! Joo, luin tuosta juhannusruusupuskasta kuinka se kasvaa talosi sisälläkin, uskomatonta. :D on se vaan niin elinvoimainen pensas.

    Onkohan kirkonruususi eteläistä kantaa? Luin, että kirkonruusuja on eteläistä ja pohjoista kantaa. En nyt muista, miten ne eroavat toisistaan vai eroavatko ollenkaan. Pohjoinen kantaa on nimeltään Ruustinna/ Sanna, sitä on nyt myynnissä joillakin taimistoilla- tosin vain kahdessa taimistossa hyvän matkan päässä (ollaan Etelä-Suomessa.) Kirkonruusussa viehättää sen kestävyys, jos se on selvinnyt tähän saakka, niin on varmasti kestävä perinneruusu.

    Kestääkö kirkonruususi kukinta sadetta? Kukinto taitaa tuoksua hyvältä nuppuvaiheessa, mutta avautunut kukka ei tuoksu? Onko kukinta kolme viikkoa kestävää, niin kuin netissä lukee?

    Tosin suviruususta luki jollain taimiston sivulla kukinnan kestävän kuukauden. :D taitaa olla se pari viikkoa.

    Kiitos! Sinullakin on aivan ihania ruusuja ja hyvä visuaalinen silmä. Täältä olenkin saanut tosi paljon vinkkejä ruusujen yhdistelyyn ja hoitoon. Sommittelet kauniisti erilaisia kasveja, vaikka joskus taitaa olla luonnon järjestämää sattumaa erilaiset kasvien putkahtelut, mutta se on hienoa! :)

    Laittaisitko ruusuryhmässä korkeimman ruusun paikalle oikealta vasemmalle 1. juhannusruusun, sen viereen 2. suviruusun ja pienimmän ruusun paikalle 3. kirkonruusun (takarivi)?

    Ensin mietin, että korkein on kirkonruusu ehdottomasti, mutta nyt en ole varma enää! Sinun kirkonruususi on kyllä tosi ihana, meillä on savimaa ja melko ravinnerikas siis, paikka paahteinen. Jos sulla kuitenkin juhannusruusu on tosi korkea, niin pitäisikö minunkin laittaa se korkeimman ruusun paikalle. Meillä metrin istutusvälit.

    Edessä olisivat pienimpien ruusujen sommitelma oikealta vasemmalle 2 morsionruusua (istutettu jo), ja 2 neilikkaruusua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En yhtään tiedä, mitä kantaa kirkonruusuni on. Koska saarella ja talossanikin on ollut merimiehiä, voi se olla tullut ulkomailtakin. En osaa muuta sanoa kuin että se on mielestäni aika matala ja kukat ovat kerrannaiset. Tuoksu on taivaallinen, mielestäni avonaisetkin kukat tuoksuvat. Sadetta eivät kerrotut kukat kovin hyvin kestä. Minusta kukinta on nopeampi kuin kolme viikkoa. Sanoisin, että kaksi. Todella nopeasti se on ohi.
      Mukava kuulla, että olet saanut inspiraatiota! En nyt oikein osaa ottaa kantaa tuohon järjestykseesi, kun ruusujen(kin) koko riippuu niin kasvupaikasta. Ideasi kuulostaa kyllä hyvältä. Savimaa on onneksi niille ok, on ihanaa, että on kasveja, jotka suorastaan viihtyvät kovassa savimaassa. Juhannusruusuni ei ole mikään älyttömän korkea. Puskan keskellä ehkä jopa kaksimetrinen, mutta se onkin valtava puska.

      Delete
  15. Joo, totta, mahdotonta sanoa mitään kantaa kun voi olla mistä vain 🙂 mielenkiintoista! Voin kuvitella kuinka hyvä tuoksu tuossa kirkonruusussa on.

    Ovatko neilikkaruusun kukat tuoksuttomat? Yhden taimiston esittelyssä sanottiin, että tuoksuvat vahvasti, toisen taimiston sivulla mainittiin olevan tuoksuttomat. Tänään taas törmäsin Meilahden ruusutarhan esittelyyn, jossa vierailijat kehuivat neilikkaruusun tuoksuvan hyvin mutta aika vähän.

    Kiitos, totta, savimaa on onneksi ruusuille ok ja se on loistavaa. 😀

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole huomannut neilikkaruusuissa ainakaan kovin vahvaa tuoksua. Ehkä se tuntuu, kun laittaa nenän kukkaan. Mutta kirkonruusu, kuten juhannusruusukin, tuoksuu metrien päähän.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!