Thursday 28 October 2021

Risukkoa ja jokunen sahrami – muotopuutarhan lokakuu

 Vedän sanat takaisin siitä, että syyssahrameita ei oikein nouse. Niitä nousee kuin sieniä sateella. Enin osa niistä kasvaa muotopuutarhassa.

Tuolla vaahteranlehtien seassa niitä on, jos joku erottaa. Muotopuutarha näyttää kyllä ruokottomalta risukolta. Mutta kun ne ovat omat risut, niitä sietää.

Sahrameita ilmestyy koko ajan lisää lehtien lomasta. Kukat eivät enää ole vaarassa hukkua lehtiin, sillä lähes kaikki vaahteranlehdet ovat varisseet. Kovalla tuulella lehdet toki kasaantuvat ja saattavat aiheuttaa sahramien hentoisten varsien katkeamisia. 
Sahrami, kuten moni muukin sipuli- ja mukulakasvi, lisääntyy sivumukuloista. Kukkinut mukula menehtyy, mutta tuottaa vieri viereen uusia mukuloita ja siksipä sahramit alkavat vähitellen kukkia tuollaisina mukavina kukkakimppuina.

Samassa penkissä kukkii ihan sahramien sävyinen asteri 'Little Carlow'.

Huomasin sen edessä olevassa vaahterankannossa leppäkertun. Tuo vaahtera ei meinaa millään kuolla, se on kaadettu jo 15 vuotta sitten ja vieläkin kanto puskee lehtiä. Niitä riivin joka kesä, mutta elinvoima ei vieläkään ole loppunut. Tänä kesänä yritin pilkkoa kantoa kirveellä pienemmäksi, jospa se joku vuosi kuolisi. Ihan kiva se on kantona, mutta en halua vaahteraa kukkapenkkiin.

Ihanaakin ihanampi 'Little Carlow', vielä kerran!

Olen yrittänyt haalia muotopuutarhaan kaikkea violettia. Sopivan sävyinen ryytisalvia 'Purpurascens' on ihan yleinen kukkapenkkikasvi Englannissa, jostain syystä jouduin etsimään sitä muutaman vuoden ennen kuin tärppäsi. Taimimyymälät näkyvät myyvän sitä vain yrttiosastolla alkukesästä.
Tavallinen salvia talvehtii yrttipenkissäni loistavasti, mutta varmuuden vuoksi suojasin tämän aarteen viime talveksi, kun se oli taimen ensimmäinen talvi.

Keltaistakin löytyy hyvänä vastapainona violetille. Keltakukkainen Austin-ruusu The Pilgrim aiheutti huolta, kun se paleltui tyveä myöten ja lähti versomaan vasta kesällä. Jonkin aikaa sai jännittää, nouseeko jalovesa vai juurivesa. Lehdistä, piikeistä ja kasvutavasta se paljastui jaloksi jo kesällä, mutta nyt, kun ensimmäinen nuppu valmistui, on asia aivan selvä. Saa nähdä, pystyykö nuppu avautumaan enää loka–marraskuun hämäryydessä.

'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on kukkinut samojen kahden kukan voimin useita viikkoja.

Sen kanssa samaan kaareen kiipeää rinneakebia, joka yllätti tänä vuonna täydellisesti yltämällä kahden metrin korkeuteen! On se tuossa ollut jo kymmenen vuotta, joten ihan kiva, että se viimein päätti kasvaa. Kukkiakin olisi hauska nähdä jollakin vuosikymmenellä.

Tuossa akebia kiipeilee, kaaressa kuvan oikeassa reunassa. Sillä on hieno punaruskea syysväri. Taustalla syreenit, joiden kellanvihreä sävy on syksyn ihanimpia.

Tien puoleisessa kaaressa on Flammentanz-köynnösruusu vielä vihreä.

Asteri erottuu edukseen kuihtuvan kasvillisuuden keskellä, tämä kuva on kedolta päin.

Vastakkaisesta suunnasta katsottuna asteri kukkii kauimmaisessa penkissä, mutta näkyy hyvin tänne asti.
Kuvat tuli otettua aurinkoisena päivänä, ne ovat olleet vähissä. Siispä toivotan aurinkoa viikonloppuun!


Asteri – Symphyotrichum
Kärhö – Clematis
Rinneakebia – Akebia quinata
Ryytisalvia – Salvia officinalis
Syyssahrami – Crocus speciosus

26 comments :

  1. Voi kun sinulla vielä iloa kukkivista kukista. Minulla ei kuki kuin jokunen bellis ja vaivaisia orvokeita. Kyllä nyt on kukille lämmintä kun heti aamullakin yli 10° on mittarissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On noista kukkivista kasveista valtavasti iloa. Meillä ne voi vielä laskea kahden käden sormin, kun on ollut lauhaa kuten saaristossa syksyt yleensä. Nyt on kyllä aivan erityisen lämmintä, ja yöt etenkin tuntuvat hyvin lämpimiltä. Mutta heti, kun ilmavirrat alkavat puhaltaa pohjoisen suunnasta, se muuttuu.

      Delete
  2. Ihanan aurinkoisia kuvia! Asterit ovat kyllä syksyn väripilkkuja. Voi, kun saisit vieä Austinruususi nupun aukenemaan, olisihan se kaunis lisä syksyiseen puutarhaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Piti rynnätä kameran kanssa heti ikuistamaan tuo aurinkoinen hetki! Syyssahramit pysyvät niin visusti supussa harmaina päivinä, että nyt sai niistä kuvia vähän raollaan.
      Minulla on neljässä ruusussa nuppuja, olisi kivaa, jos joku niistä avautuisi. Päivä on jo melko lyhyt niille, voi olla, että eivät pysty.

      Delete
  3. Olen selannut tämän postauksen jo monesti ihaillen kuvien värimaailmaa. Jotenkin tuo kellertävä ja lämmin vihreä puhuttelee tänä syksynä erityisesti. Ja nuo lilan sävyt ovat siihen taustaan niin hyvin erottuvia. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aurinkoisena päivänä keltaiset sävyt loistavat... no, kuin aurinko! Violetti erottuu minustakin tosi hyvin syksyn sävymaailmasta, samoin purppurakukkaiset asterit.

      Delete
  4. Saaripalstallasi on paljon lehtevämpää, kuin täällä meidän nurkilla. Little Carlow tuo hienon väriläiskän syksyiseen puutarhaan.
    Ymmärrän, että haluat vaahterakannon pois kukkapenkistä. On se vaan mainion näköinen kanto. Kuin joku leppäkerttusilmäinen menninkäinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä on ollut puuskista huolimatta kai aika leppeä syksy.
      Kanto olisi kyllä kivan näköinen, jos ei puskisi vesoja yhä vain. Tänä kesänä se tuntui kyllä jo hidastavan tahtia, ehkä harkitsee luovuttamista.

      Delete
  5. Sieltä löytyy vielä herkkua herkun perään! Nyt taas iskee vyöhykekateus:)
    Onneksi meillä on havuja, ettei ihan kaikki ole väritöntä. Ai niin, onhan nurmikko sentään aika vihreä;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aika vihreää on kyllä, kun nurmikko on vihreä. Onneksi!

      Delete
  6. Vaikka mitä vielä siellä hyvässä voinnissa. Vaikka päivä on lyhyt, toivon jonkin ruusun vielä avautuvan siellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kiva nähdä marraskuun ruusuja. Leppeä syksy on ihana.

      Delete
  7. Ihana kanto mutta eihän se ole toivottavaa että siitä nousee vaahteravesaikko. Auttaisiko jos kannon peittäisi vuodeksi? Ihanan värinen asteri, tuollaista kauniin vaaleaa lilaa väriä ei ole monen kasvin kukassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisihan peittämistä kokeilla, toisaalta taisin ehkä tänä vuonna saada siitä viimein niskaotteen.
      Vaalean siniliila, tuollainen kaunis ja näkyvä sävy, on erittäin tervetullut syksyiseen puutarhaan etenkin, kun asteri on aivan täpötäynnä kukkia.

      Delete
  8. On se niin ihana tuo syksyn valo kuvissasi☀️ Ja sahrameita tosiaan nousee jonkin aikaa kaatuneiden tilalle. Vielä olisi täällä muutama tänä syksynä istutettu syysmyrkkyliljakin avautumatta, toivottavasti ehtisivät noista esille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti ehtivät! Joskus niillä näköjään kestää.

      Delete
  9. No johan on sitkeähenkinen kanto! En ole kuullut, että vaahtera tekisi ihan noin innokkaasti juurivesaa kaadon jälkeen. Meilläkin riitti ihan kertakaato ja parin vuoden päästä kanto alkoi puskea sieniä ja kääpiä. Ehkä ikivanha puu on sitten sitkeämpää sorttia kuin pari-kolmekymppinen yksilö...?
    Ihanasti teillä vielä kukkii vaikka mitä ja vielä aurinkokin pilkistelee. Tuo asteri on kieltämättä todella kauniin värinen ja tulee hyvin edukseen muuten syksyisessä, ruskean ja vihreän eri sävyjen dominoimassa puutarhassa. Sen näkeekin kaukaa toisin kuin sahramit, joita joutuu vähän katseella etsimään tai jopa penkomaan sieltä vaahteranlehtien seasta.
    Aurinkoa ei ole täällä näkynyt, mutta ei myöskään satanut vettä eikä tuullut, joten ulkona oli ihan mukava puuhastella. Kivaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulle on vähän mysteeri, miksi jotkut vaahterat kuolevat kerrasta, mutta useimmiten niissä on kyllä hirmuinen elinvoima. Ehkä siihen vaikuttaa kaatoaika. Nyt heinäkuussa kaadetusta vesakosta oli syksyyn mennessä noussut jo metrinen uusi vesakko kannoista tilalle, vaikka mies yritti ropsia kannot niin alhaalta kuin pystyi, lähes maata myöten. Ei tuo muotopuutarhankaan vaahtera ollut mikään iso ja vanha puu, kanto vain oli monihaarainen.
      Ainakin yksi vaahtera, jonka kaato onnistui kerrasta, oli loppukesällä/alkusyksyllä kaatamani ja sitä en edes saanut ihan tyveltä poikki, kun itsellä on nuo moottorisahataidot hieman vajavaiset.
      Hyvä, että siellä on kelit kohdillaan! Meille ei tullutkaan luvattua aurinkoista viikonloppua, mutta eipä ole myöskään sademyräkkää.

      Delete
  10. No nyt joudun asterihankintoihin, vaikka sen yhden riivatun leviäjän takia vannoin, ettei ikinä tule asteria tähän pihaan. Suorastaan lumoava keskellä hiipuvaa luontoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Riivatun leviäjät ovat oma sorttinsa, mutta suosittelen lämpimästi syysasterin lajikkeita, nämä pysyvät hyvin maltillisina, toisin kuin se vanha maatiais-syysasteri. Näissä on lisäksi ihania kukkavärejä. Ovat tosiaan kuin koruja syksyisessä puutarhassa. Niin, tai tämä 'Little Carlow' ei edes ole syysasteri, vaan eri asterilajien välinen risteymä.

      Delete
  11. Aina vaan kukkii! En edes tiennyt, että syksyisin voi kukkia niin moni sipulikasvikin. Omalla pihalla en ole käynyt edes pyörähtämässä vähään aikaan..
    Ainakaan nyt ei aurinko paista, ehkä päivemmällä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aina vain kukkii, kyllä! Ja seuraavaksi alkaa jouluruusujen nuppuja nousta, ovat jo maan pinnalla :-) Jos talvi suinkin suo, niin kukkia on vuoden jokaisena kuukautena. Ehkä silloin tulee pihalla pyörähdettyä, jos siellä on jotain mukavaa nähtävää. Tosin nyt kellojen siirtämisen myötä valoisaan aikaan ulos ehtiminen työpäivän jälkeen alkaa olla mahdotonta.

      Delete
  12. Ihanan kukkivaa vielä siellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vielä on, koska pakkasta ei ole vielä ollut koko syksynä muuten kuin kahtena yönä mittari käynyt -2:ssa. Kasveilla on ihan hyvät olosuhteet muuten, mutta päivä alkaa olla jo lyhyt ja on sen verran viileää, että mitään ei tunnu tapahtuvan. Toisaalta sekin on hauskaa, että yhdet ja samat kärhönkukat pysyvät monta viikkoa.

      Delete
  13. Kauniita aurinkoisia hetkiä siellä on vietetty. Meillä on ilimat ollu aika harmaita! Kyllä ne miunkin syyssahramit nousivat, vaikka hättäilin ja luulin kadonneen. Miulla on tuota vanhoo syysasterii ja kukassa on nyt, voisin kyllä hankkii vaikka tuota Little Carlowia jos taimistoilta löytyy, on siinä runsaasti kukkia tuohon maatiaislajikkeeseen verrattuna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä juttu, että sinunkin sahramit nousivat, niitä tässä mietinkin parina päivänä. Syyssahramien kanssa tulee aina epäiltyä, kun ne ovat niin hämmästyttävän myöhäisiä. Mutta nopeita ovat, hups vain ja yhtäkkiä niitä onkin.
      Astereita on jalostettu varmaan siihen suuntaan, että niissä olisi enemmän kukkia, joten kannattaa ehkä kokeilla jotakin näistä lajikkeista, mitä sattuu löytämään. Osa vain kukkii vähän liian myöhään.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!