Friday 4 December 2020

Heinikon ja kaislikon kultaa

 Kävin ystävän kanssa kävelyretkellä saaren ympäri, tai niin ympäri kuin tietä ja polkua pitkin voi kulkea, ja vähän rämmittiinkin.

Kävimme katsomassa laidunalueita, joita ystäväni oli vuosikausia sitten raivannut. Nyt lehmät ovat pitäneet entiset niityt taas hienosti avoimina.

Tervaleppä on yksi talvisen maiseman kauneimmista puista. Sen oksat ovat lähes violetinharmaat ja kaunis kasvutapa näkyy talviasussa hyvin. Kun seurana on vielä kuusten ja katajien vihreys sekä lehmien ylläpitämä hieno niittynurmi, on lopputulos kuin parempikin puisto.

Poikkesimme tieltä rämpimään läpi kosteikon ja heinikon tarkastamaan viimeiseksi raivattua aluetta. Nuori koivutiheikkö kaadettiin silloin, jäljelle jätettiin isommat koivut ja joitakin raitoja. Lapinporokoira Lávvi hyppelee innoissaan heinikossa.

Minä ihastelin komeiden haapojen ryhmää. Näillä on näköä ja kokoa!

Kapean lahden yli johtava silta on vastikään uusittu.

Tässä kohdassa näkee hyvin sen hyödyn, mikä laidunnuksesta on, sillä lahden toisella rannalla on laidun, toisella ei. Tätä puolta laiduntavat lehmät niin pitkälle mereen kuin viitsivät kahlata ja ruovikko onkin hienosti syöty.

Vastarannalla korkea ruovikko kasvaa puolestaan läpitunkemattoman sakeana metsään asti.

Tässä vielä ylhäältä sillalta kuvattu laidunpuoli. Harmi, etteivät lehmät voi kahlata kovin syvään, muuten tämä ranta olisi vieläkin siistimpi! 

Omalla pihallani kuuntelin kummaa kuusesta kuuluvaa ääntä. Rouskutusta ja lentäviä käpyjä. Kas, parvi pikkukäpylintuja oli täydessä touhussa käpyjen parissa! Käpylintukoiras on komea kuin papukaija, yhtä vahva nokkakin.

Nyt on niin kovin hämärää, että niin lintu- kuin maisemakuvatkin ovat yhtä suhrua. Lohduksi pimeyteen hankin nettikauppaani Elsan lempituoliin metallisia kynttiläkransseja. Siinä on yksinkertaisesti pelkkä metallirengas ja kynttilänpidike siihen hitsattuna. Koristelin tämän renkaan puksipuun leikkuujätteellä ja hoksasin, että kynttiläkranssi on todella kiva hellannurkassa pellin varresta riippuessaan. Kranssit löytyvät Elsan lempituolista täältä: KLIK.
Tsemppiä pimeyteen kaikille muillekin, jotka eivät koe olevansa hämäräeläimiä! Kyllä tämä tästä, toinen adventti jo tulossa ja kohta ollaan keväässä!

14 comments :

  1. Nuasta ensimmääsistä kuvista tuloo vanhat Suami-filimit miälehen. Pikkukäpylintuja täälei oo. Tuallaasen färin kyllä hoksaas. Siävä kynttiläkranssi. Hellan päällä sillonki turvalline paikka.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosiaan vanhojen filmien maisemaa tuollainen perinteinen niitty katajineen. Punaiset koiraskäpylinnut kyllä huomaa, hienoja ovat.

      Delete
  2. Kiitos kivasta saarikierroksesta! Vaikka on harmaata (sekin on paikoitellen kaunista, kuten lepissä), heinät ovat kauniin ruskeita. Niitä ihastelen täälläkin jopa moottoritien keskikaistaleella. Jostain sitä kauneutta on nyhdettävä näkökenttään, että jaksaisi!

    Viime vuonna hankin juuri tuon tyyppisen kranssin takan päälle. Vaikka muu perhe nimitti sitä vitsillä saatananpalvontakehäksi, on se saanut olla paikallaan koko vuoden ja se tuo kivaa tunnelmaa. Jonkun luonnon koristeen siihen kyllä voisi kiinnittää, hyvä idea!

    Hyvää toista adventtia ja itsenäisyyspäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noista kaislojen tai heinien sävyistä yhdessä leppien ja muun harmauden kanssa saisi tosi nätin villapaidan!
      Hahaa, saatananpalvontakehä :-D Tunnelmallinen se on, eikä kesälläkään varmaan vie paljon huomiota, jos on paikoillaan silloinkin.
      Kiitos, sinullekin hyvää itsenäisyyspäivän viikonloppua!

      Delete
  3. Kyllä tuossa harmaudessakin sävyjä löytää. Havujen vihreys ja koivujen valkeat rungot pääsevät kerrankin loistamaan, kun kevään ja kesän vehreys ei ole kilpailemassa huomiosta. Hienot maisemat, joista luonnon rauha huokuu. Ei liikennemerkkejä, ei katuvalotolppia, ei ruuhkaisaa ihmispaljoutta linssiin osuvine pipoineen ja huitovine ksäineen.
    Kaunis kynttiläkranssi, jota voisin katsella ympäri vuoden ja vuosia eteenpäin. Ajattomuus ihastuttaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kauniita sävyjä on, ja heinikon tai kaislikon lämmin kulta on aivan ihana väri, joka näkyy marraskuun hämärässäkin. Eipä meillä tosiaan ole katuvaloja, eikä liikennemerkkejäkään, paitsi rannassa yksi, joka muistuttaa koko saarella olevasta 30 km/h nopeusrajoituksesta ja toiseen päin ajaville lossirannasta (se huvittava merkki, jossa auto lentää mereen). Ja sitten on itse tekemäni muistutuskyltti kissoista oman tontin nurkalla, että ajavat varovasti. Ihmisiä ei täällä juuri talvella näe. Kerran oikein säikähdin, kun yksi mies käveli vastaan!

      Delete
  4. Kiva kuva käpylinnusta kuusessa. Kerran olen nähnyt parven pikkukäpylintuja ruokailemassa ja se rouskutus kyllä herätti huomion. Niitä näkee aika harvoin, vaikka silloin tällöin löytääkin niiden käsittelemiä käpyjä. Tuollainen simppeli, ajaton kynttiläkranssi on kaunis. Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään ole nähnyt käpylintuja vuosikausiin. Eivät ne edes pidä ääntäkään, paitsi se rouskutus! Koska pihakuuset ovat aivan keskellä pihaa, sen kyllä huomasi. Olipa ihanaa tarkkailla näitä komeita tipuja ihan omalta kuistilta käsin.
      Kiitos, hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää sinullekin!

      Delete
  5. Jättihaavat ja -tervalepät ovat niin ihania, olen niistä joka kerta ihan fiiliksissä. Viime kesänä istutin oman tervalepän, saattaa hetki kestää ennen kuin se on fiilistelykokoinen. Kiva, tämä on nyt se laidunlahti josta joskus aiemmin mainitsit. Toivon siitä lisää kuvia jonain kirkkaampana (kesä?)päivänä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, tämä on juuri se kohta, jossa laidunnuksen hyödyn näkee tosi hyvin - lähinnä kesällä. Nyt ei sitä niin tajua, kun kaikki on keltaista, paitsi siitä, että toisella puolella rantapuutkin joutuvat elämään ruokopöheikössä, eikä rannalla kulkija näe vedestä mitään, jos edes viitsii lähteä miehenkorkuiseen ruovikkoon rämpimään. Minulta varmaan löytyy kesällä otettuja kuvia tuosta paikasta ainakin joltakin vuodelta, mutta voisin ensi vuonna ottaa asiaksi käydä vielä kuvaamassa. Kun on uusi siltakin, joka huojuu vähemmän kuin entinen ;-)
      Toivottavasti leppäsi kasvaa hyvin! Sen paljaissa oksissa on niin hieno muoto ja ne kävyt kauniita myös.

      Delete
  6. Kunpa eläimet ihan eettisitä syistäkin saisivat laiduntaa. Mammalan lehmät kesät laitumella järven rannassa. Siellä ne usein seisoivat vedessä. Onpa kuusessa käpyjä. Meilläkin monenmoista lintua, mutta en muista pikkukäpylintua.Kauriit käyvät miltei joka päivä ateralla.

    Minä yleensä lataudun näinä hämärinä aikoina, mutta korona on estänyt ja estämässä monta niin kivaa juttua, että olen ihan uupunut. Voi hyvin♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonnonlaitumet ovat loistavia niin monelta eri kantilta, niin eläinten hyvinvoinnin kuin luonnon monimuotoisuuden ja perinnemaiseman hoidonkin kannalta.
      Tsemppiä sinne!

      Delete
  7. Kaunista on pimmeimpään aikaan luonnossa, kun vuan osovaa kahtuu. Ihanat lehmät, maisemanhoitajia parraastapiästä. Miullakin on soppi syvämmessä lehmille! Kaunis lintu tuo käpylintu. Meilläpäin en oo nähny.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lehmät ovat täydellisiä maisemanhoitajia, itsekin niin kauniita ja sopivat suomalaiseen maisemaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!