Thursday 26 September 2019

Kuivempia kohtia

Ystävä kävi kesällä kylässä ja ihasteli kivien välissä kasvavaa mehitähdistöä. "Minipuutarha!" hän innostui.
Tuo on tosiaan minimaisemaa. Mahtavasti mehitähdet levittäytyvätkin kivien väleihin saaden kivet näyttämään vuorilta.
Tavoistani poiketen en ole pannut merkille niiden lajeja ja lajikkeita, vaikka ne olenkin kirjoittanut puutarhapäiväkirjaan aikoinaan. Taimikyltitkin tulee laitettua talteen, mutta olisi melkoinen homma etsiä oikeat tiedot. Minulle nämä ovat vain mehitähtiä, mikä tuntuu, nyt kun asiaa ajattelee, vähättelevältä. Kaikki muut kasvit ovat yksilöitä, se-ja-se. Ehkäpä kunnostaudun. Usein näitä tosin myydään kivikko-mixinä taimimyymälöissä, eikä laji(ke)nimestä ole tietoakaan.

Mennäänpä sitten tutkimaan alppipenkkiä, kuivan paikan minilajien tyyssijaa. Ostin keväällä kasvin, joka oli olevinaan Sedum pachyclados 'White Diamond'. Oikeasti se on ruusujuuren sukua, Rhodiola pachyclados. Ruusujuurimainen kasvutapa näkyykin tässä. Tälle ei ole suomenkielistä nimeä. Ihanasti se on kesän mittaan kasvanut, vähän jo levinnyt kivien väliin. Toivottavasti se talvehtii hyvin.

Lyydianmaksaruoho on valitettavasti aiemmin epäonnistunut (kuivui tai paleltui pois tms), ja se olisi niin kaunis. Ihanat lehdet ja söpöt vaaleanpunaiset kukat. Keväällä löysin sen harmahtavalehtisen lajikkeen 'Glaucum', mutta kas, eipä se olekaan enää lyydianmaksaruoho, vaan kyseinen "lajike" on oikeasti oma lajinsa Sedum pallidum. Joskus tuntuu, että kasvien väärä nimeäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus!
Jotta kasvi saisi juurtua rauhassa, laitoin sen suojaksi vanhan talikon jo heti istuttamisen jälkeen. Jos eivät peurat tai jänikset nyhdä kasveja maasta, saattavat harakat tai rastaat sen tehdä. Kuvassa näkyy myös pulskaneilikan siementaimia, se on tuottanut jälkeläisiä ilahduttavan hyvin. Kohta niitä voi jo alkaa siirrellä johonkin muuallekin.

Aikoinaan kylvetty emokasvi, joista vain tämä yksi jäi lopulta henkiin, kukkii yhä vain ihastuttavana.

Musti esittelee. Etelänmaitohorsmat kukkivat mahtavana kukkapilvenä, niitäkin saa jo istutella muuallekin. Punakukkainen maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red' kukkii vielä yhden kukan voimin ja matalassa Orkney Cherry -kurjenpolvessakin on kukkia.
Musti osoittaa tassulla 'Coccineus' -ajuruohoa, joka on kiva maanmyötäinen laji.

Suuri yllätys on tämä. Mistä ihmeestä tänne on kosmoskukka putkahtanut? Olen jonakin vuonna heitellyt tänne yksivuotisten siemeniä, joille en muutakaan paikkaa keksinyt, mutta se ei kyllä ollut tämä vuosi. Ihmeellistä, että en tullut kitkeneeksi tuota saunakukkana tms.

Sehän sointuu joukkoon vallan hyvin. Kuvassa näkyy myös etelänmaitohorsman kukan ihastuttava tähtimäisyys.

Etelänmaitohorsmaa ja pulskaneilikkaa voisi siitää niinkin lähelle kuin muutaman metrin päähän, pieneen preeriapuutarhaani. Se on paahteisella paikalla ja loivassa kivisessä rinteessä. Olen iloinen, että kerrankin sain 'Gracillimus' -elefanttiheinän talvehtimaan. Tuossa sen kaartuvat lehdet näkyvät taustalla. Edustalla on heinä, jota ei edes huomaisi, ellen sanoisi. Se on mesquitegammaheinä (onpahan nimi!).

Kiljahdin ilosta, kun huomasin tämän taimistolla viime syksynä. Tämä heinä tuli tutuksi opiskeluaikoinani Englannissa. Olen aivan heikkona näihin silakanruotomaisiin tähkiin. Makunsa kullakin. Mesquitegammaheinä viihtyy kuivassa ja varmuudeksi suojasin sen talveksi. Ehkä suojaan seuraavaksikin talveksi, jotta en menetä sitä.

Muita preerian heiniä ovat tähkähelmikät, kuvassa taustalla. Niiden siemenkylvö onnistui hyvin viime vuonna ja tänä kesänä pääsin istuttamaan taimia preerialle. Siirsin siihen lisäksi keltakannusruohoa naapurin sorakasasta, se on niin kaunis ja jostain syystä sitä ei tontillani vielä ollut. Pidin keltakannusruohosta kovasti jo pikkutyttönä, onni on, että sain istuttaa sen omalle pihalleni.
Tänä vuonna preeria ei ole lainkaan edistynyt, en ole ehtinyt. Ehkäpä piankin edistyy, sillä olen jo visioinut sen lähelle ruusupergolan valtavalle orjanruusulle, ja sen toiselle puolelle keväällä aloitettu ruusutarha kasvaa koko ajan.


Ajuruoho – Thymus
Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei
Keltakannusruoho – Linaria vulgaris
Kosmos – Cosmos
Kurjenpolvi – Geranium
Lyydianmaksaruoho – Sedum lydium
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Mehitähti – Sempervivum
Mesquitegammaheinä – Bouteloua gracilis
Pulskaneilikka – Dianthus superbus

8 comments :

  1. Hieno mehitähtimaisema! Minulla on vähän samantapainen tulossa yhden penkin reunukseksi. Ehkä menee vielä vuosi-pari ennen kuin mehitähdet ovat lisääntyneet tarpeeksi peittääkseen koko alueen. Minä olen monestikin ihmetellyt sitä, miksi mehitähtiä myydään vain kivikkomixeinä tai pelkällä mehitähti-nimellä. Pari kertaa olen googlannutkin lajeja taimihyllyllä ennen ostoa :D Lyydianmaksaruoho on hauska kasvi. Meillä harakat kiskovat välillä niiden tuppaita pois kivien väleistä. Olen todennut, että se on parhaimmillaan kun saa vaeltaa vapaasti kivien väleissä, sillä isona pintana siinä myös näkyy liian selvästi, mistä edelliskesänä kukkineet osat ovat kuolleet. Hauska yllätys kosmokselta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mehitähdet tulee helposti unohdettua, kun kiinnittää huomion kaikkeen komeampaan ja sitten jonakin päivänä ihastuu tavattomasti huomatessaan, miten ne ovat muodostaneet mattoa kivien väleihin.
      Nykyäänhän on olemassa jokin kasvintunnistussovellus! Minulla ei tosin ole älypuhelinta, joten taimikaupassa olen oman muistin ja myymälän kasvitietojen varassa.
      Ahaa, lyydia kuolettaa edellisvuonna kukkineet osat. Saa nähdä, mitä tämä laji tekee.

      Delete
  2. Ihania kasveja jälleen😍 Itsekin kylvin tänä vuonna paria heinää ja eivät varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Nyt vaan täytyy hetki keskittyä sipuleihin ja kiviin ja sitten kevättalvella annan itseni hurahtaa taas siemeniin😂

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heinien siemenkasvatus on ollut yllättävän helppoa. Joku laji ei kai itänyt lopulta lainkaan, mutta useimmista lajeista tuntuu tulevan vähintään muutama taimi. Viime vuonna tähkähelmikän tuoreiden siementen kanssa huomasin, että niiden itävyys on mahtava - paljon parempi kuin siemenpussista, josta aikoinaan sain vain yhden taimen. Onneksi sen sentään!
      Vai sipuleihin ja KIVIIN! :-D

      Delete
  3. Talikkosuoja on loistava. Eläinapureiden istutusapu ei oikein toimi.
    Tekeekö etelänmaitohorsma yhtä ikävän laajan juurakon kuin se tavallinen maitohorsma? Ihan uusi kasvi taas minulle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo vanha talikko, josta puuttuu varsi, on niin kaunis, että olen alkanut miettiä, jos siihen saisi laitettua uuden varren :-D Eipä silleen, että tarvitsisin talikkoa, niitä on jo kaksi, mutta se kauneus...
      Etelänmaitohorsma ei leviä juuristollaan tavallisen maitohorsman tapaan, siksi se onkin mainio koristekasvi.

      Delete
  4. Mehitähdet ja mehikasvit yleensäkin ovat aivan ihania. Meilläkin yksi huono nurmikkopläntti muuttui mehitähtipuutarhaksi muutama vuosi sitten. Paljon kauniimpi, kuin aina ruskistuva ruoho.
    On mahtavaa, että joka paikkaan löytyy kasveja.
    Ja taas täytyy ihmetellä noita sun upeita ja erikoisia kasvilajikkeita. Mesquitegammaheinästä en ole koskaan aiemmin kuullutkaan.
    Kaunista päivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana idea korvata huono nurmikko mehitähdillä! Tuosta sainkin idean... mullakin on läntti, jossa ei ruoho kasva oikein millään. Maanmyötäisesti kasvava timjamikin voisi olla siihen sopiva.
      Mesquitegammaheinä ei ole tunnettu Englannissakaan, saati sitten Suomessa. Se on jotenkin vetoava tuossa silakkamaisuudessaan ;-)
      Kiitos, samaa sinulle ♥

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!