Verenpisarakokoelman alku

Kun viimein onnistuin talvettamaan verenpisaran, alkoi siitä ihastus. Oikeastaan aiemmin en niin kovasti välittänyt näistä liian värikäskukkaisista (lue: levoton) puskista, mutta onnistuminen on innostumisen alku.
Aiemmin olin kokeillut paria isokukkaista lajiketta ja ne osoittautuivat kronkeleiksi talvetettaviksi. Sen sijaan tämä Korppoon kukkakaupasta nimettömänä hankittu pienikukkainen tyyppi talvehtii niin helposti, ettei paremmasta väliä. Lisäksi se vielä kukkiikin suurimman osan talvea.

Tämä nimetön on kovasti saman näköinen kuin vanha lajike 'Mrs Popple' vuodelta 1899 (jolloin se löydettiin, se oli kasvanut vuosikymmeniä erään rouva Popplen puutarhassa). Kasvutapakin täsmää: pystykasvuinen, noin metrin korkuiseksi kasvava ja runsaasti kukkiva pensas.

Kaikki verenpisarani näyttävät aloittavan kukinnan vasta elokuussa, mikä niille suotakoon, sillä alkukesällä on niin paljon muutakin ihasteltavaa.

Tämä sulokukkanen on siroverenpisaran risteymä 'Whiteknight's Pearl'.

Siroverenpisara nupulla, seassa hämäävät basilikan lehdet. Tällä on erityisasema, sillä keräsin siemenet itse Orkney-saarilta. Kylvin ne heti tuoreeltaan vajaat kaksi vuotta sitten, ne itivät nopeasti ja ovat siitä pitäen kasvaneet hyvin, sisällä talvet, ulkona kesät. Pohjois-Atlantin saarilla tätä käytetään yleisesti tuulensuoja-aitana, mikä pistää tämän uuteen valoon. Ei niinkään herkkis, vaan sisupussi.

Ihastukseni alkoi itää aikanaan tästä: 'Carmel Blue'. Tämä oli sopivan hillityn värinen, eikä kukkakaan ole törkeän kokoinen, vaan nuokkuu kauniin ilmavasti.

Onnistuin tämän talvettamisessa, mikä on huippujuttu, sillä etsin tätä melkoisen monta vuotta.

Koska verenpisarat alkavat olla parhaassa kukassa, nostin ne rappusilta kuistin pöydälle, muuten peurat latvovat ne ja se on raivostuttavaa, lievästi ilmaistuna.

'Mrs Popple' (tai joku muu) näyttää, miksi latvominen juuri nyt olisi itkupotkuraivarin paikka.

'Carmel Blue' on alkanut kehittää vaaleanpunaisia sävyjä kukkaansa, mikä harmi – kaunis sinivalkoinen väritys hieman tärveltyy. Oikealla näkyy 'Whiteknight's Pearl' ja kokoero niin kukkien kuin lehtienkin välillä erottuu hyvin. Tuo pikkuinen on todellinen helmi!
Se on niin samantapainen kuin siroverenpisaran vaaleakukkainen lajike 'Molinae', että kuvittelin tuon hoitavan sen asian. Olin kerran ostanut 'Molinaen' ison taimen, mutta epäonnistuin sen talvettamisessa – se taisi kuivua – ja sitten Aberdeenin kasvitieteellisestä puutarhasta varastamani pistokkaat (kun siemeniä ei kerta näkynyt) epäonnistuivat myös. Nyt kuitenkin tilasin sen siemeniä ja kylvin ne juuri, sillä 'Molinae' on ehkä ihanin verenpisara ikinä.

...Tämä kyllä kuulostaa pahaenteisesti orastavalta verenpisaramanialta...

'Molinae' mainitaan kaikkein kestävimmäksi verenpisaraksi, –10 asteeseen asti. Samaa tosin sanotaan siroverenpisarasta ja jopa 'Mrs Popple':sta. Joten näiden kanssa on turha hötkyillä sisään ottamisessa, parempi vain, että pysyvät mahdollisimman pitkään kosteassa ilmanalassa.

Siroverenpisara näyttää tässä äsken otetussa kuvassa, että ensi yölle lupailtu myrsky tekee jo tuloaan, tuuli viriää. Ehkä tämä Pohjanmeren sisukas asukki tuntee olevansa kotonaan.


Palleroverenpisaroiksi kutsutaan lähes kaikkia jalostettuja lajikkeita – Fuchsia Hybrida-Ryhmä
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica

Pienet, suuret ilot

Kanelisaniainen, tässä se on. Aiempi kuva kun oli kesän alusta. Se ei ole kasvanut maanpäällistä kokoa kesän aikana, mutta toivottavasti juuristo on hieman laajentunut kuitenkin. Se kärsi kovasti kesän kuivuudesta, jossain vaiheessa muistin onneksi kastella. Ilman sitä ei kanelisaniainen ehkä olisi enää hengissä.
Suuri ilouutinen on myös, että helmisaniainen on noussut kuolleista! Maasta sen kasvupaikalla pilkistää pieni, kolmen senttimetrin kokoinen lehti, jonka kuitenkin hyvin tunnistaa helmisaniaiseksi. Eläköön märkä syksy!

Huvitti kovasti tässä joku ilta säätiedotusta katsoessa, kun Anne Borgström sanoi, että kohta tulee sateita, niitä onkin viime aikoina ollut niin heikosti. Jaa-a. Taitaa kerrankin olla niin päin, että meillä niitä ei ole ollut heikosti. Eilen ei satanut ja pääsin leikkaamaan nurmikon, se oli taas pitkä. Ja märkä.

Ängelmät ovat ehkä siksi niin ihania, että niissä on saniaismaisen kauniit lehdet. Jaloängelmä 'Splendide White' ei päässyt kuvaan, kun se oli kukassa – se kukkiikin varjossa niin hillitysti. Mutta lehdet, etenkin tässä kellanvihreässä syysvärissään, ovat hurmaavat.

Pysytään vielä varjossa ja siirrytään kurjenpolviin. Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' kukkii nyt jopa runsaammin kuin kesällä. Viereistä 'Sum and Substance' -kuunliljaa eivät peurat ole vielä löytäneet!
Kuvasta huomaa, että nurmikko tosiaan kaipasi leikkuuta.

Haisukurjenpolvi saa kansoittaa pihaani niin paljon kuin lystää, se kasvaa täällä luonnostaan. Se on kaunis ja kätevä ja kukkii keväästä syksyyn. Hyvin hento ja helppo kitkeä, jos olisi niin hullu, että haluaisi kitkeä sitä. Hentoisena se ei häiritse naapurikasvejaan lainkaan. Pari vuotta sitten haastattelemani Ian Young kutsui sitä hauskasti puutarhan vapaaehtoistyöntekijäksi, ei tuota voi paremmin ilmaista. Tässä se kasvaa neilikkaruusun alla, jonne kaipasinkin maanpeittokasvia.

Myös näyttäväkukkainen Rozanne -kurjenpolvi on ahkera, tosin vain syyspuolella.

Tähän väliin sellainen tieto, että sikurit kukkivat yhä vain! Harvakseltaan, mutta siinä niitä sinisiä pilkkuja on. Aika mahtavaa.

Tillin kukinto on yksi kauneimpia, joita tiedän. Harmi, että se on melko huono kylväytymään itse. Olen yrittänyt kylvää sitä kukkapenkkeihin, mutta se ei suostu jäämään niihin asumaan. Pitääpi silti kylvää sitä ensi vuonna kukkapenkkiin, tai oikeastaan ripotella siemeniä nyt syksyllä. Minusta tämä on koristekasvi, jota voi syödä.

Kipaistaan vielä muotopuutarhaan. Purppurakannusruoho 'Canon Went' houkuttelee myöhäisiä kimalaisia.

Unkarinikiviuhko on tehnyt useampia kukkavarsia kuin yleensä, ehkä sekin on hyötynyt sateista. Aika moni kasvi näyttää tavanomaista reippaammalta. Taustalla kukkii loistomyrkkylilja.

Päivän kuva Colchicum × agrippinum -myrkkyliljasta. Ilouutinen on sekin, että 'Waterlily' -myrkkis kurkistaa maasta! Myös pari valkokukkaista syysmyrkkyliljaa on noussut muotopuutarhassa, enää puuttuvat yhdet toiset valkokukkaiset syysmyrkkikset vaahteran alla, mutta muistelen, että niitä ei näkynyt viime syksynäkään.
Ehkä myrkkyliljat kaipaavat enemmän valoa, puun alla ei liene paras paikka. Ainakin kun muistelen, että Ranskassa olen ihastellut myrkkyliljoja lehmihaassa ihan täysin aurinkoisessa paikassa. Kosteuttakin siinä jokivarren laitumella on varmasti enemmän kuin vaahteran alustan metsäpenkissäni.

Toinen Ranskasta tuttu rakas kasvi on murattisyklaami. Siellä niitä kasvaa samalla maatilalla Loiren laaksossa pitkän lehmuskujan puurivien alla lähes silmänkantamattomiin. Oma vaatimaton syklaamitarhani kasvaa ruukussa, sillä siinä ne talvehtivat parhaiten, kun voin nostaa ruukun sisään pahimpien pakkasten ajaksi, ja siinä ne eivät myöskään peity puiden lehtien alle, mikä oli todellinen ongelma aiemmin. Murattisyklaami on hyvin matala ja hyvin myöhäinen. Kukinta vasta alkaa.
Taustalla siihen hyvin sointuva syysvuokko 'September Charm'.
Hempeää viikonloppua!


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Helmisaniainen – Onoclea sensibilis
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Sikuri – Cichorium intybus
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tilli – Anethum graveolens
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Kuivempia kohtia

Ystävä kävi kesällä kylässä ja ihasteli kivien välissä kasvavaa mehitähdistöä. "Minipuutarha!" hän innostui.
Tuo on tosiaan minimaisemaa. Mahtavasti mehitähdet levittäytyvätkin kivien väleihin saaden kivet näyttämään vuorilta.
Tavoistani poiketen en ole pannut merkille niiden lajeja ja lajikkeita, vaikka ne olenkin kirjoittanut puutarhapäiväkirjaan aikoinaan. Taimikyltitkin tulee laitettua talteen, mutta olisi melkoinen homma etsiä oikeat tiedot. Minulle nämä ovat vain mehitähtiä, mikä tuntuu, nyt kun asiaa ajattelee, vähättelevältä. Kaikki muut kasvit ovat yksilöitä, se-ja-se. Ehkäpä kunnostaudun. Usein näitä tosin myydään kivikko-mixinä taimimyymälöissä, eikä laji(ke)nimestä ole tietoakaan.

Mennäänpä sitten tutkimaan alppipenkkiä, kuivan paikan minilajien tyyssijaa. Ostin keväällä kasvin, joka oli olevinaan Sedum pachyclados 'White Diamond'. Oikeasti se on ruusujuuren sukua, Rhodiola pachyclados. Ruusujuurimainen kasvutapa näkyykin tässä. Tälle ei ole suomenkielistä nimeä. Ihanasti se on kesän mittaan kasvanut, vähän jo levinnyt kivien väliin. Toivottavasti se talvehtii hyvin.

Lyydianmaksaruoho on valitettavasti aiemmin epäonnistunut (kuivui tai paleltui pois tms), ja se olisi niin kaunis. Ihanat lehdet ja söpöt vaaleanpunaiset kukat. Keväällä löysin sen harmahtavalehtisen lajikkeen 'Glaucum', mutta kas, eipä se olekaan enää lyydianmaksaruoho, vaan kyseinen "lajike" on oikeasti oma lajinsa Sedum pallidum. Joskus tuntuu, että kasvien väärä nimeäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus!
Jotta kasvi saisi juurtua rauhassa, laitoin sen suojaksi vanhan talikon jo heti istuttamisen jälkeen. Jos eivät peurat tai jänikset nyhdä kasveja maasta, saattavat harakat tai rastaat sen tehdä. Kuvassa näkyy myös pulskaneilikan siementaimia, se on tuottanut jälkeläisiä ilahduttavan hyvin. Kohta niitä voi jo alkaa siirrellä johonkin muuallekin.

Aikoinaan kylvetty emokasvi, joista vain tämä yksi jäi lopulta henkiin, kukkii yhä vain ihastuttavana.

Musti esittelee. Etelänmaitohorsmat kukkivat mahtavana kukkapilvenä, niitäkin saa jo istutella muuallekin. Punakukkainen maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red' kukkii vielä yhden kukan voimin ja matalassa Orkney Cherry -kurjenpolvessakin on kukkia.
Musti osoittaa tassulla 'Coccineus' -ajuruohoa, joka on kiva maanmyötäinen laji.

Suuri yllätys on tämä. Mistä ihmeestä tänne on kosmoskukka putkahtanut? Olen jonakin vuonna heitellyt tänne yksivuotisten siemeniä, joille en muutakaan paikkaa keksinyt, mutta se ei kyllä ollut tämä vuosi. Ihmeellistä, että en tullut kitkeneeksi tuota saunakukkana tms.

Sehän sointuu joukkoon vallan hyvin. Kuvassa näkyy myös etelänmaitohorsman kukan ihastuttava tähtimäisyys.

Etelänmaitohorsmaa ja pulskaneilikkaa voisi siitää niinkin lähelle kuin muutaman metrin päähän, pieneen preeriapuutarhaani. Se on paahteisella paikalla ja loivassa kivisessä rinteessä. Olen iloinen, että kerrankin sain 'Gracillimus' -elefanttiheinän talvehtimaan. Tuossa sen kaartuvat lehdet näkyvät taustalla. Edustalla on heinä, jota ei edes huomaisi, ellen sanoisi. Se on mesquitegammaheinä (onpahan nimi!).

Kiljahdin ilosta, kun huomasin tämän taimistolla viime syksynä. Tämä heinä tuli tutuksi opiskeluaikoinani Englannissa. Olen aivan heikkona näihin silakanruotomaisiin tähkiin. Makunsa kullakin. Mesquitegammaheinä viihtyy kuivassa ja varmuudeksi suojasin sen talveksi. Ehkä suojaan seuraavaksikin talveksi, jotta en menetä sitä.

Muita preerian heiniä ovat tähkähelmikät, kuvassa taustalla. Niiden siemenkylvö onnistui hyvin viime vuonna ja tänä kesänä pääsin istuttamaan taimia preerialle. Siirsin siihen lisäksi keltakannusruohoa naapurin sorakasasta, se on niin kaunis ja jostain syystä sitä ei tontillani vielä ollut. Pidin keltakannusruohosta kovasti jo pikkutyttönä, onni on, että sain istuttaa sen omalle pihalleni.
Tänä vuonna preeria ei ole lainkaan edistynyt, en ole ehtinyt. Ehkäpä piankin edistyy, sillä olen jo visioinut sen lähelle ruusupergolan valtavalle orjanruusulle, ja sen toiselle puolelle keväällä aloitettu ruusutarha kasvaa koko ajan.


Ajuruoho – Thymus
Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei
Keltakannusruoho – Linaria vulgaris
Kosmos – Cosmos
Kurjenpolvi – Geranium
Lyydianmaksaruoho – Sedum lydium
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Mehitähti – Sempervivum
Mesquitegammaheinä – Bouteloua gracilis
Pulskaneilikka – Dianthus superbus

Värisamikset

Toissa päivänä nostin Bessera elegansin ensin kuistille ja sitten kylmään eteiseen, kun lämpömittari laski kolmeen asteeseen jo iltayhdeksältä.

Nyt se siirtyi keittiöön, vaikka tästä on tulossa lämmin yö: nyt, puoli kahdeltatoista, mittari näyttää yhdeksää astetta. Mutta koska Besserassa on runsaasti kukkanuppuja, haluan nähdä niiden avautuvan. Kukissa on voimakas punaisen sävy, jota on vaikea saada tallennettua kuvaan. Kuviin tahtoo tulla liian oranssi väri. Tähän viimeiseen kuvaan sain värin oikein lukuisten säätöjen jälkeen.

Besseran kanssa tismalleen saman sävyinen kukka on 'Thessaloniki' -pelargonilla, samoin kuvausongelmin. Tässä sen liekehtivä punaisuus on kohdillaan. Tämä mainitaan joissakin lähteissä kääpiöpelargoniksi, toisissa tähtipelargoniksi ja kolmansissa sormipelargoniksi. Kotipelargoneihin se kumminkin kuuluu, oli mitä oli.

Tänään siirtyi sisälle sitruunapuu, josta tulee ajan myötä olohuonepuu. Se on kasvanut kesän mittaan huimat parikymmentä senttiä! Kukkapylvään päällä on pelargoni 'Attar of Roses', kerrankin asianmukaisesti leikeltynä. Sillä on taipumuksia hujoppiuteen – jotakin olen menneiden vuosien virheistäni oppinut.

Puutarhassa samantyyppistä väriä on vähän. Oranssikeltanoita on laidunnettu kesän mittaan niin ahkerasti, että ne ovat tehneet uusia kukkia. Jotakin iloa katkotuista kukkavarsistakin.

Kukkien sijaan punaista taitaa seuraavaksi tulla ruskasta. Sirotuomipihlajan lehdet alkavat punertua, helmipihlaja vielä pitää kiinni vihreästä. Nämä tuli aikanaan istutettua liian lähekkäin, mutta tuomipihlajan hiljalleen kasvaessa korkeutta jää pihlajapensas sopivasti sen kainaloon, kaiketi.

Tätä väriparia ihastelen huussissa istuessani: sirotuomipihlaja ja ruusunätkelmät.

Huussin edessä ruskopenkissä pitäisi kukkia ruostekukkia, mutta ne eivät ehkä ehdi tänä vuonna kukkaan. Ehkä kuivuudesta johtuen ne lähtivät kasvuun hirmu myöhään, onneksi kuitenkin talvehtivat taas onnistuneesti. Kukkavarsia ei vain vieläkään näy. Väriminttu 'Prärienacht' on tehnyt jopa uusia pikku kukintoja lehtihankoihin. Aika hauska, ja hyvä muistutus siitä, että ohikukkineet kukkavarret olisi voinut leikata, kukinta olisi varmaan parempaakin.

Chrysanthemum zawadskii on hieman heikossa hapessa, mutta on silti aloittanut kukinnan parin kukan voimin. Tähän tulee varmaan enemmänkin kukkia, yleensä tämä on ollut parhaassa kukassa lokakuussa.

'Purple Emperor' -köynnöskrassin kaudelle voi ennustaa pikaista loppua, sillä otin sen suojaverkon pois, kun tarvitsin sitä toisaalla.

Pojilla on kiireitä.

Kasvimaalla tein hauskan havainnon. Maanpeitoksi laittamani vanhan räsymaton päällä on leipäkorisieniä. Ne ovat kuin nukkekodin leipäkoreja, vain senttimetrin kokoisia. Kulhomaisessa sienessä on pallomaisia peridioleja, jotka sinkoutuvat ulos sadepisaran osuessa pesään ja aloittavat sitten uuden elämän.
Enpä olisi koko sientä tajunnut, ellen jokin aika sitten olisi nähnyt sitä ystävän facebook-postauksessa. Sieltäkin siis voi jotakin oppia!

Leipäkorisienet lähikuvassa. Kyllä luonto on sitten ihmeellinen.

Loppuun vielä kuva hempeyden ystäville, kun aloitettiin niin räväkillä väreillä: neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' ja tarhakurtturuusu Snow Pavement – kylläpä jälkimmäisessä onkin hurmaava ruusuntuoksu tuon ihastuttavan värin lisäksi.


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Leipäkorisieni – Crucibulum laeve
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Ruostekukka – Crocosmia
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Sitruuna – Citrus limon
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Väriminttu – Monarda

Päivän kuvauskierros

No niin! Voimat palautuivat siihen malliin, että jaksoin lähteä ulkoiluttamaan kameraa. Ensin myrkkyliljakatsaus. Tässä ystävän antamat myrkkyliljat ja taustalla unelma, joka odottelee vielä sisälle pääsyä. Ovat nuo myrkkyliljatkin melko unelmanihania!

Kukkapenkin loistomyrkkylilja on hieman kapoisempi varreltaan, yleensä tämä on myrkkyliljoista rotevin.

Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' nousee maasta melkoista vauhtia, pari päivää sitten vasta nenänkärki pisti mullasta.
Olen viime syksystä viisastuneena alkanut suojata myrkkyliljatkin, aiemmin niihin ei koskettu, mutta sitten niitäkin alettiin syödä. Lisäksi peurat ovat opetelleet syömään saniaisia, todellinen harmi sekin.

Syysmyrkkyliljoista ensimmäinen, kerrottu 'Alboplenum', on avaamassa kukkiaan japaninhiirenporras 'Purple Garden' vierellään.
Yksinkertaisista valkoisista syysmyrkyistä ei näy vielä mitään, tarhamyrkkis 'Waterlily' antaa myös odottaa itseään.

Onneksi herkku Colchicum × agrippinum on hengissä ja kukkii, vaikka vain yhdellä kukalla. Voihan niitä tulla vielä lisääkin, mutta onneksi se ainakin on elossa. Myrkkyliljat osaavat tehdä katoamistemppujakin.

Edellisen kanssa samassa penkissä kukkii muutakin hempeää: syysleimu 'Crème de Menthe' kukkii yhä vain ylen kauniina.

Ja neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' tuottaa yhä uusia kukkaterttuja.

Tämä ilahduttaa erityisesti: viime syksynä taimialesta hankittu tarhakurtturuusu Snow Pavement, eli SCHNEEKOPPE, toisin sanoen 'Hansnovem' (huokaus näitä ruusujen nimiä!) on tehnyt pari ensimmäistä kukkaa. Uhrasin tälle todella vähän kasteluvettä kesän aikana, vaikka tämä kasvaa kuivassa paikassa. Kukan viileä sävy on täydellinen muotopuutarhan kupeeseen ja kasvupaikka sellainen, jossa tästä saa mielellään tulla leveä puska, peuraeste siis.

Muotopuutarhan viileyttä tuottaa myös astereista ehkä ihanin, suloinen 'Little Carlow'. Mikä sävy, mikä kukkien määrä - ja i-ha-naa: tätä ei ole vielä syöty!

Ai niin, onhan muotopuutarhassa vielä tämäkin kukassa, tosin pian matkalla makuuhuoneeseen: pelargoni 'Deerwood Lavender Lass', söpö vaaleanpunainen, vaikka nimi onkin laventelityttönen.

Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red' kasvaa tienposken ojan töyräällä, koska ideana oli saada siihen kivipengermän päälle kuivaan kohtaan jotakin, joka peittää maata. Se ei ole levinnyt ihan toivotusti, mutta toimii ihan hyvin – ja kukkii mahtavan pitkään! Ruskeat ovat tämän kasvukauden kuihtuneita kukintoja, silti se tekee koko ajan uusia.

Minnekäs sitten kipaistaisiin... vesimittari on aivan täynnä, en ole muistanut tyhjentää sitä aikoihin ja välillä olin poissa kotoakin. Sen vieressä kukkivat täpläpunalatva ja siniheinä. Vanhaan taloon nakuttelin viimeksi ikkunalistoja, tikkaat jäivät siitä.

Sain ystävältä aarteita juuri, kun olin miettimässä sopivaa erikoisempaa puuta yhteen suojaiseen paikkaan. Japaninkesäkamelia, vieläpä kaksin kappalein! Kunhan purkitan nämä isompaan, luulen, että palautan toisen hänelle, jos hän luopui ainokaisistaan.
Samassa purkissa kasvaa jokin turkestanilainen orapihlaja ja epäilyttävästi varsankellolta näyttävä salamatkustaja, jota olen saanut häneltä (salamatkustajana) ennenkin.
Kuvassa näkyy myös laukkakasvatuksiani, jotka ovat tänä vuonna olleet lukuisat: kyltistä päätelleen gardanlaukka.

Kurkataanko sitten Rohaniin. Siellä on tulossa uudestaan kukkaan Winchester Cathedral, jos peurat niin suovat. Kauhukseni huomasin tänään, että ne ovat parturoineet japaninkirsikan kaikki lehdet sille korkeudelle, jolle ovat yltäneet, täytyy heti huomenna etsiä sille suojaverkkoa.
Palsternakan kuivat siemenet tuovat tähän ruusukimppuun ihanaa nature morte -tunnelmaa, kirjaimellisesti, vaikka eihän siemenessä ole kuolema, vaan elämän alku.

Etelänruusuruoho kukkii yhä vain, sille seuraa pitää punertavalehtinen maksaruoho, jonka olen ostanut ilman lajikenimeä.

Syysasteri 'White Ladies' aloittaa kukinnan, toivottavasti peurat eivät löydä näitä ihan vielä. Puskat ovat komeat ja olisi hienoa saada ihailla niiden kukintaa. Tämän vieressä kasvaa kaukasiankirahvinkukka, joka toi samaa kermanvaaleaa kukkaväriä keski- ja loppukesään.

K-kaupasta löytyi taas Pirkka-kanervia, joita istutin viime syksynä kolme. Yksi niistä, jota peurat eivät kiskoneet maasta, on edelleen hengissä. Siitä rohkaistuneena kokeilen nyt uutta, mutta tällä kertaa panssariestein suojattuna.
Valitettavasti näissä ei tänä vuonna ole enää lajikenimeä, vaikka ovat samaa Beauty Ladies -sarjaa kuin viime vuonnakin. Tämä saattaa olla 'Renate', jollaisen ostin myös vuosi sitten, mutta voi tämä olla muukin, lajikkeita on kymmeniä ja värierot pieniä.
Kanerva on siis sama kasvi, joka kasvaa luonnossammekin – on hullua, että sitä myydään lähes yksinomaan kausikukaksi. Nämä on jalostettu ja viljelty Saksassa, joten voi olla, että talvisuojaus ensimmäiseksi talveksi on tarpeen etenkin, kun taimi ei ehdi kunnolla juurtua ennen talven tuloa. Sen jälkeen nämä voivat aivan hyvin osoittautua vaikka kuinka talvenkestäviksi!

Etenkin Skotlannissa mutta myös monissa muissa maissa harrastetaan havukasvien ja kanervien yhdistelyä omaksi istutusalueekseen. Meiltä sellainen tyyli puuttuu lähes täysin, vaikka meillä on maisemat, joissa nämä eivät edes näytä ollenkaan keinotekoisilta, toisin kuin keskellä vehreää keskieurooppalaista nurmikenttää. Minun havualueeni löytyy parin männyn alta, missä havut, kanervat ja jouluruusut onnistuvat näyttämään jopa lähes luonnollisilta.

Huh mikä pituus tälläkin jutulla! Otetaan loppuun pari väritykitystä: kehäkukka 'Neon' kasvimaalla...

... ja – tadaa! – Bessera elegans, ensimmäinen avautunut kukka. Mikä sirous ja mikä väri!


Asteri – Symphyotrichum
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Gardanlaukka – Allium insubricum
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Japaninkesäkamelia – Stewartia pseudocamellia
Kanerva – Calluna vulgaris
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Kehäkukka – Calendula officinalis
Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Orapihlaja – Crataegus
Siniheinä – Molinia caerulea
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Syysleimu – Phlox paniculata
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä
Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum
Unelma – Asparagus setaceus
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis