Vappukukat

Pelargonit rynnistivät vappukukkien ykköseksi silkalla kukkivien lajien määrällä. Ne ovat ihan tosissaan aloittaneet kesäkauden!

Ruusunnuppupelargoni 'Brightstone' ja passioköynnös Passiflora morifolia; viime vuonna kylvettyjen passioiden talvi sujui moitteettomasti ja nyt ne ovat kovassa kasvussa.

Ystävältä saatu hempeä perintöpelargoni.

'Cheeky Chappy' sekä ystävältä saatu limenvihreälehtinen pelargoni, ei nimitietoa.

Mårbackapelargoni 'Prins Nikolai' katsoo kuvajaistaan ikkunasta. Ruukusta nousseen juurivesan kukat ovat vaaleanpunaiset, olisiko vesa vaihtanut identiteettiä tavalliseksi Mårbackaksi. Kummallakin on sama mårbackalainen kasvutapa: korkea hujoppi.
Oikealla on riippapelargonin nuput. Se menestyy vuodesta toiseen, vaikka sitä väitetään vaikeasti talvetettavaksi.

Palsamipelargoni 'Lady Plymouth' kehitti kukkia, mutta sitten unohdin kastella ja moni nuppu kuivui. Kevätaurinko yllättää: yhtäkkiä kaikki kasvit huutavat vettä, kun talven aikana ne on saanut lähes unohtaa!

Tähtipelargoni 'Bev Foster' on ahkera kukkija, siinä on lähes aina jokunen pieni kukkaterttu.

Ilta hämärtyy kylän ylle. Munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' kukkii uskollisesti lähes ympäri vuoden. Kapeat lehdet kuuluvat kriinumille ja ritarinkukille.

Loppuun vielä lähes ensimmäisiä dreijauksiani, olen nyt käynyt parilla dreijauskurssilla ja tässä ensimmäisen tuotokset: pari minikokoista kukkaruukkua (reiät pohjassa – ihanaa, kun voi tehdä itse ruukut, niin saa niihin kaikkiin reiät!) sekä pikku kippo lakritseille yms.
Näihin ruukkuihin täytyy nyt keksiä pikku kasveja, esimerkiksi pelargonin pistokkaita.

Iloista vappua!


Munankuori-, tähti- ja ruusunnuppupelargonit sekä mårbackat kuuluvat kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Palsamipelargoni – Pelargonium × graveolens
Riippapelargoni – Pelargonium peltatum

Pikku vuokkoja ja muita metsäpuutarhan aarteita

Nyt täytyy kulkea nenä kiinni kasveissa. Kaukaa katsellessa ei puutarha ehkä näytä vielä kovin kukkealta, mutta annas, kun menee lähemmäs. Mitä ihmeitä paljastuukaan!
Japaninlehtikuusen kukkasia, esimerkiksi. Puiden kukat ovat ihmeellisiä. Ystävä juuri sanoi, että puissa se on miehet, jotka koreilevat (jos hede- ja emikukinnot ovat eri puissa). Ihmisissäkin miehet koreilivat aikoinaan, mutta mihin ihmeeseen se piirre hävisi?

Pieni saniaistarhani pitää meitä jännityksessä. Saniaiset eivät ole vielä nousseet. Moni niistä hävisi maan uumeniin viime kesänä. Paikka on muutenkin niille varmaan liian kuiva, ja sitten tuli viime kesä ja noin puolet saniaisista ruskettui ja hävisi. Saa nähdä, nouseeko niitä tänä vuonna yrittämään uudestaan.
Koska saniaiset ovat hitaita nousemaan, en ole kovin tarkasti syynännyt saniaistarhaa. Olisi kannattanut! Yhtenä päivänä ohi kulkiessa silmä osui violetteihin kukkiin, sillä kapea auringonkiila osui juuri niihin. Oi! Tuoksuorvokit ovat kukassa.

Sittenhän silmä havaitsi lisää nuppuja. Tosiaan, imikät! Nehän ovat aikaisia kukkijoita. Vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diana Clare' on tehnyt lupaavan näköiset nuput.

Täältäkin löytyy sinivuokkoa, saaren luonnonkantaa. Sen kaverina kukkii kevätpiippo, saaren luonnonkasvillisuutta sekin. Se on aivan ihana pikkuinen heinä, yksi lemppareitani. Olen siirtänyt sen metsästä tänne ja sinivuokko tuli salamatkustajana mukana.

Saniaistarhan yläreunalle istutin syksyllä Englannista tilatun heiden Viburnum farreri. Peittelin sen vanhalla villapaidalla talveksi. Tällaiset kokeilut ovat Herran haltuun -sarjaa, kun ei ole mitään hajua siitä, miten ne Suomessa menestyvät. Tämä ainakin herää virkeänä ensimmäiseen kevääseensä uudessa kotimaassaan!
Monet heidet kukkivat myöhään syksyllä, talvella tai kevättalvella Britanniassa. Siksi olen kiinnostunut kokeilemaan niitä, josko niistä saisi syys- tai kevätkukkijoita puutarhaan. Valitettavasti heidet ovat peurojen herkkua, siksipä verkkosuojaus on välttämätön.

Sitten siirrytään vuokko-esikkopuutarhaan. Balkaninvuokko 'Charmer' avasi ensimmäiset kukkansa, mutta myöhästyin – ne olivat jo saaneet iltapäivän varjon yllensä ja menneet suppuun, kun lähdin kamerakierrokselle.

Tavallinen sininen. Ovat nämä supussakin todella nättejä.

Samassa penkissä kukkii valkotäpläimikkä 'Mrs. Moon'. Tämä on niin ihana!

Muotopuutarhan kuivassa penkissä on lämmin paikka ja ensimmäinen valkovuokko on kukassa! Jos tätä nyt kukaksi osaa nähdä... tämä on 'Virescens': kokonaan vihreä kukka, joka muodostuu lehtimutaatioista terälehtien sijaan.

Huomasin tässä yhtenä päivänä, miten ihanasti mehitähdet ovat levinneet kivien väliin. Puutarhassa alkaa olla tällaisia kohtia nyt, kun olen luonut pihaa kohta 13 vuotta. Tässä ei nimittäin ollut mitään vanhaa kaunista pihaa; kaikki oli niin umpeenkasvanutta, ohdake-vattupöheikön vallassa. Kivipenkereet piti joko kaivaa maasta esiin tai rakentaa, sammal ja muu kasvillisuus niihin syntyy pikku hiljaa. Mutta suuri onni on tontti, jossa kasvaa kiurunkannusta joka puolella!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kiurunkannus – Corydalis 
Mehitähti – Sempervivum
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Tuoksuorvokki – Viola odorata
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Huhtikuun kalenteripoika

Tulin ilmoittamaan, että! Mamma kuvitteli tehneensä kuukauden kalenteripoikajutun, mutta se oli viime kuussa se. Nipin napin ehdittiin tämän kuun puolelle.
Mulla on ollut muutenkin tassut täynnä hommia. Mamman touhuja pitää vahtia joka asiassa.

Se on säntäillyt sinne ja tänne ja levittänyt tavaroita pitkin pihaa.

Hyvä juttu on se, että se on ripustanut meidän päikkärimaton paikoilleen. Juoksen mamman perässä, kun se asettuu siihen ja hyppään mamman päälle. Sitten me pussaillaan.

Asiat on siis aika hyvin, nyt kun kaikki alkaa olla paikoillaan niin kuin tää postauskin.
Hyvää kevään jatkoa ja muistakaa pussailla!
Terveisin
RANSU

Seuraavat

'Jetfire' -syklaaminarsissit alkavat näyttää ominaista väritystään, kun kukat ikääntyvät. Oranssi torvi, tuollainen Aku Ankan nokan värinen, sojottaa riemastuttavasti eteenpäin.

Seuraavana on avautunut 'Cotinga', tässä on jo syklaaminarsissin kukan muoto, mutta torvi on vielä melko keltainen. Siitä tulee kaunis aprikoosinvärinen pikku hiljaa.

Heti avauduttuaan kukat näyttävät tältä, joten värinmuutos on melkoinen. Ei ihme, että olin alussa (kaksi vuotta sitten) ymmällä näistä. Taustalla kuvassa näkyy edellisen kuvan kukka: parissa vuorokaudessa kukat vaihtavat väriä kokonaan keltaisesta valko-keltaiseksi, kunnes lopulta ovat valko-aprikooseja. Oikeastaan se on sympaattinen, persoonallinen piirre, kun siihen ensi järkytykseltään tottuu.

Kauluskukkainen (ryhmä 11a) tähtinarsissi 'Cassata' avasi myös ensimmäiset kukkansa. Nämä kaikki ovat narsisseja, jotka ovat kukkineet pihallani aiemminkin. Odotan suurella mielenkiinnolla viime syksynä istutettujen narsissien ensimmäisiä kukkia. Narsissiaika on ehkä vuoden ihaninta!

Muutakin on tulossa kukkaan. Tarhakoiranhammas 'Pagoda' näyttää jo nuppuja.

Samoin tekevät rusokoiranhampaat, ne varmaan kukkivat pian. Tässä pisimmälle ehtinyt tyyppi.

Ruusuherukatkin puhkeavat kukkaan tuossa tuokiossa.

Keisarinpikarililja näyttää jo nuppuja.

Tässä jutussa ei ollut yhtäkään upouutta esiteltävää, mutta jokainen kevät on silti kuin uusi; kaikki on tuoretta, eloon herännyttä ja ihmeellistä. Samoja kukkia ei kyllästy ihastelemaan keväästä toiseen.


Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhakoiranhammas – Erythronium Tuolumnense-Ryhmä
Tähtinarsissi – Narcissus × incomparabilis

Aikaisessa

Huomasinpa turkintähdikin pari ensimmäistä kukkaa apposen auki tänään auringossa. Tämä ei olekaan aiemmin kukkinut näin aikaisin, toukokuun alkupäivinä kylläkin.

Toukokuun puolella ovat hyasintitkin kukkineet, mutta nyt niistä alkaa olla moni kukassa. Tässä on luotettava 'Top Hit', sama kukkarypäs on kukkinut puutarhassani jo vuodesta 2011. Tämä oli ensimmäinen puutarhahyasinttini eikä paluuta ole ollut.

'Top Hit' on valtavan hienostuneen värinen, blogin lukija kutsui sitä syreeninliilaksi, sitä se todella on. Taustalla on 'Pink Pearl'.

Lampaanvilla on saattanut suojata näitäkin syödyksi tulemiselta, sillä kuten kuvasta näkyy, muotopuutarhani on lähes kuorrutettu sillä. Ransu esittelee: mukava makuualusta.

Tämäkin lienee 'Top Hit'. Se on ainakin minun hittini. Ostan sitä lähes joka syksy, jos vain kaupoissa näen.

Tämä lienee 'Apricot Passion', olen joskus istuttanut sitä näille main. Kovin aprikoosinsävyinen se ei ole, mutta ihana lämpimään vivahtava vaaleanpunainen kuitenkin. Taustalla pani punertavanviolettia pystykiurunkannusta, sointuvat kivasti hyasintteihin.

Ransuli Karvapehva esittelee.

Tämä on jokin hempeä, josta en löydä muistiinpanoja, paitsi että tämä taitaa olla se, jonka ostin lajikkeena 'Top Hit', mutta sävy onkin väärä, pikemminkin 'Apricot Passion' kuin syreeninliila. Olen myös joskus ostanut 'Gypsy Queen' -hyasinttia, joka on suunnilleen tämän värinen, mutta istutin sen toisaalle puutarhassa.

Sininen on helppo, niitä minulla ei ole kuin yhtä lajiketta: vanha kunnon 'Delft Blue', sinikuvioisen posliinin väri.

Purppuranpunainen hyasintti ja siniset atsurihelmililjat ovat vahva väripari. Tämä hyasintti on 'Purple Sensation', josta nurisin, että se oli jo toisena vuonnaan hyvin harvakukkainen, mutta kun se nyt meinaa kukkia ties monettako vuotta peräkkäin, en enää valita, vaan otan kiitollisena vastaan sen, mitä saan.

Iän myötä hyasintteihin tulee useampia kukkavarsia, mutta kukinnot eivät enää ole sellaisia juhlavia pamppuja kuin istuttamista seuraavana, ensimmäisenä keväänä.

'Woodstock' -ressukka oli pimennossa paksun huopaantuneen villamaton alla. Lehdet olivat hieman kalvakat, kun löysin ne, mutta vuorokaudessa niihin tuli väriä. Taustalla pikkukäenrieskaa ja tummahelmililjaa, hyvä vahva taustaväripari tälle sattumalta.

Nyt onkin luvassa luultavasti lämpimämpi jakso kuin juhannuksena, nautitaan!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum

Uusia kukkia länsireunalla

Seuraava narsissi on avannut kukkansa tontin länsireunalla, rakentamani kivimuurin edessä. Tämä on narsisseille varmaan hyvä paikka, sillä maa on hieman kosteaa, mutta ei märkää. Tämä on Narcissus lobularis. Suloinen pienikasvuinen ja siro tyyppi.

Sen juurella alkavat kukkia isohelmililjat. Näissä on ihanaa tuo leveä lehti, johon tieteellinen nimi latifolium viittaakin. Muuten tämä ei ole mitenkään erikoisen iso, melkoisen siro ilmestys oikeastaan.

Tein virheostoksen Tampereen puutarhamessuilla. Kuvittelin ostavani tummanpunakukkaisen kevätesikon, ja sitten nuput avautuivat ja ne ovatkin inhokkiväriä aniliininpunaista. Mutta... voiko yksikään esikko olla virheostos. Myyjän mukaan tämä on etelänkevätesikko, taitaa tosin olla jokin sen risteymä. Elatior-hybridit luetaan kai nykyään Polyantha-Ryhmään eli loistokevätesikoihin.

Syklaaminarsissi 'Jetfire' täydessä kukassa ja parissa vuodessa mukavasti runsastuneena. Enää en huolestu kukkien väärästä väristä, sillä tiedän, että torvi muuttuu koko ajan enemmän oranssiksi kukan ikääntyessä samalla, kun kehälehdet kääntyvät yhä voimakkaammin taakse.

Ransu esittelee.

Loppuun vielä kuva muotopuutarhasta, missä villan peittämistä kukkapenkeistä nousee monenlaista versoa. Joka ilta saan katsella peuroja kyläniityllä (kuvassa taustalla), mutta ne eivät vielä ole syöneet tulppaanien ja laukkojen versoja. Ehkä painotus on sanalla vielä. Mutta ehkä villasta on apua.
Huopuneita kohtia, sillä tämä oli se osa, jota ei voinut lähettää kehräämöön, täytyy nostella versojen päältä, sillä ne saattavat olla niin painavina tiiviinä levyinä, etteivät kasvit saa kulkuaukkoa puhkottua.


Isohelmililja – Muscari latifolium
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Viktoriaanista meininkiä

Imikät ovat kuin varkain tehneet nuppuja. 'Victorian Brooch' omaa selvästi valkotäpläimikkää perimässään pilkuista päätellen, mutta se on risteymälajike (kyllä, selvitin juuri, että toinen tämän vanhemmista on valkotäpläimikkä 'Leopard').
Viktoriaaninen rintakoru on täydellinen lisä metsäpuutarhaani ja tämä oli ollut jo jonkin aikaa toivelistallani, kun sitten huomasin tätä taimimyymälässä. Se on riemunkiljahduksen paikka, kun etsimänsä kasvin löytää. Tämän ympäristössä on nimittäin pieni viktoriaanisen kirjallisuuden keskittymä, sillä lähellä kasvavat kuunlilja 'Great Expectations' ja narsissi 'Barrett Browning'.

Kasvien perimän ja oikean lajin selvittämisen lisäksi minua kiinnostaa teemapuutarha, eli kasvien ryhmittely jonkin yhteisen aiheen ympärille. Usein se aihe näyttää olevan kirjallinen, tarkemmin ottaen englantilaiseen kirjallisuuteen liittyvä. Puutarha voi kertoa paljon sen omistajan kiinnostuksista. Voi niitä mahtavia keskusteluja, joita puutarha pystyy herättämään!

Aurinkoisemmassa vuokko-esikkopuutarhassa on valkotäpläimikkä 'Mrs. Moon' jo avannut ensimmäisen kukkansa.

Eilen pamahti auki myös balkaninvuokon ensimmäinen kukka! Nyt tapahtuu vauhdilla.

Palatakseni viktoriaaniseen meininkiin: tulin juuri ajatelleeksi, että on monia kasveja, jotka sopisivat habitukseltaan viktoriaaniseen metsäpuutarhaani. Tarhajouluruusuissa on sitä jotakin. Tässä ensin vihreäkukkainen.

Sitten marjapuuronpunainen, joka tuli jo aiemmassa postauksessa nähtyä, ja edellisessäkin kuvassa taustalla.

Tämä mustanpuhuva vasta sopisikin!

Viktoriaaniseen aikaan kuuluu myös uusgoottilaisuus ja kauhuromanttiset klassikot. Mikäpä olisi täydellisempi! Mutta tätä kasvia en voi siirtää esikkopellosta, missä se ilmiselvästi viihtyy.

Täytyy katsoa, jos joskus löydän toisen yhtä tumman taimikaupalta (nämä täytyy tämän vuoksi ostaa kukkivina, jotta pääsee valitsemaan makeimman väriset), tai jos tämä sattuisi tekemään yhtä tumman siementaimen.

Toinen kasvi, joka onkin oikeasti viktoriaanisen ajan lajike, on esikko 'Silver Lace Black' ja lähes identtinen 'Golden Lace Black'. Ne vain ovat niin kranttuja, että yksi ainoa, ystävältä saatu Silver Lace on hengissä puutarhassani ja menestyy hyvin tämänhetkisellä kasvupaikallaan. Niinpä sitäkään ei voi siirtää.
Esikoiden kukkien täydellinen viattomuus vetosi ajan moraalikäsityksiin, lisäksi niiden avulla saatiin aikaan siistejä ja kontrolloituja parterre-istutuksia, hyvin suosittuja tiukan kuningattaren kaudella, jolloin luonnollinen rempsotus oli paheellista. (Onkin kiinnostavaa, miten kirjallisuudessa paheellisuus rempsotti sitten oikein perusteellisesti).

Luin juuri toissa iltana pienen elämäkerran Jenny Lindistä, jota myös Ruotsin satakieleksi kutsuttiin. Kuningatar Viktoria suorastaan hurmaantui hänen ääneensä ja ilmeisesti myös hyveelliseen olemukseensa. Niinpä mietin, että ehkä narsissi 'Peeping Jenny' eli kurkkaava Jenny, jota kasvaa toisaalla puutarhassani, voisi myös sopia viktoriaaniseen meininkiin. Ongelma on vain se, että tämä metsäpuutarha-alue on hyvin pieni, siihen ei taida enää paljon mahtua.
Musti esittelee. Tuolta jo nousee esikoita ja monenmoisia herkkuja – jos istuttaa jotakin lisää, on suuri riski, että tuhoaa vahingossa jonkin pienikasvuisen aarteen.

Loppuun uutinen alppipenkistä: pikarililja Fritillaria sewerzowii herkesi jo kukkimaan, vaikka varsi on vasta noin kymmensenttinen. Kukat eivät ole punaruskeita, elleivät ne vielä sellaisiksi vanhetessaan muutu, mutta tämä on ilmankin hyvin jännittävä.


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata