Joulukuun kalenteripoika

Hyviä vuoden viimeisiä päiviä! Näin vuoden vaihtuessa haluaa kalenteripoika muistuttaa tärkeästä asiasta. Se on hampaiden terveys.

December Calendar Boy
... wants to remind everyone of a worthy New Year's resolution: regular tooth care is every boy's key to success.

Vaihe 1. Kun mamma ottaa hammasvälineet esiin, käy asemiin.

Vaihe 2. Jos mamma ei ole riittävän nopea tai alkaa räpsiä kuvia, täytyy itse ryhtyä hammashuoltohommiin.

Vaihe 3. No nyt! Asiaa. Vielä sivuhampaat, mamma.
(Mamma pahoittelee kuvan surkeaa laatua ja valkotasapainon väärää asetusta, joka korjattiin seuraaviin kuviin).

Vaihe 4 on dentacare-hammasnamin antaminen. Tässä Ransu kerjää jo toista namia, turhaan. Tämä mamma on tiukkapipo. Yksi harjaus, yksi nami.

Vaihe 5. Nuuh.

Vaihe 6. Hyps.

Vaihe 7. Täällä tuoksuu... täällä jossakin...
(Mustin harjaan on laitettu valmiiksi hammastahna sitä hetkeä varten, kun se tulee esiin. Se tekee katoamistempun hammashuoltovälineistön esiin ottamisen aikana.)

Muistakaa ystävät hoitaa hampaat! Tai pyytäkää teidän mamma hoitamaan. Mammat on hyvä apu tässä.

(Vaiheet 5-7 voi jättää pois).

Tsemppipuskut ystäville. Tämä joulu on ollut raskas. Facebook-ystäväkissa Ruuben nukkui pois viime yönä ja blogikamu Börje on teholla. Hirmusti tsemppiä ja pehmeyttä teidän perheille!

Joulusatu

Nukketalon ruokasalissa kimmeltää. Teepannun kylki kiiltää niin, että se näkyy kadulle asti. Hahmo istuu takkatulen loisteessa. Asia täytyy tutkia!

Käydään sisään. Tango-koira kurkkaa eteisestä.

Oven eteen on ilmestynyt suuri kiinalainen vaasi. Jeeves on tainnut palata pitkältä matkaltaan! 

Mutta voi – Tango on anastanut Jeevesin kengät ja pureskellut niitä. Syyllisestä ilmeestä päätellen.

Ruokasalissa Miss Marple on asettanut vihreät kuulat esiin. Ne ovat Jeevesin suosikkeja ja toivottavasti lepyttävät hänet kenkäkatastrofin jälkeen. Pöytähopeatkin on kiillotettu viimeisen päälle.

Pöydän kulmalle on ilmestynyt paksu venäläinen raamattu ja lattialle komeasti koristeltu matka-arkku. Jeeves on tainnut tehdä oikean idän-kiertomatkan. 

Kapsäkki löytää varmasti tiensä vintille aikanaan. Nyt luetaan Luukkaan evankeliumia ja rauhoitutaan kaikki yhdessä, kerrankin. Jeeves on ainoa, joka hallitsee kyrilliset kirjaimet, mutta hän hallitseekin kaiken. Hän saa lukea ääneen. Tangon täytyy rohkaistua kohentamaan tulta.

Tonttukin hiippailee yläkerrasta kuuntelemaan tarinoita. Jeeves on niin iloinen ollessaan taas kotiväen kesken, ettei jaksa enää hermostua kengistä. Niitä saa suutarilta – ystäviä ei.

Lämmintä joulua!

Merry Christmas!

Kukkakatsaus

Tärkeitä asioita tapahtuu. Tänään on yksi vuoden tärkeistä merkkipaaluista: talvipäivänseisaus. Nyt ei enää päivä lyhene, jihuu!
Muutakin tärkeää on, mutta häpeäkseni myönnän olevani tosi myöhässä. Blogini pitkäaikainen lukija hannah, joka on aiemminkin huomannut merkkipäivät, huomautti, että blogini täytti 10 vuotta. Tämä tapahtui jo marraskuun 3. päivänä, joten hiukan nolottaa muistaa kertoa siitä vasta nyt.
Juhlien kunniaksi laitetaan kukkakatsaus: tämän hetken kukkivat pelargonit. Ekana on 'Cheeky Chappy'.

Reason to Celebrate
The darkest day of the year is soon over and slowly we start having more daylight... very slowly, but at least it is not getting worse any more (as it could get any darker, ha ha). 
My blog just had its tenth anniversary – in November. I had forgotten about it. So, to celebrate the occasions, here are some pelargoniums that flower right now!

'Raspberry Ripple'.

Tässä kuvassa näkyy kukkien hieno munankuoriväritys paremmin.

'Bev Foster' on sirokukkainen tähtipelargoni. Siinäkin on jokunen kukinto, pieniä tosin.

'Prins Nikolai' on mårbacka-tyyppinen vanhanajan pelargoni ja takuuvarma talvikukkija.

Kukkakattauksen tummimmassa päässä on Pelargonium sidoides. Sen rennot kukkavarret hakeutuvat kohti valoa.

Kukat ovat pikkuruiset, terälehdet samettiset.

Tämän vuoden siemenkylvöksestä tullut Pelargonium barklyi taisi olla niin monen suosikki, että laitetaan sekin tähän, vaikka ei vielä kukikaan.

Vielä on aika viettää talviunia, mutta enää 1,5 kuukautta, niin voimme alkaa varovaisesti odotella lumikelloja!

Yritän miettiä jotakin kivaa arvontaa blogini juhlapäivän kunniaksi, kunhan herään talvihorroksesta.

Nuppuja ja syötävää

Siinä jouluruusussa, jonka verkkosuoja on pysynyt paikoillaan, on nuput. Peurat juosseet päin muiden suojaverkkoja – jopa yhden ruusun painava rautatuki löytyi eräänä päivänä vääntyneenä kymmenen metrin päässä itse kasvista. Ihanat nuput jaksavat toivottavasti aueta pyhiksi, tai uudenvuodenjuhlintaan!

Food and Buds
How delightful it is to find flower buds – lenten roses are a marvel. How can a plant prepare for flowering when there is so little daylight?
I was also delighted to lift the year's last potato harvest and some Jerusalem artichokes. Delicious!

Nostin vuoden viimeiset perunat ja talven ensimmäiset maa-artisokat. Potut ovat jotakin lajiketta, jota olin ostanut talvella ruokakaupasta. Keväällä pussin pohja alkoi olla ituja täynnä. Tässä lajikkeessa on pieniä ruusunpunaisia raitoja ja länttejä, todella kaunis. En muista enää, miltä tämä maistui, kohta sen tiedämme.

Luvassa on kylmenevää, niinpä vielä vihreässä kasvussa oleva arka 'Climbing Cécile Brünner' -köynnösruusu sai suojan tyvelleen. Kiedon vielä vanhan villapaidan tuon ohuen pakkassuojan päälle, varmuuden vuoksi. Kulahtaneista villavaatteista on muutakin hyötyä. Laitoin paksun villamyssyn yhden ruostekukan suojaksi, jospa se auttaisi kukkaa kestämään talven yli avomaalla. Pipo pysyy paikoillaan laudankappaleen avulla, kaipa sekin jotakin suojaa.

Päivät ovat olleet tihkuisia, pojat ovat viettäneet suuren osan ajasta sisällä. Musti on sulatellut peuraa. Saimme ison lapapalan ja Musti on syönyt siitä varmaan kolmasosan. Röyhtäilyn ja piereskelyn määrä on melkoinen.

Tsemppiä vuoden pimeimpiin päiviin, kohta olemme selvinneet talvipäivänseisaukseen asti!


Ruostekukka – Crocosmia
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Vähän vihreää raportoitavaa

Tähän aikaan vuodesta on hirmu vähän kerrottavaa, paitsi jos sattuu olemaan jouluintoilija. Mutta kun ei ole; oikeastaan kaikenlainen jouluhössötys ärsyttää siinä määrin, että se aiheuttaa tarvetta pysytellä poissa kaupoista, tapahtumista ja some-maailmastakin. Koko sana raivostuttaa, kun sitä hoetaan jatkuvasti.
Niinpä tässä erittäin lyhyt katsaus puutarhan uutisiin. Soihtulilja voi paksusti, niin voi olettaakin, sillä se viihtyy kosteassa. Toivottavasti vain ei tule kovat pakkaset, kun maa on kovin vetinen.

Some Green
I'm not a C-person, so I avoid using the C-word, since the whole world is inundated with it – as if there was nothing else to think than a day in some ten days or so.
There are delightful green shades in the garden, if one only manages to notice them in the short daylight between dawn and dusk, some 5 hours and 50 minutes apart.

Tältä maa nimittäin näyttää, jopa ylärinteessä on lätäköitä. Tämä on oranssi penkki, jossa on sellaisiakin kasveja, jotka eivät pidä talvisesta märkyydestä. Saapi nähdä, miten käy – toisaalta jonakin toisenakin syksynä tämä paikka oli saman näköinen ja ihan hyvin siinä lopulta kävi. Tämä on silti rinnettä!

Kosteudessa viihtyvät ainakin tarhajouluruusut – suorastaan erinomaisesti. Niiden lehdet ovat paisuneet valtaviksi, yli kämmeneni kokoisiksi. Ihanaa elinvoimaa. Tässäkin kuvassa voi nähdä litsis-lätsis-vettä.

Tutkailimme Mustin kanssa jälleen kerran kaadettua riista-aitaa. Kirjoitin siitä Yhteishyvä-blogiini täällä.
Lupasin aiemmin myös raportoida koristeheinien syksyisistä kauneusarvoista, lopulta kirjoitin niistäkin samaan blogiin tänne.

Vihreä on myös uusi myssy, ensimmäinen onnistunut Fair Isle -hattu. Tein kerran yhden, mutta aivan liian paksusta langasta ja siitä joutui karsimaan niin paljon kuvioita, ettei lopputulos ollut sitä mitä halusin.
Tämä on Shetlannista hankkimani Marie Wallinin Shetland-kirjan ohjeen mukaan, tosin langat ovat erilaisia. Halusin vihreän sävyisen. Käytin tähän matkalta hankkimaani North Ronaldsayn levää syövien lampaiden villasta saaren majakalla kehrättyä lankaa sekä kaksiväristä, Rousayn saarella käsin kehrättyä lankaa Manx ja Wensleydale -rotuisista lampaista. Ihanaa, kun matkamuistot voi vetää päähän!
Lisäksi tässä on omaa mustien suomenlampaiden lankaa, aiemmin ostamaani shetlantilaista lankaa sekä joitakin kotimaisia käsin värjättyjä sekä joku jämäkerä. Aloinkin heti tehdä uutta, sillä kavennusten osalta kaavio oli niin vaikeasti tulkittava, että kavennusten alku meni metsään. Seuraavalla kerralla luulen onnistuvani.


Soihtulilja – Kniphofia
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Iloisia yllätyksiä

Lehtiruusuke, jota olen tarkkaillut pitkin kesää, näyttää mitä suurimmalla todennäköisyydellä olevan ruskosormustinkukka! Lehtien suippo muoto ja ruusukemalli, joka pysyy vihreänä talveen asti, ja nuo ruodit... lisäksi tämä ei ole ainoa, vaan näitä on ainakin pari. Jihuu!

So Glad
... about many things. The Digitalis ferruginea plants, or what I have hoped and suspected to be them, do really seem to be what I wished for. Maybe we'll see the first flowers next year. 
The Tulbaghia violacea that was coming to flower did indeed flower and I did not miss the flowering.
We are celebrating our Day of Independence today. A hundred years of independence! Major things to be happy about.

Kartioakankaali 'Metallica Crispa' on levinnyt kivasti kesän aikana ja se on mahtavan näköinen nytkin.

Muutama viikko sitten nupulla ollut kuvernöörinkukka avasi kuin avasikin kukkansa, vaikka päivä on niin lyhyt. Varsi luikertelee valon puutteessa ja tukeutuu viereiseen pelargoniin.

Iloisia asioita itsenäisyyspäivän iltaan!


Kartioakankaali – Ajuga pyramidalis
Kuvernöörinkukka – Tulbaghia violacea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea

Sinivalkoista

Tästä se lähti. Kesäkuun alussa, saksankirvelin, raparperin ja raunioyrtin kukkiessa, julistin ne Suomi sata -istutukseksi. Siksipä Pirkon lähettämä sinivalkoinen haaste Elämää ja elämyksiä -blogista alkaa tällä kuvalla.

A Hundred Years
Today a hundred years have passed since the declaration of independence in Finland. A lot has passed since. Finland has risen from borderline poverty to an ingredient of modern Europe. Just a few days ago I talked with my mother and my sister's mother-in-law about the start of the so-called Winter War that antedates the Second World War. Both of the ladies clearly remember Russian bombers on Helsinki shores on the last day of November, 78 years ago. 
It is mindblowing how different Helsinki can be to different generations. The idea of bombers outside my peaceful city of birth seems absurd, yet there are people who have witnessed it and still remember it very well.

Myöhemmin paimenmatara liittyy seuraan, sekin sopii.

Heinäkuussa avautuvat mirrinmintun kukat. Sini-valkoinen kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' toistaa samaa sinistä.

Kurjenkello ja ojakärsämö.

Ojakärsämö koristaa myös oranssia penkkiä, vaikka kuvassa ei paljoa oranssia näykään. Sen sijaan kiinanritarinkannus loistaa hohtavan sinisenä. Mielettömän osuva, täydellinen oranssin vastaväri!

Täydellinen Suomen lipun sininen myös. Olen kiitollinen blogiystävälle tästä, sillä voitin ritarinkannuksen siemenet blogiarvonnassa – muuten en varmaan olisi tajunnut sitä puutarhaani hankkia.

Loppukesällä kukkivat vielä sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' ja valkokukkainen tarhasarjalilja 'Sweet Surrender'.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja Ransu muistuttaa untuvahousujen pukemisen tärkeydestä!

Kiinanritarinkannus – Delphinium grandiflorum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Paimenmatara – Galium album
Raparperi – Rheum × hybridum
Raunioyrtti – Symphytum
Saksankirveli – Myrrhis odorata 
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

Lapsuudenpiha

Kivipellon Saila lähetti jo jonkin aikaa sitten haasteen kertoa lapsuudenpihasta. Aloin jo siellä kerätä tulppaaneja!
Monella on muistot lapsuudesta maalta, ainakin mummolan kesistä. Olen niin kaupunkilainen, että meidän suvun kesähuvilakin oli Helsingissä. Meillä mentiin mökille HKL:n sinisellä bussilla. Myös kaikki isovanhemmat asuivat Helsingissä.

Childhood Garden
I received a lovely blog challenge to tell about childhood gardens. As it happens, they were all in old houses and in Helsinki. Here they are!

Kesähuvilan puutarha oli oikeastaan luontoa. Se oli merenlahteen viettävässä rinteessä. Siellä vietimme pitkät kesät isovanhempien hyväntahtoisesti valvovan katseen alla, koko kahdeksanpäinen serkkukatras. Ja kaikki tyttöjä! Onneksi isoisäni, kuvassa seisten, oli feministi.
Puutarhassa oli kuitenkin joitakin koristekasveja kuten syreenejä ja jasmike, ja isoäitini pienen pieni perunamaa kallion kolossa.

Kaupunkikotimme oli vanhassa talossa lehtevässä osassa Helsinkiä. Sielläkin oli meri kivenheiton päässä.

Pihassa oli hieno kivimuuri, jonka edessä oli valtavan lämmin paikka. Istuttelin kukkapenkkeihin kaikenlaista. Vanhastaan tässä oli ruusupenkki, joka oli keväisin aivan liian täynnä narsisseja. Tuoksu levisi nenään koulusta palatessa. Keisarinpikarililjan lemu on lapsuudesta tuttu ja rakas kevään ihanimpien viikkojen tuoksu.

Piha oli myös kätevä kaikenlaisten kuvausten järjestämiseen. Asuin lapsuudenkodissa joitakin vuosia myös maailmalta palattuani.

Asuin vintillä, mistä avautui kiva näkymä alas puutarhaan.

Oravia näkyi kaupunkipihassa paljon enemmän kuin nyt saaressa! Ne taitavat pysytellä metsissä.
Isäni rakensi siilille talvehtimismökin, siilejäkin kaipaan, sillä niitä ei näytä saarella olevan ollenkaan. Sen sijaan runsasta omenasatoa en kaipaa ollenkaan, niistä sai lapsena yliannostuksen.

Kiitos kaimalle kivasta haasteesta, hänellä itsellään oli muuten aivan ihanat kertomukset lapsuuden tärkeistä henkilöistä ja kasveista, jotka heihin liittyvät. Täältä voit lukea Kivipellon Sailan jutun.

Haastan Naukulan Mamman ja Suvipihan Marietan kertomaan lapsuuden pihoistaan, jos he eivät jo ole sitä tehneet.