Vähän vihreää raportoitavaa

Tähän aikaan vuodesta on hirmu vähän kerrottavaa, paitsi jos sattuu olemaan jouluintoilija. Mutta kun ei ole; oikeastaan kaikenlainen jouluhössötys ärsyttää siinä määrin, että se aiheuttaa tarvetta pysytellä poissa kaupoista, tapahtumista ja some-maailmastakin. Koko sana raivostuttaa, kun sitä hoetaan jatkuvasti.
Niinpä tässä erittäin lyhyt katsaus puutarhan uutisiin. Soihtulilja voi paksusti, niin voi olettaakin, sillä se viihtyy kosteassa. Toivottavasti vain ei tule kovat pakkaset, kun maa on kovin vetinen.

Some Green
I'm not a C-person, so I avoid using the C-word, since the whole world is inundated with it – as if there was nothing else to think than a day in some ten days or so.
There are delightful green shades in the garden, if one only manages to notice them in the short daylight between dawn and dusk, some 5 hours and 50 minutes apart.

Tältä maa nimittäin näyttää, jopa ylärinteessä on lätäköitä. Tämä on oranssi penkki, jossa on sellaisiakin kasveja, jotka eivät pidä talvisesta märkyydestä. Saapi nähdä, miten käy – toisaalta jonakin toisenakin syksynä tämä paikka oli saman näköinen ja ihan hyvin siinä lopulta kävi. Tämä on silti rinnettä!

Kosteudessa viihtyvät ainakin tarhajouluruusut – suorastaan erinomaisesti. Niiden lehdet ovat paisuneet valtaviksi, yli kämmeneni kokoisiksi. Ihanaa elinvoimaa. Tässäkin kuvassa voi nähdä litsis-lätsis-vettä.

Tutkailimme Mustin kanssa jälleen kerran kaadettua riista-aitaa. Kirjoitin siitä Yhteishyvä-blogiini täällä.
Lupasin aiemmin myös raportoida koristeheinien syksyisistä kauneusarvoista, lopulta kirjoitin niistäkin samaan blogiin tänne.

Vihreä on myös uusi myssy, ensimmäinen onnistunut Fair Isle -hattu. Tein kerran yhden, mutta aivan liian paksusta langasta ja siitä joutui karsimaan niin paljon kuvioita, ettei lopputulos ollut sitä mitä halusin.
Tämä on Shetlannista hankkimani Marie Wallinin Shetland-kirjan ohjeen mukaan, tosin langat ovat erilaisia. Halusin vihreän sävyisen. Käytin tähän matkalta hankkimaani North Ronaldsayn levää syövien lampaiden villasta saaren majakalla kehrättyä lankaa sekä kaksiväristä, Rousayn saarella käsin kehrättyä lankaa Manx ja Wensleydale -rotuisista lampaista. Ihanaa, kun matkamuistot voi vetää päähän!
Lisäksi tässä on omaa mustien suomenlampaiden lankaa, aiemmin ostamaani shetlantilaista lankaa sekä joitakin kotimaisia käsin värjättyjä sekä joku jämäkerä. Aloinkin heti tehdä uutta, sillä kavennusten osalta kaavio oli niin vaikeasti tulkittava, että kavennusten alku meni metsään. Seuraavalla kerralla luulen onnistuvani.


Soihtulilja – Kniphofia
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä