Päivän jutut

Päivän selfie. Päädyin taas kaivamaan ojaa ja pyörittelemään kiviä, ja joka kerta se on yhtä hauskaa. Kun nostaa lapiollisen savimaata ja näkee kuinka vesi virtaa, se on sama ilo kuin lapsena!
Eli jos näette minut tällaisena, tiedätte, että puhkun tyytyväisyyttä, kun olen päässyt toteuttamaan itseäni.

Yes, I've been digging!

Tätä en ole kaivanut viime päivinä, mutta tässä on silti yksi kaivuutyön tulos, joka on tosin vielä kesken (mikäpä ei olisi): mutapuutarha.

Päivän vesitilanne on hyvä, mutapuutarha on ääriään myöten täynnä vettä. Tämän täydemmäksi se ei voi tulla, sillä veden poistoputki on tällä tasalla.

Onneksi kaivettavaa riittää pihallani lähivuosiksi tai -kymmeniksi, ei ole tylsistymistä luvassa.

Päivän kukkija: koristemansikka 'Lipstick'.

Päivän yrittäjä: etelänkevätesikko.

Päivän ilahduttaja: yhä komeasti pystypäin kulkeva välimerenmaruna 'Powis Castle'. Oikealla jalopähkämöä, en tykkää leikata sitä syksyllä, kun se on niin kaunis pystyyn kuivuessaan.

Päivän kököttäjät (kaivuutyömaani oli tuolla huussin takana).

Ja sitten se minipatapuutarha, joka jäi eilen esittelemättä Ransun pusukiireiden takia.
Iloista viikonloppua!

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens

Kirje joulupukille

Kävin tänään läpi kuva-arkistoja ja huomasin tämän viime maaliskuun alussa otetun kuvan. Tämähän on lähes samanlainen eilisen kuvan kanssa! Miten ihanaa. Tähän on vain kolme kuukautta, ja talvi ei edes ole tullut, joten voi olla, että tällaista on vaikka vielä kuukaudenkin päästä – aina kannattaa toivoa! Ja jospa tällaista olisi vielä helmikuunkin alussa? Jos toivoisi joulupukilta oikein hartaasti?

The above picture is taken last March, and it is nearly identical to yesterday's picture. I thought of asking Father Christmas if the winter months could all be similar, no snow and just lovely low sunshine, and some good digging weather, please.

Otin kuvan uudesta kuvakulmasta, kun olin istuttanut Rohaniin vielä kaksi alennusmyynnistä hankittua ruusua ja yhden tummalehtisen mustaseljan. Vasemman puolen kukkapenkki alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan eli ojaa, joka on kuvassa tikkaiden edessä heinikossa. Ojan jälkeen maanpinta on ylempänä ja ajattelin yhdistää sen Rohaniin yksinkertaisella sillalla joskus hamassa tulevaisuudessa. Tämä ylempikin alue on vielä pelkkää villiä heinikkoa, Mustin oivallista myyrästysmantua.

Uudet ruusut ovat:
- David Austin -ruusu 'Winchester Cathedral', valkokukkainen. Minulla on hyviä kokemuksia Austineista.
- Neidonruusuihin kuuluva 'Félicité Parmentier', vanha lajike 1800-luvulta, alkuperä tuntematon.

Näiden lisäksi istutin tummalehtisen mustaseljan 'Black Beauty'. Minulla on vahva visio siitä, miten hienoilta 'Félicité Parmentierin' hailakan lohenpunaiset kukat näyttävät seljan tummanruskeita lehtiä vasten.

Löysin kuva-arkistoista myös kuvan ensimmäiseltä keväältäni täällä vuonna 2007, jolloin kulotimme heinittynyttä entistä perunamaata, sen jälkeen tosiaan pidinkin aluetta kasvimaana muutaman vuoden ennen kuin aloin muovata siitä nykyistä Rohan-puutarhaa. (Nimi tulee tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä sekä Tolkienin maailmasta).
Pihalla oli tuolloin yhtä sun toista rojua, tosin joku saattaa olla sitä mieltä, että niin täällä on vieläkin – ne ovat vain erilaisia ja vaihtaneet paikkaa.

Vielä yksi kuva suunnilleen samasta kuvakulmasta, mutta tikkaiden toiselta puolen tällä kertaa.

Sitten kuva täysin vastakkaisesta suunnasta eli äskeisen kuvan talojen välistä. Seisoin äsken tuolla kaukana A-tikkaiden luona. Saunan nurkkakin on nyt päässyt kuvaan.
Siniheinä on upea keltainen ilmestys!

Tuossa ihan laatoituksen nurkalla on syyssahrameita. Ransu esittelee.

Päivän syyssahramikuva.

Sitten Ransu esittelee vielä rautapataminipuutarhan, jos kiireiltään ehtii...

... tässä välissä tuolta koirankopista pisti vain hännänpää ulos ...

Mham. Olipa makoisia aromeita meidän kopissa.

Mamma!!

... ja sitten pussattiin.
Katsotaan minipuutarhaa tarkemmin sitten joku toinen kerta.
Iloista viikon jatkoa!

David Austin -ruusut kuuluvat ilmeisesti puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Mustaselja – Sambucus nigra
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä 
Siniheinä – Molinia caerulea
Syyssahrami – Crocus speciosus

Jouluruusunlehtiviidakossa

Istuttelin tänään vähän Rohanissa ja muuallakin. Tänne huussin viereiseen vuokko-esikkopuutarhaan päätyi kauan havittelemani kelta- ja liuskalehtinen terttuselja 'Plumosa Aurea'. Oikealla oleva kivimuuri täydentyi myös, aina muutamalla kivellä kerrallaan. Kun jotain istuttaa, täytyy yleensä ensin kaivaa muutama kivi ylös, jotta saa hyvän istutuskuopan.
Huussin takana, tai siis tässä kuvassa edessä, näkyy tarhajouluruusujen reheviä lehtituppaita.

I just love the way hellebores have established in my Spring garden! I find more and more seedlings several metres from the mother plants.

Suurista lehdistä tulee viidakkomainen olo. Tämän rehevyyden ja korkeuden vuoksi pidän tarhajouluruusuista, vaikka ovat vaaleajouluruusutkin kauniita. Ne vain ovat kovin köykäisiä näihin verrattuna... niiden etu on toisaalta se, että nytkin parissa vaaleajouluruusussa näkyy kukkanuppuja (vasta aivan maan tasalla), kun minulla eivät tarhajouluruusut ole ikinä kukkineet syksyllä.
Ilokseni huomasin tänään näiden siementaimia, jotka olivat jo aika suuria, jopa neljän metrin päässä emokasveista ylämäessä, jota en ole juuri lainkaan hoitanut!

Katoavaa kauneutta: syysasteri 'Royal Ruby' kumartuu talven tulon edessä yhdessä pionin kanssa.

Pari puna-ailakkia vielä sinnittelee.

Voikukka pohtii avautuako vai ei.

Aurinko pilkahti pariin otteeseen tänään. Muotopuutarha näyttää vielä ihan kivalta, kiitos puksipuiden ja muutaman muun vihreän.

Maustesahramit ovat versoneet muotopuutarhassa. Nämä tuskin ikinä voivat kukkia, kun näiden kukat tulisivat vasta lehtien jälkeen. Silti, kiva tietää, että ovat hengissä.

Syyssahramit sen sijaan ovat vielä täydessä vedossa, näiden rytmi sopiikin paremmin ilmastoomme. Vaikka kukkia on purtu poikki ja laonnut, on onneksi enemmistö pystyssä.

Näitä kasvaa kahdessa paikassa ja kummassakin kukkii! Tämän tuppaan seurana on lintulaudalta loikannut kaura.

Iloista syyspäivän iltaa kaikille!


Maustesahrami – Crocus sativus
Puksipuu – Buxus
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Terttuselja – Sambucus racemosa
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Marraskuun kalenteripoika

Pikkujoulumies Franz Sanchez osallistuu mamman joulumarkkina-askarteluihin. Tarjolla on monenlaista kimaltavaa, hohtavaa, villaista ja pehmeää juttua.

❖

Elsan lempituoli on tänäkin vuonna mukana Hvitträskin joulumarkkinoilla! Tunnelma on joka vuosi ollut mahtava.
Tänä vuonna markkinat pidetään ensi viikonloppuna 29.–30.11. klo 11–17.
Paikkana on siis rakennuskulttuurimme kehto, arkkitehtien Gesellius-Lindgren-Saarinen ateljeekoti Hvitträsk Kirkkonummella. Lämpimästi tervetuloa!

❖

Vietin tänään pikkujouluja syömällä parvekkeella kypsyneen pikkuisen valkoisen mansikan. Ei se kyllä ihan kypsältä maistunut. Raukka ei ole saanut lähes yhtään auringonvaloa koko kypsymisensä aikana. Taimessa on vielä yksi vihreä raakile ja useita kukkia. Raakile oli niin tiukassa, etten saanut sitä irti. Kypsyköön sitten, tai pakastukoon, saa nähdä kumpi tapahtuu ensin.

Marraskuun kalenteripoika eli pikkujoulumies Franz Sanchez toivottaa kaikille iloista juhlakautta!

♥

Lepäävän pantterin kuvaaminen

Tilanne: Musti nukkuu söpösti. Yritän lähestyä uinuvaa pantteria hiljaa kameran kanssa.
Mutta pantterin silmät raottuvat.

Sikeä uni olikin silmänlumetta. Pantteri on valppaana.

Toiveet söpöistä unikuvista voi heittää.

Todisteena ovat enää joka suuntaan harottavat karvat.

Kuvauspalkkio.

Iloa lehdistä

Monet vihreät ja värikkäät lehdet ovat ilostuttaneet viime viikkojen ajan. Purppurahappomarja muuttui tumman punaruskeasta vaaleamman ruosteenpunaiseksi. Sen vieressä on todella vihreä laakeriheisi, jonka sain Sametti Hortensialta keväällä. Valitsin kasvin itse, vaikka arvelin, että sen täytyy olla talvenarka. Kohtapuoliin se täytyy suojata huolella, sillä en halua menettää sitä!

Toive lauhasta ja lyhyestä talvesta pätee niin omalla kuin tämän pensaankin kohdalla. Laakeriheiden talvenkesto huitelee 16–17 pakkasasteen tietämissä, se on ehkä juuri ja juuri mahdollinen raja lounaissaaristoa ajatellen, kunhan kasvi on hyvin suojattu.
Pensas kukki keväällä valkoisin tuoksuvin kukin. Se kukkii esimerkiksi Englannissa keskellä talvea ja tekee nuput valmiiksi jo syksyllä. Olisipa hauskaa nähdä sen kukkivan ennen talven tuloa!

Näissä kuvissa näkyy vaahteranrisuja, joita olen tökkinyt vähän joka puolelle estämään peurojen haukkaisuja. Suurimpana tässä näkyy vaskivarjohiippa, varjohiippoja ei kylläkään syödä. Tummat lehdet vasemmalla kuuluvat haisujouluruusulle. Sen kukat, jos niitä joskus tulee, ovat vihreät. Peurat syövät jouluruusuja ja varsinkin salkoruusuja, joiden kasvattaminen saarellamme onkin täysin tyjänpäiväistä ja turhauttavaa. Salkoruusun vaaleita tappeja näkyy kuvan ylälaidassa. Hyvä jos lehtiäkään ehtii nähdä ennen kuin ne syödään, kukkavarsista pääsee vain uneksimaan.

Rohtosormustinkukan vehreitä lehtiruusukkeita ei onneksi syödä. Taikapähkinällä oli loistavan keltainen syysväri, mutta unohdin ottaa siitä kuvan ennen kuin tuli tuulinen yö. Sen jälkeen pensaassa oli kiinni enää kaksi lehteä, nuo kuvan lehdet.

Tässä kuvassa on mukava rypäs syysilostuttavia lehtiä: tähtiputkea, akileijaa, rohtosormustinkukkaa ja murattisyklaamia. Esikoissakin on ihanan vehreät lehdet, mutta näihin kuviin ei osunut yhtäkään esikon lehtiruusuketta. Olen ollut näkevinäni myös pienen pieniä kukkanuppuja yhdessä esikossa, täytyy tarkkailla sitä lähemmin joku toinen päivä.

Kaupunkiparvekkeellakin on ihania lehtiä, nimittäin mansikkaa. Inkan antama valkoinen mansikka tekee lisäksi yhä vain uusia kukkia. Saa nähdä, kypsyykö jokunen marja tässä lähiaikoina...
Aurinkoista sunnuntaita!

Akileija – Aquilegia
Esikko – Primula
Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Laakeriheisi – Viburnum tinus
Mansikka – Fragaria
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Purppurahappomarja – Berberis thunbergii, punalehtiset lajikkeet
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Salkoruusu – Alcea
Taikapähkinä – Hamamelis
Tähtiputki – Astrantia
Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense

Viimeisiä kukkia, pojat esittelevät

Näiden täytyy olla vuoden viimeisiä kukkia, tai ainakin hyvin lähellä. Seuraavaksi esittelenkin lehtiä. Mutta sitä ennen pojat näyttävät muotopuutarhan viimeiset kukat.
Tiikeri, ei kun Ransu, vaanii kasvuston seassa. Edessä kukki asteri.

"The Boys" point out a few flowers... the last of the season. May spring arrive soon!

Elokuunasteri 'Rudolf Goethe' on aika sinnikäs – elokuusta on monta tovia.

Asterin lähellä on muutama harjaneilikan kukka ja Endless Summer -jalohortensia, jonka vaaleanpunaiset kukinnot ovat lähes kokonaan haalistuneet.

Musti esittelee. Mustia lähinnä oleva uusin ja pienin hortensiankukinto on vielä vaaleanpunainen. Lehtien syysväri on kiva, pirteän limenvihreä. Ruotsinköynnöskuusamassa on sama väri.
Eläköön värikäs marraskuu!

Elokuunasteri – Aster amellus
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum

Marrassato paras sato

Menin kasvimaalle keräämään rucolaa salaattiin, kun huomasin, että siellä on vielä jotakin vihreää. Ja sitähän oli! Rucola on siitä ihanaa, että sitä ei tarvinnut kylvää kuin kerran. Sen jälkeen kasvi on pitänyt huolen siitä, että jälkikasvua on joka ikinen vuosi keväästä syksyyn. Nyt siellä oli rucolaa laatoituksenkin väleissä, vielä en hennonut kitkeä taimia, korjasin vain sadon.
Ja millaisen sadon! Kesällä perhosten toukat syövät rucolanlehdet aivan pitsiksi, minulle jäävät usein vain lehtiruodit. Nyt lehdet olivat suorastaan ravintolatasoa.

I was delighted to discover a great rocket harvest. In the summer, cabbage butterfly caterpillars eat the leaves totally. November is far better than I remembered!

Marraskuu on muutenkin paljon parempi kuin muistinkaan. Herukoissa on vielä keltaiset lehdet ja omenapuissakin muutama värikäs lehti. Tänään aurinkokin näyttäytyi, Ransu esittelee.

Vaahteroiden perkuusta syntyneet oksat muodostavat kasoja vielä jonkin aikaa. Olen viritellyt pienemmistä oksista suojia kasvien ympärille, jotta peurat eivät pääsisi niihin helposti käsiksi. Tuuli ja maan jäätyminen saattavat tietysti kaataa viritelmäni, mutta kaikkea pitää silti kokeilla.

Pidemmistä rangoista olen jatkanut aidan tekoa Rohanin ympärille. Totuushan on se, että näin harva aita ei pidä peuroja poissa – ne kaivautuvat ali tai hyppäävät läpi, mutta jos tämä edes vähän hidastaisi niiden kulkua. Sellaisessa kohdassa, josta aita puuttuu, on selvä peurapolku.
Sain viikonloppuna kaikki loput taimet ja sipulit maahan, nyt Rohanin kukkapenkki on jo kahdeksan metrin pituinen ja enää viimeiset neljä metriä puuttuvat, plus vasen puoli saunan edustalla. Rohan tulee ulottumaan A-tikkaisiin saakka, niiden jälkeen on oja ja sen jälkeen tulee muuta joskus hamassa tulevaisuudessa.
Haluan jossain vaiheessa jonkinlaisen laatoituksen alueen keskelle, mutta saa nähdä, toteutuuko se koskaan. Kuvan vasemmassa laidassa katajan oksien alla näkyy vähän vettä, siinä on mutapuutarha. Musti esittelee.

Päivän syyssahramikuva. Näitä nousee koko ajan lisää! Heittelin eilen tuhkat tähän kohtaan, siitä tuo harmaa töhnä. Meillä ei ole ollut lunta sen viime torstaisen luonnonoikun jälkeen. Juhuu!

Rucola – Eruca sativa
Syyssahrami – Crocus speciosus