Sunday 29 September 2013

Pieni on kaunista

Haltiankukka 'Tapestry' ihastuttaa muotopuutarhassa puksipuuaidan vierellä. Tämä pienikokoinen kasvi kuuluu kukkapenkin etureunaan, jossa sitä pääsee ihailemaan läheltä.

Small is beautiful!

Koristemansikka 'Pink Panda' sulostuttaa puolestaan Tolkien-penkkiä. Nimensä puolesta tällä ei ole mitään yhteyttä Tolkieniin, oikeastaan haltiankukka sopisi tänne paremmin!

Muutama voikukka piristää nurmikkoa. Olisihan se tylsän vihreä ilman näitä!

Matalakasvuinen ja maata peittävä koristeheinä idänvarjosara 'Island Brocade' pääsi Rohan-puutarhaan, ostin näitä kaksi kappaletta taimiston syysalesta.

Hentokasvuinen kultatesma on jo pitkään ollut yksi suosikkiheinistäni. Tässä se viihtyy vaahteran varjossa ja keltapeipin seuralaisena. Peippiä pitää tarkkailla ja joskus vähän raivata, jotta se ei peittoa tesmoja. Noiden kahden yhteiselämä näyttää silti sujuvan aika hyvin.

Sinisade ei ole kesän aikana juuri kasvanut, mutta olen iloinen, että se on hengissä! Joskus marraskuun lopulla se saa pakkaspeitteen ympärilleen. En laskenut köynnöstä maahan viime talveksi enkä aio tehdä sitä tänäkään vuonna.
Ransu ei ole pieni, mutta kaunishan se on silti, ja aikamoinen linssilude myös.

Manulin mietintähetki.
Iloista alkavaa viikkoa ja muistakaahan nauttia pienistäkin asioista! Ja suurista ja pehmeistä myös, muistuttaa Ransu.

Haltiankukka – × Heucherella
Idänvarjosara – Carex siderosticta
Keltapeippi, kuvan lajike – Lamium galeobdolon 'Florentinum'
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Sinisade – Wisteria
Voikukka – Taraxacum

29 comments :

  1. Pientä, pehmeää ja suurta -yhtä ihanuutta kaikki :)

    ReplyDelete
  2. Kyllä, kukat jaksavat ihastuttaa, ja Ransu nyt tietenkin aina. Koristeheinistäkin olemme samaa mieltä :-)

    ReplyDelete
  3. Nii just Ransu. Kiitos muistutuksesta.
    Ja heinät on ihania. Pieni ja vaatimaton on kaunista.

    ReplyDelete
  4. Kauniita, pehmeitä, pieniä, ihanuuksia.

    ReplyDelete
  5. Ransu muistuttaa kauneuden monimuotoisuudesta ;)

    ReplyDelete
  6. Ihanan "miehekäs" tuo Ransun selkä...:)

    Hyvää viikkoa!

    ReplyDelete
  7. Siinä sitä sitten ollaan ja mietitään elämän tärkeitä asioita. Vieläkö nappaisi vesimyyrän vai pitäisikö mennä nokosille? Haastaisiko veljen painiin vai purisiko mamman nenää. Rakkaudesta.

    ReplyDelete
  8. Leena ja Pojat; Kyllä on, ja suuri ja pehmeä myös ;-)

    Sylvi; Kiitos, niin on, kaikki luontokappaleet - kukat ja Ransu ;-)

    Ella; Niinpä :-D

    Tillariina; Eipä ole mikään pikkuisen kollinpoikasen selkä tuo :-D

    Mamma N; Totuus paljastuu, kun kerron, että kaksi viimeistä kuvaa on otettu toisin päin: ensin Ransu tuumaili ja sitten lähti tulemaan kohti nenääni otsa määrätietoisesti kurtussa :-D

    ReplyDelete
  9. Välitetty :-)
    Vastauksena tuli unista tuhinaa.

    ReplyDelete
  10. Voin kuvitella Ransun mietintähetkessään, pieni merituuli löyhyttää turkkia vienosti, viiksikarva ehkä värähtää kun samainen tuuli tuo myyrän tuoksun ojanpohjalta suoraan nenään. Ja sitten mennään, tukka eikun turkki putkella :D

    ReplyDelete
  11. Pieniä ihanuuksia on vielä kukassa.
    Ja vähän suurempia karvapalleroita kaunistaa puutarhaa.
    Kivaa uutta viikkoa!

    ReplyDelete
  12. Katja; Noin Ransun elämä täällä varmaan menee :-)

    Irene; Kiitos, samoin!

    ReplyDelete
  13. Pieniä tai isoja, pulleita tai laihoja, niin ihania ovat. Kissat ♥

    ReplyDelete
  14. Voi Ransu, on se niin iso ihana! Hyvää vastapainoa pienet ja hentoiset suloisuudet : )

    ReplyDelete
  15. Ransu istuu ja mietiskelee - ihana manuli. <3

    ReplyDelete
  16. Myrsky ja Minna; Niin ovat :-)

    Inka; Täydentävät toisiaan ;-)

    Sirpa ja Kollo; On se sellainen, ja rapsuttaa ja halia saa aina :-)

    ReplyDelete
  17. No niin! En sitten ihan väärässä ollut Ransun ajatusten suhteen :D

    ReplyDelete
  18. Tunnet Ransun ajatukset kuin omat taskusi!

    ReplyDelete
  19. Kultasateesi on hyvinvoivan näköinen. Toivotaan, että se selviää tulevastakin talvesta. Kissoilla on upea kyky syventyä katselemaan jonnekin kaukaisuuteen pitkäksikin aikaa. Silloin pakostakin tulee pohtineeksi, mitä niiden mielessä liikkuu.

    ReplyDelete
  20. Niin, sitä miettii, että tarkkailevatko ne jotain vai miettivätkö - miettivätkö eläimet ylipäätään? Olisi kiinnostavaa tietää.

    ReplyDelete
  21. Keltapeippiä voisi joku käydä meiltä hiukan napsimassa, se kun valtaa ihan kaiken alan. Yritän suojella vuokkoja sen kanssa samassa penkissä, mutta taitaa olla paras siirtää vuokot jonnekin muualle. Peippikin saa lähteä, kunhan sen vaan saisi lähtemään. Se sopii etupihan kivierämaahan, missä kasvaa ei-minkäänlaisessa mullassakin, mutta ei enää kukkapenkiin.

    Ransulle rapsuti, karvahousu.

    ~ Piia Anneli / annelivia

    ReplyDelete
  22. Kyllä mieluusti ottaisin komealta Ransulta puskun naamaani! Meillä kun ei kasvoja pusketa lainkaan. Helliä puraisuja annetaan sormiin ja jalkoihin.

    Mutta sinulla on Tolkien-penkki! Tällaista Tolkien-fania hivenen kiinnostaa, vaikka kukkapenkistä ei ole tietoakaan ja mahtaisi laatikkopuutarhakin enemmin kuolla kuin kasvaa :D

    ReplyDelete
  23. Haltiankukka kuulostaa niin kauniilta. Ja näyttää suloiselta. Toisaalta kaikki, mikä kukkii syksyllä on tärkeää ja kaunista.

    ReplyDelete
  24. Moro Rane! Ookko jo kasvatellut talviturkkia?

    ReplyDelete
  25. Minäkin löysin Pink Pandan kukan ihan oudosta paikasta ja huomasin sen tehneen paljon versoja. Turkilliset ystävämme ovat aina yhtä suuri ilo!

    ReplyDelete
  26. Piia Anneli; Tuo on varmaan ihan totta, vähääkään pienemmän pihan kukkapenkkiin ei kannata keltapeippiä istuttaa. Mulla sitä kasvaa vaahteran alla aika vaikeassa paikassa monelle kasville.

    Henna, Friede ja Figo; Ransulta saa sekä helliä puskuja että omasta mielestään yhtä helliä nenänpuraisuja!
    Tolkien-penkki alkoi siitä, kun kerran löysin puutarhamyymälästä 'Blue Hobbit' -piikkiputken ja 'Elfin' -nummiajuruohon. Kaikki kasvit eivät liity Tolkieniin, vaan mukana on myös sellaisia, jotka viihtyvät juuri niissä olosuhteissa mitä siinä on. Mutta yritän kehitellä koko ajan lisää teemaan liittyvää.

    Vaalean vihreää; Haltiankukat ovatkin huippusuloisia! Ehkä vielä kauniimpia kuin keijunkukat, vaikka hyvin samanlaisia.

    Harmaa; Rane kasvatti talviturkin toukokuussa, alkaa kohta varmaan jo luopua siitä... kauluri on tosin pörheä edelleen. Ja villahousut.

    Cheri; Toivottavasti tuo leviää, olenkin jo miettinyt tuon jakopaloille montakin hyvää paikkaa!

    ReplyDelete
  27. Teillä näyttää olleen hiukan leudompaa kuin Koskella. Ajatella, kärhötkin vielä kukkivat edellisessä postauksessasi.

    ReplyDelete
  28. Juu, onneksi tuo joka puolella ympäröivä meri vaikuttaa niin, että yölämpö on pysytellyt 5 asteessa, täällä syksy jatkuu pitkään! Harmi vain, että peurat syövät kärhöjäkin. Vielä ei ole onneksi kaikkea syöty!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!