Thursday 19 April 2012

Uudet nupit

Käväisinpä päivänä eräänä Laura Ashleyn putiikissa pääkaupungissa. Siellä silmä osui hauskoihin ja hyvän värisiin vetimiin. Nämähän ovat kuin tehdyt keittiöni 50-luvun väreihin ja tunnelmaan!

Astiakaappi on takuulla keittiöni alkuperäinen kaluste. Sen ovet ovat joskus olleet vaaleansiniset ennen kuin ne on maalattu turkoosimmalla sävyllä. Maalipinta on hieman kulunut vedinten ympäriltä paljastaen alkuperäistä väriä, mutta se ei haittaa.
En ollut ajatellut vaihtaa nuppeja sillä nekin olivat alkuperäiset, vaikuttivat bakeliittisilta, vaikka ne olivat tahriintuneet huolimattoman maalarin pensselistä eikä niitä saanut puhtaiksi. Yleensä olen sitä mieltä, että alkuperäinen on monin verroin arvokkaampi kuin uusi. Mutta nyt menivät nupit vaihtoon.

Kaapissa on hieno ominaisuus sen lisäksi, että se on tietenkin täyspuuta. Vieressä on ovi eteiseen ja sen puoleisessa kaapinovessa on keskellä sarana, jolloin kaapinoven saa taiteltua kapeaksi eikä se häiritse ovesta kulkijaa. Nerokasta.
Hyllyllä on tietenkin samanlaisia kukallisia kahvikuppeja kuin nupeissa, sehän on selvä.
Kukkaisaa ja kahvirikasta loppuviikkoa!

My kitchen treasure, an original drying cupboard from 1950's, got new knobs. The old ones were stained with paint so I put them away despite the fact they seemed to be bakelite. But they could not be cleaned.
The new knobs are from Laura Ashley.
A brilliant feature is the cupboard's folding door: folded it is not in the way of people walking in and out – the door to the entrance hall is to the right. Small house, great solutions.

36 comments :

  1. aivan uskomattoman kauniit vetimet! Sopivat vielä kaappiin niin kuin olisivat tuohon vartavasten tehty..

    ReplyDelete
  2. Ihanat ruusunupit, sopii kaapin ruusukuppeihin. Sinullakin kokopuiset 70-luvun kaapit keittiössäsi. Meillä on samannäköiset Männiköllä, taidan vilauttaa niitä blogissani. Kiitos vinkistä. 70-luku jyrää!

    ReplyDelete
  3. Teitpä kivan löydön, onnistunut uudistus :)

    Ja tuossa edellisessä postauksessa, vau, ihan piti netistä katsoa tarkemipia kuvia niistä.

    Ihana, kesä tulee!! Täällähän se jo on, mutta siis tarkoitan kotiSuomeen!
    Ja ihana tulla suoraan kesään...pihaa rapsuttamaan..

    ReplyDelete
  4. Oih, kauniit! Ovat kyllä nyt löytäneet oikean paikkansa. Hyvää alkavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  5. Korjaan, kaappisi olivatkin
    1950- luvulta. Upeat ovat, piti tulla uudestaan katsomaan.

    ReplyDelete
  6. Sinun pitää pitää tuota taittoovea auki koko ajan, jotta ihanata ruusukupit näkyvät! Nehän sopivat niin hyvin vetimien kanssa yksiin!

    ReplyDelete
  7. Wautsi, todella kauniit vetimet ja silmä lepää kaapeissakin. Ja astioissa! Ihanan tunnelmallista.

    ReplyDelete
  8. Maaliman hianoimmat nupit <3 Nupit pitää ostaa silloin kun löytää ne toosi ihanat. Miä joskus 8 vuotta sitten törmäsin elämäni nuppeihin, jätin ne, enkä enää koskaan löytänyt vastaavia. Onnea nupeillesi <3

    ReplyDelete
  9. Kauniit. Sopivat kaappeihisi paremmin kuin hyvin.
    Kahvia ja kukkasia sinnekin!

    ReplyDelete
  10. Ihanat vetimet oot löytäny.

    ReplyDelete
  11. Hienot vetimet ja hieno alkuperäinen kaappi. Ihailen tuollaista suunnittelua, missä on otettu huomioon käytännöllisyys, nerokas taitto-ovi.

    ReplyDelete
  12. Ompas kivat nupit. Ja ennenvanhaan on osattu olla nerokkaita. Pieneen tilaan on mahduttu isollakin sakilla, kun käytetty kekseliäsyyttä.

    ReplyDelete
  13. Nyt on niin hienot vetimet, että hiljainen lukijasikin intoutuu kommentoimaan. Maalla pitäisi rempata keittiö niin, että se kunnioittaa vanhaa ympäristöään, haaveena löytää 50-luvun kaappeja. Nuo nupit tuovat hienoa pilkettä keittiöön!

    ReplyDelete
  14. Myös nuo vanhat kukkakupit on hienot, maistuisi kahvi niistä varmaan hyvältä. Nätit nupitkin.

    ReplyDelete
  15. Ohoh, ovatpas nupit kirvoittaneet kielenkannat, mahtavaa! Ajattelin, että tämä olisi sellainen kirjoitus, joka ei kiinnosta juuri ketään :-D

    Kati; Niin minäkin ajattelin, eihän niitä voinut jättää kauppaan. Nyt ne tuntevat olonsa varmaan hyvin kotoisiksi ;-)

    Maiju; Tosiaan, luulen että on 50-luvulta, kun talo on rakennettu noin 1950 ja tuo kaappi varmaan ollut keittiössä alusta asti. Siellä on muitakin 50-luvun kaapistoja, mutta ne on tuotu myöhemmin, puretusta talosta. Onneksi joku hoksasi säästää ja ottaa käyttöön hyvät kaapistot!
    Varsinkin mökillä, joka on talven kylmillään, ovat täyspuiset kaappi- ja lattiamateriaalit välttämättömät. Laminaatit ja mdf-levyt aivät kestä kosteuden ja lämpötilan vaihteuilta, ainakaan vuosikymmeniä.

    Vaahtera-Maria; Tervetuloa, täällä on jo kevät, vaikka onkin koleaa... mutta sunnuntaiksi lupasivat lämmintä!

    Désirée; Kiitos samoin!

    Susanna; Niin varmaan pitää... taitto-ovi on muutenkin niin hieno, esittelen sitä kaikille halukkaille ja haluttomille :-D

    Henkilökunta; Niin minustakin. Oikea 1950-luvun tunnelma, tai en minä silloin elänyt, mutta kumminkin ;-)

    Varjoyrtti ja Myrttti; Voi ei! Minäkin olen kantapään kautta oppinut, että ihanuus on ostettava silloin kun sen näkee. Niinpä minulla on jo tulevaan kuistiini, jonka perustuksiakaan ei ole vielä alettu rakentaa, kalusteita ja makkariin, jossa ei vielä ole lattiaa, verhokangasta :-D
    Toivottavasti nuppisi tulevat joskus vielä vastaan.

    Myrsky; Kiitos, hyvää viikonloppua sijaiskotiin!

    Santra; Niin minustakin ♥

    Cheri; Niin, eihän tuollaisia saa enää mistään, jos tuon kaapin hävittäisi, sitä voisi verrata rikokseen taloa ja sen asukaskuntaa kohtaan.

    Multasormi; Juuri näin. Sotien jälkeen rakennettiin taloja, joissa oli pienet huoneet, minunkin rintamamiestaloni on sellainen. Kaiken piti mahtua ja näin siinä onnistuttiin. Ennen sotia asuttiin myös ahtaasti, mutta silloin isossa huoneessa saattoi asua paljon väkeä. Nykypäivän asumisväljyys ja kahden kerroksen korkuiset olohuoneet olisivat varmaan varsinainen ihmetyksen aihe.

    Vilma; Niin on :-)

    Mari; No sehän on mukavaa että kommentoit :-)
    Eiköhän 50-luvun kaappeja vielä löydy, rintamamiestalojakin puretaan kuitenkin edelleen, tai niiden (hölmöt) uudet omistajat haluavat uutuuttaan kiiltävän ikea-keittiön vanhojen puukaappien tilalle. Painaviahan ne on, mutta ei niitä olekaan tarkoitus kantaa ympäriinsä :-D
    Kokeilkaa etsiä huuto-netistä ym., ja rakennusten varaosapankeista.

    ReplyDelete
  16. Paula; Kun saan kahviseuraa niin kukkakupit tulevat käyttöön, varsinkin jos seura on vanhempaa ikäpolvea. Naapurieni äitimuori kävi luonani kahvilla pari vuotta sitten ja arvosti juhla mokka -pannukahvia oikeista kahvikupeista (juon yleensä aina saaressa pannukahvia). On kai vaikea tottua juomaan isoista mukeista, jos on ikänsä tottunut siihen, että kahvi on arvokasta tai sitä ei edes ole.

    ReplyDelete
  17. Suloiset nupit, tykkään. kaapeistasi tulee ihan lapsuus mieleen, kun kotonani oli tuollaiset umpipuukaapit. Harmi kyllä, ne on 70-luvulla vaihdettu lastulevyversioihin...
    Pidähän hyvää huolta kaapeistasi. Söpöt kupitkin siellä.

    ReplyDelete
  18. Tuo on totta, vanhempi väki arvostaa kahvia pienemmistä kupeista tassin kera. Meillä sama juttu möksällä. Vein Arabian ruusukupit juuri tätä tarjoilua varten mökille. Oli noloa tarjota mukeista kahvia.

    ReplyDelete
  19. No nyt pitää kehua vaikkei ole yhtään kissankuvaa! HIENO LÖYTÖ! Ihanat nupit, ja sopii niin hyvin just tuonne! Näin sitä pienelläkin rempalla saa hyvää mieltä sekä itelle että lukijoille! Onnittelut!

    (hirveesti huutomerkkejä, mutta kun niitä tarvii just nyt...)

    ReplyDelete
  20. No onko vähän ihanat vetimet! Ja totta kai kuppien pitää olla samaa "sarjaa" ;)

    ReplyDelete
  21. Pirkko; On se harmi, kun yleensä ei opi arvostamaan asioita ennen kuin ne ovat tarpeeksi vanhoja eli todennäköisesti jo hävitettyjä. Liian vähän aikaa sitten muodissa olleet asiat on aina ihan karmeita ja sellaisia, mistä pitää päästä mahdollisimman nopeasti eroon :-D

    Maiju; Niin se on, muki jotenkin halventaa kahvin hienouden.

    Zepa; Eiks oo? !!! Noi tarttui käteen heti kun ne näin enkä voinut päästää paketista enää irti, ettei ne vain olis loppuneet, vaikka kaupassa oli aika monta nuppipakettia. !!! Jee!

    Tiina; No totta mooses. Nuppien just sopiva väri kaappiin ja samankaltaisuus vanhaan astiastoon oli ratkaisevaa!

    ReplyDelete
  22. First: kauniit nupit! Ja niissä kauniit kupit.

    Ja sitten: oi oi oi! Äitini lapsuudenkodissa, siis "mökillämme", on juuri samanlainen kuivauskaappi! Paitsi karmean keltaoranssiksi maalattu. Eikä ole nerokasta taitto-ovea. Muuten samanlainen tyyliltään, hyllyiltään, ritilältään. Ukkini tekosia 50-luvun ihan alusta. Ja kaikkein hassuinta: meidänkin kuivauskaapin alapuolella on juuri tuota vaaleansini-valkoraitaista muovilevyä vai mitä se onkaan. Hih. Rintamamiestalon tyyliä. =o)

    ReplyDelete
  23. Onpa hienoa, että vanhat puurunkoiset kaapit ovat säilyneet. Kahvikupppiaiheiset vetimet sopivat oviin kuin kädet multaan! Tulipa hieno riimitys;-)

    ReplyDelete
  24. Caro; Sama tyyli :-) Niin kuin taloissa, niin ehkä kaapeissakin oli jotkut tyyppipiirustukset minkä mukaan niitä saattoi tehdä?
    Tuolle seinälevylle eräs rakennusperintöihminen sanoi nimenkin, kun hän kävi katsomassa talojani, mutta en muista mikä se oli.
    Kaapin ritilän kyllä vaihdoin uuteen kun ostin talon :-D

    Päivi; Niin on, todella hienoa! Luulisi niiden nostavan suorastaan talon arvoa, niin hienoa se on :-) Ja hieno riimitys!

    ReplyDelete
  25. Olen joskus tehnyt äitienpäiväkortin ristipistoilla, jossa oli ruusukuvioillinen kahvikuppi, aivan samanlainen kun tuossa vasemmanpuoleisessä nupissa. Harmi kun ei ole siitä kuvaa! Kiva uudistus keittiöön pienellä vaivalla!

    ReplyDelete
  26. Tosi hyvältä näyttää...:) Taidanpa mennä itsekin ostamaan kukkakuppeja kirpparilta - ihan omaan kaffitteluun. Vaikkei yhteensopivia vetimiä olekaan..

    ReplyDelete
  27. Jestas, miten somaa! Aivan kuin asuisit nukketalossa :)

    ReplyDelete
  28. Tillariina; Se oli varmaan kaunis ja kiva tehdä! Minulla on aikaa sitten Espanjasta hankittu ristipistolehti, jossa on pelkkiä kylpyammeita ja muita kylpyaiheisia töitä. Teen vain niin harvoin ristipistoja, että en ole kymmenessä vuodessa tehnyt siitä lehdestä yhtäkään! Kivoilta näyttävät, hyvä kun muistutit... ehkä nyt :-)

    Anonyymi; Kiitos. Kahvin juonnissa kukkakupeista on erityinen arvo ja tunnelma.

    Ella; Siltä joskus tuntuu, kun huoneet ovat niin pieniä ja kalusteet myös, pääosin! Nukketalossa tai mummonmökissä.

    ReplyDelete
  29. Varmaankin. Tyyppikaappeja! Ritilät ovat varmaan malliltaan samanlaisia nykyäänkin. Toivottavasti meidän ei oe vuosimallia 1951!

    ReplyDelete
  30. :-D No mutta eihän se haittaa jos on hyvänä pidetty, mun kaapin ritilässä muovipinta oli reikäinen ja ritilä ruostunut, on kumminkin kivempi laittaa astiat kuivumaan puhtaalle ritilälle ;-)

    ReplyDelete
  31. Jes tuohan on se tyypillinen saariston vihreä väri, en tiedä miksi sitä tarkemmin kutsutaan. Meiltäkin sitä löytyy niin joka himskatin paikasta, ja Östra-Houtsalan kylässä on yhden talon ulkoseinät maalattu sillä! Jos en nyt ihan väärin muista niin alkuperäisasukas mainitsi, että 50-luvulla tuo vihreä oli yksi harvoista ellei peräti ainoa väri, jota oli myynnissä Norrskatan kaupassa. Siksi lähisaaret maalattiin aikoinaan ko. värillä ja siitä on tänäkin päivänä vielä läikkiä jäljellä!

    Tulipahan taas oikea tuulahdus kotosaaristoa, kiitos!

    tv Leena

    ReplyDelete
  32. Intopii; Eix oo?

    Leena; Hahaa, nyt selvisi mistä sekin maali on peräisin. Vaikka tuolla sävyllä on varmaan maalattu puolet Suomen 50-luvun keittiöistä ja se toinen puoli sillä kellan/ruohonvihreällä, millä minunkin vanhemman talon tupa :-D Kauniita värejä molemmat!

    ReplyDelete
  33. Kaunis kaappi, kupit ja nuo nupit! :)

    ReplyDelete
  34. Kiitos, niin on, kaikki sopii niin hyvin yhteen :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!