Tervetuloa Naisten joulumessuille

Nettikauppani Elsan lempituoli osallistuu Naisten joulumessuille. Ne pidetään Helsingissä, Katajanokan Wanhassa satamassa 2.–6.12. Messut ovat avoinna joka päivä klo 10–18 paitsi itsenäisyyspäivänä 10–17.

Tapahtuman käsityöluonteen vuoksi myynnissä on ainoastaan itse tekemiäni asioita eli neuleita ja lankaa, saippuoita ja koristeita. Olen paikalla koko messujen ajan, tule reippaasti nykäisemään hihasta!

Elsan lempituolin pöytä löytyy keskikäytävän päässä oikealla puolella olevasta avarasta F-hallista heti ovesta tultuasi vasemmalla.

Tervetuloa viihtymään, paikka on luonteikas, tunnelma lämmin ja myytävänä on toinen toistaan hienompia tuotteita!

My web shop Elsan lempituoli is at the Old harbour Christmas fair in Katajanokka, Helsinki 2–6 December. Warm welcome!

Vihreä oksa

Maa on kauniisti vihreä ja kellanruskea. Syksyn ihanista pehmeistä väreistä saa vielä nauttia. Muotopuutarhan puksipuiden vihreän sävy on lähes epätodellinen, samoin sormustinkukkien lehtiruusukkeiden talvea uhmaava viherrys.

The garden is still rather green and there are some flowers.

Loistokevätesikko vähän nyrpistyi viikon takaisesta kylmästä kaudesta, mutta ei se sitä lannistanut. Tämän kuvia olette nyt saaneet katsoa kyllästymiseen saakka, anteeksi vain! Mutta kun se on niin piristävä. Tämä on (ehkä) vuoden viimeinen kuva tästä esikosta.

Piparjuurten komeat lehtitupsut latistuivat viime viikonlopun pakkasessa.

Joku vielä aikoo aloittaa kukinnan: kerrannaiskukkainen valkoinen syysmyrkkylilja eli alastonimpi. Kuvan lämmin tummanruskea ja raikas valkoinen tuovat mieleen kookospähkinän.

Vanha pihasyreenipuska pitää tiukasti kiinni viimeisistä vihreistä lehdistään. Mikähän on saanut tämän yhden oksan päättämään, ettei vielä ole syksy.

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-ryhmä
Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Tähti hilseilevässä ikkunassa

Laitoin jouluisen messinkitähden keittiön ikkunaan. Tähti on kaunis, mutta huomion vie ikkunoista hilseilevä maali. Joka vuosi ajattelen, että ehkä ensi vuonna nämäkin ovat jo kunnossa, mutta aina kun ensi vuosi tulee, ovat ikkunat ennallaan. Olen silti aina pikkuisen lähempänä: nyt olohuoneen lounaisnurkassa, ja kun ne ikkunat on korjattu, on tämän ikkunan vuoro. Asuintalon ikkunoita ei voi korjata muulloin kuin keskellä lämpimintä kesää, ettei yksinkertaisen ikkunan kanssa jäädy.

Siinä on puolensa ja puolensa, että on haalinut vapaa-ajan hommakseen vanhojen rakennusten korjaus-suururakan. Toivottomuus iskee säännöllisesti. Usein tuntuu siltä, että talot lahoavat niskaan ennen kuin ehdin saada niitä kuntoon. Ja varsinkin tuntuu siltä, että mitä järkeä tässä on. Kun kuolen, alkavat nämä talot ehkä taas kuolla pystyyn – ja lopulta kumoon – kuten ne olivat tekemässä kun ostin paikan.
Toivon silti, ja tämä toivo on eteenpäin ajava voima, että onnistun pelastamaan palan rakennusperintöämme tuleville sukupolville, että joku vanhoista taloista kiinnostunut ottaa sitten joskus paikan omakseen ja pitää sitä elossa.

Toisenlaisia puolia ovat ne onnistumisen tunteet, kun osaan tehdä jotakin mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt – ja näitä asioita on paljon! Jatkuva uuden oppiminen on kiehtovaa. Tässä oppii sitä mukaa kuin tekee. Kun listaan asioita, joita tiedän nyt mutta en viisi vuotta sitten, on lista hyvin pitkä. Se tuo virtaa.
Uuden lisäksi opin vanhaa, kun teen kiehtovia löytöjä – milloin rakkauskirjeitä vintiltä, milloin vanha kupariraha ajalta ennen sotia kuistin perustuksista. Näistä pienistä tiedonmurusista kokoan mielikuvaa heistä, jotka ovat taloni rakentaneet. Vaikka he eivät ole minulle mitään sukua, on heidän merkityksensä suuri. He ovat adoptoidut esivanhempani.

On tärkeää osata katsoa ympärilleen ja nähdä muutakin kuin tekemistä odottavat asiat, lautakasat, multavuoret ja kiviröykkiöt. On nähtävä niitä pieniä mutta merkittäviä asioita mitä on saatu valmiiksi. Muuten ei jaksa. Ja niitä pieniä, ja joskus suuriakin, asioita on vuosi vuodelta yhä enemmän.

Hyvää ja positiivista ensimmäisen adventtisunnuntain viikonloppua!

Kuva-arvoitus ja hiiripalvelu

Mitä kuvassa on?
a) Dimitrin vanha karvalakki
b) Hetekan alta löytynyt villakoira
c) Edran Cipria-sohvasarjan uusi rahimalli
d) Peppuaan pesevä Ransu
Oikea vastaus löytyy tämän jutun lopusta.

Olimme hiirijahdissa Ransun ja Mustin kanssa. Syitä oli kaksi: ystävä kysyi, saisiko joskus lainata kissojani, koska hänen keittiössään vilisee hiiriä ja toisaalta tarvitsin yösijaa, koska muuten en olisi päässyt hammaslääkäriin. Aikaa varatessa en aina tiedä, olenko menossa saareen vai tulossa – lääkäri on Paraisilla – ja nyt ei ollut aamulaivaa, jolla olisin päässyt kotisaareltani torstai-iltapäiväksi Paraisille.

Niinpä saavuimme keskiviikkoiltana ystävän luokse Korppoon Kyrklandetille (Korppoon pääsaarelle). Talo on vanha ja ystävällä on kaksi koiraa (vanhat tutut Vanni ja Lávvi), mutta niistä ei ole apua hiirien pyydystämisessä. Hiiret kuulemma vilistävät keittiön pöydälläkin. Avuntarve oli siis suuri ja akuutti, vaikkakin myös krooninen.
Nukuin kissapoikien kanssa keittiön vanhassa sivustavedettävässä sohvassa. Käytyäni hyvissä ajoin sänkyyn pojat parkkeerasivat päälleni nukkumaan. Kun rapinaa alkoi kuulua, Ransu meni tutkimaan mutta Musti tyytyi höristämään korviaan ja pysymään päälläni. En kuullut yön aikana yhtäkään vingahdusta tai mätkähdystä, joten epäilen, että hiiret selvisivät säikähdyksellä. Yhdessä vaiheessa kuulin, kun hiiri rapisteli kissojen kuivamuonakipossa keittön työtason nurkassa, mutta kissat vain nukkuivat sikeästi päälläni.
Ei nämä sitten kovin tehokkaita hiirenlahtaajia olekaan. Ei varmaan kannata alkaa markkinoida tätä uutena palveluna. Mutta seuraavana päivänä, kun huutelin Mustia ja olin valmistautumassa lähtemään, tuli se vasta jonkin ajan päästä – vintiltä ja huuliaan lipoen. Taisi olla hiirihommissa.

Oikea vastaus kuva-arvoitukseen on d.

Nyt ja vuosi sitten

Vuosi sitten ensilumi tuli marraskuun 18. päivänä eikä kukaan olisi uskonut, että se tuli jäädäkseen varsinkaan tänne saaristoon. Meri toimii, niin kauan kuin se on sula, valtavana lämpötiloja tasaavana kiisselinä saarten ja niemien ympärillä estäen myös ilman nopeita lämpötilanvaihteluja. Siksi saariston lämpötiloissa on vain pieniä vaihteluja – keväällä niin yöt kuin päivätkin ovat kylmiä pitkään eikä varhaisia hyvin lämpimiä kevätpäiviä juuri näe samalla tavalla kuin sisämaassa. Kesällä täällä ei ole koskaan niin kuuma kuin vaikkapa Itä-Suomessa, sillä silloinkin meri viilentää, sehän on vain noin 20-asteista. Sitä paitsi saarissa tuulee lähes aina. Syksyllä meri puolestaan pitää yölämpötilatkin plussan puolella hyvin pitkään.
Mutta viime syksynä vesisaavini jäätyivät pystyyn. Kylmä tuli niin äkkiä, etten ollut osannut varautua. Öljytynnyri on ihmeen kestävä. Jään pullistus ei saanut saumoja auki, joten samat tynnyrit ovat edelleen käytössä.

A year ago the snow had already fallen to stay. Who would have thought? So early – and there was so much of it that it lasted well into April.

Kylämaisema oli saanut ylleen lumivaipan.

Kylänraittikin oli valkoinen ja puut kauniin lumiset. Ransu taapersi tiukasti pitkin renkaanjälkeä postinhakureissulla, sillä se ei välitä lumesta niin kuin en minäkään. Mutta kyllähän lumi tuo valoa pimeään kauteen.

Lumipantteri Musti sen sijaan halusi peuhata ja leikkiä ja odotti Ransua innokkaana. Musti innostuu lumesta ihan pentumaiseksi.

Nyt ovat siniset sadevesitynnyrit tyhjänä ja kumollaan. Leikkoasteri jaksaa vielä puskea pienen pieniä kukkia, vaikka ne näyttävät maistuvan jollekulle.

Kylämaisema on näinä päivinä usein sumuinen, mutta juuri tällä hetkellä aurinko pilkistää pilvien lomasta. Minä pidän sumusta. Rakastan sen tunnelmaa ja laivojen sumutorvien ääntä.

Now it's mild and lovely. I love this British-type winter with the ships' fog horns. Goes very well with me, my skin and my flowers. And my Ransu. Musti loves snow.

Parissa pihan puussa on valosarjat, jotka ovat päällä myös keskellä päivää ja näkyvät hämärinä päivinä vallan hyvin. Aloitin lintujen talviruokinnan viime viikonloppuna, kun oli kylmempää, mutta nyt hyönteisiä on taas lintujen ruoaksi vaikka kuinka paljon.

Lehtikatsaus

Vanhoissa taloissa on vinttejä, joista löytyy vaikka mitä. Ehkä on onni, että tontilleni rakennettiin 40-luvulla uusi asuinrakennus, sillä sen valmistumisen jälkeen ei vanhemman talon vintille enää juurikaan menty. Sieltä löytyneet tavarat, lehdet ja koulukirjat ovat kaikki viime vuosisadan alkupuolelta.

Suurin osa paperista on silppuna, hiiret ovat tehneet siitä pesiä ja se on hapertunut. Muutaman ehjän lehden olen ottanut talteen.

Tässä kaksi aarretta 30-luvulta pitämässä seuraa kuumavesipullolleni: Helsingfors-Journalen helmikuun alusta 1935, kannessa näyttelijätär Annikki Arni, ja Allas krönika, sekin kotimainen, toukokuulta 1931. "För nu är det sol och sommar...", ja kannessa hehkeä tyttönen astumassa kukkivasta puskasta.

The attic of my older house is a treasure trove. There are schoolbooks from 1920's and magazines from 1930's, after which no one seems to have added anyhing to the stock – the building of the newer house started in 1940's.

Helsingin-lehden ajankohtaisten asioiden sivulla käsitellään eduskuntaa, mielenosoituksia ja yliopistokysymystä kuvin, kuvatekstejä pidempää selvitystä tapahtumista ei löydy. Mielenosoittajien kylteissä lukee "Saako Åbo Akademi ratkaista yliopistokysymyksen?" ja "Irti alusmaa-ajattelusta".

Tästä Helsingin satamasta otetusta kuvasta näkyy, miten laivojen köysistö, puomit ja reelingit ovat jääpuikkojen vallassa. Hrr!

Kesäkenkämainos Allas krönikassa, tässä tyylikkäät Attila-vierailukengät!

Olisi mukava tietää, mitä lehden lukijat ovat täällä saarella tuumanneet lukemistaan asioista. Kyllä he taisivat käydä Turussa silloin tällöin ja saada siellä asuvilta sukulaisiltaan paketteja ja tuliaisia.

Näin tyylikkään Chevroletin ottaisin mielelläni. Huomatkaa, että mainoksessa on nainen ratissa. "Ehdin paljon enemmän nyt kun hankimme Chevroletin..." Autoa mainostetaan turvalliseksi, laadukkaaksi ja edulliseksi – hinnat alkaen 33 750 Fmk, vapaasti varastoista Helsingissä ja Turussa.

Hakusanakatsaus

Muutamassa kissablogissa – Tuutusen basaari taisi olla ensimmäinen – on kerrottu, miten eriskummallisilla hakusanoilla blogeihin on päädytty. Otin tämän haasteena, mutta koska tämä ei ole pelkkä kissablogi, on hakusanojen suuri vaihtelu varmasti aiheellistakin.
Google analyticsissa voi valita tarkasteluajaksi päivän, viikon, kuukauden tai vuoden. Valitsin vuoden, joka on siis viimeisin vuosi, ei blogin koko nelivuotiselta ajalta.

Ensin hakulistan yläpäätä, heti listan alkusivulla on Kahden talon loukussa.
Kyllä! Tai oikeastaan kolmen, kun tässä tontila on kaksi asuinrakennusta ja sitten on vielä kaupunkikoti. Ja jos lasketaan mukaan venevaja, sauna, navetta... no, loukkua kerrakseen!

Kuvassa yksi loukuista, rintamamiestaloni ja tämänhetkinen kotini, kun lumet viimein rysähtivät katolta alas viime maaliskuun 20. päivänä.

50 luvun wc:llä blogiin on löydetty peräti kahdeksan kertaa! En tiedä, onko tämä 50-luvun, tämä on kuivikekäymälä joka valmistui tammikuussa 2009. En ole tullut ottaneeksi uudempaa kuvaa, ikkunalistatkin ovat olleet paikoillaan jo monta vuotta. Entisajan huussi sopii ehkä kuitenkin tyyliin paremmin.

Saaripalasta, saariplasta ja saripalsta jne. menevät varmaan liian nopeiden sormien piikkiin. Mutta pari käyntiä on tullut nimellä Saarivaltio blogi. Pitäisikö perustaa oma valtio?

Vauvakuvia?????
Tämän täytyy liittyä Ransun kuviin, ja näitä kelpaa aina näyttää uudestaan:

Kalenteripojat-sanalla blogiini on löydetty seitsemän kertaa (mitä? vain seitsemän?):

Muutama on myös löytänyt tänne Hauskat kuvat kuin kaksi marjaa- ja Komee pojat, Kuumat kalenteripojat ja Kuumat ransut -hauilla.

Hippi lasit? Me ei myönnetä sellaisia käyttävämme.

Jänikset maailmankartalle sukat.
No tuota, tuli varmaan myönnettyä joskus, että olin pienenä ja vähän edelleen M. A. Numminen -fani.

Kissanpäiviä sijaiskodissa komistus myrsky. Olen samaa mieltä, mutta komistus Myrsky löytyy tästä osoitteesta.

Mihin maailma on menossa. Erittäin hyvä kysymys! Ja Katoavaista kaikki on vain.

Bileiden järjestäminen. Nyt on kyllä tultu väärään paikkaan. Olen maailman surkein järjestämään yhtään mitään, varsinkin bileitä.

Nätit varpaat. Pojan karvaiset sääret.
Niitä täältä kyllä löytyy! Myös Talvivarpaat kuulunee tähän kategoriaan, varsinkin Ransun karvavarpaiden kohdalla.

Kaunispylly. Niin, kissablogeissa tuntuu olevan peppuaiheisia (ja sääri-!) hakuja.

Herkkä masu.

Se olen minä! Olen herkkävatsainen pikku manuliprinssi! Samoin kuin Kissarotu mini ilves!

Häät kurjenmiekassa.

Niin, olisihan se aika ihanaa, jos olisi tarpeeksi pieni mahtuakseen.

Pikku mustin saari. ♡

Rusketusraja keskellä otsaa. Juu, en myönnä, vaikka koko kesän puuhailenkin pääasiassa ulkohommissa ja rusketusjäljet ovat välillä erikoisia.

Sitten vielä tällainen ihana ja aina ajankohtainen haku, jolla joku on tänne löytänyt:

Hyvää naistenpäivää, kaikki ihanat naiset!

Keskellä yötä

Nautin eilen illalla mahtavan telkkäpaisti-illallisen ystävien luona. Se oli erittäin maukasta! Muistutti kovasti sorsaa, sydän oli voimakkaan mutta hyvän makuista ja erinomaista viinimarjahyytelön kanssa. Edes yhtään haulia ei osunut hampaisiin, kenenkään hampaisiin. Tarkka ampuja!
Kotiin tultuani en silti osannut mennä ajoissa nukkumaan, vaikka vatsa oli täynnä ja mieli tyytyväinen, vaan katsoin yhden vauhdikkaimmista Bond-elokuvista (Huominen ei koskaan kuole) sekä sen jälkeen tulevaa hömppää (Jameshan ei tietenkään ole hömppää) ja päättelin pinon neulehanskoja.
Pojat kyllä osaavat mennä ajoissa sänkyyn. Tässä tilanne puoli kahdelta yöllä.

Ransu on viereen kömpijä, mikä ei haittaa Mustia yhtään. Usein öisin Ransu mönkii peiton alle kiinni kylkeeni (tai aamuisin, siis silloin kun nukun).

Ransu on söpönen kaivautuessaan Mustin masukarvoihin. Sehän teki samaa ihan pienenä:

Tämä kuva on otettu 15. tammikuuta 2009, kun kolmen kuukauden ikäinen Ransu oli ollut meillä vajaan viikon.

Sitten isoveli alkaa pestä pikkuveljen naamaa ja kaulaa.

Pienen painin päätteeksi Musti alkaa nuolla pikkuveljen tassuja. Katsokaa Ransun ilmettä.

Kyllä Ransu taitaa sittenkin olla manulin sijaan ilveksen sukua!

(kuva www.udepa.fi)

Leppoisaa sunnuntaita!

Lyhyen päivän kukkijoita ja Tolkien-kukkapenkki

Loistokevätesikko marraskuun matalassa valossa. Kuinkakohan monta kuukautta se vielä aikoo jatkaa?

There are so many plants still flowering... the autumn has been mild. Tonight there should be frost, or perhaps just maybe. We'll see what the garden looks like tomorrow.

Portlandruusu 'Comte de Chambord' on myöhäinen kukkija. Sen päälle täytyi laittaa kanaverkko, muuten kauriit syövät kukkanuput talveksi hiljenneessä kylässä. Jaksavatkohan nämä nuput enää aueta?

Mäkimeiramin kukat ovat saaneet tummemman vaaleanpunaisen sävyn kuin kesällä. Minua ihmetyttää, miten moni kasvi suostuu edelleen kukkimaan, vaikka päivä on toivottoman lyhyt. Kasvien pitäisi saada sysäys talveen valmistautumiseen lämpötilan lisäksi myös lyhenevästä päivästä.

Ruijanruoholaukka on tehnyt uusia kukkia. Sen saavi on lisäksi täynnä viereisen mäkimeiramin siementaimia. Täytynee siirtää meirami pois tästä kohopenkistä ja jättää sitä kasvamaan vain puutarhan villimpiin paikkoihin. Muuten se polkee hennommat ja hitaammat alleen. Oikealla on monivuotisen tarhasuolaheinän lehtiä. Sekin on siementänyt hurjasti, apua.

Pihani paras syyskukkija on nepalinhanhikki 'Miss Willmott'. Se tekee koko ajan vain enemmän kukkia ja tuuheutuu.

Nepalinhanhikin väitettiin viihtyvän laihassa maassa, jollainen on vanhan taloni länsipäädyssä. Seinän maalattuani raivasin tästä rikkakasvien juurakot ja reunustin penkin. Istutin kasveja pitkin kesää ja syksyä, kriteereinä kasvin mataluus ja hiekkapitoisen maan tarve. Tässä kasvaa nyt pikkukurjenmiekkoja, koristeheiniä, piikkiputkia, idänunikoita ja sipulikukkia. Etualalla on hurmesilkkiheinä kokeilussa, josko se menisi talven yli tässä.

Alkukesällä löysin pienikokoisen sinipiikkiputken (lajike 'Blue Hobbit', kuivunut kukkavarsi oikealla) tähän kukkapenkkiin. Kun loppukesällä taimimyymälässä silmiin osui mattomaisesti maata peittävä timjami 'Elfin' (engl. keijukaismainen), ei tarvinnut enää etsiä Hobbitille kaveria! Pitänee jatkaa kukkapenkkiä Tolkien-teemalla.

The dry, sandy flower bed by my old house has developed a little bit of Tolkien-theme. A small eryngium 'Blue Hobbit' is keeping company to an 'Elfin' thyme!

Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Idänunikko - Papaver orientale
Nepalinhanhikki – Potentilla nepalensis
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-ryhmä
Ruijanruoholaukka – Allium schoenoprasum ssp. sibiricum
Sinipiikkiputki – Eryngium planum