Monday, 17 October 2011

Riippuvuuksista

Rakastan brittihuumoria. Hyvää brittihuumoria. Nokkelaa, sarkastistakin, sanaleikkejä viljelevää, kielen täydellisesti hallitsevaa... Siihen ei joka britti pysty, mutta Stephen Fry on niitä lahjakkuuksia, jotka pystyvät.
Kun huonoa, huolimatonta kieltä viljellään valitettavan paljon, on mannaa silmille ja sielulle lukea sujuvaa, hyvin kirjoitettua tekstiä. Liian moni britti ei osaa laittaa heittomerkkiäkään oikeaan kohtaan, mutta Frylla ei tätä ongelmaa ole. Hän käyttää kieltä kuin mestarileipuri taikinaa: muovaa ja rakentelee siitä mitä vain. Itse asiassa voin sanoa, että vaikka tässä paasaan oikeaoppisesta englannin kielestä, menee minulta varmaan kolmasosa Fryn nokkeluuksista ohi.

Kirjaa lukevalle on antoisinta, jos englannin kieli, kulttuuri ja kirjallisuus ovat tuttuja, samoin nykybrittinäyttelijät ja ohjaajat sekä Cambridge, sillä siellä Fry opiskeli – kirjallisuutta. The Fry Chronicles on elämäkerta; erittäin henkilökohtainen, tarkkanäköinen, itseironinen ja vaatimaton – vaikka tämänkin ominaisuutensa Fry vaatimattomasti tulkitsee eräänlaiseksi ylpeydeksi.
Kirjasta on turha merkitä yhtä sivua, jolta voisi poimia otteen Fryn mestarillisesta kielenkäytöstä, kiinnostavista ajatuksista tai loistavasta muistista – jonka mahdolliset aukot Fry varmaankin täydentää värikkäällä kerronnalla – sillä niihin törmää vaikka kirjan avaisi umpimähkään. Näin teen.

Sivulla 177 Fry kertoo, kuinka vuoden 1980 kieppeillä (hänen opiskeluvuosinaan) Cambridgeen avattiin ensimmäinen hampurilaisravintola.
"...it was now home of the new Whimbo Burger, two beef patties smothered in a slightly tangy, slightly sweet creamy sauce, topped with slices of gherkin, slapped into a triple decking of sesame seed bunnage and presented on a styrofoam tray to the accompaniment of chips called 'fries' and whipped-up ice-cream called 'milkshakes'. The tills had pre-set buttons on them that allowed the perkily paper-capped assistants to press a button for Whimbo, say, and another for milkshake or fries, and all the prices would be automatically registered and calulated. It was like entering an alien space-ship, and I am sorry to say that I loved it to distraction."

Stephen Fry kertookin yllättävän avoimesti riippuvuuksistaan ja taipumuksestaan kohtuuttomuuteen. Ensin on sokeririippuvuus, joka ehkä osaltaan johtaa yleiseen kapinointiin, koulukarkurointiin, varasteluun, jopa vankilareissuun. Sitten on riippuvuus tupakkaan, teatteriin, poikarakkauteen ja muun muassa hampurilaisaterioihin.
Fryn ensimmäinen elämäkerta, tai sen ensimmäinen osa Moab is my washpot, kertoi lapsuudesta. Opiskeluvuosiin ja varhaiseen uranmuodostukseen keskittyvän Chroniclesin lopussa Fry vihjaa vielä yhden riippuvuuden alkamisesta (C), mutta jättää siitä kertomisen elämäkertansa seuraavaan osaan.
Kirja on riemastuttavaa lukemista, sillä se vyöryää brittidraaman tuttuja nimiä, osa ilmestyy mukaan Fryn elämään jo yliopiston opiskelijateattereissa.

Minullakin on riippuvuuksia. Eräällä kauppareissulla ostoskoriin päätyi pussi Pirun väkeviä pohjalaisia. Ne ovat pieniä pippurisalmiakkinappeja, joita imeskelen kirjaa yöllä lukiessani hammaspeikkoja uhmaten. Pussin takana lukee "Hypäkköhön pöyrälle jollon paree pastilleri! Nämon itte tehty Ilimajoella." Täydellisiä pyjaman ja hyvän kirjan kanssa nautittuna.
Toinen riippuvuus ovat kissapoikani. Joudun heistä eroon muutamiksi päiviksi, ja se on ihan hirvittävää. Minulle, ei heille. Miten voin mennä nukkumaan ilman Ransun iltapusuja? Miten herään aamulla ilman Ransun nenänpuraisua ja Mustin kur-tervehdystä?

Hyvää alkanutta viikkoa!

The Fry Chronicles – love it. Stephen Fry – love him. Words fail; he's a master of laguage, one of the most interesting and talented persons of our age, and what a storyteller. Hugely recommended. The book I mean !

18 comments :

  1. Mua kuvailemasi brittiläisyys myös viehättää ja olisi mielenkiintoista päästä kirjaan käsiksi. Sen suomentaminen voikin olla aika kova haaste, ei taida onnistua? Harmi, että olen kehno englannin kielellä lukija :(

    ReplyDelete
  2. Vierasta kieltä lukiessa aivan kaikki ei ehkä minulle avaudu, mutta siinä on kuitenkin oma viehätyksensä. Se sanojen kaiku ja vieraiden sanojen maailma. Sitä ehkä tulee tehtyä oma versionsa suomennoksesta.

    Ja sitten se riippuvuus -Tell me about it! (karkit = jokapäiväistä leipää)

    ReplyDelete
  3. Oi, noita nameja pitääkin maistella!

    ReplyDelete
  4. Mi-mi-mitäs ne tuommoset pastillerit on?? Ikinä kuullu. Yritä ny hiukan tsempata, aikunen ihminen ;) No ei vais, olen ihan samanlainen. Arvaa oliko tuskaa olla viikko pois, kun tiesin, että ne on koko ajan ulkona, kun eivät suostu tulemaan, jos joku muu siellä käy kun minä.

    ReplyDelete
  5. Täysi tuki kaikelle Fry-palvonnalle. Ootko nähnyt QI-quizia jossa Fry on isäntänä? Quite Interesting, kuten ohjelman nimikin sanoo! Tilasin just kaksi Fryn kirjaa kirjastosta, kiitos kun muistutit.

    Kesällä luin Hugh Laurien elämäkerran (englanniksi), siinä oli myös Fry-juttua aika paljon, ymmärrettävistä syistä :-)

    ReplyDelete
  6. Täytynee etsiä tämä käpäliini... Kiitos vinkistä! Olen palvastellut miestä ahkerasti televisio- ja radio-ohjelmissa. Tekstimuoto vielä uupuu, vaikka taitaa sekin mennä "audioksi": kuulin jo tuon lainaamasi pätkän päässäni Fryn äänellä luettuna :D

    ReplyDelete
  7. Sinäkin, brutukseni? Stephen F on aivan valloittava kaikkine kummallisine elämisenkiemuroineen. Tosin minun on tunnustettava, että mielistymisestäni suurin osa menee Jeeves-sarjan piikkiin, jossa rakastuin myös Hugh Laurieen (ja jota Housen myötä olen niin lakannut rakastamasta).

    Ja englannin kieli... melkein yhtä ihanaa kuin italia. Kunpa joskus osaisin ilmaista itseäni englanniksi edes joitakin vivahteita käyttäen. Huoks. Käytön puutteessa (kun ei lue kuin Gardeners´ Worldia) sekin niin ruostuu. Ehkä mä palkkaannun ensi - tai joksikin - kesäksi puutarhahommiin Britannian saarivaltakuntaan. Skotlantiin, kilttien tartanien maahan.

    ReplyDelete
  8. Minulla on ainakin jätskiriippuvuus ja kissariippuvuus. Tuo Fryn teksti on minulle valitettavasti liian vaikeaa, menee hienous ja älykkyys ohi ja yli ymmärrykseni, englanti on päässyt ruostumaan. Jotta tuollaista tekstiä voisi ymmärtää edes puolittain kunnolla, täytyy olla jonkinlainen käyttöenglanti omaksuttuna, ei pelkkä opiskeluenglanti riitä. Mutta kiva kuva, suomalaisleidi lukemassa nautiskellen ja naureskellen brittihumoristin kirjaa pohojalaasia pippuripastillereita kiihkeästi imeskellen ja kissapoika kainalossa.

    ReplyDelete
  9. Tietyt riippuvuudet on hyvästä, kuten pirun väkevät pohjalaiset ja hellät hetket rakkailta pieniltä ystäviltä! :D Sulla on kyllä ihana herätys aamuisin! :)

    ReplyDelete
  10. Kiitos kommenteista!
    Stephen Fry on ilmeisesti hurmannut puoli valtakuntaa :-D Eikä ihme!
    Juu, QI:takin on tullut joskus nähtyä.
    Fryn ensitapaammiset mm. Laurien kanssa ovat hykerryttäviä.
    Minäkin kuulen Fryn ihanan soinnikkaan matalan upea-aksenttisen äänen päässäni kun luen tätä kirjaa :-)

    ReplyDelete
  11. Jälleennäkemisen riemu on ihanaa...! Kun oltiin kesällä pari viikkoa poissa ja tulimme kotiin, Väinö teki varsinaisen hurlumhei kierroksen..eteisen-sohvan-tuolien -keittiön kautta isännän syliin..kyllä naurettiin, että tais olla pojalla ollut ikävä.

    Mukavaa viikonloppua, missä oletkin.

    ReplyDelete
  12. Voi Väinöä...! Eläimet on ihania <3

    ReplyDelete
  13. Heippa Saila! Pahoittelut, että olen ollut blogipimennossa viime aikoina.

    Minulla tulee mieleen, että onko ne riippuvuudet oikeasti riippuvuuksia ja missä kulkee riippuvuuden ja kohtuullisuuden raja. Entä missä hyvän ja pahan riippuvuuden?

    Nuo salmiakit kuulostavat houkuttelevilta. Harmi kun en asu niiden riippuvuusalueella...

    ReplyDelete
  14. Hei vaan Ilona! Ei blogipimennosta tarvitse pyytää anteeksi :-)
    Niin, hyvä kysymys. Ehkä salmiakit eivät kuitenkaan ole riippuvuus, vaikka niitä olisikin pakko syödä hampaidenpesun jälkeen. Ehkä riippuvuus on aina jotakin negatiivista?

    ReplyDelete
  15. Ei Hugh Laurieta voi lakata rakastamasta Housen takia! Päinvastoin! <3 House rules. Fiksu ja tyly. Nam-nam!

    ReplyDelete
  16. Joo. Vaikka en Housesta välitä, on Laurie niin loistava etten minäkään ole lakannut rakastamasta <3

    ReplyDelete
  17. Hei, meidän blogissa olisi teille tunnustus! :)

    ReplyDelete
  18. Kiitos Elina & co, tulen katsomaan!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!