Pionit nousussa

Pienten ongelmien jälkeen pääsin nettiin. Ongelma a) Unohdin ottaa (uudemman) kannettavan tietokoneen virtapiuhan mukaan, sillä viimeksi vein sen mukanani pois enkä tätä enää muistanut. Ongelma b) Koska en tohdi käyttää kaikkea työkoneen virtaa loppuun, yritän selviytyä vanhalla siihen saakka kun uusi piuha saapuu postissa. Siispä vanhaan koneeseen piti asentaa uudemman koneen nettimokkula, mutta ilman (netistä saatavia) ohjeita piti odottaa kunnes asiakaspalvelu aukesi. Ongelma c) Vesipumppu on rikki, se vain surraa eikä lopeta kun on saanut paineen aikaiseksi. Kauan odotettua juoksevaa vettä saa vielä odottaa, toistaiseksi kannan kaivosta kuten talvellakin.

Silti, onpa ihanaa. Venevaja on saanut uuden ehdan seinälaudoituksen ja sen seinustan verkkovaja hienoakin hienomman lattian. Pihalla on kaikkea pientä ja innostavaa.

Pioni 'Duchesse de Nemours' nousee jo laajana kasvustona, istutettu kolme vuotta sitten.

Tillipioni, jonka olin ostanut vanhempieni pihalle ja siirsin sittemmin sieltä. Sen mukana tuli ekstrayllätyksenä lapsuudenkotini idänsinililjoja, jotka siellä kukkivat suurena sinisenä mattona omenapuiden alla ja kukkapenkeissä.

Tämä on pionipenkki. Se syntyi, kun viereisen huussin jätökset haudattiin maahan ja totesin tämän hyväksi kohdaksi puolivillille kukkapenkille. Se on lämpimässä etelärinteessä tuulensuojassa huussin ja vanhan talon välissä. Muoto on pitkula soikio ja alue päättyy kirsikkapuuhun, johon kiipeää alppikärhö (istutettu kattotiilen taakse). Nyt pionit ovat vielä pieniä, mutta keisarinpikarililjat nousevat maasta jo vankkoina soihtuina, samoin mustasipulit kattotiilen edessä. Tässä penkissä saavat lisäksi kasvaa kaikki kauniit luonnonkasvit, jotka eivät ole muiden tiellä: mäkikuisma, mesiangervo, koiranputki ja puna-ailakki.

Hei ja hauskaa Wappua! Tää on työn juhlaa, mä ainakin myyrästän taukoamatta... Hei, minkä kuvan sä musta laitoit???! En mä enää näin pieni oo!! Tää kuva on viime vapulta..hei..!!!

Terveisiä Vaasasta ja tunnelmat kotona

Viikonloppu meni puutarhamessuilla Vaasassa, tai siis Pohjanmaan suurmessuilla. Kaikki muukin oli suurta: hienot kaksvooninkiset talot, avarat näkymät, jopa tien keskiviiva oli totuttua leveämpi.
Messupuutarhat olivat silti pieniä patioita, viihtyisiksi kalustettuja ja kasvein somistettuja. Messujen lopuksi sai näytepuutarhojen kasvit ostaa, mutta esillä olleet tippaleivät, joista olin kiinnostunut, eivät olleet kaupan.
Ilokseni tapasin Marian, Marian koti ja puutarha -blogista. Olemme olleet blogikavereita jo kauan ja oli kiva vihdoin tavata kasvokkain, ihan kunniahetki!

Sillä aikaa kotona kaupunkiasunnossa alakerran kiltti kissatäti oli luvannut käydä katsomassa minun kissapoikia aina välillä, kun olin poissa kaksi ja puoli vuorokautta. Hänellä on oma, Espanjasta pelastettu José -kissa.
Viikonlopun aikana kotiin oli ilmestynyt kaksi uutta leluhiirtä, vinkuvaa ja oikeaa kaninkarvaista! Toinen niistä oli jo kuollut ja kappaleina, toinen vinkuu edelleen (Ransu demonstroi). Ihmettelin, että onpa keittiön pöydälle jättämistäni raksupurkeista kulunut vähän – keittiön roskiksen avatessani löysinkin kasan tyhjiä Sheba-purkkeja joita täti oli tuonut :-)
Parvekkeen pöydälle, joka on kaiteen edessä ja kaikkein paras kyttäyspaikka, oli ilmestynyt viikattu fleecehuopa pehmeäksi alustaksi. Olin jättänyt partsin oven raolleen, jotta kisut pääsevät lempipaikalleen eivätkä tylsisty vallan.

Sais mamma käydä Vaasassa useamminkin kun huolto pelaa sillä aikaa – röyh. Kiva täti piti meille lisäksi seuraa.

Leluja piisaa, sillä Laihian suloisesta kirppis-ompelupalvelu-lahjapuodista löytyi tuliaisiksi käsin huovutettu lelu, jonka sisällä kolisee ja hiirellä on pitkä häntä! Siellä oli myös Lapuan kankurien liinoja, kuvassa vaalea keittiöpyyhe, jossa on maatilan eläimiä. Puoti on ihan Vaasantien varrella.

Fiilistelyä hellan ääressä

Kotaelämää -blogissa Laura on mielissään siitä, että valoisuuden lisännyttyä voi silti vielä tunnelmoida iltaisin öljylyhdyn valossa.

Onnistuu se tunnelmointi puuseinienkin sisällä, ainakin tällaisen pikku mummelin mökissä, jossa on vanha hella tallella. Loimun ääressä viihtyy.

Rätsräts. Aahhh.

By the kitchen stove.

Muikkuu

Saiskos muikkuu. Tiedän että ostit sitä. Pistäs pannulle vaan. Söin jo alkuruuan.

(Huomaa salaatinlehti suupielessä)

Meediumiksi kiitos

M'oon oikeesti Kuopion torikissa enkä mikään norjalainen

Tällainen pikkuruinen

Ransu viime vuoden helmikuun alussa, tuskin neljän kuukauden ikäisenä. Kun näitä vauvakuvia arkistosta löytää niin eihän näitä voi vastustaa. Voi suloisuutta, pikku riiviö ja enkeli samassa paketissa, ja niin viattoman oloisena... Samanaikaisesti kietoo mammaa tassunsa ympärille kuin pieni paholainen...

Isoveljen hännässä kiinni on turvallista eikä se pääse karkuun

Tässä mä vaanin ja kohta mä hyökkään! Vaan ketä vaanin ja mihin hyökkään, sitä en vielä tiedä!

Cute little Ransu
Mamma's little angel and demon in the same package... I found these images (from Feb 2009) in my archives looking for garden photos. He's less than 4 months old... And now he's BIG but still the same funny and loveable little furball.

Naantalissa nähtyä

Kaksi västäräkkiä, kymmeniä leskenlehtiä kukassa. Kimalaisia pörräämässä. Naantalissa näkee luonnollisesti myös kaunista vanhaa puukaupunkia, jonka pikku tiet kiemurtelevat ja poukkoilevat jyrkkiä mäkiä ylös ja alas. Näin komea päivä siellä oli eilen, eikä melkein ketään väkeä! Eipä uskoisi samaksi paikaksi kuin kesän vilinässä.

Saman päivän aikana bongasin kevään ensimmäisen nokkosperhosen, tässä lekottelemassa talon lautaseinällä, ja kaksi neitoperhoa!

Voihan jee! Varpusilla oli kovat lauluseremoniat käynnissä ja tämä naaras rakensi pesää. Viimeksi Ahvensaaresta lähtiessäni varis lensi niin painava risu nokassaan, että se lensi ihan vinossa :-D

Koti-ikävää

Olen tämän viikonlopun Turussa puutarhamessuilla. Tällainen komea paalu oli pihallani kotoa keskiviikkona lähtiessä: mustalaukan (Allium nigrum) verso! Monen sentin pituinen ja voi vain arvailla, montako senttiä se venyy lämpimän viikonlopun aikana. Ihana punainen nenänpää laukalla.

Myös tyräkin Euphorbia dulcis 'Chameleon' ihanat punaiset versot työntyivät jo reippaina maasta. Nämä hullun näköiset joka suuntaan sojottavat marjapuuronpunaiset versot taitavat olla jokakeväinen suosikkini.

Messujen ajan vierailen Rymättylässä. Maasta on jo sulanut lumi, mutta järvissä on edelleen jääsohjoa. Järvet tulvivat; tämä mökki ihan ui! Mutta varhaisperunat on jo istutettu.

Travel with cats

Musti: I don't like travelling. Why can't we always be on my island?

Musti ei tykkää matkustamisesta eikä varmaan ymmärrä lainkaan, miksi saarelta pitää ylipäänsä koskaan lähteä.

However, travel is necessary for my work.
On the ferry. The personnel (pictured skipper Janne) is friendly. The trip takes up to 2 hours depending on where we embark. During the travel the cats can stay free in the car where they have their litter box. Sometimes the car doesn't fit in and we all need to be in the cabin. Basically then the boys need to stay in their carrier boxes but the personnel doesn't mind wandering cats inside the ferry.

Laivalla ollaan yleensä autossa. Jos ei, niin kissat joutuvat olemaan kopissaan kajuutassa missä muutkin matkustajat. Jos siellä ole ole muuta väkeä, voin pitää niitä vapaana, kunhan ne eivät pääse pujahtamaan kannelle. Kyllä ne kansiinkin ovat tutustuneet satamassa, mutta en uskaltaisi päästää niitä sinne matkan aikana. Kuvassa kippari Janne, jolla on itsellään kaksi kissaa, Svante ja Uffe.

On the island, the cats know their way from the pier to the house so they can be let loose. They're very good to follow!

Saareen päästyä kisut voi päästää heti vapaaksi, siis jos emme aja autolla pihalle saakka. On tosi kätevää, kun painavia kissankoppia ei tarvitse kantaa puolen kilometrin matkaa! Kissani seuraavat ja osaavat reitin vaikka unissaan.

Especially Musti, he makes noises to make sure I know where he is all the time. He doesn't wander off on his own if he realises I'm going the other way.

Musti aloitti mamman kanssa retkeilyn, oikeastaan ensin seuratakseen parasta kaveriaan Vanni-koiraa. Mustin kanssa voikin käydä kävelyllä missä vain, sillä se ei eksy kauas minusta ja tutustuu rauhallisesti ympäristöönsä. Ihan kaupungissa käytän tietysti valjaita, jos on vilkasliikenteisiä teitä lähistöllä. Onneksi Ahvensaaren ainoa tie on kapea ja mutkainen ja erittäin vähäliikenteinen.

Voi vitsi, voi vitsi

Siis kun kaikkee ilmestyy lumen alta ja vauhdilla!

Eilen tämä varjoyrtti, Pachysandra terminalis 'Green Sheen' oli vielä lumisohjon alla, ja tänään näin terhakkana esillä! Ihanan kiiltävälehtinen lajike muuten, löysin viime kesänä Plantagenilta.

Eilen varjoyrtin päällä, tuolla muurin vierellä kauempana, oli vielä lunta! Siis tämä on kuva eiliseltä. Musti esittää käsilläseisontaa.

Tää on muuten SE kivimuuri, jota olen rakennellut vanhan talon lattian alta vieritetyistä kivistä. Tällä paikalla, joka seurailee tontin reunaa ja vanhan polun syrjää, on varmaan joskus ollut kivimuurin tapaista, ainakin kivenmurikoita on jostain siellä täällä merkkinä ja lauta-aidan viimeisiä rippeitä myös. Viime kesänä sain a) tehtyä tätä muuria noin 8 metriä ja b) tenniskyynärpään.

Tillipionikin versoilee, vaikka eilen ei ollut mitään näkyvissä. Hitsin vitsi, ensi viikonloppuna on puutarhamessut Turussa. Juuri nyt ei huvittaisi lähteä tältä pihalta mihinkään. Ettei menettäisi tästä ihmeestä hetkeäkään. Köytän itseni... johonkin... narsissinvarteen. Miksei puutarhamessuja järjestetä vaikka tammikuussa??!

Lots of signs of spring that weren't there yesterday. It's happening so fast and all around and everything at the same time! Whoooah!!!

Ei mikään kissajuttu

Tuli viesti, että blogini lukemisesta seuraa kroonista kissakuumetta. Että sitä ei kohta kestä. Tiedän tunteen. Joka paikkaa särkee ja kivistää ja kun näkee kissan, alkaa vinkua ja kun näkee kissanpennun alkaa ulista. On ihan pakko saada oma tai...

Siispä. Muuta. Näin sujuu matka saareen näillä keleillä:

Ilmatyynyalusreissaus loppui pääsiäiseen. Pääsiäistä edeltävällä viikolla murtaja puski reitin auki Nauvosta Ahvensaareen ja niinpä laivallinen ihmisiä pääsi saariinsa viettämään munajuhlaa. Ensimmäisellä matkalla Nauvon Pärnäisistä murtaja kulki edellä, jotta selvittiin laivaväylän poikki Innamoon.

Tultaessa Innamon rantaan murtaja mursi jään laituriin saakka ja jäi odottelemaan.

Innamon kaunista satamalahtea. Laituriin piti tunkea pariinkiin otteeseen, jotta alus saatiin rantaan saakka. Yhteysalus Satava on kyllä jäänkestävä, muttei mikään jäänmurtaja sentään.

Sinne jäi vain yksi matkustaja. Muille saarille olikin enemmän väkeä, Maskinnamoon jopa hevonen!

Easter Egg's fate

Hi all... Happy Easter! Lots of eggs and good food and so on.

Oops it fell...

Musti (running towards food bowls): Did someone mention FOOD?

Luckily the egg was filled with chocolate so Ransu only did a great service breaking the shell.

Happy Easter, chirpy chirp!

Huhtikuun kalenteripoika

Musti, omaa sukua Mustikka Petelius, myös Mustus Rooman keisarina tunnettu.
Vihreäsilmäinen hurmuri, kahvipaputassu, kiiltäväturkkinen silkkiäispantteri. Liperistä huolimatta ei ole havaittu taipumusta saarnaamiseen sunnuntaiaamuisin.

Musti on pyknikko.
Pyknikko ei kuulunut vielä antiikin ajan luonnetyyppeihin (joita olivat sangviininen, koleerinen, melankolinen ja flegmaattinen). 1900-luvun alussa oppineet yhdistivät ruumiinrakenteen ja luonteen, ja niin syntyivät muun muassa Kretschmerin määrittelemät temperamenttityypit leptosomi, pyknikko ja atleetti.
Pyknikon luonnehdinta kuuluu: "Tukevia ja lihavuuteen taipuvaisia, luonteeltaan syklotyymejä eli seurallisia, laaja-alaisia ja käytännöllisiä."
Elämästä nautiskelu ei nyt ollut tässä listassa, mutta se kuuluu myös Mustin repertuaariin.

Lokoisaa pääsiäistä kamut!

April calendar boy: Musti, Mustus Roman emperor, coffee bean paw and pyknic panther.

Nättejähän nämä

Helmililjaa on esitelty blogissa jos toisessakin. Liityn joukkoon. Jotenkin minusta tavalliset pääsiäisliljat eli narsissit, joita tänäänkin näin rautakaupan eteisessä suurin määrin, ovat niin.. keltaisia. Helmililjoissa on herkkyyttä.

Anttilasta löysin suloisen keraamisen kananmuna-askin, jota tuskin koskaan tulen käyttämään kananmunille... tai, kukapa tietää. Heti astian nähdessäni tulin ajatelleeksi, miten nätti se olisi pienten sipulikukkien tai rairuohon alustana. Astiaan on maalattu sinisiä kukkasia – söpöä! Se maksoi juuri alle kympin.

Siinä ne nyt ovat, onpas sinistä ja suloista. Näin ne kukkimisvaiheessa astiaan törkätyt helmililjat vain pikku hiljaa oikenevat. Paljon parempi tulos olisi tietysti, jos ne istuttaisi astiaan alun perin – mutta aina se ei ole mahdollista, kun on saatava heti niin heti se sitten on.

Mukavaa pääsiäistä kamut!