Iloa ruukuissa ja purkeissa

Kuvernöörinkukan kukinto meinasi jäädä huomaamatta, kun se on ruukkukasvien kesäretkellä muotopuutarhan takana, edessään kaukasiankirahvinkukkien viidakko. Riippumatto on tuossa aivan vieressä ja violetti kukinto osuikin silmään matkalla riippumattoon lojumaan. Kuvernöörinkukan takana kukkii ihana Vironperältä saatu Galtonia viridiflora, luotettava kukkija kesästä toiseen, joka asustaa vuoden ympäri samassa ruukussa. Talvet olohuoneen lattialla viileässä nurkassa ja melko kuivana.
Saa nähdä, miten talvemme sujuu kuvernöörin kanssa. Eräänä vuonna löysin sen valtavan kauniin kirjavalehtisen version, mutta kasvissa on niin voimakas valkosipulin aromi (se on syötävä), että en voinut elää sen kanssa samoissa huoneissa, nenä valui koko ajan. Kiikutin sen eteiseen, joka on kylmää tilaa ja siellä se paleltui, harmi vain. Mutta se on syksyn murheita. Voisihan lehdet toki syödä pois syksyllä ja heittää sipuli menemään, mutta minulle tuo on koristekasvi.

Toinen ihana löytö tältä kesältä, jota en suin surminkaan meinaa heittää pois, on liuskalehtinen muratti. Olen etsinyt tällaista oikein liuskaista kaunotarta jo jonkin aikaa. Joulun alla melkein ostin yhden jouluasetelman kukkakaupasta vain siinä olevan muratin vuoksi, mutta tulin sitten järkiini. Nyt löytyi tällainen namupala. Tämä muuttaa viimeistään syksyllä maahan, kunhan keksin oikein hyvän paikan.
Lajiketta en lähde arvailemaan – tiesitkö, että murattilajikkeita on satoja, tällaisia liuskaisiakin kymmenittäin?

Isossa ruukussa kasvaneet, pari vuotta sitten kylvetyt paatsamat (Rhamnus schneideri var. manshurica) ovat kasvaneet valtavan hyvin ja myös talvehtineet valtavan hyvin. Istutin niistä ensimmäisen nyt maahan. Loput kolme odottavat inspiraatiota siitä, mihin laittaisin pienen paatsamalan.
Potassa kukkii heidinkämmekkä (Calanthe Takane Lemon Line), sen talvielämästä en tiedä vielä mitään. Sen pitäisi periaatteessa sietää –10 ja jopa –15 asteen pakkasia, mutta enpä ole varma, lähdenkö testaamaan vai otanko sen suosiolla sisään. Minulla vain on hirmu vähän tilaa uusille kasveille, kun emme meinaa vanhojenkaan kanssa mahtua talvella asumaan pienissä huoneissani. Ehkä tuo voi viettää talven kylmässä eteisessäni, tai vintin rapuilla, mutta niistäkin pitäisi mahtua kulkemaan – rappuasukkeja on jo melkoinen liuta.

Osa ruukkukasveista viettää kesän kuistin varjoisilla rappusilla. Ransu ei ollut mielissään, kun olin nostanut ruukut saamaan sadetta niin, että sen vesikippo jäi yhden kasvin taakse.
Eilen illalla myöhään jossain jyrisi ukkonen ja saimme yön aikana 2 mm sadetta, ihanaa.

Toinen juoma-astia, laakea vati, on kylläkin ihan lähellä. Sinisessä ruukussa on verenpisara, jonka latvat on peura syönyt, kukkia on vähään aikaan turha odottaa. Matalammassa ruukussa elävät murattisyklaamit, ne ovat jo lähes kesälevossa.

Osa kasveista viettää kesän sisällä. Pelargonium sidoides viihtyy amppelissaan niin hyvin tuossa olohuoneen nurkassa, että olkoon siinä. Maljaköynnös on jo kiivennyt verhotankoihin, joista en lähde sitä irrottamaan.

Taimikasvatusiloa tuottavat tarhasalkoruusun taimet ja ihana tummanpuhuva niittykarhunputki 'Ebony', jonka itämisestä olen niin iloinen! Yritin muutama vuosi sitten 'Vicar's Mead' -lajiketta, mutta siitä kylvöksestä ei noussut mitään. Nämä kylvin syksyllä, taimikennosto vietti talven ulkona.

Onnistuin katkaisemaan yhden Lady of Shalott -ruusun alaoksista ja siinä oli kukka. Se ilahduttaa nyt leikkokukkana ja koko keittiö tuoksuu ruusulta. Värisointuvuus taustan nektariinin kanssa on melko hyvä.


Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Kuvernöörinkukka – Tulbaghia violacea
Maljaköynnös – Mandevilla
Muratti – Hedera
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Niittykarhunputki – Angelica sylvestris
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Verenpisara – Fuchsia

Saniaistarhan selviytyjät

Heippa!

Seuraa villahousuja. Mennään tutkimaan saniaistarhaa.

Saniaistarha voi paremmin kuin pariin vuoteen, kiitos pienen sadekauden keskellä kesää. Pieniähän nämä ovat kuusten alla. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen' hopeatäpläpeipin kainalossa.

Soreahiirenporras, jonka ostin 'Lady in Red' -lajikkeena, voi hyvin. Se on loistava kuivan varjon kasvi. Taustalla pantterililja, joka selviää vuodesta toiseen, mutta ei kuki. Minulle selviäminen riittää, ja ehkä saan joskus tehtyä saniaistarhalle paremmat olot. Ja pihan peurattomaksi myös, sitä ennen on vähän turha kasvatellakaan liljoja korkeiksi ja kukkiviksi.

Japaninhiirenporras 'Pictum' on aivan minipieni, mutta sekin on pärjännyt tässä alusta asti. Pari kertaa kesässä muistan kantaa saniaistarhaan pari kastelukannullista vettä, eivät nämä sen enempää keinokastelua saa.

Tämäkin soreahiirenporras voi erinomaisesti, vaikka kasvaa aivan suuren kuusen juurten välissä. Todiste niiden kuivuudensiedosta! Lajike on 'Frizelliae'; kauniin kapealehdykkäinen.

Frizelliaen vieressä kasvaa kasvitupas, jonka siirsin metsästä oravanmarjan takia. Se on niin äärettömän kaunis kasvi. Oravan kylkiäisenä tuli heinä, joka osoittautui kevätpiipoksi. Se on kaunis mätäsmäinen heinä, kukkii nimen mukaisesti keväällä.

Saniaistarhan alaosassa, multavammassa maassa, elää hentoinen alvejuuri Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Tämä kuihduttaa osan lehdistä joka kesä – kaipaisi selvästi kosteampaa maata. Täysin toista maata kuin kivikkoalvejuuri, joka on pomminvarma kuivan paikan saniainen.

– Tässä välissä täytyi pitää kastelutauko, sillä en voinut jatkaa kirjoittamista ajattelematta saniaispolojani kuivuudessa. On aika kuumaa, lisäksi tuulista, eli kasveja kuivattava sää. –

Akileijoja ei ihan vielä voi kitkeä, sillä en tiedä, onko tuo jonkin matkan päästä tullutta lehtoakileijaa vai mantšurianakileijaa, jota kasvaa saniaistarhassa vähän ylempänä. Se on tosin kukkinut äärimmäisen harvoin.

Tässä saniaistarhan yläosaa, jossa juuri ja juuri voi erottaa mantšurianakileijan vaaleanvihreitä lehtiä suojarisun takana. Isommat lehdet sen edessä kuuluvat vaahtera-angervolle. On taas nimellä kasvia viskattu, kyseessä ei ole vaahtera eikä angervo.
Hiukan alempana voi erottaa tähtirotkokieloa, se viihtyy tässä ihan hyvin. Sekään ei muuten ole kielo, eikä enää rotkokielokaan, vaan oravanmarjan serkku.

Paria pientä ilonaihetta täytyy kurkkia muiden kasvien lomasta. Käenkaali on viimeinkin suostunut asettumaan taloksi, monta kertaa sitä metsästä siirsinkin.

Tähtirotkokielosta oikealle on haurasloikko; mielettömän kaunis, sirokasvuinen ja menestyy kuivassa varjossa näemmä.

Polygonatum roseumin juurella on mikroskooppisen pieni tarha-adiantumi. Tämä on pärjännyt tässä jo monta vuotta vastoin kaikkia odotuksia, mutta pysyttelee hyvin pienenä.

Yhden kaadetun kuusen kannon vieressä kasvaa imikkä 'Blue Ensign'. En muista nähneeni tämän kukkia tänä vuonna, mutta ehkä se kukki salaa.

Alimmassa osassa on alppivarjohiippa, oikealla ihana hailean vaaleansinikukkainen imikkä, oikeastaan lähes valkoiset kukat. Taustalla hopeatäpläpeippi. Asettelin tähän keväällä risuja suojaamaan lumikelloa ja muita pikku herkkuja.

Pienen polun toisella puolella on ihana hyvin vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare'. Sen edestä voi erottaa tellimaa, taustalla vasemmalla Polygonatum lasianthum.

Tämän puolen yläosassa, paksun saarnipöllin edessä, on viime elokuun Mustilan taimipäivästä hankittuja herkkuja: soreahiirenporras 'Percristatum'...

... ja toinenkin soreahiirenporras, tämä on 'Victoriae', vuosikausia tätä etsinkin. Kerran jo tilasin Englannista, mutta juuri tämän taimi jäi puuttumaan kuormasta.

Niiden lähellä asustaa myös viime syksyinen löytö: jouluhärkylä! Siis joulu! Jouluvihaajan puutarhassa kasvaa nyt joulu, ei voi mitään.

Ruskokärsäkalla viihtyy saniaistarhan yläosan toisella puolella, takanaan Polygonatum prattii. Näiden lähellä on elossa myös ruska-alvejuuri 'Prolifica', mutta siitä en ottanut kuvaa, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi!

Saniaistarha olisi liian kuiva ihanaakin ihanammalle kanelisaniaiselle, joka vaatii tasaisen kosteaa maata, niinpä istutin sen pieneen notkelmaan, jossa toivoin, että ei ole liian märkää kuitenkaan, talvella siis. Suojasin tämän talveksi vanhalla villapuserolla.
Kanelisaniainen piti minua jännityksessä pitkään, vasta kesäkuun ollessa pitkällä alkoi maasta nousta lehtiä.

Kiitos kun jaksoit saniaismaratoonin. Nyt on vuorossa villapöksyjen kesähuolto.

Alppivarjohiippa – Epimedium alpinum
Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Imikkä – Pulmonaria
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Käenkaali – Oxalis acetosella
Mantšurianakileija – Aquilegia oxysepala
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Ruskokärsäkalla – Arisaema triphyllum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tellima – Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii

Muotopuutarhan monet kukat

On se niin, että jos jostain puutarhan osasta ei vähään aikaan kirjoita, on kohta vuorossa hirmuinen maratooni. Kyllä, taas kerran! Nyt on vuorossa muotopuutarha.
Ihastuin kauniiseen 'Silver Spring' -laukkaan kuvissa jo pari vuotta sitten, mutta vasta viime syksynä tajusin tilata sitä. Onneksi tilasin sitten useammin kappalein, sillä tämä kaunotar oli todella ihana. Kuva otettu noin kuukausi sitten.

Sitten aloitti söpöliini purppurakannusruoho 'Canon Went'. Ja sehän kukkii edelleen, on hyvin reipas kukkija. Kattila tuli tuohon taustalle, kun sain kasan gladioluksen mukuloita ja ne piti tunkea johonkin.

Olen kerännyt muotopuutarhaan kaikkea mahdollisimman hempeää. Ihanaakin ihanampi sinileimu 'Chattahoochee' on siirtynyt jo pariin kertaan, ja on se edelleen pieni, mutta sentään elossa. Kukkia sai vain etsiä muiden kasvien alta.

Muutama vuosi sitten jaoin paahdepenkin kerrotun sikoangervon, sillä paahdepenkissä peura kävi aina syömässä kukkavarret. Nyt kumpikin mätäs sai kukkia rauhassa. Tämä pikkuinen mesiangervon serkku on tavattoman kaunis.

Tänä kesänä kyllästyin siihen, että muotopuutarhan aurinkoisen puolen jalopähkämö näyttää joka vuosi tältä. Se ei kestä näin montaa tuntia paahdetta. Niinpä kaivoin tämän alueen ylös, reunalle ison ruusupuskan alle jäi vain vähän jalopähkämöä. Suurimman osan siirsin saniaistarhan taakse kuusten varjoon.

Kuivuutta jalopähkämö kyllä sietää, sillä muotopuutarhan varjoisimmassa penkissä vaahteran alla se näyttää aina tältä. Kuivassa varjossa pärjäävät kasvit, jotka vieläpä kukkivat näin nätisti, ovat harvassa, joten jalopähkämöllä on iso arvo puutarhassa, kunhan paikka on oikea. Sen edessä kukkii hopeapiippo, toinen erinomaisesti pärjäävä kasvi tässä.

Varjoisimman penkin takaosassa pärjäilee myös ritarinkannus, mutta se ei ole koskaan oikein rehevä. En hirveästi fanita näitä, joiden kukkien keskusta on musta, joten riittää, että tämä pysyy elossa.

Tästä hämmästyin. Istutin vuosikausia sitten hietalaukka 'Hair' -lajiketta, mutta sen sijaan tämä varjoisin penkki on täynnä tavallista hietalaukkaa. Nyt yksi varsi on tehnyt kookkaamman kukinnon, jossa on selvästi Hairimäisyyttä.

Aurinkoisemmassa kohdassa kiinanpioni 'Wladyslawa' ja loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' muodostavat nätin parin. Eilen leikkasin ohikukkineet varret muotopuutarhasta ja löysin pionista yhä yhden kukan ja pari nuppua!

'Miami' -laukka ei valitettavasti kukkinut tänä vuonna kuin yhden kukinnon voimin, täytyypä lisätä näitä syksyn ostoslistalle.

Helteet palasivat, pestylle helletopille on taas käyttöä.

Ihana kyläkurjenpolvi kukkii taas, ja tätä ei ole peura latvonut! Siementaimia löytyy jo, ihanaa.

Erityisen kauniita sen siniset kukat ovat illan hämyssä, kuten Mustikin.

Muotopuutarhan kuivimmassa penkissä kukoistaa iso mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja sen kaverina valkoinen myskimalva. Mirrinmintun takana voi myös erottaa portlandruusun vaaleanpunaista kukkaa, tämä trio on ihana viileissä sävyissään.

Niiden seurana viihtyy hohtopiikkiputki. Oikealla kasvavan komealuppion kuivuudenkestävyyttä hämmästelen: sen lehdistä ei arvaisi. Ne näyttävät pikemminkin sademetsäkasvin lehdiltä. Mutta niin se vain pärjää tässä, missä lukuisat muut ovat kuivuneet kesien aikana kokoon, viimeisimpänä persianpikarililjat, jotka näivettyivät jo alkukesästä. Eikä edes lurpota.

Tässä penkissä kasvaa myös herkkumarjainen karviainen, joka oli tässä jo ennestään. Musti esittelee, yleisön pyynnöstä!

Piikkiputket ovat loistavia mesikasveja, ne ovat koko ajan täynnä kimalaisia ja muita pörriäisiä.

Viereisessä penkissä, Flammentanz-köynnösruusun toisella puolen, kukkivat siniset alppipiikkiputket, niiden takana on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Piikkiputkissa on suorastaan ruuhkaa.

Laventeli ei jää kakkoseksi. Tähkälaventeli 'Munstead'; perhonen taitaa olla keisarinviitta, komea ja kookas.

Otin kuvan päivänä, jolloin lännestä vyöryi harmaa taivas ja vettä saatiin taas ainakin vähän. Hirveän paljon sitä ei tuolla sadekaudella yhteensä kertynyt, joten ensi viikolle luvatut mahdolliset sateet otetaan ilolla vastaan.
Omenapuu kaipasi jo vesiversojen leikkuuta, tein sen eilen.

Neilikkaruusu on nyt aivan täynnä kukkia ja Flammentanz komppaa taustalla. Mikä ruusuhyöky!

Keltainen on oivallinen väripari vaaleanpunaiselle, niinpä tuoksuruudat asustavat neilikkaruusun katveessa. Oikealla on syysleimu 'Crème de Menthe', valkokirjavalehtinen.

Muotopuutarha illan varjossa. Taustalla on keto, mutta sen tämä kulma kaipaa raivaamista, sillä se on lähes silkkaa juolavehnää. Seassa kasvavat kultasade ja tarhakurtturuusu, joiden toivon tulevaisuudessa rajaavan nämä alueet toisistaan ja kehystävän ketoa.

Kun otan kuvan sivummalta, näkyy varsinaisen kedon hennompaa heinikkoa.

Ihanaakin ihanampi David Austin -ruusu The Pilgrim on myös aloittanut kukinnan. Tuoksua voi nuuskutella penkillä köynnöskaaren alla.
Aurinkoisia hellepäiviä!


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Hopeapiippo – Luzula nivea
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Myskimalva – Malva moschata
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Ritarinkannus – Delphinium
Sikoangervo – Filipendula vulgaris, kerrotusta 'Plena' -lajikkeesta käytetään myös nimeä kaunomesiangervo
Sinileimu – Phlox divaricata
Tuoksuruuta – Ruta graveolens
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia