Wednesday, 11 October 2017
Puutarhapäivä
Tänään aurinko paistoi, jihuu! Pidin pienen kukkasipulien istutushetken, pieni se olikin, kun sipuleita ei ole kuin muutama hassu pussi. Silti täytyy muistiinpanovälineet pitää esillä, sillä jos niitä muutamaa laatua ei heti kirjaa ylös, ei kohta enää muistakaan, mihin penkkiin tuli mitäkin laitettua.
Planting, Mowing and Wondering
Today the sun shone! It was time to start the lawnmower, for the first time since August. After mowing the garden just looks so much better, it's like the touch of a wizard wand. After that it was a pleasure to plant some bulbs and do a bit of weeding – or, mostly, wondering at how everything seems to have grown in a month.
Syksyisistä sipulikukista minulla ei ole paljoa raportoitavaa: on vain näitä valkoisia syysmyrkkyliljoja, yksinkertaisia ja kerrottuja. Kerrottu pinkki 'Waterlily' on hävinnyt, taisin siirtää sen kesällä paremmalle paikalle, mutta nyt en ole varma, mikä se paikka saattaisi olla, kun olen unohtanut merkitä sen muistiin.
Valkoisiin syysmyrkkyliljoihin sointuu kivasti japaninhiirenporras 'Purple Garden'.
Viime syksynä istutin muutaman murattisyklaamin mukulan isoon ruukkuun. Kyllästyin siihen, että nämä elävät vain pari vuotta, eikä syksyn lehtien seasta tahdo kukkia oikein löytää. Nyt kukkaset näkyvät, kun ovat ruukussa laatoitetun alueen reunalla. Ruukussa oli myös syyssahrameita, jotka istutin keväällä kukkapenkkiin – jokunen mukula on näköjään jäänyt ruukun multiin. Avomaalla ei vielä syyssahrameita näy, yhdet lehdet vasta bongasin, ja kukat tulevat niiden perään. Yleensä ne taitavat tulla kukkaan pihallani loka–marraskuun vaihteessa.
Ruukku talvehti viileässä eteisessäni, joka kyllä menee pakkaselle, mutta ei näköjään liiaksi. Hyvä juttu. Näillä jatketaan.
Sitten avomaan ihmeisiin. Tässä vielä ruostekukka, jota edellisessäkin jutussa hehkutin. Ihana! Kuten kuvasta näkyy, se on nyt suojahäkkyrän sisällä, sillä aiempina vuosina peurat ovat syöneet näiden kukkavarret.
Sitten huomasin toisenkin kappaleen tulossa kukkaan. Ou jee!
Nämä nyt eivät ole sipulikukkia, joten hieman poikkeavat teemasta. Tämän vuoden perennakylvöistä olivat elokuuhun mennessä avomaalle istuttamiskokoisiksi varttuneet trumpettisinikärhö (edessä) sekä Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais'; alpi, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Punaviinialpi voisi olla sopiva!
Reilussa kuukaudessa ovat pienet taimet kasvaneet huimaa vauhtia, kun ne ovat päässeet purkkien ahtaudesta kasvattamaan juuria.
Kuvasta näkyy, että seuraavaksi on vuorossa kitkentää.
Ruohonleikkuu tekee puutarhalle ihmeitä, syksylläkin.
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Ruostekukka – Crocosmia
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Trumpettisinikärhö – Clematis heracleifolia
Tunnisteet:
athyrium
,
clematis
,
colchicum
,
crocosmia
,
cyclamen
,
lysimachia
,
sipuli- ja mukulakasvit
Monday, 9 October 2017
Kukkayhdistelmiä
Tähän aikaan vuodesta ovat kukkaset harvassa. Eipä niitä juuri onnistu saamaan samaan kuvaan. Hämmästykseni olikin suuri, kun huomasin oranssissa penkissä sinipiikkiputken ja mikäliekrysanteemin kukassa aika lähekkäin!
October Combinations
Flowers are few and far between, literally, at this time of year. To everyone's surprise I managed to capture some of them together.
Mikäliekrysanteemi on viime vuoden siemenkylvös – seoksesta, josta ei oikein tiedä, mitä kaikkea siinä on.
JK. Kiitos Sylville tunnistuksesta, tämä on todennäköisesti Chrysanthemum zawadskii!
Samassa penkissä kukkii myös päivänsilmä 'Asahi' ja edellisen kanssa samasta siemenseoksesta peräisin oleva vaaleanpunainen siankärsämö.
Sitten on ihanan punainen siankärsämö 'Pomegranate'. Tai punakärsämö, toisin sanoen. Sen kaverina kukkii syysasteri 'Royal Ruby'. Näiden samaan kuvaan saaminen vaati hieman kukkapenkkiakrobatiaa.
Japaninvaahtera 'Enkanin' alla on jymy-yllätys. Viimevuotisesta seoskylvöksestä on noussut ruostekukkia, jotka ovat paitsi talvehtineet, yksi on myös tehnyt kukat! Koskaan ennen ei ole ruostekukka avomaan-talven jälkeen kukkinut puutarhassani. Lehtiä on joskus noussut, mutta ei ikinä kukkia. Tämä on ihan huippu, ja kuinka satuinkaan istuttamaan nämäkin oranssiin penkkiin, kun en oikein tiennyt, mitä nämä ovat. Nämä voisi suojata talveksi, sillä tämä on ihana syksyn kukka.
Sarja "ilahdutukset" jatkuu. Tämä syysvuokko 'September Charm' hurmaa yhtä lailla lokakuussa. Viime vuonna luulin sen kuolleen edelliseen kauhutalveen, mutta lopulta syksyllä se teki muutaman lehden. Tänä vuonna lehtiä oli jo enemmän, ja nyt on taas kukkiakin!
Ja tässä on yksi, joka kukki viime vuonna ensimmäistä kertaa, mutta en nähnyt niitä, kun peura söi nuput. Nyt on kukkia! Tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE eli 'Zoprika'. Tämän täytyy olla kaunein kärhö ikinä... ehkä. On niitä kyllä paljon... Dianakin on hengissä, mutta ei kuki, tai sitten kukat on syöty. Nämä kellomaiset kukat ovat huippukauniita.
Keskikesällä Taimimoisiosta hankittu turkinkaihonkukka on tehnyt muutaman syyskukan! Normaalisti tämä on alkukesän kukkija. Kukat ovat erityisen ilahduttavia siksi, että nyt saamme nähdä tämän olevan juuri se oikea lajike 'Starry Eyes', jota olen metsästänyt vuosikaudet. Terälehdissä on nuo söpöt valkoiset reunat.
Söpö tämäkin.
Tassut kastuu!
Noh? Tee asialle jotain!
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Ruostekukka – Crocosmia
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
October Combinations
Flowers are few and far between, literally, at this time of year. To everyone's surprise I managed to capture some of them together.
Mikäliekrysanteemi on viime vuoden siemenkylvös – seoksesta, josta ei oikein tiedä, mitä kaikkea siinä on.
JK. Kiitos Sylville tunnistuksesta, tämä on todennäköisesti Chrysanthemum zawadskii!
Samassa penkissä kukkii myös päivänsilmä 'Asahi' ja edellisen kanssa samasta siemenseoksesta peräisin oleva vaaleanpunainen siankärsämö.
Sitten on ihanan punainen siankärsämö 'Pomegranate'. Tai punakärsämö, toisin sanoen. Sen kaverina kukkii syysasteri 'Royal Ruby'. Näiden samaan kuvaan saaminen vaati hieman kukkapenkkiakrobatiaa.
Japaninvaahtera 'Enkanin' alla on jymy-yllätys. Viimevuotisesta seoskylvöksestä on noussut ruostekukkia, jotka ovat paitsi talvehtineet, yksi on myös tehnyt kukat! Koskaan ennen ei ole ruostekukka avomaan-talven jälkeen kukkinut puutarhassani. Lehtiä on joskus noussut, mutta ei ikinä kukkia. Tämä on ihan huippu, ja kuinka satuinkaan istuttamaan nämäkin oranssiin penkkiin, kun en oikein tiennyt, mitä nämä ovat. Nämä voisi suojata talveksi, sillä tämä on ihana syksyn kukka.
Sarja "ilahdutukset" jatkuu. Tämä syysvuokko 'September Charm' hurmaa yhtä lailla lokakuussa. Viime vuonna luulin sen kuolleen edelliseen kauhutalveen, mutta lopulta syksyllä se teki muutaman lehden. Tänä vuonna lehtiä oli jo enemmän, ja nyt on taas kukkiakin!
Ja tässä on yksi, joka kukki viime vuonna ensimmäistä kertaa, mutta en nähnyt niitä, kun peura söi nuput. Nyt on kukkia! Tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE eli 'Zoprika'. Tämän täytyy olla kaunein kärhö ikinä... ehkä. On niitä kyllä paljon... Dianakin on hengissä, mutta ei kuki, tai sitten kukat on syöty. Nämä kellomaiset kukat ovat huippukauniita.
Keskikesällä Taimimoisiosta hankittu turkinkaihonkukka on tehnyt muutaman syyskukan! Normaalisti tämä on alkukesän kukkija. Kukat ovat erityisen ilahduttavia siksi, että nyt saamme nähdä tämän olevan juuri se oikea lajike 'Starry Eyes', jota olen metsästänyt vuosikaudet. Terälehdissä on nuo söpöt valkoiset reunat.
Söpö tämäkin.
Tassut kastuu!
Noh? Tee asialle jotain!
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Ruostekukka – Crocosmia
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Friday, 6 October 2017
Hylkeen haukotus
Reissusta riittää vielä kirjoitettavaa. Koneellani on noin 400 hyljekuvaa North Ronaldsayn saarelta. Tässä yksi sarja: kirjohylkeen haukotus. Mukavaa viikonloppua!
Seal Yawn
Don't you sometimes feel exactly like this? Have a good weekend!
Seal Yawn
Don't you sometimes feel exactly like this? Have a good weekend!
Tunnisteet:
matkalla
,
villieläimet
Wednesday, 4 October 2017
Lokakuun kalenteripoika
Tänään, 4. lokakuuta, on vuoden tärkein päivä. On maailman eläinten päivä ja sen lisäksi Ransuli Karvapehvan syntymäpäivä. Hän täyttää kokonaiset yhdeksän vuotta!
October Calendar Boy
Today is the most important day of the year. It is World Animal Day, and also my lovely Norwegian prince charming Franz Sanchez's birthday. And, as it happens, also both his and my name day. Happy special day for all animals!
Saisinko...
... ruokaa!
Nälkiintynyt manulirassukka joutuu turvautumaan sirkustemppuihin.
Muistakaa ruokkia eläimiä!
Kansainvälistä pantteripäivää vietetään leppoisammissa merkeissä käsitöiden parissa.
Niistä puheen ollen, tässä matkan villasaldo, jos jotakuta kiinnostaa: North Ronaldsayn levää syövien lampaiden villaa kahden eri naisen kehräämänä (käsin ja koneella), Rousayn saarella käsin kehrättyä Manx- ja Wensleydale -lampaiden villaa, Shetlannista Jamieson's- ja Jamieson & Smith -kehräämöiden värillisiä ja harmaita lankoja sekä ShetlandOrganics -luomuosuuskunnan ohutta pitsihuivilankaa viidessä eri lampaan luonnonvärissä. Kuvan alareunassa ovat pitsilangat, joista toivon saavani aikaan jotakin oikein kaunista. Tykkään kutoa koko ajan ohuemmalla langalla, mihin tässä vielä päästään. Tai joudutaan.
Tällaista yksinkertaista Shetlanninpitsi-aaltokuviota olenkin joskus neulonut sekä huiviksi että puseroksi äidilleni (kuvan hieno pusero on Unstin saaren käsityöläisten esittelystä). Mutta ne eivät olleet näin ohuilla langoilla tehty. Olisi huippua saada aikaan tällainen kaunis lampaiden värinen pusero.
Tuesday, 3 October 2017
Viimeinen etappi: Aberdeen
Reissun lopuksi, keikkuvan laivamatkan jälkeen, päädyin Aberdeeniin. Edellinen käynti tässä ihastuttavassa kaupungissa oli yli 20 vuotta sitten! Oli todellakin aika käydä uudestaan. Tässä yliopiston rakennuksia.
Lovely Aberdeen
Perhaps the most beautiful Scottish city, Aberdeen, was my next and last point of call. I must make a new visit sooner than another 20 years – it is so beautiful, great botanic gardens and the people are so warm, helpful and welcoming.
Aberdeenin vanhaa kaupunkia, missä yliopistokin sijaitsee.
Yrjö V:n aikainen postilaatikko 1900-luvun alkupuolelta. Tässä ei ole tyhjennysaikoja, mutta punainen väri viittaa siihen, että laatikko on yhä käytössä – muuten se pitäisi kai maalata mustaksi.
Etupihoilla kukkivat verenpisarat.
Kaunis muistoaukio vanhassa kaupungissa.
Aberdeeniin sisältyi huipputapaaminen: pääsin haastattelemaan Ian ja Maggi Youngia, Scottish Rock Garden Clubin aktiivijäseniä! Ian on kirjoittanut Bulb logeja yhdistyksen nettisivuille kohta 15 vuotta ja tekee ahkerasti videoita sekä nettijulkaisuja puutarhansa aarteista. Linkki Ianin You Tube -videoihin tässä.
Keväällähän nämä penkit ovat yhtä harvinaisten pikku kukkien ihmemaata, mutta nyt syksyllä kauniit puut ja pensaat, puutarhan värit ja näkymät, pääsevät oikeuksiinsa.
Yksi tapaamisen huippuhetkistä oli westietyttöjen Meganin ja Mollyn tapaaminen. Molly (kuvassa) viihtyi pidempään ulkona, Megan ei sadesäällä suostu tassujaan kauaa kastelemaan.
Vietin iltapäivän Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa (Cruickshank Botanic Gardens). Myrkkyliljat kansoittavat pensaiden alustat.
Vaaleanpunainen kafferinmiekka, ihastuttava! Lajike on 'Viscountess Byng'. Taustalla unelmien siroverenpisara, hailakanvaalea var. molinae.
Tavalliset punaiset kafferinmiekat muodostavat kauniita kukkameriä, jotka sointuvat punastuviin syysväreihin, kuten japaninvaahteroihin.
Isot puusaniaiset, tai partarankasaniaiset, kasvavat sentään astioissa. Ne varmaan täytyy kantaa talveksi sisään. Mutta muuten täällä iskee aivan hirmuinen kasvuvyöhykekateus.
Chilenaraukaria.
Talvinen unelmapensaani, jonka makea tuoksu on niin tuttu Englannin-vuosilta: Viburnum ✕ bodnantense, heisi, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Voi kunpa tämä olisi talvenkestävä meillä, se kukkii ja tuoksuu talvella...
Niin ja kunpa murattisyklaamit muodostaisivat tällaisia meheviä mättäitä...
Samettihortensia sentään kasvaa minullakin, mutta en tiedä, tuleeko se koskaan näin isoksi. Tai tämä ei ole ihan sama kuin samettihortensia, tämä on Hydrangea aspera Villosa-Ryhmä.
Nerinet talvehtivat aivan avomaalla. Ruusuneidikki sietää -15 asteen pakkasta, mutta en tiedä, kuinka pitkään. Täytyisi kokeilla.
Samoin on kriinumin laita. Voi että!
Terassin takamuurilla kasvaa iso sinisade.
Pääpuutarhuri Richard Walker esittelee puuta, Decaisnea fargesii, jonka siemenpalot kypsyvät sinisiksi.
Chilenaraukaria – Araucaria araucana
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Kriinumi – Crinum
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Ruusuneidikki – Nerine bowdenii
Samettihortensia – Hydrangea aspera
Sinisade – Wisteria
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Syysmyrkkylilja – Colchicum
TallennaTallenna
Tunnisteet:
matkalla
Subscribe to:
Posts
(
Atom
)



























