Kevät toi uimari-manulin ja lisää kurjenmiekkoja

Laskujen joukossa on yksi kiinnostavan näköinen kirjekuori... sieltä paljastuu höyhen ja pieni kirje jossa lukee "kevät toi, kevät toi manulin, kevät toi, kevät toi uimarin..."
Voi hyvänen aika! Mukana on vesivärimaalaus uimari-manulista!
Taisi olla tammikuuta, kun kävin uimassa ja mietin, että Ransun kasvaneelle vyötärönympärykselle tekisi myös hyvää urheilla. Visioin Ransun vanhanaikaiseen punaraidalliseen uima-asuun, jossa se voisi paukutella henkseleitä altaan reunalla ja iskeä silmää tytöille. Keskustelimme aiheesta joko tässä tai Unnan blogissa, joka tapauksessa sillä seuraamuksella, että Unnan ihminen Ella maalasi tällaisen uima-asu-manulin iloksemme. Tämä on ihan mahtavaa, ja mahtava taideteos! Päätynee kehyksiin ;-) Erityiskehut Ransun vantterasta olemuksesta, rintakarvoista ja tukevista jaloista, tarkkaavaisesta virneestä ja häntäkaaresta, kaikin puolin täydellinen potretti Ransusta.
Voi kiitos Ella ja Unna!

There was a lovely surprise in the mail: a friend blogger had drawn an image of my Ransu in a swimming costume! This is beyond great!

Tässä on nyt silti ihan pakko raportoida myös siitä, mitä pihalla kukkii. Kerta kiellon päälle, kurjenmiekkoja:

Eilinen kevätkurjenmiekka on tänään saanut kaverin!

'Katharine Hodgkin', näihin en vain kyllästy...

Varhaisimmat kurjenmiekat ovat hyvin pieniä, tässä kuvassa niitä näkyy oikealla. Istuskelin tuossa tuolilla tänään useaan otteeseen ja ihailin kukkia, linnut liversivät ja aurinko lämmitti. Onko auvoisampaa keksittykään.

'Katharine Hodgkinien' takana häämöttää sinistä... (ja huom. nuo punaiset etualalla ovat jo isot kukkanuput pullistaneita tähtitulppaaneja!)

... tänään avautuivat 'Halkis'-kurjenmiekat! Tämä on turkkilaiselta Halkis-vuorelta löytynyt erikoisen värinen kukka, joka ilmeisesti kuuluu kevätkurjenmiekkoihin omana lajikkeenaan. Terälehtien kärjet näyttävät musteeseen dipatuilta. Nämä ihanuudet on tilattu Villi niitystä.
Iloista viikonjatkoa kaikille muillekin!

Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata

Kukkaisa kotiintulo

Tänään kannatti tulla kotiin. Odotus on vihdoin palkittu! Kukkia on siellä ja täällä enkä onneksi menettänyt yhtäkään näistä ensimmäisistä kevätkukkijoista, kaikkein varhaisimmat ovat parhaillaan kukassa. Tässä komeilee kerrottu puistolumikello. On ilahduttavaa huomata, että tämä tupas suurenee vuosi vuodelta. Tämä lajike ei leviä siementämällä, joten jonakin vuonna kasvuston voi jakaa laajemmalle alalle.

Today I arrived home and there are small spring flowers here and there. These are the very earliest ones to flower.

Tämän pitäisi olla viime syksynä istutettua turkinlumikelloa (tosin sisempien terälehtien kuviointi ja lehtien väri viittaa ehkä enemmän tähtilumikelloon?). Mukavaa, että näistä ainakin jokunen on noussut. Lumikellot ovat hieman epäluotettavia, ainakin ne pitäisi aina istuttaa niin pian kuin saa sipulit käsiinsä. Viihtyessään näiden luonnonlajien pitäisi levitä sekä sipuleista että siementämällä, kukkamerta siis odotellessa!

Mustin kopin edusta eli Mustin puutarha kukoistaa! Vihdoin. Näiden piipothan tulivat esiin jo tammikuun alussa kun oli lauhaa. Sitten tuli taas lumi, joka suli kopin edustalta jo maaliskuun alussa, mutta sen jälkeen kului kuukausi ilman että mitään edistystä tapahtui. Kävin pyllistelemässä tuossa edessä ainakin viisi kertaa päivässä kuin muhamettilainen koko maaliskuun ja huhtikuun alun ja mittailin katseellani, ovatko ne ehkä kasvaneet millimetrin edellisestä tarkistuksesta vaiko ei.
Onneksi nämä eivät paleltuneet, vaikka välillä oli hurjia pakkasia eikä näillä ollut enää lumisuojaa. Krookus on kultasahramin lajiketta 'Cream Beauty', jota myytiin tarjouksessa eurolla per pussi – kannatti ostaa! Ilahduttavan monta kukkaa per sipuli, nämähän ovat kuin pieniä kukkakimppuja.

Sahramien seassa kukkii turkintalventähtiä. Niistä kaikki mukulat eivät selvästi ole lähteneet kasvuun, mutta ne, jotka ovat hengissä, leviävät viihtyessään.

Ensimmäiset kevätkurjenmiekat kukkivat! Tämä huikaisevan kaunis kukka on kuin lentoon pyrähtävä pikkuruinen sinilintu. Nämä pitävät vettä läpäisevästä maasta, siksi olen laittanut tähän kohtaan hiekkamaata vanhan talon perustuksista. Taustalla asustaa Endless Summer -hortensia.

Hurraa, tänä keväänä tämä ei ehtinyt kukkia poissa ollessani! Tämä ihanuus on kurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'.

Edellisen postauksen sininen kukkameri on omalla pihallani vasta tekeytymässä. Idänsinililjaa kasvoi lapsuudenkotini pihalla kaikkialla. Kun kaivoin tillipionin kukkapenkistä jossa se ei viihtynyt ja siirsin tänne, tuli sen mukana idänsinililjan sipuli. Siinä sitä nyt on, siementäkää, siementäkää!

Ai niin, se taikapähkinä. Ei hengen pihaustakaan. Toivon, että puska olisi kuitenkin hengissä, mutta kukkanuput ovat ilmeisesti paleltuneet.

Idänsinililja – Scilla siberica
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Puistolumikello, kerrottu – Galanthis nivalis 'Flore Pleno'
Tillipioni – Paeonia tenuifolia
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Kukkii, kukkii

Ensimmäiset kevätkukat kukkivat nyt kaikkialla! Siniset kukkameret ruokkivat talven aikana nääntynyttä sielua.

It's spring! It's spring! It's finally spring!

Ruokkivat ne muutakin kuin sielua. Kimalainen pörrää kukasta kukkaan.
Se päivä, kun kevään ensimmäinen kimalainen pörähtää ohi ja västäräkki keikuttaa pyrstöään, pitäisi julistaa lakisääteiseksi vapaapäiväksi! Tämä hetki on niin hieno etteivät tähän mitkään maailman sanat riitä.
Ymmärsin muuten vastikään senkin, miksi tämä aika vuodesta on maailman paras ikinä. Seuraavaan talveen on mahdollisimman pitkä aika! Jiiihuuuu! Tralalaa!

Idänsinililjojen ja kirjokevättähtien sinisestä kukkamatosta kohoaa muutama krookus.

Sisällä mummonpalsamilla on jo kolme kukkaa. Kuka väittää, että nämä pitäisi kylvää vasta huhtikuussa? Nämä tammikuussa kylvetyt ja nyt kukkaan tulevat kasvit ovat todella piristäviä eivätkä ne ole venähtäneet liian pitkiksi liian vähässä valossa – sitähän on ollut aika paljon jo pari kuukautta. Onhan tämä pisin yksilö hieman vino, mutta haitanneeko tuo. Sillä on ehkä skolioosi.

Omenanoksat maljakossa ovat tehneet vain pieniä kukkia ja näyttää siltä, etteivät loput nuput oikein jaksa avautua. Leikkasin kerran oksiin uudet imupinnat ja laitoin ne uuteen lämpimään veteen ajatellen, että se voi auttaa näitä puhkeamaan kukkaan. Eipä tuo juuri haittaa, nyt kun ulkona tapahtuu niin paljon, en kaipaa kukkia sisälle sitäkään vähää kuin tavallisesti. En taida oikein olla leikkokukkaihmisiä.

Jotta ei menisi vallan hempeän naiselliseksi kukkailuksi, laitetaan lopuksi miehekäs kuva Ransun leveistä hartioista ja komeasta hännästä. Kauluri alkaa olla talvimitoissa, yleensähän Ransun talvikarva on muhkeimmillaan toukokuussa.
Iloista viikon alkua!

Idänsinililja – Scilla siberica
Kirjokevättähti – Scilla forbesii
Krookus, kevätsahrami – Crocus vernus
Mummonpalsami – Impatiens balsamina

Elefanttiuutisia

Kuvat: The David Sheldrick Wildlife Trust

Koska syntymäpäivälahjani Naipoki-elefantti on herättänyt kiinnostusta, laitan tähän nyt juuri tulleita uutisia The David Sheldrick Wildlife Trust -säätiöstä. Kuvissa on pienen pieni tyttöfantti, jonka matkanjärjestäjät huomasivat huhtikuun alussa harhailemassa yksinään Tsavon kansallispuistossa Keniassa. Se etsi epätoivoisesti laumaansa ja ryhtyi seuraamaan safarilaisten autoja. Pikkuinen oli lisäksi vaarallisella alueella altaan lähistöllä, missä on usein leijonia metsästämässä. Niinpä neuvokkaat oppaat ottivat yhteyttä Kenian valtion luonnonsuojeluelimeen, josta hälytettiin säätiön väki paikalle.

Pikkuinen fantti oli yhteistyöhaluinen ja peloton eikä tehnyt vastarintaa, kun se nostettiin jeepin kyytiin ja sitä juotettiin ja viilennettiin vedellä. Nahka oli osittain palanut auringossa, sillä tämä vauveli on niin nuori, että napanuora oli vielä tuore – luultavasti löytämistään edellisenä päivänä syntynyt. Silti pikkuisen jalkapohjat olivat kuluneet pitkästä vaelluksesta.
Elefanttivauvan nimeksi annettiin Ajabu, joka tarkoittaa salaisuutta swahiliksi, sillä mitään tietoa tämän elefantin orpoutumisesta ja ensimmäisen elinpäivän tapahtumista ei ole. Nyt Ajabu elää säätiön pienimpien fanttien hoitolassa Nairobissa, missä sillä on viimein kavereita. Isompana se pääsee takaisin Tsavoon, missä säätiöllä on suurempien elefanttien hoitotarha. Tarpeeksi vartuttuaan Ajabu ohjataan liittymään vapaaseen elefanttilaumaan tarhaa ympäröivään kansallispuistoon, mutta siihen saattaa kulua kymmenenkin vuotta, sillä elefantit kehittyvät hitaasti. Ehkä Ajabu tuo aikanaan oman poikasensa ylpeänä näytille säätiön hoitohenkilökunnalle, niin kuin moni siellä orpona kasvatettu naaraselefantti on tehnyt.

Liikuttavan videon Ajabun kiinniotosta ja tuomisesta säätiölle voi katsoa täältä.

Säätiön tukeminen ryhtymällä orvon elefantin tai sarvikuonon kummiksi on hieno lahja – on mahtava tunne olla osaltaan auttamassa tällaista toimintaa.
Kiitos lahjasta R ♥

Onnellista viikonloppua kaikille!

Ransun järkytys

Mamma tekee avokadosalaattia.

Eikä siinä ees oo tonnikalaa.

Ransu is shocked. Mama's eating avocado salad. Without tuna.

Edesmenneet mussukat

Menetyksiä kohdanneiden ystävien myötä ajatukset menevät omiin edesmenneisiin rakkaisiin. Muutama vuosi sitten menetin äkillisesti isäni ja seuraavana vuonna Viljo-kissani. Ainahan heitä tulee ajateltua, en ole laskenut – ehkä päivittäin. Ensin on kova ikävä, sitten on laimeampi ikävä ja vähitellen huomaa, että heitä on mukava muistella; enää ei tee niin kipeää, vaikka ikävä onkin, joskus hirmuinen ikävä.

Muistelu on tärkeää. Moni arastelee kuolleista puhumista. Se on harmi, sillä ei kuolema tee henkilöstä sen vähemmän tärkeää kuin tämä oli eläessään. Ei kuolema pyyhi ihmistä tai eläintä olleesta olemassa. Itse ainakin koen lohdullisena sen, että edesmenneitä voi muistella, näin ne eivät ole niin täydellisesti poissa, fyysisesti vain.

Friends who have suffered losses prompted me to write a little bit about Viljo, my former cat who was a lovely and very attention-seeking personality.

Viljo oli huomionkipeä läheisriippuvainen ihana riiviö.

Yli kuusikiloinen karvakasa löytyi takuuvarmasti päältäni pitkittäin tai poikittain joka yö. Jos olin kipeänä, oli Viljo onnesta soikeana, kun se sai nukkua päälläni koko päivänkin. Viljo oli kaverina puuhassa kuin puuhassa.

Lempeä tassunheilautus kaikille!

Löhölomalaisia ja kevätkukkasia

Täällä vietetään edelleen löhölomaa. Tappelunnujakoitakin harrastetaan. Kun tulin tänä iltana kotiin, löysin Mustin kyljestä vuotavan haavan. Täytyy käydä huomenna apteekissa ja tarkkailla haavaa, josko mennään myös eläinlääkärille. Kauluri ja antibioottisalva ovat tietenkin saaressa, josta ei pääse apteekkiin tuosta vain. Ransu on jostain syystä ollut viime aikoina todella ärhäkkä Mustia kohtaan. Harmillista!

We are getting bored in the city. Today I went to the Botanical Gardens in Helsinki and to my delight I discovered some flowers!

Tässä taannoin pohdin, miksi vaatteet ja lakanat vaikuttavat joskus pyykinpesun jälkeen jopa karvaisemmilta kuin sitä ennen.

Poikkesin tänään Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan etsimään kevättä.
Viime päivinä on kaksi ystävääni menettänyt perheenjäsenen. Lähetänkin nämä kukat erityisesti heille sydämellisten halausten kera.
Tässä kuvassa on valkokukkainen unkarinsinivuokko.

Kerrottu puistolumikello.

Kevätkurjenmiekka.

Virvalilja.

Kasvitieteellisessä oli myös orava, joka pisteli terhoja menemään niin hyvällä ruokahalulla, että se hädin tuskin edes huomasi lehtikuvaajaa.

Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Puistolumikello, kerrottukukkainen – Galanthus nivalis 'Flore Pleno'
Unkarinsinivuokko, valkokukkainen – Hepatica transsilvanica 'Alba'
Virvalilja – Bulbocodium vernum