Matkustusta saaristossa osa 2

...tai osa mitälie, en pysy laskuissa. Yhteysalus Falkön kajuutta näyttää tältä; viihtyisä ja lämmin. Tv:tä voi katsoa, vaikka ohjelmia ei jäissä kulkiessa lainkaan kuule. Näytön voi myös asettaa näyttämään karttaa, joka kertoo missä mennään.

Aamupala ja Hesari. Kissat kulkevat omissa kopissaan.

Falkön kyytiin mahtuu noin kahdeksan autoa. Huomenna liikennöinnin aloittaa ilmatyynyalus ja Falkö palaa kuvioihin kun jäätilanne sallii.

Lossilla pääsee Nauvon Prostvikista "mantereelle" Paraisten Lillmälöön. Sterna-lossi on suuri, mutta kesän ruuhkahuippuina tarvitaan kolme lossia kulkemaan nonstoppina ja silti autojono voi olla pitkä. Talvella on vähemmän liikennettä ja lossit kulkevat vähän harvemmin.

Kesäpoika hangessa

Ransu saa aina välillä päähänsä seurata minua ulos, vaikka se ei yhtään pidä lumesta ja kylmästä.
Talven ikävyyttä lisää se, että olimme kaupungin tasalämpöisessä asunnossa niin pitkään: Ransu ehti viskata melkein kaikki talvikarvat ja muhkean kaulurinsa pois. Ne löytyvät lakanoista, joista ne eivät irtoa pesukoneella eivätkä imurilla – terveisiä vain pitkäkarvaista karvaturria halajaville!

Täysverisenä seurakissana Ransu silti seuraa minua, on jopa tullut mukaan laivarantaan postinhakureissulle ja venevajallekin. Molemmilla kerroilla poika on tosin tullut takaisin nopeammin kuin koskaan aiemmin: koko matka hölkäten! Ennätyksiä on rikottu.

Kai me voitais jo mennä sisään? Täällä on ainakin miinus tsiljoona.

Ransu really dislikes winter and snow but he has courageously followed me out every once in a while. This last week he even came with me to the pier to collect mail, and we made another trip to the boat house – both trips over half a mile long! After that he actually hasn't stepped out...

Laivamatka jäissä

Perjantainen laivamatka Nauvoon ja takaisin sujui hyvin, vaikkakin hitaasti. Jäissä liikkuminen kestää, ja vaikka aikataulua on supistettu ja karsittu sulan veden kaudesta, aikaa laivalla olla vaikeuksia ehtiä joka saareen. Tässä ollaan vasta lähdössä Ahvensaaren laiturista, siinä pitää veivata ees taas niin saa pidettyä kääntymispaikan jäät rikki.

Ahvensaaren yhteysaluslaituri perjantain tuiverruksessa.

On Friday I travelled to Nagu and back. It was windy and cold, a true Siberian weather! This is Åvensor ferry terminal, ha ha.

Krunts krunts. Laivassa ei todellakaan voi näillä säillä puhua puhelimessa, kun ei kuule mitään jyminältä. Hyvä kun kuulee jos puhelin soi.

Minun autoni on tuo pieni lumipallo.

Tässäkin, missä nyt on hanki, kaahaa kesähelteellä joku pikavene. Jäätietä ei voi ajaa saareen ainakaan vielä, kun sitä ei ole kunnolla aurattu. Jääkokkareisiin ja hankeen saattaa juuttua. Nelivetoisella, traktorilla tai moottorikelkalla voi kokeilla, mutta minä en uskalla ryhtyä kokeiluihin pienellä kopperollani.

Innamon jälkeen ylitetään laivaväylä. Ruuhkaa!

Träsket talvella

Tätä kaunista näkymää Åvensorin kyläniitylle eli Träsketille katson keittiöni ikkunasta. Edessä kohoaa kallio kuin valaan selkä.

The view from my kitchen window.

Träsket viime vuoden toukokuun alussa. Lehmät eivät vielä ole tulleet, ne tuodaan laitumelle vasta toukokuun lopussa kun niille on kasvanut tarpeeksi ruokaa.

The village pasture at the beginning of May 2010.

Naapurin omenatarha on hyvin suojattu kauriilta ja jäniksiltä. Träsketillä saattaa nähdä kauriita päivittäin. Ne hyppivät kepeästi sähköpaimenen lankojen yli.

Åvensorin kylänraitilla, Träsket on oikealla puolella. Punamullatut rakennukset kaunistavat maisemaa niin kesällä kuin talvellakin.

Ihana lahja ja kelirikko

Sain ystävältäni mahtavan synttäri-lahjan: norsulapsen adoption! Keniassa sijaitseva David Sheldrick Wildlife Trust pelastaa ja ottaa huolletta-vakseen pääasiassa uhanalaisia sarvikuonoja ja orvoksi jääneitä norsunpoikasia, joita ihmiset voivat "adoptoida". Minun adoptionorsuni on pikkuinen tyttöfantti Naipoki, joka oli jäänyt orvoksi ja pudonnut kaivoon. Nyt se on hoidossa ja ruokinnassa ja se yritetään kotouttaa lopulta takaisin luontoon.

Jäätilanne pahenee, kun pakkaset tulivat takaisin. Yhteysalus vetelee viimeisiä keikkojaan näinä päivinä, tilannetta tarkkaillaan. Huomenna ajan auton laivalla Nauvoon ja vien Elsan lempituolin tilauksia postiin. Jätän auton Nauvoon, jotta se ei jää saareen jumiin, kun ilma-tyynyalus Leiju aloittaa, sillä se ei kuljeta autoja. Yhteysalus ei enää huomenna aja Nauvon kirkonkylän laituriin, vaan Pärnäisiin. Ilmatyynyalus kulkee Norrskatan Lavarniin, josta pääsen Pärnäisiin sitten taksilla ja bussilla, kissat kainalossa ja reppu selässä.

Ilmatyynyalus Leiju viime maaliskuussa.

The regular ferry will soon cease to operate — the ice is getting too thick. That means switching to the hovercraft but it doesn't take cars. Hence I'm driving the car to Nauvo tomorrow and coming back to Åvensor as a foot passenger. That way the car doesn't get stuck on the island. Barges to Nauvo run all winter rain or snow.

Loikkari

Ransun hyökkäykset ovat usein aika suuria loikkia saaliin eli Mustin kokoon nähden. Ransu on kaikista karvoistaan huolimatta kevyt ja siitä on hyötyä, kun aikoo lentää liito-oravan tavoin saaliinsa kimppuun.

Ransu is still more lightweight than Musti and tends to go for air attacks.

Musti raskaampana vetää oikeaa suoraa ja vasenta koukkua vyön alle.

Jousi jännittyy...

...piuuuunnng!

Ransulla oli sama tyyli jo ihan pienenä. Pikkuisen ylimitoitettu halaus!

Osaavat ne silti kumpikin loikkimisen jalon taidon. Yhteishepulit on parhaita!

Onnenpotkuja ja ihania ihmisiä

Jos Ransu sai lahjan, niin olen niitä saanut minäkin. Eilen vietettiin synttäreitäni lähes koko saaren voimin. Kakut ja pullat toimitti ystävällinen yhteysaluksen kippari, muuten kutsuilla olisi vain juotu kahvia ja viiniä!
Ransu sai omassa paketissaan ihanan kissakortin Maijulta, ja minua onnisti Mariannen blogiarvonnassa ja sain häneltäkin kauniin kortin ja paketin! Ylemmän kuvan kortissa on kuin ilmetty Ransu pienenä. Mitenköhän ihmiset osaavat lähettää minulle juuri tällaisia ihania kissakortteja?
Lisäksi posti toi keräilyharvinaisuuden; Wilma- ja Helmi -postimerkit Naukulasta!!!

Blogiarvonnan voittopaketissa oli Mariannen tekemä sydän...

... ja tiskirätti, joka on vähän liian kaunis rätiksi. Se pääsi silti heti hommiin, kun vaihdoin nuupahtaneelle amatsoninliljalle oikean saviruukun.

Musti tuli auttamaan, kun tein pienen istutuksen valkoisista krookuksista vanhaan jouluasetelman ruukkuun. Nupullaan olevat krookukset löytyivät kukkakaupasta. Ne hohtavat puhtaanvalkoisina kuin hanki, ja kohtahan ne jo kukkivat pihoilla!

Ihan kohta!
Pari viime päivää olen nauttinut naapurini vieraanvaraisuudesta. Hän oli minulla vieraana ja toi tullessaan ruokatarvikkeet, aamupalat ja viinit. Herkuttelimme karitsalla ja lohkoperunoilla, hirvipadalla ja perunamuusilla, mozzarellasalaatilla ja Runebergintortuilla. Tällaiselle ruoanlaiton antiystävälle moinen on suorastaan lottovoitto ja paras syntymäpäivälahja, hurmaavan hauskan seuran kyytipoikana.

It's a good idea to plant some crocuses to flower indoors while it still takes weeks for the first ones to flower in the garden.