Yesterday and today

An overnight change: instant winter.

Yesterday... (all my troubles seemed so far away... No, NO! This is not how it was meant to continue...)

Toissapäivänä virittelin jouluvaloja paikoilleen ja eilen sain viimein niihin lamppujakin vaihdettua, kun ei enää satanut silmään ylöspäin tihrustellessa.

... and today. Snow, at last, even here.

Toissapäivänä tiput saivat ruokintapaikat ja jyviä. Kuhina alkoi heti.

Pihavaahterassa on hienot jäkälät. Lähituntumaa ja -näkymää sai tikkailla valoja ripustaessa.

It's dark when there's no snow.

Olin saanut siskoltani kauniin valoverkon. Se asuu tämän talven verannalla.

Åvensor village looks fabulous under snow.

Tänään Ahvensaaren kylä on kuorrutettu tomusokerilla kuin leivonnainen.

Äh, pitää nostella tassuja!

Keittiössä

In the kitchen

Tästäkin ikkunasta näkee lintulaudalle. Kyllä, leffakausi on taas alkanut! Niinpä kissat päivystävät joko tässä tai keittiön pöydällä, josta näkee sen toisen lintulaudan.
Keittiöni lattiat, kuten talon muutkin lattiat, laskevat kyllä keskustan muuria kohden mutta ei ihan näin rajusti. Laajakulmalinssi, nääs. On minulla äitini vanha perspektiivinkorjauslinssikin jossakin mutta ei näköjään käytössä.

My floors are leaning but it's not THIS bad! Wide angle, you see.

Joissakin blogeissa kerrotaan kokkaamisesta ja herkullisista ruokaohjeista. Laitanpa minäkin oman keittiöosaamiseni peliin. Maailmankuulun englantilaisen keittiön perusruoka, beans on toast. Lämmitä valkopapuja tomaattikastikkeessa kattilassa, englanniksi simppelisti baked beans. Paahda paahtoleipää, mieluiten ihan valkoista. Voitele ja kaada pavut päälle. Halutessasi voi laittaa leivän päälle ensin juustosiivun ja rouhia päälle mustapippuria.
Tämä on yleinen aamupala munakokkelin ja pekonin kanssa. Tätä ravintoympyrän normit täyttävää kasvuruokaa (rehut ovat lautasella kukkien muodossa) brittilapset syövät kouluissa lounaaksi tai kotona välipalaksi. Englannissa asuneet ulkkarit joko vihaavat tai rakastavat tätä, minä kai kuulun jälkimmäisiin. Ruokajuomana tee. Kattaukseen kuuluu olennaisesti opinahjoni kanttiinista muinoin pöllimäni haarukka, johon on painettu kreivikunnan viraston tunnus.

No need to explain this in English... today's tea.

Jääkaapissa sattui olemaan kermaa. Niinpä vatkasin sen vaahdoksi ja lusikoin dumle-kaakaon päälle (laita dumleja kupin pohjalle ja kaada kuuma kaakaolitku päälle). Pinnalle kaneli-sokeriseosta.
Ettei menisi elämä liian terveelliseksi.

Kuraeteinen

My hall is muddy. Thought to share it with you. So you don't get any rosy ideas that life here should be just pretty and scented.

En ole sellainen bloggaaja joka näyttää vain nättiä ja siistiä. Ai, tuliko yllätyksenä?
Ai ei...

Eteinen on käyttötilaa. Sinne tullaan mutasaappaat jalassa ja siellä vaihdetaan työhaalari päälle. Ikkunat ovat toistaiseksi vielä yksinkertaiset ja eristys puuttuu niin vintin rappusten alapuolelta (siis kellarin puolelta) kuin ullakolle noustessa ulkoseinien yläosastakin. Ullakolle johtavissa rappusissa on jo ovi, mutta edellämainittujen asioiden takia en vielä lämmitä tätä tilaa – se menisi harakoille.
Eteisen seinissä on, kuten muissakin seinissä, seiniin naulattua pahvia joka on maalattu. Rakennusaika oli sodan jälkeen. Minusta yksinkertaisuus kuuluu tähän taloon. Turha esittää fiinimpää: kun on jälleenrakennusajan talo, niin olkoon sitä rehellisesti.
Eteisessä on aina tavaroita, jotka odottavat vintille viemistä, kuten tuo puutarhatuoli. Kyllä, luit oikein. Se on rämä ja korjaamattoman huonosti suunniteltu, jalat halkeilevat istuinosan takaa. Siksi.

Sateisen retken jälkeen Ransu odottelee keittiöön pääsyä äitini isoisotädin vanhalla tuolilla. Kaappi on samaa perua ja pirun painava. Ne muuttavat tupaan sitten kun saan vanhan talon remontin siihen pisteeseen, vaikka selkäni voihkaiseekin ajatuksesta.
Kaapin saaminen tähän oli hirveä operaatio, vaikka ajoimme auton aivan talon eteen ja kantomatkaa oli korkeintaan kymmenen metriä. Vanhan talon tupaan tulee olemaan kaksikymmentä metriä ja muutama rappunen.

Matto on oikeasti pesty viimeksi kolme kuukautta sitten. Uskokaa.

Uutuuksia nettikaupassa

No NYT ehdin vähän päivittämään nettikauppaa, siis Elsan lempituolia. Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä olleen ritarinkukka-asetelman kukkakeppi, sydänkoriste ja hopeavaasi löytyvät kaikki kaupasta.
Etenkin tuo painava, kierteinen metallinen kukkakeppi on minusta loisto-ostos: se on kaunis ja kestävä (mieti, kaikki ne rumat bambukepit voisi vaihtaa!!!) ja se maksaa vain kaksi euroa. Hämmästyttävää. Sen löydät Työvälineet ja tarvekalut -osastolta, ihan ylähyllyltä ;-)
Kun kuljen tukuissa katson samalla tarjouksia, jotta löydän asiakkailleni iloisia yllätyksiä. Se on tosi mukavaa.

Muikut vois useammin olla tarjouksessa.

Marraskuun kalenteripoika

Musti, miehekäs urhea pantteri, joka lähtee mukaan hakemaan posteja rannasta vaikka sataa. Mammaa ei vaan jätetä. Jos se vaikka lähtee laivalla ja jättää meidät tänne, sitä pitää vahtia!

Parasta on tietysti jos ei sada.

Sadepäiväreissun jälkeen on kaikki märkää.

Kyllä pantteri kuivaa sen...

...minkä syksy kastelee. *Huokaus.*

Shitty job

Yes I have a dry toilet. Meaning, I need to empty it every once in a while. You'd think it's disgusting but it is not so bad. My toilet doesn't have a big enough compartment to compost the waste, hence I either put it into a separate composting tank or, at this time of the year, just spread it onto the flower beds. It hardly smells. It's dark and good stuff - makes plants grow well.
Get rid of drinking water toilets, folks! That's what I call madness.

Paskahommissa – kuivakäymälän tyhjennys. Tumman ravinteikkaan mössön voi levittää kukkapenkkien päälle, joskus laitan sen jälkikompostoitumaan omaan säiliöönsä. Vessani koko ei suonut kompostoivaa käymälää, mutta tämäkin on tosi hyvä ratkaisu.

Nämäkin saivat pikkuisen ravintoa: portaanpielen varjopenkin kultatesmat, jotka kukoistavat aina vaan. Ja kyllä, tai siis ei, ei tuo käymäläjäte juurikaan haise. Riippuu turpeen tai muun kuivikeaineen määrästä. Kun sitä käyttää sopivasti eli aika reilusti, minulle ainakin tulee jätteestä mieleen tallien turpeen tuoksu.

Omenapuu ja sen juurella oleva uusin muotopuutarhan kukkapenkki saivat roiman kerroksen, kun tätä maata en ollut vielä yhtään parantanut.

Muistin virkistämiseksi: tältähän sisäkuivakäymäläni näyttää. Malli on erottelematon peruskuivavessa L&T:n valikoimista. Hajuputki menee seinän läpi ulos. Minulla tämä on ullakon portaden alla, kylmän eteisen kupeessa, joten mahdolliset haisut eivät kulkeudu sisään asuinhuoneisiin. 
Tämä valmistui tammikuussa 2009, eli ensimmäiset 2,5 vuotta käytin ainoastaan ulkohuussia. Se ei ole lainkaan kamalaa, ainoastaan tylsää siksi, kun joutuu pimeässä aamulla tai illalla, joskus yölläkin, laittamaan kengät ja takin käydäkseen vessassa. Nykyään käytän ulkohuussia aina kun satun olemaan ulkona vessahädän iskiessä: on tosi kiva, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita ja muita ulkokamppeita mennäkseen vessaan!
Onnea on kuiva, lämmin, siisti, valoisa ja ruusuja kukittava sisäkuivikekäymälä!

Tyhjennyksen jälkeen täytin säiliön (vessan takaosa, josta tulee kuiviketta vipua kääntämällä) ja laitoin pohjalle purua. Turve tai huussikuivike olisi parempaa pohjallekin mutta sitä ei ollut tarpeeksi. Havupuun sahanpuru ei ole paras mahdollinen kuivike siksi, että se tuottaa virtsan kanssa yhdessä ammoniakkia, joka haisee pistävälle. No, tuolla pohjalla se kohta peittyy turpeeseen.

Ne on täällä taas

Hei tulkaa kattomaan, tuolla on ihme tyyppejä!

Ketä ne on? Mitä ne täällä tekee? Onks ne vaarallisia?

Kylän toisessa päässä olevan talon ponit ovat taas karanneet. Näin käy aina silloin tällöin. Ovelia ovat. Oikeastaan, kyllä tuo ruoho näköjään kaipasikin lyhentämistä.

Ransu ei ole ihan vakuuttunut tämän retken turvallisuudesta.

Kun poni tuli lähemmäs, Ransu häipyi vähin äänin mökin alle.

Loose ponies at my neighbours' garden. They wander off every once in a while - and since everyone puts deer & hare fences they do little harm in the gardens. Actually the grass seems like it needed cutting.