Meni hermo siihen, että kaikki on syväjäässä.
Pakenin kaupunkiin, jossa on lattialämmitetty kylpyhuone, lämmintä vettä tulee hanasta ja viemärikin vetää. On täällä muutakin mukavaa. Olen tällä viikolla käynyt pari kertaa uimassa – uimahalli on mukava paikka unohtaa sen seikka, että on talvi.
Leffaankin olen ehtinyt kahdesti. Humisevan harjun uusi versio on... mielenkiintoinen ja visuaalisesti väsyttävän ylidramaattinen.
Hamnet kertoo puolestaan tarinaa Shakespearen samannimisen pojan ympärillä, ja leffa on ymmärtääkseni ainakin osittain pätevä historiallisesti, vaikka tarinaa onkin reippaasti kuviteltu ja dramatisoitu. Maggie O'Farrellin samanniminen kirja on minulla ollut jo muutaman vuoden, enkä silti ole vielä saanut sitä luettua. Kuvittelin, että ehdin lukaista sen ennen elokuvan näkemistä, mutta lukupinossa on ollut vähän liikaa tavaraa.
Olin jo jonkin aikaa haaveillut löytäväni pitkän aamutakin, jossa olisi kaunis, mielellään William Morris -tyylinen kuosi. Lauantaina välähti. Teen sen itse!
Leikkasin vanhan, ärsyttävän lyhyen ja liian liukkaan ja ohuen, silkkisen aamutakin kappaleiksi ja otin siitä kaavat. Pidensin helmoja reilusti.
Kangas ei ole Morrisia, vaan joskus 90-luvulla ostamani ihana kangas, josta ompelin silloin pussilakanan, tosin vain päällipuolen. Kangas oli niin kallista, etten raaskinut ostaa montaa metriä. Kun ottaa huomioon, että kangas on ollut pussilakanakäytössä noin 30 vuotta ja on edelleen priimakunnossa, se on laadukas. Ranskalainen Mulhousen tekstiilimuseon leima on kankaan sivuissa. Kuosin nimi on Nirvana, mikä sopii grunge-tytölle.
Aamutakin tekemiseen kului eilen suunnilleen koko päivä. Vanhassa aamutakissa oli etureunassa kaksinkertainen kaistale kangasta kauluksen tapaan. Tein sen tähän takkiin leveämpänä ja sametista, sillä kuviollista kangasta ei ollut riittävästi, lisäksi pieni ylellisyys on aina paikallaan.
Harmi vain, että koko eilisen aherrettuani unohdin tänä aamuna vetää uuden aamutakin päälleni ja liihotella siinä aamukahvia hörppien. Täytyy yrittää muistaa huomenaamulla.
Ransulle on ihan sama, missä ollaan, kunhan häntä ei jätetä kovin pitkäksi aikaa yksin. Tässä hän otti valmiiksi lämmitetyn sijan sängystä aamupäivällä, kun olin viimein noussut ylös.
Olemme myös kuunnelleet musiikkia, tosin Ransun kuulo tuntuu huonontuneen.
Ehkä se on hyvä vain, voi kuunnella rokkia lujemmalla.
.JPG)
.jpg)
2.JPG)
.JPEG)
Ihanaa, että sinulla on talven pakopaikka mihin käpertyä Ransun kanssa ja nauttia olostaan. Nyt tuntuu siltä, että tekisi itsekin lähteä jonnekin tätä talvea piiloon. Jos ei ole vesiputki jäässä niin viemäri ainakin jollakin.
ReplyDeleteOn ollut yllättävän kylmä alkuvuosi ja tänään satoi lunta lisää mutta aurinko esiintyi onneksi.
Maaliskuu onneksi siintää silmissä ja olen aina ajatellut ollaan jo voiton puolella kun se kuu koittaa.
Ihana aamutakki, huomenna muista taapertaa aamulla pitkää se päällä ja hörpätä kahvit rauhassa. Itse olen varsinainen aamu-kylpytakki tyyppi.
Ihana Ransku hän oikeen nauttii olostaan, kiva kun sinulla on seuraa.
Mukavia hetkiä teille sinne ja kiva olit uimahallisakin.
Tässä jo mietin, että missä ihmeessä olet, kun ei ole kuulunut pitkään aikaan yhtään mitään! Onneksi kaikki on hyvin ja olet lämpimässä Ransun kanssa ja pääset nauttimaan arjen ihanista asioista! Uimahalli on tosi ihana paikka - tykkään kovasti myös. Tuo aamutakkisi on superkaunis - ompelutaitoakin sinulla on kaiken muun lisäksi.
ReplyDeleteInstassa olen jotenkin 'harhautunut' sellaisille sfääreille, joissa kuvissa on massoittain Etelä-Englannin maisemia kaikkine miljoonine jouluruusuineen ja lumikelloineen - kuvat helpottavat hieman kevään tuskaa. Onneksi pakkanen hieman lauhtui! Rapsutuksia Ransulle! (Luunin Leenan Missiä yhdessä kuvassa instan puolella Ransuksi, häntä heillä molemmilla on niin ihana huiska).
Hyvin osaat nauttia kaupunkielostakin. Aamutakki on niin ylellisen ja lämpimän näköinen.
ReplyDeleteOlen myös "nauttinut" tästä pakkasten aiheuttamasta pitkästä syväjäätymisestä;-) Tuntuu että tänä talvena pakkaskausi onkin ollut pitempi kuin aikoihin, vai olenko minä tulossa vanhaksi. Meni minne vaan niin aina palelee... Onneksi es joskus on lämmintä ja nyt vähän leutoni kelit. Vaikka ei sitä oikeastaan huomaa kun taas kiristyy pakkanen. Vaan näillä mennään...
ReplyDelete