Clearing endlessly

It is daunting how much clearing there is in a garden that has been uninhabited for a while. Looking at photographs helps a lot, though. One forgets that it was even more overgrown two years ago, some bits that now are lawn were mere nettle jungles. Luckily bramble does not grow in Finland, phew!

Insistent willows and poplars have been cleaned from the ditches, hundreds of young maple trees felled and a dense crab apple wood cleared from behind the old house. It’s much better for the house, too, its old log wall can now breathe and dry without the humidity.

Viljo the cat loves gardening. He checks that the pile of chopped wood is in the right place. Luckily not all the wood needed to be chopped, I could have never managed that. Some young trunks were needed to make a fence around the kitchen garden, to keep the deer out. It didn’t keep all of them out, though, but it was a good try.

Tontilla on raivottu ja raivattu

Vanha puutarhatontti, vuosien asumattomuus ja savimaa. Kas siinäpä vastusta kuokalle ja sinnikkäälle akalle. Nytkin nokkoset ja vadelmat puskevat kohti korkeuksia kuin viimeistä päivää. Perässä ei meinaa pysyä, varsinkaan kun työtäkin on tehtävä.

Kuvat auttavat kun lannistus iskee. Eron huomaa, kun katsoo: Ai niin, tuossakin oli vesakkoa ja tuossa pöheikköä. Ojien varresta on kaadettu pajuja, vanhan torpan takaa on hävinnyt villiintynyt omenavesakko ja rinteestä vaahteran ei-toivotut taimet. Onhan tässä jotakin saatu aikaan.

Pieniä määriä kaadettuja puita jaksaa pätkiä saunapuiksi. Vaan tässä pitää todeta, että pyöreät puut eivät kelpaa – halot on halkaistava, jotta ne kuivuvat. Miesten viisauksia, joista entinen kaupunkilaisnainen ei tiedä mitään.

Osasta pitkiä nuoren puun rankoja on ollut hyötyä kasvimaalla. Kauriista on saaristossa niin paljon riesaa, että jos ne päästää keittiötarhaan niin itselle ei jää muuta kuin sorkanjärkiä. Rakensin puunrungoista risuaidan, joka ei ole kestävä mutta välttää silti.

Kasvimaan tarina.

Olipa kerran vanha kasvimaa. Paikka oli tasaista savimaata, ojat ympärillä. Sitä piti vanha Algot, talon edellinen omistaja. Kävi kuulemma kusella sipulipenkissä.

Hyvässä savimaassa, johon kosteus nousee alhaaltapäin, kasvoi mikä vaan. Perunat ja sipulit rehottivat, ehkä tehokkaan lannoituksenkin ansiosta. Tilliäkin oli kasvanut, sitä todisteena laihat tillin taimet siellä täällä.

Kuitenkin päätin laittaa kasvimaan siihen viereiseen kohtaan. Koko tontin alaosa oli heinittynyt, joten ryhdyin kulotukseen. Tämä oli viime vuoden keväällä.

Tuli siihen naapuri tiedustelemaan mitä teen. Ei meinannut kulovalkea syttyä, en oikein uskaltanutkaan ettei koko kylä pala roihuna. Sanoi sitten, että vanha kasvimaa oli kylläkin aina tuossa vieressä.

Ei muuta kuin uusi yritys. Enhän minä kehdannut kasvimaan paikkaa muuttaa (vaikka kyllä se vielä sinne viereen tulee!). Varovainen kulotus onnistui, maa jyrsittiin, jyrsittiin vielä uudelleen ja sitten pääsin kylvämään.

Piti kylvää vain pieni osa, että maata voisi välillä jyrsiä, mutta olin jo ehtinyt tyhjentää siemenpusseja kasvimaan puoleenväliin asti, ennen kuin tämä ajatus nousi esiin. Ja pusseja jäi vielä yli, hitsin harmi!

Tänä keväänä ajattelin kylvää vain sen toisen puolen ja jyrsiä viime vuonna viljelyssä ollutta puolikasta, mutta niistä siemenpusseista riitti kuin sadun puurokattilasta. Eikä loppunut vieläkään. Nyt on sitten koko kasvimaa kylvetty, ja viimeisiin väleihin pääsin vielä eilen myöhäisistuttamaan perunaa ja sipulia.

Mutta ei hätää, kaikki muutkin innokkaat kylväjät. Juuri perustetussa kasvimaassa on toki työtä, kun ohdakkeita ja muita rikkaruohoja nousee jatkuvasti, mutta jos nyt keväällä jaksaa olla ahkera ja kitkeä maan kohtalaisen puhtaaksi, niin sitten kesällä on vähän helpompaa. Ei se mitään ylivoimaista ole.

Viime vuonna tein muuten sen virheen, että kylvin naurispussin kokonaan. Niitä siemeniähän oli ainakin tuhat! Satoa tuli pelottavan paljon. Tänä vuonna vihanneksia on hillitysti, ja suurin osa kasveista on helppohoitoisia kukkia, kuten kehäkukkia ja ruiskaunokkeja. Auringonkukkarivi tulee, aivan kuten viime vuonna. Ne oli niin hienot.

Kitchen garden

This is the second year of the reincarnated kitchen garden. Last year I made the mistake to sow whole packets of parsley and turnips. Never again. I ended up with so much, and so much had to go to waste.

This year, a lot wiser, I sowed only very little veggies and mostly flowers. Flowers to admire, to pick and to use in dyeing wool.

Pot marigolds are my all-time favourites. The look great but not too pompous and best of all - they are great at suppressing weeds.

Nauris, turnip, Brassica rapa

Silopersilja, flat-leaf parsley, Petroselinum var. neapolitanum

Kehäkukka, pot marigold, Calendula officinalis

Ruiskaunokki, cornflower, Centaurea cyanus

Pelargonit kuuluvat mummon mökkiin

Ihmeellinen selviytymistarina – eteläikkunalle aurinkoon puoleksitoista kuukaudeksi jätetyt pelargonit ja soilikki ovat hengissä. Matkan ajaksi oli tarkoitus vetää verho niiden eteen, etteivät olisi täydessä porotuksessa. No, se unohtui.

Matkoilta palattua oli vielä pari viikkoa kiireitä kaupungissa ja raskain sydämin ajattelin kukkaparkojani, jotka ovat kokeneet kituliaan kuoleman.

Yhden pelargoneista olin tuonut Tukholman puutarhamessuilta vuosi sitten, yrittänyt varjella sen ruhjoutumista montaa painavaa kassia rahdatessani ruotsinlaivalle. Voi harmillista, se on kauniin helakanpunainen ja ruusunnuppumallinen, oikein retro ja juuri sovelias retroiseen 40-luvun mökkiini torpan remonttia odotellessa. (Remontin valmistumista ei voi oikein odotella, kun se ei ole vielä alkanutkaan).

Mutta voi luonnon ja elämän ihmettä! Kaikki kolme pelargonia olivat ihan hyvissä voimissa, tosin vähäisissä lehdissä. Soilikki, joka on kestänyt toissakesäisen tulvakauden (unohdin, ettei sen ruukun pohjassa ole reikää ja jätin ulos sateeseen koko kesäksi); sitä seuranneen kuivuuskauden kun en sitten kastellut kuukausiin kompensoidakseni märkyyttä, sinnitteli nyt yhden pienen lehtiruusukkeen voimin parempaa tulevaisuutta odotellen.

Nyt lupaan, lupaan ja vannon pitäväni teistä parempaa huolta!

Poor buggers

Pelargoniums by definition have their place in an old house. Every grandmom in Finland keeps them on the windowsill, feeds and waters regularly and proudly presents the profusion of flowers to anyone interested.

Since my newer house is also old, there must be pelargoniums, I decided and acquired two pink ones and soon later one bright red rose bud specimen from the Stockholm garden fair a year ago. Installed in the sitting room, in my grandmom’s old flower tray, they do just the trick.

Except, despite my efforts, I’m not the grandmom I’d like to be. Going away for over a month, I forgot to take them away from the sun and give them enough water to survive.

After one and a half month’s absence I went back to my house with a heavy heart. Only to discover nature’s unbeatable vitality – the pelargoniums are alive, albeit with less leaves as when I left them.

Häkkielämää

On se niin väärin. Kissapojat joutuvat äidin työn vuoksi muuttamaan puoleksitoista viikoksi Espooseen. Myyräjahdit seis, nyt siirrytään sisäleikkeihin.
Matka kestää monta tuntia.
Ensin Viljo alkaa voida pahoin. Ei sitä voi likaantuneeseen koppaan jättää. Luukku auki, ja Viljo kömpii Vanni-koiran kainaloon toipumaan.
Sitten Mustille tulee hätä eikä sitäkään voi jättää pissaiseen koppaan. Musti kömpii heti syliin. Mustin matkustus sujuu yleensä hyvin, jos sitä on joku pitämässä tassusta kiinni ja lohduttamassa. Paitsi jos tulee vessahätä, silloin ei mikään lohdutus auta.
Matkan loppupätkä meni kummankin pojan osalta mukavasti sylissä.
Espoolaisessa kerrostaloasunnossa elämä asettuu parissa päivässä uomiinsa. Paikat on tutkittu ja leikkihiiri syöty. Viljo lojuu olohuoneen villamatolla niin kuin olisi ollut sisäkissa koko ikänsä.


Travelling in sight

Work duties calling for 10 days, cat boys Viljo and Musti travelled to a suburban apartment in Espoo to have a taste of city life.
Some think that life in a city is somehow more active than country life. That’s funny. There’s no tractors, mice, barns or ditches to investigate. Life’s boring!
And the toy mouse only lasted two days.

Foggy Tuesday

Out of a nondescript white silence comes a terrible cry. The cranes are back from Africa, Asia or wherever they have hibernated.

I was just having a quiet stroll around the garden – witnessing that someone had eaten my hellebores but the tulip shoots are intact, wondering whether the snake’s head fritillaries will make it or is the wet meadow too wet for them, when the cranes stopped me at my tracks. Such a yell.

Soon after a bunch of geese flew over to the north. An unmistakable voice, like someone having fun with an old car horn.

Later, indoors, just before getting dark, we witnessed five white-tailed deer hopping across the field. “Mating season”, my mate muttered.

Kurkia sumussa

Taas yksi sumuinen päivä saaristossa. Näitäkin voisi laskea, montakohan vuodessa.

Sumun keskeltä kuuluu ensin kurkien huutoa, sitten hanhien kaakatusta. Muuten hiljaisessa päivässä huudot pysäyttävät. Ne keskeyttävät tutkimusretken puutarhassa hetkeksi.

Tutkimus koskee peurojen tuhoja. Jouluruusut ovat hävinneet, yksi kääpiömanteli näyttää ylös kaivetulta. Tulppaaneihin ei vielä ole koskettu.

Peurojen jälkiä on pitkin pihaa, kapeat sorkat ovat uponneet hyvin märkään savimaahan. Illemmalla keittiön ikkunasta näkyy, kun viisi valkohäntäkaurista hyppelee niityn poikki.

Jouluruusu, hellebore, Helleborus niger

Kääpiömanteli, Prunus tenella

Snake’s head fritillary, kirjopikarililja, Fritillaria meleagris

Narsissinversoja näkyvissä - Daffs ahoy

Pieni katsastus pihan sipulipaikkoihin varmisti asian: kukatkin arvelevat kevään olevan tulossa. Nyt saa siis meillä ihmisilläkin olla kevättä rinnassa.

Jihuu, tahtoo päästä, vaikka vähän huolestuttaakin. Jos jälkitalvi vielä tulee, tai edes se varsinainen talvi, saavat narsissinversot kyytiä. Uudet versot puskevat kyllä maasta sitten pakkasten mentyä, mutta niihin muodostuu vähemmän kukkia. Osa siitä ravinnosta, jonka olisi tarkoitus tuottaa häikäisevä kukkaloisto, kuluu kahden verson tuottamiseen.

Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus arvelee ilmastonmuutoksen tuovan Suomelle uusia etuja, joskin haasteitakin. Uusia viljelykasveja voidaan kokeilla, jos kasvukausi pitenee pysyvästi. Samaa sopii kokeilla puutarhassa. Tänä vuonna jouluruusut (Helleborus) ovat menestyneet valtavan hyvin etelä- ja lounaisrannikon puutarhoissa ja ovat parhaillaan kukkineet jo viikkokausia. Monenlaisia aikaisin keväällä kukkivia koristepensaita, kuten taikapähkinä (Hamamelis) ja heisi (Viburnum) voidaan tätä menoa istuttaa kokeilumielessä eteläsuomalaiseen puutarhaan, josko ne asettuisivat ja menestyisivät.

Kokeiluahan se puutarhanhoito on muutenkin. Mistään ei ole takuita. Noviisin tunnistaa taimikaupassa siitä, että se yrittää tivata jotakin yleispätevää totuutta myyjältä. Kaikki riippuu paikasta, säästä, mikroilmastosta, naapurikasveista ja hoidosta. Sitten on vielä yllätyskerroin, joka ilmenee, kun kaiken yllämainitun pitäisi olla kunnossa.

Ne haasteet ovat muuten juuri niitä yllätyksiä. Sää tulee oikkuilemaan entistä enemmän ilmastonmuutoksen myötä. Kuivuusjaksot ja rankkasateet tulevat ehkä olemaan jokavuotisia ilmiöitä Suomessakin.

Daffs ahoy

The spring is definitely here. Daffodils are pushing through the ground, usually a late April sight.
It seems that February will be as wet and mild as the winter has been so far. If it finally freezes in March it's bad news for Daffs. They will pull through though, albeit with less flowers. Let's hope the climate change is here for their sake...

When there’s snow

The darkest day of the winter is over, over a month ago. However, it’s been quite dark lately even if the spring is supposed to approach (wishful thinking!). That’s because there’s been no snow.

On the New Year’s Eve, I surprised friends and relatives with a message indicating there’s snow on the island. No surprise really unless you know there wasn’t any snow on the mainland Finland. Well that’s quite rare; usually it’s the other way around: the sea keeping the islands that little bit warmer so the real winter comes later here than on the mainland.

Blame it on the climate change, blame it on the ghosts of the bygone sailors, this time it was the wrong way for the snow. Nothing wrong with that really. It was pretty.

Since the New Year it’s been warm again. A week ago I was planting hellebores and nearly got stuck in mud. Honeysuckle is producing flower buds and sticking out new leaves. This resembles England. Blame it on the Brits (I would have blamed had I gotten stuck in the mud)!

This is my neighbour’s house by the way, in the picture. Mine is a lot less well groomed, yet. I’ll put a picture of it in as soon as it’s presentable. Nice view from the garden, though.

Kun on lunta

Uutenavuotena säiden velhot yllättivät saariston asukkaat ohuella lumikuorrutuksella. Tällaisia uudenvuodentervehdyksiä saattoi lähettää ystäville tihkusateeseen mantereelle! Jopa oli harvinaista.

Silti, vähän talvi vain kesti. Viikko sitten istutin jouluruusuja. Aika hullua, tiedetään.

Missään ei ole järkeä, paitsi ehkä puutarhanhoidossa, eikä oikein siinäkään (kiinalainen viisaus nykykielellä).