Utuisen sininen muotopuutarha

 Värit vaihtuvat.

Muotopuutarhan reunan iso Flammentanz-köynnösruusu alkaa vähitellen lopetella kukintaa. Tässä kuva siitä vielä täydessä kukassa viikon takaa. 

Olen saanut puksipuuaidat leikattua viimein. Eilen leikkasin 'Åkerö' -omenapuun kesäversot.

Tämä on näkymä riippumatosta käsin.

Vuoroon vaihtuu neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Oli oikea ratkaisu leikata tätä rankalla kädellä keväällä, nyt se on paremman kokoinen, vain reilu metrinen, ja kompaktimpi. Kukkiakin tulee tuhottomasti. 

On tullut istutettua vähän liian isoksi kasvava ruusu vähän liian pieneen paikkaan, tuttu tilanne, mutta enpä lähde siirtämään. Mielummin hoidan ongelmaa leikkaamalla.

Ruusun taustalla kukkivat alppipiikkiputket täyttä häkää. Niiden myötä siirrytään siniseen.

Muotopuutarhan viereinen lohko on täysin sinisen vallassa. Kukassa ovat sinikatana, pallo-ohdakkeet, mirrinminttu ja preeriaväriminttu. Tähkälaventelit jäivät kuvan ulkopuolelle.

Tämä vanha pallo-ohdake, ehkä sinipallo-ohdake, on saatu puutarhaystävältä eikä sen tarkempaa lajitietoa ole. Kun kukkia alkoi avautua, huomasivat öttiäiset sen heti.

Voimakkaan sininen ja matalampi sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' on myös juuri tulossa kukkaan.

Preeriaväriminttu on aivan ihanan värinen, utuisen violetti – täydellinen sävy muotopuutarhaan. Se myös kestää hyvin kuivuutta tässä muotopuutarhan paahteisimmassa ja kuivimmassa kulmassa. Edessä mirrinmintun kukinto, siinä on pitkään kukkiva perenna.

Seuraavassakin penkissä on sinistä, kun tähkätädyke kukkii, ja sen seuraksi ovat liittyneet kaukasiankirahvinkukat. Tässäpä loistava perenna, joka on hoitanut itse kylväytymisensä tähän hankalaan, kuivaan ja osin varjoisaan penkkiin vaahteran alla. Minä vain kasvatin ensimmäiset viisi taimea siemenestä, siitä pitäen olen ollut omavarainen ja saanut siirrettyä tätä kaunista kukkaa eri puolille pihaa.

Tämän penkin takaosassa sinnittelee yksi vanha ritarinkannus, joka jopa kukkikin muutamalla kukalla, en vain ehtinyt saada siitä kuvaa.

Viereisen penkin ritarinkannus on vielä huonommassa hapessa, vaikka tässä pitäisi olla vähän enemmän kosteutta. Nämä vain viihtyvät puutarhassani tavattoman huonosti.

Onneksi on kasveja, jotka viihtyvät. Tähkätädykettä on tullut istutettua näköjään myös ihan harmaamintun viereen, ja nyt tämä tädyke on jäänyt minttukasvuston keskelle, eikä ole siitä moksiskaan. Kimalainen löytyi kukinnosta päivätorkuilta.

Värisävyt ovat niin kohdillaan tässä penkissä: kuuraisen viileä harmaaminttu, vaaleankeltainen ruusu The Pilgrim ja kalvakankeltainen nukkasalkoruusu.

Jos otetaan pelkät keltaiset, niin ne ovat tässä. 

Olisi ollut viisasta istuttaa The Pilgrim köynnöskaaren viereen, johon sitä voisi kiinnittää, mutta kuvittelin istuttaessani, että tämä olisi aika matala. Varret kuitenkin pyrkivät puoleentoista metriin ja ylikin. Kun niiden päässä on raskaat kerrotut kukat, taipuvat varret kohti maata. 

Nyt kietaisin tämän ympärille narua, ja kun saimme tuulta ja kaatosadetta, pistin maahan myös pitkän köynnöstukikepin ja kiinnitin pitkät versot siihen (tehty tämän kuvan ottamisen jälkeen). Nyt ne ovat vähän liian supussa, mutta ei voi mitään. 

Ja tässä on tosiaan ruusu, joka viime vuoden keväällä oli aivan henkihieverissä talven jälkeen, pitkään luulin kuolleeksi.

Muotopuutarhan länsipuolella on keto. Siinäkin on mahtiväripari sinistä ja keltaista, kedolla keltamataraa ja paahdepenkissä sikuria.

Polkua pitkin pääsee kedon poikki muotopuutarhaan. Ransu esittelee.

Tämä on näkymä, kun saavutaan kedolta. Edessä on vastassa sinisenä tähkäverbena. Suppuun sidottu The Pilgrim näkyy myös, se on kuin mikäkin kukkapylväs, vähän luonnoton.

Tänään otin kuvia, kun harmaaminttu oli aivan täynnä perhosia, mutta ne jäävät toiseen kertaan.

Aurinkoisia elokuun päiviä sinnekin!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltamatara Galium verum

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ritarinkannus Delphinium

Sikuri Cichorium intybus

Sinikatana Catananche caerulea

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Olipa kerran kivinen rinne

 ... silkkaa heinikkoa ja nokkosia.

Tuossa navetan edustalla on joskus ollut rakennuksen jatke tänne päin, se näkyy jossakin vanhassa kartassa. Lisäksi vähän tuoreemmissa ilmakuvissa näkyy jatketta navetasta vasemmalle ja oikealle, siinä on ollut muitakin pieniä talousrakennuksia ikään kuin pitkänä rivitalona. Mutta se on toinen juttu.

Tämä ei niin vanha kuva on vuodelta 2017, jolloin tämä kohta tontista oli vielä lähes käsittelemätön alue, olin vain raivannut vaahteroita, niittänyt tätä yleensä joka vuosi ja rakentanut edessä näkyvän pengermän, sillä tässä on korkeusero.

Muutamassa vuodessa on tuo kasvimaan ja Rohanin väliin jäänyt alue kuroutunut puutarhaksi. Kasvimaalaatikoita on tullut tähän päähän lisää, kiveystäkin, tosin vielä kesken, tuli ruusupergola ja sitä myötä ruusutarha. Pergolasta vasemmalle pieni oleskelualue ja sen takana preeria.

Preeria on sillä kohdalla navetan edustalla, jossa on ollut rakennus. Maassa on vieri vieressä kiveä, joista iso osa on käytännön syistä jäänyt maahan, vain istuttaessani uusia kasveja olen kaivanut joitakin kiviä ylös.

Kivet ovat usein loukussa toistensa lomassa, joten niiden ylös saaminen ei ole ihan helppoa.

Yli kymmenen vuotta sitten, jo ennen preeriaprojektia, istutin loivan rinteen alaosaan raunioyrttiä, varmaankin ruotsin- tai tarharaunioyrttiä. Se on todella viehättävän sininen, ja yhdessä vastavärisen oranssikeltanon kanssa tämä oli mahtivärikaksikko alkukesällä.

Koska vanhojen kuvien katsominen on niin kivaa, kun näkee, mitä on muuttunut, etsin kuvan keväältä 2007. Tuolloin Viljo-mussukka oli vielä menossa mukana. Preeria löytyy sahapukin yläpuolelta, tuolloin ei siellä ollut vielä mitään istutuksia, oli vasta raivausta.

Sama näkymä nyt. Oli pakko ottaa kuva, kun kastelukannu mätsäsi niin hyvin rusopäivänliljoihin. Tai juuri nyt noita rusopäivänliljan kukkavarsia ei olekaan, sillä viime yönä peura tai kauris on käynyt vierailulla ja napsinut sieltä täältä, muun muassa koko tuon päivänliljakasvuston varret. Tuhot ovat vielä pienet, mutta hirvittää ajatella, alkaako se nyt jokaöisen kierroksen. Ja mistä se tulee, tukkisin heti sen kohdan, jos tietäisin.

Kastelukannun edessä näkyy iso raparperi, se piti siirtää vanhan talon edestä, kun olisi jäänyt remontin jalkoihin.

Nyt alkukesällä siirsin ison salvian yrttipenkistä preerian yläosaan, pihatien viereen, jotta kasvista on helppo kerätä satoa. Pidän salviasta monessa muodossa: teenä ja sitruunakanan mausteena, esimerkiksi.

Kuvassa näkyykin noita isoja murikoita, joita paikalla on, ja saa pysyä, kauniitahan nuo.

Preeria liukuu saumattomasti ruusutarhaan, niinpä niiden yhtymäkohdassa on vähän molemman tyylin kasveja. Tässä koristekastikka 'Overdam' ja keltapäivänlilja, taustalla kukkii nappiniittyleinikki. Välissä on pionejakin.

Nämä kuvat on otettu ennen kuin pidin raivokkaan kitkemissession. Onko muitakin, jotka odottavat siihen asti, että joutuu kitkemään apinan raivolla? Siinä se tähkäverbenakin tuli lähes nyhdettyä maasta, kun oli niin nokkosen näköinen. On tässä metodissa riskinsä.

Kun salvia alkoi kukkia, oli tämäkin väriyhdistelmä aika herkku! Vastavärit rules.

Nappiniittyleinikin ja keltapäivänliljan välissä näkyy myös jotain hentoa vaaleankeltaista.

Se on niittyleinikki 'Citrinus', jonka olen kasvattanut siemenestä, kun tätä saa Suomesta niin tavattoman huonosti (lue: ei saa ollenkaan, paitsi Sotkamon Taimistolla on kuulemma tulossa, ehkä taimia saa sieltä jo tänä vuonna!). Tilasin siemenet Jelittolta ja taimeni kukki nyt ensimmäistä kertaa juuri niin ihastuttavana kuin toivoinkin!

Salviasta toiseen suuntaan on varsinainen preerian puoli, tuo paahteinen, kivikkoinen loiva rinne. Alaosassa näkyy raparperi ja raunioyrtti, oranssikeltanoa on siinä välissä. 

Ransu saapuu esittelemään, se on kulkenut tiiviisti Viljon jättämissä tassunjäljissä seuraten minua kuin hai laivaa.

(Manulihai-laulu Tiikerihain melodialla onkin yksi Ransulle jatkuvasti hoilaamistani biiseistä: Oon pieni manulihai, vaaniva manulihai...)

Mustikin osaa esitellä. Viime kesänä syntyi oleskelualue preerian ja ison kasvimaapenkin väliin, ihan vain maanrakennuskankaan ja roskalautojen avulla.

Preerian alareunana on rivi kiviä penkereenä, jotka olivat siinä jo, varmaan osa sen edesmenneen rakennelman kivijalkaa. Olen vain lisäillyt ja korottanut, jotta reuna olisi tasaisempi, ja jatkanut tänne päähän pyöreästi. Lopullista muotoa tai istutuksia ei tässä vielä ole.

Kivet ovat kivoja, etenkin sammaloituneina. Pergolan orjanruusun alla kasvaa elleninneilikka kivien välissä.

Siellä se kukkii. 

Preerian yksi iso ongelma on se, että se on vesimyyräaluetta. Ne ovat tehneet ison hyvän työn syödessään juolavehnän ja raunioyrtin juuria oikein urakalla; raunioyrtti on kokonaan poistunut isolta osalta preeriaa juuri, kun viime vuonna aloin kirota sitä. Saksankirveli valitettavasti hävisi siinä hötäkässä ihan kokonaan. 

Idänunikoillakin on mehevät juuret, ja arvelen, että nekin saattavat olla hyvinkin vesimyyrän suun mukaisia. Niinpä, kun hankin uuden ihanan 'Harlem' -tarhaidänunikon entisen menehtyneen tilalle, istutin sen katiskaverkkopussiin, verkon yläreunoja voikin kuvasta nähdä.

Myyrät hoitivat preerialle runsaasti uutta istutustilaa, joten siirsin kasvimaapenkistä ihanan heinäratamon ja myös pikkuluppiota, kumpikin muutama vuosi sitten kylvetystä syötävien villisalaattikasvien seoksesta. Heinäratamo on ihan valtavan kaunis, raaskiiko tuota syödäkään. Pikkuluppiota olen maistellut ja sitä löytyykin myös yrttipenkistä nykyisin.

Koska alue on ollut niin villi, en ole uskaltanut istuttaa tähän vielä mitään valtavan hienoa, lähinnä kasveja, jotka pystyvät pitämään pintansa ja leviävät sopivasti. Omista siemenistä olen saanut lisättyä tähkähelmikkää, joka onkin juuri sopiva preeriamainen kasvi.

En ole ottanut selvää, kasvaako valitsemiani kasveja aidolla preerialla, vaan tämä on tulkinta tai näkemys preeriasta Suomen olosuhteissa, osin meidän luonnonkasviemme voimin.

Seuraavaksi kukkaan tulivat kurkkuyrtit, perua viimevuotisesta niittykylvöstä. 

Preerian alareunaan olen ajatellut siirtää parsat, kunhan saan multaa lisättyä ja juolavehnät pois (ne, mitä myyrien jäjiltä siinä enää on). Kasasin siihen keväällä kaadetun kuusen oksia, kun niitä oli niin tuhottomasti. Toivottavasti vain parsan mehevät juuret eivät myös ole vesimyyrien herkkua! 

Noilla aurinkotuoleilla ei tule juuri yhtään oltua, sillä niiden edessä oleva kasvimaalaatikko on sen verran korkea, että tuolla tuntee olevansa sumpussa. Itse ainakin haluan nähdä näkymiä enkä istua missään kaukalossa, ja niin varmaan kaikki muutkin. Mutta ainakin tuolit ovat poissa ruohonleikkuun tieltä, ei tarvitse siirrellä.

Jatkossa varmaan laitan tuonne tavallisen penkin tms, siinä tulee istuttua vähän korkeammalla. Paikka on kyllä tosi lämmin, suoraan etelään, tässä ollaan myöhäisillan valossa.

Keltakannusruoho on peräisin naapurin sorakasan kupeesta, josta nyysin palan itselleni. Pidän kasvista oikein kovasti. On loistavaa, että on tällaisia hyvännäköisiä kasveja, vaikka olisi millainen jäätalvi, vesimyyrät tai kuivuus. Loppukesän kauniista kukinnasta puhumattakaan.

Ahdekaunokkikin tuossa kukkii, enkä ole raaskinut kitkeä, vaikka vastikään raivasin sitä urakalla vuokko-esikkopuutarhasta. 

Tähkähelmikkä muuttuu siementen kypsyessä valtavan kauniiksi. Helmiköistä on vaivihkaa tullut lemppariheiniäni. Tähkähelmikkä tuottaa siementaimia, mutta ei leviä juuristollaan. Siementaimet olen oppinut tunnistamaan, ne ovat hentoja ja vaaleanvihreitä. Niin viattomia verrattuna ikäviin ja jyrääviin heiniin!

Vastikään olin liekeissä, kun löysin isohelmikkä 'Atropurpurean' siementaimen ruusu-heinätarhan läheltä, pengermän päältä! Sen viininpunaiset siementähkät ovat valtavan hienot. Ihanaa, ihanaa. Helmiköitä pihan täydeltä.

Joitakin preerialle haikailemiani kasveja olen istuttanut lähemmäs ruusupergolaa, sillä se pää preeriasta ei ole niin raunioyrttien ja myyrien vallassa. Viime vuonna istutin rohtopunahatun, joka on ihan oikea preeriakasvi Pohjois-Amerikan keskiosien preerioilta. Kasvi ei keväällä lähtenyt kasvuun, mitä harmittelin, mutta kun talvi oli mitä oli, ei voinut ihmetelläkään.

No, mitäs sieltä alkoi näin heinäkuussa nousta! Nuo kapeat karvaiset ovat kuin ovatkin rohtopunahatun lehtiä. Niiden yläpuolella olevat lehdet ovat mysteeri. Istutin aivan tuohon viereen syksyllä tulppaaneja, jotka kukkivat ja kuihtuivat ajat sitten... tuo näyttää jonkin laukan lehtitupsulta, lisäksi tuolla suppilon keskellä on kukkanuppu nousussa. 

Ehkä tulppaanien sipulipussissa oli joku muukin laji. Laukan sipulit ovat kyllä ihan eri näköisiä kuin tulppaanin, joten luulisin tunnistaneeni. Nyt lyö tyhjää.

Elämme jännittäviä aikoja, ystävät.

Tällä hetkellä ihastelen preeriallani tähkähelmikän seassa kukkivaa pietaryrttiä, joka on yksi kaikkien aikojen lempikasveistani. Sitä ei tässä ihan lähellä kasva, joten jouduin kaivamaan sitä pariinkin otteeseen joutomailta ennen kuin tärppäsi ja tämä asettui puutarhaani. 

Ihanan villiä ja luonnollista. Kohtahan tuossa voisi jo juosta puuvillamekossa Laura Ingallsina!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'

Heinäratamo Plantago lanceolata

Isohelmikkä Melica altissima

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Nappiniittyleinikki Ranunculus acris 'Flore Pleno'

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkuluppio Sanguisorba minor

Raunioyrtti Symphytum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Salvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Lisää oranssia ruusua

 Ruusutarhajutussa ihasteltiin aprikoosinsävyisiä ruusuja niin paljon, että täytyy heti perään laittaa tämäkin.

Crown Princess Margareta (Austin-ruusuja) asustaa tontin toisessa päässä kuin edellisen jutun ruusutarha, ruskopenkissä nimittäin.

Ruskopenkki on iltaruskon puolella eli pihan länsipäässä. Ruusun lisäksi siinä on muutakin pehmeänoranssia.

Tarhasarjalilja 'Tiger Babies' on ihanan värinen ja matalampi kuin tiikerililja.

Näistä kahdesta on vähän vaikea saada yhteiskuvaa, kun välimatkaa on pari metriä eikä kukkia ihan hirveästi ole.

Alarinteestä päin näyttää tältä. Penkissä kasvaa myös maa-artisokkaa, mikä ei ehkä ole järkevin ratkaisu, sillä sen satoa on vähän vaikea kaivaa tuolta koristekasveja häiritsemättä. Mutta olemukseltaan ja väriltään maa-artisokka sopii tähän penkkiin niin hyvin. 

Taustalla voi nähdä villin punaisen penkin apteekkarinruusun, joka on ahkerana vieläkin kukassa.

Ransu esittelee. Poika voi hyvin eikä lääkekuurista näytä ainakaan vielä olevan haittaa terveydelle. Ransu on reipas, kun sääkin sopivasti viileni, ja on käynyt hakemassa minulle aamupalaksi oravan ja päästäisen. Ransu on aamuvirkku, mistä lie sen oppinut.

Molemmat pojat kertovat, että ruskopenkin tässä reunassa kasvaa kissanminttua. Se hävisi talvella, mutta siementaimista on kasvamassa uusia tilalle.

Ransu näyttää, että kissanmintussa on valkoiset, aika mitättömät kukat, kun taas mirrinmintuissa on niitä näyttävämpiä sinisiä kukkia. Kissanminttu on kyllä paljon parempi kissakasvi.

Ruskopenkissä kasvaa myös kanadanliljaa ja Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä kasvatettu ritarinkannus, joka on pihani ritareista hyvävointisin. Ei tämäkään ole kovin kookas, reilu metrinen, mutta tuli sentään muutama kukkavarsi. Kanadanliljakin on vähän kitukasvuinen verrattuna esim. Vakka-Taimessa näkemiini. Oikean reunan tiikerililjat ovat paljon rehevämpiä.

On muuten niin mahtavaa, että peurat eivät ole enää päässeet pihalleni, muuten ei näissäkään kasveissa olisi muuta esiteltävää kuin poikki purtuja kukkavarsia: peurat suorastaan ahmivat liljoja, ritarinkannuksia, ruusuja ja maa-artisokkaa. Kissanminttua ne eivät ehkä syö.

Marhanlilja 'Russian Morning' kukki hienon värisenä. Tästä matalampana pienen välimatkan päässä kukki mielestäni toinen kappale tätä samaa liljaa, siinä oli kyllä vain pari kukkaa. Vähän jännitin, olisiko tähän viereen vuosikausia sitten istutettu 'Manitoba Fox' sittenkin hengissä, mutta kukka näytti identtiseltä tämän kanssa.

Olen siirtänyt tähän rusopäivänliljaakin, kun hienommat jalostetut päivänliljat eivät ole viihtyneet.

Taustalla näkyy vuokko-esikkopuutarhan hirmuinen rehotus, oi-voi!

Niinpä tartuin talikkoon ja lapioon ja raivasin. Ahdekaunokit, ojakärsämöt, varsankellot ja kyläkellukat lensivät. Löytyi järjestystä ja tilaa (istutin tähän uuden perhoangervon, kun toisaalla kasvava vain kituuttaa vuodesta toiseen). Löysin myös helluntaikurjenmiekan, jonka luulin kadonneen. Ihana neidonruusukin tuli paremmin esiin. 

Ihana neidonruusu 'Mme Legras de St Germain' on sen verran korkea, että se näkyi rehotuksenkin keskeltä – ja onhan ojakärsämö sille kaunis kaveri. Valitettavasti kärsäkäs pisti poikki tämänkin ruusun lähes kaikki nuput, saman kohtalon koki muutamien metrien päässä kasvava 'Tove Jansson'. Kummassakin oli lopulta vain kaksi kukkaa.

Ransu esittelee.

Vanhan talon nurkalla, kuivalla kasvupaikalla on vuorossa tummakukkainen tähkälaventeli 'Hidcote'.

Päivänpesän Katjalle tiedoksi: tarkastin tänään persikkaisen tulikukan siementilanteen, vielä ei näy mitään kypsän tapaista. Kovin paljon en uskalla niitä lähettää, sillä vaikuttaisi, ettei niitä kovin paljon tule. Toivon, että olen väärässä.

Takaisin ruskopenkkiin Ransun rapsuttelun kautta.

Ruskopenkki sai toissa vuonna jatketta, kun istutin kiinanpunapuun vähän alemmas rinteessä. Puuntaimen ympärille tuli viime vuonna puunympäryspenkki.

Niinpä pieni punapuu otti vinkistä vaarin ja on tuuheutunut tämän kesän aikana aivan valtavasti! Se on suorastaan hurmaavan pörheä. Penkin vieressä kukkii keltasormustinkukka. 

Ruskopenkissä ylempänä on ruskosormustinkukka myös tulossa kukkaan, kai vain yksi tänä vuonna. Lehtiruusukkeita on reippaasti, se lupaa ensi vuodelle hyvää kukintaa, jos niiden talvi sujuu hyvin. Mielestäni iso osa ruusukkeista on jo viime talven yli talvehtineita, mutta toisaalta ensimmäisenkin taimen kukkaan saamisessa meni enemmän kuin kaksi vuotta, siemenestä kasvatin.

Olen ihmetellyt alempana rinteessä kasvavan kolmiokan tuuheutumista – viimein! Miten puuntaimi ensin jurottaa puolikuolleena kymmenen vuotta ja sitten alkaa kasvaa, vieläpä jääkausitalven jälkeen.

Mutta nyt taas eksyttiin ruskopenkin ulkopuolelle. Kuvista huomasin, että pitäisi kitkeä vaaleanpunertavana kukkinut rohtosormustinkukka ennen kuin se ehtii siementää, ja punakukkaisia siankärsämöitä, joita kasvattelin siemenestä muutama vuosi sitten. Toivoin, että joku niistä olisi oranssi ja istutin niitä ruskopenkkiin, mutta kaikki ovat enemmän tai vähemmän pinkkejä. Ne voisi varmaan siirtää preerialle, olisivat juuri sopivia sinne.

Sade ehkä lakkasi, tänään on satanut oikein kunnolla (tosin saisi sataa kunnolla viikon, että maa kastuisi pintaa syvemmälti) ja aurinko näyttää tulevan esiin. Loistava maankaivuuilta siis tiedossa. Sademittarissa taitaa olla jopa yli 5 mm vettä.

Kanadanlilja Lilium canadense

Keltasormustinkukka Digitalis grandiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kissanminttu Nepeta cataria

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Perhoangervo Gillenia

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Tarhasarjalilja Lilium Hollandicum-Ryhmä

Tiikerililja Lilium lancifolium

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia