Puutarhan kuningattaret

Minulle ruusut ovat puutarhan kuningattaret ja kruunu, ei kysymystäkään. Moni pitää pioneista, minustakin ne ovat ihan kivoja, mutta eivät mitään ruusuihin verrattuna. Siksi olenkin ylettömän onnellinen siitä, että ruusujen kukinta-aika on juuri nyt!
Tämä upeus on David Austin -ruusu William Shakespeare 2000. Sen piikit ovat yhtä kauniin punaiset kuin kukatkin.

Siellä se kukkii rohtosormustinkukkien, siankärsämöiden, rikkaporkkanoiden, käärmeenlaukkojen ja tumman var. cattaniae -varjoliljan seassa.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' on aloittanut kukinnan juuri Shakespeareen sointuvassa sävyssä.
Selvisi muuten, että kaikki rikkaporkkanani ovat valkokukkaisia, vaikka osalla oli vaaleanpunervat nuput. Ei muuta kuin uuden 'Dara' -siemenpussin ostoon, ja yllätys – löysin sen tänään, kun satuin käymään Forssassa! Siellä on mainio taimisto Puutarhakeskus Jaakkola, josta mukaan tarttui paljon muutakin, mm. himoitsemani hyvin tuoksuva ranskanruusu 'Duchesse de Montebello'.

Musti lähettää terveisiä aidan juurelta.

Siirrytään polun toiselle puolelle. Siellä sammalruusu kasvattaa nuppuaan hitaasti mutta varmasti. Jotain pinkkiä sieltä näyttää tulevan.

Yksi ruusujen ihanista ja jännittävistä puolista on tosin juuri se, että nuput saattavat hämätä! Tämä David Austin -ruusu Winchester Cathedral on nupulla vaaleanpunainen, avautuneena valkoinen.

Siinä vieressä kukkii aivan ihastuttava neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Ruusuja on joka puolella, ei tiedä, minne päin lähtisi. Mennään vaikka muotopuutarhaan. Siellä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Sen taustalla ovat alkaneet alppipiikkiputket sinertyä. Köynnöskaaressa kukkii Flammentanz.

Flammentanz on loistoköynnösruusu, ja melko loistava se onkin. Hyvin kestää monenlaiset talvet ja versoo nykyisin joka kevät ylhäältä asti. Se täyttää oman puolensa köynnöskaaresta hyvin, toisella puolella on kitunut yksi sun toinenkin kasvi vuosien saatossa, nyt siinä on tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Viinikärhöt ovat aika hyviä kestämään paahdetta ja kuivaa, joten odotan siltä hyvää suoritusta, kunhan se ensin juurtuu kunnolla. Tummanliilat kukat tuovat aikanaan kohtalokkaan kontrastin ruusun punaiselle.

Muotopuutarhassa kukkii myös David Austin -ruusu The Pilgrim, jota usein väitän niistä parhaaksi. Shakespeare on sille kyllä kova vastus, ja tässä postauksessa esitellään myös yksi uusi, josta saattaa nousta suosikki.

Mutta käydään sitä ennen tontin paahteisessa alareunassa, missä edesmenneen rakennuksen kivijalan vierellä kukkii tontin vanha asukas, nimetön kirkonruusu. Olen leikannut syreenistä vanhoja, kuivia oksia ja poistanut samalla siellä(kin) kasvavia vaahteranvesoja. Nyt ruusu kiittää kukkimalla tuolla syreenin keskelläkin! Siellä se on tehnyt melko korkeat kukkavarret, kun ne etualan kuivassa heinikossa auringossa nousevat korkeintaan metrisiksi.

Kirkonruusukasvustoa nähtynä paahdepenkin sikuriviidakon läpi.

Tontin reunan kivimuurin edustalla kukkii ihastuttava David Austin -ruusu Lichfield Angel. Sen kaveriksi nousevat itsekseen siellä sun täällä kasvavat ukontulikukat. Niitä alkoi ilmestyä, kun aloin kuopsuttaa maata tontilla, samoin kuin valkopeippiä ja muita vanhoja ihmisen mukanaan tuomia kasveja.

Lichfield Angel on aivan ihanan värinen, hailakka aprikoosi. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että se on hitusen liian rentovartinen – kukkien ihailu on hankalaa, kun ne kaikki nuokkuvat maata kohti. Voi olla, että se vielä parantaa tapansa, tämä on istutettu vasta pari vuotta sitten.

Sitten – tadaa! – seuraa vahva ehdokas parhaaksi Austin-ruusuksi. Pitkään jahkailin Crown Princess Margaretan hankkimista, kun sillä on vähän tylsä nimi. Moni näistä ruusuista on ihanasti nimetty kirjallisuuden tai taiteilijoiden mukaan. Lopulta tämä oli kuitenkin pakko hankkia, sillä kukka on täydellinen sen lisäksi, että se on täydellisen värinen!

 Vai mitä sanot? Eikö olekin niin täydellinen kuin ruusu voi olla.

Prinsessa Margareta on vielä nuori ja kasvaa tuolla aivan maa-artisokan juurella. Mutta eiköhän se siitä kasva...
Taustalla kukkii ihanasti tuoksuva apteekkarinruusu, se pitäisi joka puutarhassa olla. Se on kaikkein käyttökelpoisin kotikosmetiikkaan, teehen ja vaikka kakunkoristeeksi, ken sellaista harrastaa. Terälehdissä on voimakas ruusuntuoksu.

Apteekkarinruusu punaisessa villissä penkissä yhdessä tarhasarjaliljojen kanssa.

Sen kukissa on jatkuvat bileet. Kimalaisia, kimalaiskuoriaisia ja kultakuoriaisia. Pörinää, möngerrystä.

Ollapa kultakuoriainen ja viettää päivä Crown Princess Margaretan kukassa!

Musti toivottaa mukavia hetkiä ruusuntuoksuisessa puutarhassa ja kertoo, että samalla, kun mamma kävi Forssassa, tapasi se myös siinä ihan lähellä asuvat Myrskyn, Tuiskun ja Wiiman! He kertovat siitä omassa blogissaan täällä ja heidän mammansa taas omassa blogissaan täällä.


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sammalruusu – Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sikuri – Cichorium intybus
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Ukontulikukat – Verbascum thapsus
Varjolilja – Lilium martagon

Täydellinen match

Kyllä, nyt ovat Wimbledonit meneillään, vuoden kohokohta! Mutta täydellisiä matcheja löytyy pihaltakin. Kun kiinanpioni 'Lady Alexandra Duff' avasi kukkansa samaan aikaan kuin pari vuotta sitten kylvetyt 'Canon Went' -purppurakannusruohot, on hymyssä pitelemistä. Miten huippua!

The Perfect Match
Yes, Wimbledon! But also some really great colour matches. Life does not really get better than this.

Tässä vielä hieman kauempaa. Tismalleen sama hempeän lämmin vaaleanpunaisen sävy. Jos joskus väitän, että en välitä vaaleanpunaisesta, tarkoitan niitä muita pinkin sävyjä!

'Canon Went' -purppurakannusruoho on muutenkin siemenkasvatuksista onnistuneimpia. Itivät hyvin, taimia riitti pari ystäville ja kolme omaan puutarhaan. Ne ovat monivuotisia ja kestivät mainiosti viime kesän ja tämän alkukesän kuivuuden. Kukkia avautuu koko ajan lisää ja uusia kukintoja kehittyy lehtihankoihin. Peurat eivät myöskään ole osoittaneet kiinnostusta tähän kasviin.

Tarhamarskinlilja 'Romance' on hauskasti saman muotoinen mutta isompi ja kasvaa samassa penkissä. Sävy on enemmän persikkaa, mutta muodoltaan tämä tuo mukavaa toistoa. Kuivuudessa tämä on kasvanut vain metriseksi, mutta se ei haittaa. Mukavaa nähdä kukintaa viime vuoden kuivuuskesän tuottaman tauon jälkeen.

Poiketaanpa sitten punaiseen villiin penkkiin, missä punaiset tarhasarjaliljat ovat avautuneet ja kukkivat sopivasti samassa sävyssä korallikeijunkukan kanssa. Taustalla kiinanpioni 'Duchesse de Nemours', vielä kukassa kirsikkapuun varjossa.

Punaisen villin penkin etummaisena kukkii apteekkarinruusu. Sille samansävyistä seuraa pitävät harmaakäenkukat, jotka ovat kylläkin oranssissa penkissä ja siirtouhan alla. Ne ovat periaatteessa väärän värisiä tähän, vaikka niin mukavasti sointuvatkin ruusuun. Mutta niitä kasvaa myös viereisessä penkissä ja tuolla punaisessa villissä penkissä. Eiköhän se riitä. Raivasin vastikään uutta aluetta, jonne ne ovat juuri omiaan valtaamaan tilaa, jonka muuten heinikko ottaa heti takaisin.

Hieman alempana rinteessä kukkivat puna-ailakit ja kylvämäni harjaneilikat, joiden pitäisi olla muotoa compactus eli pienikasvuista. Ne ovat kaikki vaaleanpunaisia, joka kyllä sopii tähän. Seuraksi niille on juuri avautumassa David Austin -ruusu Lichfield Angel; hailakan persikkainen, lähes valkoinen.

Viimeisenä mahtava kombo Rohanista: sinne syksyllä siirretty hyvin tumma varjolilja (var. cattaniae) kukkii kahden kukkavanan voimin, ja itusilmuista kasvaneet käärmeenlaukat ovat viimein tulleet kukintakokoon.

Lopuksi tiedote Ransun ystäville: hän myös palasi riiuureissultansa. Taisi saada jälleen kerran rukkaset, mutta se ei villapöksypoikaa lannista.


Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus 
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Puna-ailakki – Silene dioica
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Tarhamarskinlilja – Eremurus ✕ isabellinus

Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

Varjolilja – Lilium martagon

Länsilaidan kuulumisia

Oranssissa penkissä kukkii kaikkea ihanaa, itse asiassa joka puolella kukkii, ja se onkin positiivinen ongelma, kun on niin paljon kerrottavaa ja jutut venyvät maratoonimittaisiksi.
Tässä kukkisi myös kirjoapteekkarinruusu, mutta onneksi siirsin sen. Oranssin penkin värimaailma on keltaista, oranssia, ruostetta ja ruskeaa terästettynä ripauksella sinistä, vastaväriä. Piste. Muun väriset saavat nyt kyytiä.
Keltaiset etelänkurjenmiekat ovat valtavan kauniita ja niiden seuraksi on tulossa kukkaan Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä kasvatettuja King's Blue -ritarinkannusten siementaimia.

Ystävältä saatu marhanlilja 'Early Bird' on täydellisen värinen!

Tadaa! Tämä ei ehkä näytä juuri miltään, mutta minulle tämä on lottovoitto. Kylvin ruskosormustinkukkia kesällä 2016 ja nyt niistä ensimmäinen on tulossa kukkaan! Näistä taimista, joita istutin tähän useita, on jäljellä enää kaksi, mutta nämä ovat sitäkin arvokkaampia. Se toinen ei vielä ole tehnyt kukkavartta, ainakaan näin korkeaa, mutta se raukka kasvaakin puoliksi idänunikon kaatuneiden kukkavarsien alla.
Japaninvaahtera 'Enkan' on hieman ahtaalla tämän kyljessä, mutta saa luvan kestää.

Tontin länsilaitaa reunustaa tekemäni kivimuuri. Sen viereen ovat itsekseen tulleet komeat rohtosormustinkukat. Istutetut taimet ovat puserruksissa noiden välissä, mutta eihän tuollaisia voi raivata pois!

Hieman ylempänä kukkii edellisessä postauksessa mainittu 'L. D. Braithwaite' -ruusu ruusuherukoiden edustalla, ja niiden välistäkin pilkistää jotakin tummanpunaista...

Sielläkin kasvaa marhanlilja, tosin hieman kuivuudessa kärvistellen. Ei tosin niin paljon kuin viime kesänä, jolloin tämä kuihtui jo 30-senttisenä. Nyt odotellaan kovasti ensi yölle ja huomiselle luvattua sadetta, sillä viimeisen kuukauden sademäärä on 10 mm. On se toki tuplat siitä, mitä viime vuonna ja triplat siitä, mitä toissa vuonna...
Tätä on siis jännitetty nyt yli vuosi, istutin 'Peppard Gold' -marhanliljan syksyllä 2017. Mutta ei tämä olekaan se! Tummanpunaiset kukat, joissa on keltareunaisia ruskeita pilkkuja; piti olla oranssinkeltainen kukka samoilla pilkuilla.

Tuo näyttää epäilyttävästi samalta kuin 'Claude Shride', tässä Rohanissa kasvava vanhempi ja rotevampi yksilö. Onneksi tuokin on hyvin kaunis ja sopii kasvupaikalleen ihan hyvin. Kerrankin kävi niin, että vikalajike ei aiheuta siirto-operaatiota.

Vielä vähän ylempänä on vuokko-esikkopuutarha, jossa tällä hetkellä kukkivat kurjenkellot, käärmeenlaukat, kuismat ja sysiakileija. Keltamatara ja ahdekaunokki avaavat kohta kukkansa. Koriste- ja luonnonkasvit yhdessä erinomaisesti kuivuutta kestävänä valikoimana.

Ransu esittelee. Olen siirtänyt penkkiin myös muualle hieman väärän sävyisiä harjaneilikoita.

Klassikkokuva, joka täytyy ottaa joka vuosi, kun kuistin kulman 'Hagley Hybrid' -kärhö alkaa kukkia.  Näkymä kohti huussia ilta-auringossa on niin soma. Vaikka kuvassa ei olekaan Ransua.

Ransu esittelee sen sijaan kuistia. Hienoa, että ilmat viilenivät! Norjalainen nauttii.

Kuistin kulmalla kasvava pikkujasmike 'Erectus' tuoksuu metsämansikalta.

Kaikki nämä kuvat on otettu iltauutisten jälkeen, päivällä on liian voimakkaat varjot.

Tein uuden sahapukin, sillä vanha ei enää pysynyt pystyssä. Puukasasta löytyi sen verran vanhaa materiaalia, että sain hyvin tehtyä siitä uuden, joka ei näytä yhtään uudelta. Ransu hyväksyi sen heti.

Ransu lähtee untuvapöksyt pörhöllään riiaamaan naapurin Nelliä.


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keltamatara – Galium verum
Kuisma – Hypericum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei 
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sysiakileija – Aquilegia atrata

Ruusuisaa

Ruusuja, etenkin keräilemiäni David Austin -ruusuja, avautuu yksi toisensa jälkeen. William Shakespeare 2000 kukkii yhdessä viereisen vanhan pionin kanssa, sitten sen kaveriksi avautuu mm. pallerolaukkoja.

Kaksi täyteläistä. Austin-ruusuja tulee kuvattua jo nupulla, sillä joka ilta pelkään, että peura syö nuput ja sitten minulla on edes kuva niistä muistona. Mutta vasta kukan avauduttua näiden ruusujen pointin tajuaa. Ja tässäkin kuvassa kukka on vasta osittain auki. Ne avautuvat useiden päivien aikana niin uskomattoman täyteen terälehtiä, että pyörryttää.

Etsi kuvasta ransunhäntäkukka! Rohtosormustinkukat ovat lajiketta 'Pam's Choice'.

Tummalehtisen japaninkirsikan alla availee ensimmäistä kukkaansa 'Winchester Cathedral'. Sen nuput ovat suloisen vaaleanpunaiset.

Kirsikan toisella puolella on neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Tämän viime kesä oli vaikea, kuivuus kuritti ruusua niin, että lopulta vain yhdessä varressa oli elämää ja sekin vain alhaalla. Mietin, selviääkö se talvesta lainkaan, onneksi selvisi ja on nyt ihan hyvässä hapessa. Kukista täytyy ottaa uudet kuvat, kunhan aukeavat, sillä ne ovat upottavan täyteläiset.

Rohanin päädyn pengermällä kukkii portlandruusu 'Duchesse de Rohan', siksi hieman Rohanin ulkopuolelle karkotettu, että sen väri ei sovi. Mutta olihan tämä silti hankittava.

Rohanin kupeeseen syntyvä ruusu-heinäpuutarha on saamassa ensimmäisen kukkansa sammalruususta. Joku öttiäinen on näköjään muninut nuppuun. Toivottavasti ne eivät vioita nuppua, mutta en tohdi niitä litistääkään. Ötököiden taito munia suoriin riveihin hienoon järjestelmään ansaitsee kunnioitusta.
Sammalruusun erikoisuus ovat nuo aromikkaat karvat, "sammal", jota hypistelemällä tarttuu sormiin hurmaava metsäinen aromi.

Lähdetään sitten kierrokselle muualle puutarhaan. Kivimuurin vieressä kukkii Austin-ruusu 'L. D. Braithwaite'. Tämä ei ole voimakaskasvuinen ja teki nytkin toistaiseksi vain pari kukkaa ohuisiin, taipuisiin varsiin.

Punaisessa villissä penkissä aloittaa apteekkarinruusu kukinnan, seuranaan tummanpunainen kiinanpioni 'Nippon Beauty' ja tarhasarjaliljat.

Apteekkarinruusu on todella tuoksuva. Sen terälehdissä on ruusuntuoksu vielä kuivattunakin. Keräsinkin niitä eilen teeksi. Olen huomannut, että talvella on todella terapeuttista avata kesän kukkaistuoksuinen teepurkki ja keittää siitä puutarhateetä. Tulee vähän optimistisempi olo siihen, että Siperia joskus väistyy ja kesä taas koittaa.

Ihastuttava Rosa 'Mundi', kirjoapteekkarinruusu, on apteekkarinruusun serkku. Onneksi tämä kukkii siirrosta huolimatta.
Siirsin vielä eilen "ennen sadetta" pari kasvia luottaen siihen, että sade tulee. Eilen illalla, yön aikana ja tänään onkin sitten tullut kokonaista millimetrin kymmenesosa eikä enempää näytä satavan. Voi itku. Olisi tullut tarpeeseen.

Jos tästä hyviä puolia etsii, on niitä ainakin se, että nurmikkoa ei enää tarvitse leikata, kun se on mennyt keltaiseksi. Sen sijaan jotkut kasvit näyttävät hieman surkeilta. Kääpiömantelit näyttävät kylläkin tältä joka ikinen kesä kukinnan jälkeen, siis ne menevät tällaisiksi jo loppukeväällä.
Tässä on yksi syy siihen, miksi nämä eivät minusta ole niin kovin ihastuttavia. Onko muilla tämä sama ongelma? Valitettavasti olen mennyt istuttamaan nämä hyvin näkyvälle paikalle, ja kun kukintakin kestää vain kaksi päivää vuodessa (ja loppukesän ajan näky on tämä), oli se hieman liian anteliasta näille epäkiitollisille ruojakkeille.

Luojan kiitos kaikki ei ole vasta istutettua, siirrettyä tai muuten vain ruskistunutta. Tonttini mukana peritty vanha kirkonruusu, joka kasvaa hävinneen rakennuksen kivijalan vierellä, kukoistaa.

Tontin laidalle peuraesteeksi istutettu neilikkaruusu 'White Grootendorst' pärjää myös ja kukkii jo hieman, tosin vasta reilu polvenkorkuisena.

Keväällä taimistoreissulla ilonkiljahduksen saattelemana löydetty Lady of Shalott (David Austin -ruusu sekin) on osoittautunut juuri niin ihanaksi kuin oletinkin. Se aloitti kukinnan aikaisin, sillä epäilemättä sen kevät oli myös alkanut aikaisemmin Britanniassa, tai mistä se tulikaan. Oranssinsävy on huumaavan ihana, aivan Campari tuoremehulla -kamaa. Slurps.

Samaa väriä näkyy lähellä kasvavassa kirjoesikossa. Mikä ihaninta, tämä viime kesänä Taimimoisiosta ostettu taimi on yhä elossa! Yritän näitä sinnikkäästi, vaikka tälläkin hetkellä tämä on ainoa elossa oleva kiehkurakukkainen esikko puutarhassani, eikä täällä moni muukaan esikko pärjää, ne kuivuvat kesäisin. Viime kesä vei taas monta esikkoa, kaikki palloesikotkin.
Mikä hauskinta, tässä on ollut kolme eri sävyistä yksilöä samassa ruukussa. Täytyykin muistaa kastella näitä, sillä eilen näiden lehdet taisivat taas lurpottaa, mutta tällä kertaa en kastellut, kun sade oli tulossa. Se olikin valesade, heh.

Loppuun sokeri pohjalla ja kuningasidea. Otetaan se kuningasidea ensin. Pihani isoin orjanruusu, joka on todella valtava, tulee joskus saamaan pergolan tuekseen, eikö ole loistoidea!
Olen viime aikoina raivannut tätä kasvimaan ympäristöä ja mietin, että tuo olisi kyllä hieno, jos nuo kaarevat oksat saisivat rotevan palkkipergolan tuekseen. Nehän peittäisivät puoli pergolaa suorin tein.
Projektiin tulee menemään aikaa, sillä paikka on nyt keskellä heinikkoa ja haluan siihen myös kiveyksen. Kiviä riittää, mutta ei ihan niin kuin nyt tarkoitan: tässäkin on ollut rakennuksia ja niiden kivijalkakiviä löytyy joka suunnasta niin riveinä kuin röykkiöinäkin. Korkeuserojakin on, joita kannattaa toki käyttää hyödyksi.

Tämä vielä! Muotopuutarhan kuningatar, luotto-Austin-ruusu The Pilgrim, upea, voimakaskasvuinen ja terve, Austin-ruusujen aatelia. Kaverina (aluskasvina) keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'.

Sokeri pohjalla: muotopuutarhan tuleva kuningatar, ranskanruusu 'Hippolyte', vielä pieni, mutta näyttää jo nyt tällä pienellä kukalla, millainen kaunotar ja voimanainen se on.


Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, R. Puistoruusu-Ryhmä
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjoesikko – Primula × bullesiana

Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-RyhmäKääpiömanteli – Prunus tenella
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Neilikkaruusu – R. Grootendorst-Ryhmä
Orjanruusu – R. dumalis
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Ranskanruusu – R. Gallica-Ryhmä
Sammalruusu – R. Centifolia Muscosa -Ryhmä
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä