Punaisen villin penkin tunnelmat

Tämä hetki on melkeinpä parasta aikaa myös punaisessa villissä penkissä. Pionien varret nousevat punaisina, narsissit kukkivat ja keisarinpikarililjat komeilevat. Harmi vain, että tillipioni on talven aikana kuollut ja puna-valkoisten tulppaanien varret syöty, mutta koskapa kaikki nyt olisikaan aivan täydellistä. Tämä on aika lähellä sitä kyllä!

My wild red border is also at its best, now, I think. I love the red shade of the rising peonies combined with crown imperial's orange flowers!

Tämä keisarinpikarililja on kirjavalehtinen 'Aureomarginata'. Talon seinustalla Tolkien-penkissä kukkivat 'Merry Bells'- ja 'Bilbo' -narsissit.

Punaisessa villissä penkissä kukkii roteva kerrannaiskukkainen narsissi 'Manly'.

On vaikea saada koko kukkapenkistä sellaista kuvaa, josta erottaisi kasvejakin. Niinpä tässäkin on vain osa penkistä: keisarinpikarililja, pioninvarret ja niiden kanssa saman värinen metsätyräkki 'Chameleon'. Nämä värisävyt ovat huikeat: ruskeanpunaisen lehdet ja liljan oranssit kukat yhdessä keskellä keväänvaaleaa vehreyttä, täydellistä.

Pioninversojen punaa.

Viimekeväisiltä Uudenkaupungin kukkamessuilta löytyi täydellinen punainen esikko tähän penkkiin. Taitaa olla jokin loistokevätesikko, kun on monta kukkaa per kukkavarsi.
EDIT. Sain esikkoekspertiltä parempaa tietoa, ja kyllähän tuolla on harvinaisen ohuet kukavarret loistokevätesikoksi. Kyseessä on melko todennäköisesti matalia suikeroesikoita harvinaisempi korkea risteymä. Esimerkiksi lajikkeella 'Gartenglück' on tämän väriset kukat. Kiitos P.K.!
Mukulaleinikit, käenrieskat ja pystykiurunkannukset ovat levittäytyneet tännekin, tervetuloa.

Eiliseen kirjoitukseen tuli kommentti, että siitä puuttui jotakin harmaata ja mustaa. Tässä on: Ransu esittelee kevätesikkopeltoa.

Ransu esittelee vuokko-esikkopuutarhaa.

Tänään satoi useaan otteeseen, joten pojat viettivät paljon aikaa sisällä. Musti on muutenkin kotiarestissa, sillä se otti taas Vippe-kollin kanssa yhteen myöhään eilen illalla, ja tänäänkin Vippe on luuhannut täällä kylällä. Musti sai hieman turpiinsa eilen, ja se on ollutkin tänään vähän arka. Silmämääräisiä vaurioita en ole löytänyt, mutta pidän sitä silmällä ja päästän ulos vain seurassani.

Nujakassa korvasta lähti rupi irti ja paljastui, että korvan yläpäähän jää halkio muistoksi edellisestä tappelusta. Musti on nyt porojen tapaan korvamerkitty.

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Käenrieska – Gagea
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Herkkää

Iltakuvia vuokko-esikkopuutarhasta. Hämyvuokot ovat menneet jo nukkumaan.

My spring garden is at its best in sweet evening sun.

Tarhavarjohiippa on täydessä kukassa, sen kavereina on lisää hämyvuokkoja sekä kevätlinnunherne.

Hiukan alempana rinteessä kasvava ruusuherukka on saanut seuraa tyvelleen syksyllä istuttamistani tarhavarjohiipoista. Kuvasta kukkia on vaikea erottaa, sillä hiippa on hento ja sen kukinto vielä harva. Ruusuherukkakin on vielä nuori ja matala. Näiden kahden kukat ovat aivan saman väriset, mikä olikin istutuksen juju. Kuitenkin jo nyt on hienoa huomata, että kukinta tosiaan osuu samaan aikaan!

Hiipan kukkia vähän lähempää.

Vaskivarjohiippakin on liittynyt kukkakarkeloihin. Tämä on ihana, tarhavarjohiippaa korkeampi ja ilmava kasvi! Kukissa on pehmeää oranssia sävyä.

'Orangerie'-narsissit kukkivat täydessä terässä. Taustalla näkyy kevätesikkopeltoa ja tummakukkainen tarhajouluruusu.

Valkotäpläimikät (lajike 'Mrs Moon') kukkivat ihanissa sävyissä. Metsätulppaanit odottavat vielä vuoroaan.

Ihanaa helatorstain iltaa kaikille!

Hämyvuokko, kuvan muoto – Anemone nemorosa f. caerulea
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium ✕ rubrum
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata
Vaskivarjohiippa – Epimedium ✕ warleyense

Bloggaajia tapaamassa Kotipuutarhan kanssa

Eilen oli Kotipuutarha-lehden järjestämä bloggaajailta Marketanpuistossa Espoossa. Sää oli mitä parhain peribrittiläinen puutarhasää: ensin tihkua ja sitten sadetta. Ja sehän ei ketään meistä puutarhaihmisistä lannista! Voi olla, että vain lisää sisukkuutta.

Hymyssä suin katsoimme puutarhaetsivä Tanja Niemisen demonstraatiota puun oikeaoppisesta istuttamisesta. Tärkeimät asiat ovat oikea syvyys ja oikeaoppinen tukeminen, joka ei kurista runkoa.
Illan yhteistyökumppaneita olivat Kekkilä, Rudus, Tikkurila ja Tahvoset. Kekkilän puun istutus -paketti, joka sisältää tukipaalut, tervanarun ja suojaverkot, pääsi tässä esittelyyn. Tuumasin tosin, että alle kaksimetrisestä suojaverkosta ei ole peurojen kanssa apua...

Tahvosilta jokainen bloggaaja sai ruusuherukan! Tätä ihanaa pensasta olen hehkuttanut, ja tämä lahja oli todella iloinen yllätys.

Hyvin järjestetyn tapahtuman kaikkein parasta antia olivat kuitenkin kanssabloggaajien ja alan ammattilaisten tapaaminen. Olisipa jutustelulle ollut vielä enemmän aikaa! Taitaa olla tosiasia, että puutarha-alan ihmiset ovat maailman mukavinta sakkia.

Lopuksi pinkaisin kuvaamaan sateen raikastamia istutuksia. Kallionauhusten ja narsissien yhteisistutus on hyvän näköinen.

Tarhajouluruusut ovat mahtavasti kukassa.

Samoin kuriilienkirsikka 'Ruby'.

Ja magnoliat. Toinen näistä oli kyltin mukaan tyttömagnolia 'Susan', mitä nämä eivät kylläkään ole, näyttää olevan tähtimagnoliaa. Ihana pensas, ehkä kaikkein kaunein magnolioista. Siitä herääkin kysymys: miksi pihallani ei ole tällaista?!

Sadepisarat puhtaanvalkoisilla terälehdillä, onko kauniimpaa.


Kallionauhus – Ligularia dentata
Kuriilienkirsikka – Prunus nipponica var. kurilensis
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtimagnolia – Magnolia stellata

Hiipat saapuvat

On taas SE aika vuodesta. Paras aika, tietenkin! On kevät, on toukokuu, on hetki, jolloin varjohiippojen karvaiset, sirot varret nousevat maasta.
Hitsi, kun en muistanut tehdä muistiinpanoja kuvatessani, nyt en ole varma, mikä laji tämä on. Viime syksynä istutettu Hollannista tilattu erikoisherkku, tummalehtinen 'Black Sea' on myös nousussa, mutta minusta se oli tätä tummempi.

It is THAT time of the year again. The time for Epimediums to shoot up!

Vaskivarjohiippa on jo korkea.

Tämä taitaa olla kalvevarjohiippa, tai sitten joku muu. Oi voi tätä hiippadementiaa.

Nopeimmin kukkaan ehtii tarhavarjohiippa, jonka ensimmäiset vadelmanpunaiset kukat ovat jo alkaneet avautua. Sille pitävät seuraa vaaleanpunainen tarhakääpiöesikko, mukulaleinikit ja hämyvuokot.

Viimeiseksi esitellään Ransuhiippari.

Hämyvuokko – Anemone nemorosa, sinertävät ja punertavat lajikkeet
Kalvevarjohiippa – Epimedium ✕ versicolor 'Sulphureum'
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Ransuhiippari – Felis catus var. silentis 'Franz Sanchez'
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium ✕ rubrum
Vaskivarjohiippa – Epimedium ✕ warleyense

Haastevastauksia

Saaripalstalle tupsahti 11 kysymyksen haasteet Pihakuiskaajan puutarhasta ja mehilainen75-blogista. Kiitos kovasti kummallekin! Kiperiä kysymyksiä, vastailen parhaan kykyni mukaan...

Ensin Pihakuiskaajan eli Anneli A:n kysymykset:

1. Mistä ajattelet löytäväsi onnellisuuden?

Haa, helppo! Puutarhasta. Omastani tai jonkun muun, mutta sieltä se löytyy.

2. Merkitseekö puutarha sinulle onnellisuuden lähdettä?

Kyllä.

3. Mitä kevät sinulle merkitsee?

Auvon aikaa. Keväällä kaikki on hyvin, kasvukausi edessä, kaikki mahdollisuudet avoimia, ja luonto sekä minä itse energiaa täynnä.

4. Elätkö unelmavaihetta elämässäsi?

Vaikea sanoa. Elän taloudellisesti äärimmäisen tiukkaa aikaa jo kolmatta vuotta peräkkäin. Mutta se on vain taloutta se. Olen enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön elämääni, mutta ei tämä mitään unelmaelämää ole.

5. Mikä on tässä hetkessä parasta?

Kevät!!

6. Miten puhut itsellesi? Kehutko ja kannustat, vai moititko ja arvostelet?

Ajankohtainen kysymys! Yleensä yritän sparrata, varsinkin kiviä maasta punnertaessa. Maalasin tällä viikolla taloa ja minua hirvittää ylhäällä tikkailla olo, parin vuoden takaisen katolta tippumisen jälkeen entistä enemmän, ja muutenkin joka vuosi huimaa aiempaa pahemmin. Yritin siis sanoa itselleni "Tämä on hauskaa, katso miten hienot maisemat, hyvin menee!". Kyllä se hetkittäin auttoi, vaikka en ihan itseäni uskonutkaan.

7. Miten suojelet mielestäsi luontoa?

Olisi helpompaa tehdä lista asioista, joissa rasitan luontoa! No, yritän. Kompostoin, kierrätän kaiken minkä pystyn, käytän kuivakäymälää enkä aio laittaa vesivessaa mihinkään taloon, jota rakennan tai kunnostan. Mutta silti.. kuljen paljon autolla, ostan ruokaa kaupasta sen sijaan, että kasvattaisin kaikenlaista itse, istutan röykkiöittäin vieraslajeja puutarhaani...

8. Näkyykö kierrätys puutarhassasi?

Todellakin näkyy! Romujen käyttönä, hakkeena ja kompostimultana, muun muassa.

9. Millä tavalla puutarhassasi näkyy oma persoonallisuutesi?

Tämä on kiperä. Mikä on persoonallisuuteni? Ehkä puutarhassani näkyy se, että pidän monenlaisista asioista ja olen vaihtelunhaluinen ihminen?

10. Onko sinulla hyötypuutarhaa? Mitä viljelet siellä?

Olen aika surkea hyötytarhuri, sillä en muista korjata satoa, kun en harrasta kokkausta juuri lainkaan. Parhaat herkut eli parsat ja seljankukat tulee ilman muuta käytettyä. Minttuja kasvaa kukkapenkeissä, samoin parsaa. Hyötytarhassa on yrttejä, parsaa, perunaakin, vaikka en muistakaan nostaa sitä.

11. Mistä puutarhaohjelmista tai -lehdistä saat eniten ideoita omaan puutarhaasi?

Puutarhaohjelmia saisi lähettää tv:stä syksyllä ja talvella! Tähän kysymykseen on vaikea vastata. Ideoita tulee nähdyistä paikoista, luetuista artikkeleista ja joskus tv:stäkin, jos joskus harvoin avaan sen kun tulee puutarhaohjelmaa. Eniten vaikuttavat kuitenkin ne paikat, joissa olen itse käynyt, joiden hengen olen saanut kokea.

Sitten mehilainen75:n kysymyset:

1. Miksi olet valinnut puutarha-alan ammatiksesi?

Nuorena muutin mieltäni jatkuvasti. Kun huomasin, että olin halunnut puutarhasuunnittelijaksi jo monen kuukauden ajan, ajattelin, että nyt on tosi kyseessä.

2. Kuinka suuri on puutarhasi?

Koska tilani koostuu kolmesta eri maapalasta, ei kylätontin eli pihani tarkkaa määräalaa ole tiedossani enkä ole sitä mitannut. Ehkä noin 2500 neliötä?

3. Mikä on lempikasvisi omassa puutarhassasi?

IIK! En suostu vastaamaan. Varjohiipat, rotkolemmikit, kalliokielot, esikot... ja kuningassaniainen! Japaninhiirenporras. Koiranhampaat, kolmilehdet, ruusut, no niin... ja piikkiputket, siis eihän niitäkään saa jättää mainitsematta!

4. Mitä uutta aiot laittaa tänä vuonna puutarhaasi?

Toivottavasti viimeinkin pyökkipensasaitaa. Sen alkupätkän.

5. Onko jotain puutarhassasi mihin et ole tyytyväinen?

Kalliota saisi olla enemmän – olisi vähemmän leikattavaa nurmikkoa... ja on hassua ostaa saaristosta tontti, jossa on vaivaiset pari neliömetriä kalliota!

6. Mikä on lempipuutarhakirjasi ja miksi?

Niitä on sen verran monta, että valitsin nyt kirjahyllystä lähimmän: sen, jota olen vasta vähän aikaa sitten taas kerran selaillut. Se on Hannu Sarenströmin Lundens skugga. Ihana, ihana puutarha täynnä varjohiippoja, esikoita, kolmilehtiä ja muita herkkuja kirsikkapuiden ja magnolioiden katveessa. Ja koko ihanuutta ympäröivät pyökkiaidat, totta kai. Tässä linkki Trädgårdsliv-lehdessä olleeseen artikkeliin Hannun puutarhasta: klik.

7. Jos olisit kasvi, mikä kasvi olisit?

Joku sulokas, vaikkapa keijuängelmä. En ainakaan tyräkki, kärsäkalla enkä myöskään varjoyrtti tai kylmänkukka, sillä viihdyn valossa ja lämpimässä.

8. Onko puutarhasi valmis?

Voi, ei todellakaan! Suuri osa siitä on vielä pöheikköä.

9. Kuka tai mikä on puutarhasi innoittaja?

Christopher Lloyd, Dan Pearson, John Brookes, Mary Keen, yllä mainittu Hannu Sarenström, ja kaikki ihastuttavat puutarhat, joissa olen päässyt vierailemaan, sekä niiden luojat. Erityisesti myös entinen opettajani Kemal Mehdi.

10. Pitäisikö puutarhassasi sataa vesi vain lannoitevetenä?

Kääk, ei! Savipohjaisessa maaperässä kaikki rehottaa liikaa ilmankin!

11. Kuvaile puutarhasi yhdellä lauseella.

Viime kesänä saarellamme vieraili uusi nuohooja, joka oli paljon maailmaa nähnyt kaveri. Hän lausahti pihaani katsellessaan: "You have a natural garden." Se oli kauniisti sanottu, sillä hän olisi voinut sanoa homssuinen, hoitamaton, ylirehottava tai epämääräinen. Kaipa puutarhani on luonnollinen puutarha, huolimatta joistakin pyrkimyksistä symmetrisiin muotoihin. 

Kiitos kovasti mainioista kysymyksistä Anneli A. ja M. Mehiläinen! Jatkan haastetta, kunhan olen keksinyt yhtä hyvät kysymykset, tosin muistelen hämärästi lupailleeni näin ennenkin...

Loppuun kuvasarja bloggausassistentistani Ransusta.

Minä: Hei, Raansuuu.... mun pitäisi saada käyttää hiirtä...

Hei... hmmm... psst...

Ransu: Joo! Valmiina ollaan!

Kosteissa tunnelmissa

Tänään täällä sataa. Ihan oikeasti, ja vaikka kuinka paljon. Sademittari ei vielä ole ulkona, sillä muutama yö sitten oli pakkasta ihan reippaasti. Illaksi pitäisi auringon jo tulla esiin, toistaiseksi pilvimassa on paksu ja harmaa.
Kerrottua rentukkaa eli pallorentukkaa en ole vielä tänä keväänä ehtinyt esitelläkään, se on vuosi vuodelta komeampi. Etsin tätäkin kasvia monta vuotta, kunnes Vakka-Taimesta sen löysin. Sain kuulla tuttavilta epäilyjä sekä kasvin arvellusta arkuudesta että kosteuden tarpeesta. Tässä saunan kulmalla riittää vettä aina, siksi saunani niin laho ja vino onkin. Mutta pääasia, että rentukka kukoistaa!

Siellä se on, ojan mutkassa. Edessä kukkivat etelänkevätesikot. Taustalla näkyy kostea niitty.

Kirjopikarililjat vielä ujostelevat, mutta Narcissus moschatus on jo kukkimisvuorossa.

Tässä kokonaiskuvaa kosteasta niitystä. Pikarililjat ovat rautakartioiden alla, jotta niitä ei syötäisi.

Leikattu nurmi tekee pihasta huolitellu(mma)n. Reunatupsut ja paikoitellen villinä rehottava heinikko takaavat, ettei pihani kuitenkaan näytä golfkentältä... Sauna jää kuvassa vasemmalle, ja kostea niitty on painanteessa kivipenkereestä vasemmalle.

Löysin pihaltani, yhden laatoitustyömaan reunalta, kirjavalehtisen voikukan. Vannon, että en ole ruiskuttanut tätä millään, eikä tämän vieressä ole edes laastia tai muuta, joka olisi voinut aiheuttaa häiriötä. Tuo valkoinen on maanrakennuskangasta. Ja aivan tämän kupeessa kasvaa täysin normaali voikukka. Kyseessä siis aito luonnonmutaatio. Myydään eniten tarjoavalle!
(OMG! Googletin kirjavalehtistä voikukkaa ja mm. Plant World Seeds myy aivan tämän näköisen 'White Flash' -lajikkeen siemeniä!)

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Pallorentukka – Caltha palustris 'Multiplex'
Voikukka, kirjavalehtinen – Taraxacum officinale 'Saila's Special' ei kun 'White Flash'

Lisää iiriksiä

Muotopuutarhan ovat vallanneet helmililjat ja tähtitulppaanit (kuvassa 'Persian Pearl'). Ylhäältä päin katsottuna maa on vielä hyvin paljas, mutta kauempaa ja alempaa (esimerkiksi sammalkeinusta käsin) kukkaloisto näyttää oikein vakuuttavalta.

Yläkuvassa kukkivat 'Ocean Magic' -helmililjat, kaikkein viimeisimpänä lajina kukkiaan availee vaaleansininen 'Valerie Finnis'.

Yhdessä penkissä kasvaa bokharankurjenmiekkaa, jotka syötiin maan tasalle, kun suojaverkko oli lentänyt pois niiden päältä. Ihanaa, että ne ovat silti onnistuneet tekemään kukkia! Kukkien aihiot eivät sittenkään tulleet syödyiksi, ainakaan kaikki. On kivaa, että jo ohikukkineiden kevätkurjenmiekkojen ja 'Katharine Hodgkinien' jälkeen tulee seuraava kurjenmiekka kukkaan näin pian.

Tässä näkymää äskeiseen kukkapenkkiin vähän kauempaa, kedolta käsin. 'White Lady' -narsissit ovat innostuneet avautumaan auringossa.

Oli pakko kuvata hyasintteja, taas. 'Top Hit'.

Viime vuonna 'Woodstockien' häviäminen kauriiden suihin harmitti niin, että suojasin nämä nyt verkolla. Kannatti, sillä kuvan oikeassa reunassa näkyy, mitä suojaamattomalle kukalle on käynyt. Pikkukäenrieskojen ja purppuraisten hyasinttien yhdistelmä rokkaa vastustamattomasti!

Puutarhapantteri Musti rokkaa myös (ja terottaa kynsiä seuraavaa Vipen kohtaamista varten).

Paljon on saanut kokea epäonnistumisia vuosien aikana, mutta tämä yksi on ollut odottamaton riemuvoitto. Rinneakebia on köynnös, jota luulin todella talvenaraksi. Ehkä se onkin, mutta täällä sitä ei ole tarvinnut suojata mitenkään ja se on talvehtinut koko kahden metrin pituudellaan täydellisesti, kunhan ensimmäisen talven jälkeen tajusin ympäröidä sen verkolla, muuten se syödään maan tasalle.
En tiedä, minkä ikäisenä köynnös aikoo kukkia, nytkin tarkkailen sen puhkeavia lehtiä mielenkiinnolla, josko siellä olisi kukkanuppuja joukossa. Ehkä ei vielä, mutta lehdetkin ovat ihanat, ja se seikka, että tämä viihtyy!

Kylmänkukkia olen istuttanut paljon ja aina ne ovat hävinneet. Tämä yksi punainen on ehkä päättänyt asettua taloksi, mikä on ihanaa, sillä tämä on varsinainen herkkuväri.

Edellisen kirjoituksen kommenteissa tuli esiin ajatus, että Ransusta saa vain hyviä kuvia. Sitä onkin helppo kuvata silloin, kun se pysyy paikoillaan, mutta aika usein siitä saa tällaisiakin kuvia. Ransu oli lautakasan luona myyräjahdissa, kun se hoksasi minut.

Mammaaa!

Kiire, kiire!

No niin, nyt voit kuvata!
(O-ou, leikkasin nurmikon, mutta reunat ovat vielä siistimättä, kuten kuvasta näkyy).

Loppuun kuva katajan alta metsäpuutarhapenkistä. Iris winogradowii on ollut loisto-ostos, istutin loppusyksyllä kolme sipulia, kaikki niistä kukkivat, kaksi jopa kaksin kukin! Ahkeria pikku sipuleita.
Seuraava haaste on saada ne elämään kesän yli. Jonkun lähteen mukaan ne menestyvät parhaiten, jos ne kaivetaan ylös maasta kuivumaan kesän ajaksi. Sen tähden istutin ne pieneen kohopenkkiin, jospa siinä ei vesi lainehtisi kesällä(kään).

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Helmililja – Muscari
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kylmänkukka – Pulsatilla
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Rinneakebia – Akebia quinata
Tähtitulppaani – Tulipa humilis