Joulukuun kalenteripoika

Joulukuun kalenteripoika riehaantuu ilosta aina, kun pääsemme kotisaarelle.

December calendar boy is Musti, who loves it when we get home from the city.

Pikkuveli Ransu pysyttelee turvallisen välimatkan päässä, kun Musti-pantteri huikkaa kur ja hepuloi.

Viikonloppuna satanut lumikerros ei estänyt kalenteripojan ulkoilua, toisin kuin pikkuveljen kohdalla. Ransulle tässä määrässä oli aivan liikaa lunta. Musti tekee pihakierrokset niin kuin asiaan kuuluu, satoi tai paistoi.

Puksipuu on kiva kukkapenkin reunus Etelä-Suomessa, sillä se on vihreä talvellakin. Musti esittelee.

Keittiön viemäriputken alla kasvava "Louisiana-kurjenpolvi" viihtyy märässä maassa. Tiskivesi ehkä auttaa pitämään maata sulana, ainakin välillä. Tämä on lajiketta 'Black Gamecock' eikä se ole vielä kertaakaan kukkinut, mutta vuosi vuodelta runsastunut lehtimassa lupailee hyvää ehkä jo ensi kesälle.
Louisiana-iirikset kuuluvat useaan kurjenpolvisukuun jotka ovat kotoisin samalta seudulta Yhdysvaltojen etelävaltioista, enkä ole saanut selville, mihin sukuun tämä lajike kuuluu.
Musti esittelee.

Pyknikkopantterina Musti nautiskelee ulkoilman lisäksi myös tuvan lämmöstä. Auringossa keittiön ikkunalla on hyvä paikka tarkkailla ja murista ohikulkijoille – kun niitä vain olisi!

Puksipuu – Buxus

Kuka on sörkkinyt konettani

Tulin keittiöön ja istuin tietokoneeni ääreen. Mitä ihm...?!

Someone's been at my computer! Who could it be?

Vannon, että pesen kädet kun tulen pihatöistä sisälle!

Voisiko tuolla pöydällä olevalla päärynänmuotoisella esineellä olla osuutta asiaan?

Ainakin se hävittää todistusaineistoa nopeasti.

Kun tassut on pesty, se asettuu juomaan etutassut tukevasti haara-asennossa. Näin se osoittaa, että kissan paikka oikeastaan on pöydällä, koska juomakuppikin on siellä.

Juovassa kissassa on jotakin todella söpöä. Se on ihan suuri kissapeto minikoossa.

Muuten syksy on ollut miellyttävän kuiva, mutta parin viime päivän sateet ovat tuoneet rapaa sisälle.
Suuri kissapeto kuuntelee traktorin ääntä naapurista tassut ravassa, joka on kohta pöydällä.

Yritä tässä sitten nähdä ruudulle. Kissapeto on varsinainen häirikkö! Tästä kuvasta näkyy, että se on luopunut kauluristaan talveksi. Pelkät pulisongit ovat jäljellä. Se ei silti vähennä kaverin itsetyytyväisyyttä yhtään.

Pus vaan kaikille!

Kevätkalenterin toka luukku

Tuoksuhyasintti 'City of Haarlem' ja tummahelmililja kukassa viime toukokuun puolivälissä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis

Nostin sitten perunat

Päivän kuvassa noin kymmenen mukulaa ja yhä nupulla oleva vaaleajouluruusu puolenpäivän aikaan, jolloin vielä paistoi aurinko, sittemmin taivas on mennyt vähän pilveen.
En ymmärrä, miten perunoiden nosto voi aina olla niin vaikeaa. Luulisi, että kun tulee nälkä, niin perunat nousisivat mieleen, mutta ei. Nostan ne joka vuosi ihan viime tingassa, osassa on jo reikiä, tosin en tiedä, johtuuko se myöhäisestä nostosta. Ja olen ihminen, joka todella pitää perunasta!
Yksi syy on varmasti se, että kesällä ei todellakaan ehdi laittaa ruokaa, perunat ovat aivan liian hidasta valmistettavaa siihen, että tulee sisälle kello kymmenen jälkeen sudennälkäisenä. Ei siinä tule lähdettyä uudestaan ulos perunoita nostamaan. Mutta näin syksyllä luulisi aikaa olevan. Mystistä.

I finally got the spuds up, wondering if they are any good any more, but they seem to be. Hooray!

Tulipahan perunarenkaan maa käännettyä samalla. Siinä on noin tuhat pioniunikon vartta, niitä voisi tietysti vielä yrittää kääntää enemmän mullan sisään. Ensi kesänä tämä on varmaan taas piukassa pioniunikkoa, kuten viime kesänäkin:

Ensi keväänä perunat menevät tietysti eri paikkaan, sillä niitä ei pidä viljellä samassa maassa kahta vuotta peräkkäin. Unikot sen sijaan menevät minne itse lystäävät.

Viereisessä renkaassa kasvaa parsaa ja viime keväänä kylvämääni jalosauramoa. Toivottavasti se talvehtii, se on jo nyt kasvattanut juuri sellaista mattoa kuin toivoinkin, tosin kylvökseni on selvästi ollut epätasainen!

Yrttipenkin timjami, mäkimeirami 'Aureum' ja salvia ovat yhä pirteän vihreitä.

Ransu kirmasi seurakseni ryytimaalle. Iloista torstai-iltaa!

Jalosauramo – Chamaemelum nobile
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Parsa – Asparagus officinalis
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Salvia – Salvia officinalis
Timjami – Thymus vulgaris
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Päivän kukkanuput

Lasikuvun suojissa oleva vaaleajouluruusu ei näytä edistyneen kukinnassaan vielä. Lauantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään lämpötila näyttäisi menevän täällä miinuksen puolelle, muuten pysytellään onneksi plussalla. Toivotaan, että kuvusta on hyötyä ja saamme nähdä pikkujoulukukkia.

There are some flower buds, although I'm dubious whether they will actually bloom before the winter arrives.

Verikurjenpolvi näyttää, miksi se on tärkempiä puutarhakasveja. Onko millään muulla lajilla pidempää kukinta-aikaa?

Esikot näyttävät, miksi niitä on syytä rakastaa syvästi. Punainen ADHD-esikkoni (loistokevätesikko) on yhä nupulla eikä aio ilmeisesti avata kukkiaan. Tämä keltakukkainen lajikumppani on onnistunut raottamaan nuppujaan. Joku syö tätä selvästi, toinen kukistakin on puoliksi syöty. En ihmettele; onhan tämä niin suloinen, että voisin itsekin harkita tämän syömistä!

Jos kukaan joulun ystävä uskaltaa käydä blogissani tähän aikaan vuodesta, niin tässä ilouutinen heillekin: jouluvalo on laitettu esiin! Tässä se on, minun joulukoristeluni. Kuvassa se ei oikein näy, mutta ostin Clas Ohlsonilta limenvihreän johdon tähän. En kestänyt katsella valkoista muovijohtoa enää yhtään joulua. Ja onhan limenvihreä ihanan keväinen väri, eikö?

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Kevätkalenterin eka luukku

Karolinan puutarha -blogi haastoi pitämään puutarha-aiheista joulukalenteria. Ihana ajatus! Ei mitään jouluhymistelyä, sillä kukapa nyt joulua haluaisi hymistellä. No ehkä joku, mutta en minä. Riemuitsen siitä, että kevät lähenee koko ajan hitaasti mutta varmasti!

Niinpä nimitän tämän kevätkalenteriksi. Enkä lupaa julkaista luukkua joka päivä, vaan aina joskus kun ajankohtaisempaa aihetta ei ole tarjolla. Mutta mikäpä oikeastaan voisikaan olla ajankohtaisempaa kuin kalvava kevätkaiho?

Päivän kevätkuvassa on pikkusinililja 'Rosea', kukassa viime toukokuun alussa.

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Kuurankaunis Hvitträsk

Eilen aamulla, kun olin saanut myyntipöytäni Hvitträskin joulumarkkinoilla kuosiin, hipsin hetkeksi ulos kameran kanssa. Maa oli kuuran kuorruttama.

The Christmas market went well at Hvitträsk. Luckily there was not much snow – the main buildings are at a steep hill that is difficult to drive up if snowy.

Lunta ei ollut, onneksi – viimevuotinen hankeenjuuttumis- ja ojaanajamisepisodi ei päässyt toistumaan. Eilisillasta tähän aamuun satoi vettä, mikä on hyvä vain. Hvitträskiin kiivetään jyrkkää mäkeä kapeaa tietä, jota on hankala ajaa liukkaalla kelillä.

Voi kunpa saisin oman pihani joskus aidattua peuroilta, niin pääsisin ihailemaan joulukuisia syysmaksaruohoja kotonakin!

Tämänvuotinen Elsan lempituolin myyntipöytä näytti tältä. Taustalla olevat rojut ovat pääasiassa naapurimyyjän ;-)

Oli mukavaa, kun moni blogin lukija kävi tervehtimässä. Kiitos teille ja kaikille muillekin kävijöille sekä kivoille myyjille ja museon henkilökunnalle!
Ensi vuonna taas.