Skilloja

Muistatko nämä psykedeeliset versot, joista kirjoitin joskus viikko sitten? Täytyyhän tässä nyt kirjoittaa, mitä niistä tuli.

There are some lovely scillas that are very small but also very special!

Ensin avautui yksi kukka, pian toinen ja kolmas ...

... ja lopulta, tälläkin hetkellä, ne kukkivat pienenä sinisenä kukkapilvenä! Tämä on pikkusinililja, tämä on helppo erottaa monesta muusta sinililjasta tai kevättähdestä (ovat samaa sukua) siitä, että tämä tekee tällaiset pienet pilvenhattarakukinnot, jotka ovat violettiin vivahtavia sinisiä, toisin kuin esimerkiksi idänsinililja.

Vaaleanpunainen versio 'Rosea' teki samanlaiset kukkapilvet, mutta koska tämä kasvaa paahteisemmassa paikassa, ovat kukat jo lakastumaan päin. Punertava väri selvästi haalistuu lähes valkoiseksi kukinnan vanhetessa.

Aivan pikkusinililjojen vieressä kasvaa tämä yksi skilla, jolla on aivan erilainen kasvutapa. Tämä näyttäisi olevan sinikevättähti, mutta tässäkin pitäisi olla useita kukkia samassa varressa. Voi silti olla, että tämä on sitä mutta kasvusto on vielä liian pieni tai huonossa maassa. Monta vuotta tämä on tässä jo kasvanut, mutta hiljaa hyvää tulee.

Muotopuutarhasta voi jo yrittää ottaa jonkinlaisia laajempia kuvia joissa näkyy jopa väriä, kiitos tähtitulppaanien!

Iloista ja värikästä helatorstaita!

Pikkusinililja – Scilla bifolia
Sinikevättähti – Scilla sardensis
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Oikaisu ja orastavaa viidakkoa

Muutama päivä sitten kirjoittamani tähtitulppaaniasia vaatii tarkennusta. Nyt on niin, että seuraava tähtitulppaanilajike on aloittanut kukinnan – ja tämä on ihan samanlainen kuin edellinen, minkä kerroin olevan 'Little Beauty'. Kävi ilmi, ettei se ole sitä. Ei ole erityinen ihme, että pussin päällä lukee yksi nimi ja sipuleista kasvaakin toinen, harmillistahan se on, mutta tässä tapauksessa kun kyseessä on kuitenkin oikea laji, ei vahinko ole suuri. Kuten olen jo aiemminkin sanonut, kaikki tähtitulppaanit ovat huikean kauniita. Tämä vasta avautunut on 'Violacea Black Base'. Nyt herää epäilys, että ne aiemmatkin ovat tätä samaa.

There is some misunderstanding to which Tulipa humilis I have now flowering, it seems that once again the packet had one name on it and the cultivar is something else. With T. humilis, this is not a bad mistake: they are all lovely.

Eli tämä on sitä, jonka väitin olevan 'Little Beauty' aiemmassa postauksessa ja jota tämä ei sittenkään ole. Tähtitulppaani on luonnonlaji, jossa on paljon muuntelua – kukat voivat olla valkoisia, oransseja, hempeän vaaleanpunaisia tai tällaisia karmiininpunaisia, jopa syvän purppuranpunaisia. Kukan keskusta on keltainen, sininen tai musta.

Erityisen ihana yhdistelmä tämä karmiini on kreikansaaristonsinisen puutarhapöytäni kanssa. Yhdistelmästä on vaikea ottaa kuvaa, kun kukat ovat niin pieniä, joten otin tällaisen taidekuvan. Puutarhaelämyksistä aika moni on sellainen, että sitä ei saa tallennettua kameralla, en usko, että maailman lahjakkainkaan kuvaaja saisi, vaikka en yritäkään väittää etteikö minulla olisi puutteita sillä saralla. Kuviin pitäisi saada ihmissilmän kyky tarkentaa yhteen kohtaan ja hetkessä toiseen, paikan tuntu ja näkymä joka suuntaan sekä kukan terälehtien lepatus tuulessa.

Kunnes toisin todistetaan, tämä on 'Violacea Black Base' tai ehkä kuitenkin vain tähtitulppaani, piste. Nimittäin 'Pulchella' on ihan samanlainen, rohkenen väittää että ehkä jopa sama lajike vaikkakin eri nimellä.
Sekoittaakseni pakkaa lisää mainitsen, että niin pulchella kuin violacea ovat tämän entisiä lajinimiä, nykyinenhän on humilis. Vanhat lajinimet jäävät usein elämään pitkiksi aikaa osana kasvin nimeä, joskus niistä tulee lajikenimiä, jos useita aiemmin erillisiä lajeja niputetaankin samaksi lajiksi. Tähtitulppaanin kanssa on varmaan tapahtunut juuri näin, kun näitä on niin monen näköisiä.

Tässä vielä viimevuotinen kuva siitä mikä on oikeasti 'Little Beauty': tällä on musteensininen keskusta ja sen ympärillä vaalea kehä. Nämä ovat vasta nupulla ja viime vuonnakin nämä kukkivat tähtitulppaaneistani viimeisenä.

Pienten sipulikukkien lisäksi kukkapenkeissä ei tapahdu suuria. Kasvit ovat vasta pikkuhiljaa heräilemässä talviunilta. Tänään löysin ensimmäiset tähtiputken ryppyiset lehdenalut. Tämä on yksi suosikkipuhkeamiseni: herttamerikaali. Hienoa rypytystä ja violetin vivahdetta.

Tomupantterille riittää vielä yllin kyllin paljaita kohtia piehtarointiin.

On vielä vähän vaikea uskoa, että heinä-elokuun vaihteessa samassa kohdassa on tällaista! Taustalla näkyy herttamerikaali, edessä on iiso ja ohikukkinut tähtilaukka.
Iloista kasvun alkua kaikille!

Herttamerikaali (entinen pensasmerikaali) – Crambe cordifolia
Iiso, kuvassa – Agastache-risteymä 'After Eight'
Tähtilaukka – Allium cristophii
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Ikkunanäkymät

Anteeksi! Nämähän olisi pitänyt ottaa ja julkaista yli kaksi viikkoa sitten. Nämä eivät nyt sitten ole huhtikuun ikkunahaasteen näkymät, vaan toukokuun alun, tällainen puolivälikatsaus. Kuvasta näkyy, että ei täällä kovin kesäistä ole, vaikka pieniä kukkia onkin siellä täällä. Tämä muotopuutarha on taloni eteläpuolella ja hyvin aurinkoinen paikka, tässä kukkivat tähtitulppaanit, helmililjat ja pikkusinililjat, vaikka niitä ei kuvasta erotakaan.

This is what the landscape looks like now from my kitchen window. It is still very cold – last night we nearly had frost and during the days there is very cold wind. The trees are going to take many many weeks to come to leaf, but luckily the little spring flowers bloom very long in this weather.

Tämä on näkymä toisesta keittiön ikkunasta, itään päin. Kuvassa näkyy pieni keltainen lintulauta-linnunpönttö, jossa on joka vuosi pesinyt kirjosieppo. Sieppoukkoja ei ole vielä näkynyt, sen sijaan sinitiainen on rakentanut pesää pönttöön niin ahkerasti, että se oli aloittanut sammalpedin keräämisen sinne jo ennen kuin olin ehtinyt laittaa pöntön välipohjan paikoilleen (välipohjan avulla lintulauta muuttuu pöntöksi). Laitoin hienon sammalkokoelman takaisin välipohjan päälle ja sen jälkeen olen tarkkaillut sinitiaisten tomeraa pesänrakennustouhua pitkään harmitellen sitä, että kun siepot tulevat, menettävät tiaiset pesäpöntön, pahimmassa tapauksessa sinne on jo munittu. Se on osa luontoa eikä siihen ehkä pitäisi puuttua, tiaiset löytävät helposti uuden pesän ja munivat uudestaan. Mutta kun sinitiaiset ovat niin pieniä ja söpöjä, ja kun ne ovat jo niin pitkään ja hartaasti rakentaneet tähän pesää ...

Niinpä puutuin asiaan. Eilisen vesiväripuuhan tuloksena tuli kuin tilauksesta paksu taustapahvi loppuun käytetystä vesivärilehtiöstä. Olen miettinyt, millä saisin pienennettyä lentoaukon, mutta olin ajatellut pahvin olevan liian haperoa. Tämä on yli 2 mm paksua, ehkä kirjosieppo ei hoksaa, että se voisi jyrsiä, anteeksi nokkia, aukon suuremmaksi. Ehkä kirjosieppoukkeleilla ei ole insinöörinaivoja, vaan ne hakeutuvat muualle nähtyään aukon liian pieneksi.
Tiedoksi asiasta tietämättömille: kirjosiepon pesäpöntön lentoaukon halkaisijan tulee olla 3,2 cm (tässä pöntössä se oli kylläkin vain 3,0 cm), sinitiaisille sopii 2,8 cm, siitä ei kirjosieppo mahdu. Tein varmuuden vuoksi aukosta vain 2,7 cm kokoisen, koska pihallani pesivät siepot ovat ilmeisesti hoikkaa sukua, kun ovat 3 cm:n aukosta mahtuneet.
Anteeksi vain siepponen!

Äskeisestä ikkunakuvasta ei ihan näy uusin kivenpyöritysalueeni. Olin hankkinut suuria betonitiiliä jo vuosia sitten tätä varten, nyt viimein tartuin toimeen. Tämä on näkymä kuistini rappusilta, oikealle laskeutuu rinne loivasti ja sen keskellä on ollut ruohonleikkuun kannalta ärsyttävä kivi. Kiviä on monessa muussakin paikassa ja nousee joka vuosi lisää, mutta nyt päätin tarttua tähän kohtaan. Kivi sekä samassa linjassa ollut toinenkin kivi olivatkin liian isoja pois pyöräytettäviksi, niinpä kampesin niitä samaan tasoon keskenään ja jatkoin linjaa betonitiilillä.
Tuohon rivin päätteeksi tulee vielä pieni kolmen neliömetrin laatoitus, siinä olivat kaivonrenkaat roskienpolttopaikkana, nyt renkaissa kasvaa parsaa ja perunaa kasvimaalla. Kohta on tasainen eikä siinä kasva mikään, siksipä ajattelin hyödyntää sen pienelle istuinryhmälle, tuohon kumminkin paistaa aurinko aamupäivän ja taas illalla.

Tässä vielä kuva talon seinustalta alamäen puolelta. Tarkoitus oli siis tehdä tuollainen loiva porrasaskelma kokonaan betonitiilistä, mutta siinä on nyt sitten pari kiveäkin. En perustanut porrasta betoniin tai laastiin kun nousu on niin pieni, joten aika näyttää, miten kivet liikkuvat. Nyt tamppasin maan niiden ylä- ja alapuolelta niin tiukaksi kuin sain.
Kivien välithän ovat ikuisuusongelma sitten kesällä kun pe...een nurmi kasvaa koko ajan, ne menevät täyteen heinää, joten voi olla että jossain vaiheessa mitta täyttyy ja kaivan koko höskän ja laitan kankaan ja betonia/sementtiä pohjalle.
Talon nurkan vesitynnyri on muuten keväthuollon jälkeen vasta laikukkaassa ruostesuojamaalissa, siihen tulee kyllä sininen päälle, huom! Ei täällä sentään ihan pellossa eletä vaikka rojua ja rakennusmateriaalia onkin joka puolella...

Täytynee julkaista vielä pari kukkakuvaa, vaikka minusta tämä paljas ja valoisa aika onkin niin kaunis. Oliivinvihreä nurmikkokin on kaunis, väri sitä paitsi tarkoittaa, että sitä ei tarvitse vielä leikata.
Vanhempieni pihalta jäniksinä tillipionin mukana matkustaneet idänsinililjat ovat juuri alkaneet kukkia! Tillipioni ei yhtään viihtynyt edellisessä kodissaan, mutta täällä se on alkanut kukoistaa. Ilokseni huomaan, että idänsinililjaa on myös niissä kohdissa, joihin istutin vanhempieni pihalta otetun rusopäivänliljan alun ja metsätyräkin! Idänsinililjaa todellakin kasvoi sillä pihalla ihan joka paikassa.

Jotkut väittävät, että täällä olisi lämmin kevät. Moinen harhaluulo johtuu varmaan siitä, että lumi sulaa saaristosta aikaisin, sillä sitä sataa tänne mannerta vähemmän. Niinpä maa pääsee äkkiä lämpenemään, ja niin pian kuin meri on sula ollen plussan puolella se pitää yöpakkasia loitolla. Kääntöpuoli on se, että muutama-asteisen veden yli puhaltava ilma on myös muutama-asteista. Sellaista lämmintä päivää mitä sisämaassa voi keväisin kokea voi täällä olla vain täysin tuulettomana päivänä, jollaisia on käytännössä erittäin harvoin, merellähän tuulee aina. Kesäiset Itä-Suomen helteetkin ovat täällä unta vain, aina on vähintään viileä tuuli.
Maan tasalla on keväisin lämpimintä, kun maa imee auringon säteilyä. Viileä sää ei haittaa minua, sillä se saa kevätkukat kukkimaan pitkään ja koska puut puhkeavat täällä lehteen myöhemmin kuin mantereella, kestää valoisa kevät mukavan pitkään.

Edellisessä ja tässä kuvassa on yksi kasvi, jota olen etsinyt siitä asti kuin lumi tästä kohdasta hävisi: talventähti. Pussin mukaan tämän pitäisi olla italiantalventähteä, mutta koska tämä kukkii näin myöhään, olisiko kumminkin turkintalventähteä? Myöhäisyys on kylläkin vain tämänvuotista: viime vuonna kuvasin tämän kukassa 24. maaliskuuta! Ilokseni huomaan tuon ylemmän kuvan (tulitikun mittaisia) lehtiä siellä sun täällä, ehdin jo luulla koko kasvin hävinneen.
Iloista päivänjatkoa, tämä kiirehtii nyt ulos ripustamaan kirjosiepoille pönttöä!

Idänsinililja – Scilla siberica
Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Tillipioni – Paeonia tenuifolia
Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Vuokkoraportti ja haastevastaukset

Jotkut kasvit ovat lähes päivämäärälleen samassa aikataulussa kuin viime vuonna, toisten suhteen ero on huikea. Minun pihallani ero näkyy muun muassa vuokoissa. Kuvasin tämän punakukkaisen balkaninvuokon lehden eilen, mittatikuksi oli pakko laittaa tulitikku, jotta kuvasta näkee, miten todellakin pieni alku kasvissa vielä on! Ja sinikukkaisista ei näy tämänkään vertaa eli ei mitään.

Late spring can be seen in many anemones, even if tulips are more or less on schedule. Below are the same anemones exactly a year ago and now there is barely a leaf to be seen!

Tässä on sama vuokkokasvusto tasan vuosi sitten. Vaaleanpunakukkaisen ja hurmaavasti punertavalehtisen lajikkeen nimi on 'Charmer'. Valkotäpläimikkä 'Mrs Moon' on nytkin jo reilusti lehdessä, mutta ei ihan vielä kukassa.

Tulitikkuleikkiin pääsivät myös hämyvuokot. Nämä ovat nousseet huikean nopeasti maasta, ihan parissa päivässä.

Sama hämyvuokko tasan vuosi sitten. Vieressä kukkii mukulaleinikki, eilen bongasin siitä ihan ensimmäisen kukan aurinkoisella tien eteläpenkalla!

Keltavuokko on kasvattanut huikeat lehdet myös muutamassa päivässä. Eilen löysin ensimmäisen valkovuokon kukan. Kyllä tämä kevät loppujen lopuksi sujuu!

Siirrytään sinivuokkoihin, vaikka nämä ovatkin eri sukua, vaikka suomeksi ovatkin olevinaan sukulaisia. Sekä sini- että valkovuokot kuuluvat kuitenkin samaan Ranunculaceae-heimoon, eli leinikkikasviheimolaisia ovat.
Löysin tänä keväänä pihaltani tämän villinä kasvavan sinivuokon, kuivasta pikku rinteestä koivikossa, ihan pihatieni pielessä. Voi miten hienoa! Tämä aloitti kukinnan viikko sitten, mutta yksi vuosia sitten istuttamani sinivuokko varjoisammassa paikassa alkoi kukkia vasta eilen.

Tämäkin suloisuus kukkii nyt: unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'. Eikö ole su-loi-nen. Terveiset vaan Pirkolle, kyllä Unkarista tulee suloisia sinisiäkin...

Pari päivää sitten sain pihavierailijan, kun ystävä tuli hakemaan sormustinkukan siementaimia, muun muassa niitä mummonkalsarinvärisiä. Hän toi mukanaan mieleisen tuliaisen: valkoisia sinivuokkoja!

Sitten haasteasiaan. Sain Tanskun Minun puutarhassani -blogista yhdentoista kohdan kysymykset! Yritän vastata lyhyesti... Näiden mukana pitäisi myös kertoa 11 asiaa itsestä, mutta ehkä ne asiat voi lukea näistä vastauksistakin!

1. Mikä on ollut elämässäsi pahin tilanne?
Tää on paha! Ja vaikea. Enkä tässä ehkä halua mennä syvälle henkilökohtaisuuksiin. Vastaan masennus.

2. Miten vietät päivän kotonasi, oletko sisä- vai ulkoilmaihmisiä?
Ehdottomasti ulkoilmaihminen, siksikin talven lyhyt päivä ja kohmettava kylmyys on niin vaikeaa aikaa.

3. Mitä sana turvallisuus tuo mieleesi?
Oma tila, jossa saa olla rauhassa ja turvassa ilman pelkoa näiden menettämisestä.

4. Tykkäätkö olla järvellä soutelemassa vai oletko enempi metsissä liikuskelija?
En kumpikaan, olen meri-ihmisiä. Horisonttiin asti aava ulappa ja kallioluodot ovat minun juttuni. Näistä valitsen soutelun, koska metsä ei ole ollenkaan luontaista paikkaa minulle, kaipaan avaraa tilaa.

5. Mikä oli/on sinun haaveesi?
Oma puutarha.

6. Tykkäätkö möyriä kasvimaalla vai tekeekö sen joku toinen?
Kissat käyttävät sitä vessana... möyrin itsekin, sen mitä koristekukkapenkeiltä ja kivien pyöritykseltä ehdin.

7. Mitä haluat elämältäsi tänään?
Saada valmiiksi taas yhden työasian.

8. Tykkäätkö eläimistä, jos tykkäät, niin mistä?
Pidän kaikista, paitsi sellaisista pitkulaisista matelijoista jotka ovat matoa isompia. Kissat ovat ihanimpia, kauniita ja tuoksuvat (lähes) aina hyvälle.

9. Mikä on sinun elämän mottosi?
Tee tänään mitä voit, sillä huomenna odottavat jo uudet hommat.

10. Oletko hyvä ruoanlaitossa?
En, koska se ei ole intohimo. Mielellään kyllä söisin herkkuruokaa joka päivä, mutta en halua viettää aikaa keittiössä sen enempää kuin työnteko vaatii – keittiön pöytä on työpöytäni.

11. Mainitse 3 tärkeintä asiaa itsestäsi?
Mikähän on tärkeää kenenkin silmissä, apua. Tärkeää kenelle tai mille? Viitaten tähän pohdintaani vastaan, että minulla on taipumus analysoida asioita monelta kantilta ja kaikkien osapuolten osalta, minusta se on tärkeää. Avarakatseisuus ja sydämen sivistys on tärkeää, samoin se, että ei tuomitse eikä kadehdi. Viimeksimainitut ovat todella ikäviä piirteitä ja toivon, että niitä ei ole minussa ainakaan paljon.

Nyt en keksi, missä tämä haaste ei vielä olisi ollut, niinpä en lähetä sitä eteenpäin.

Häivähdys purppuraa -blogin AnnaS on lisäksi lähettänyt Saaripalstalle tunnustuksen, lämmin kiitos!

Rakkaudentäyteistä sunnuntaita kaikille!

Balkaninvuokko – Anemone blanda
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, sinertäväkukkaiset lajikkeet, kuvassa f. caerulea
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Jouluruusuja ja raidallisia sikareita

Lupasin laittaa kuvia sitten, kun tarhajouluruusuni alkavat kukkia. Ensimmäiset kukat ovat juuri ja juuri auki, joten tämä kai lasketaan jo kukinnaksi...?
Tämän tummanpunakukkaisen istutin ensimmäisenä kokeeksi esikkopeltooni (huussin takana oleva kevätesikkopläntti) muutama vuosi sitten. Se viihtyi niin hyvin, että sai pian seuraa. Vaaleajouluruusujen kanssa minulla on ollut enemmän ongelmia, mutta nämä tarhamalliset menestyvät pihallani valtavan hyvin. Tämän lehtiä näkyy etualalla, yhden tuollaisen sormilehdykkäryppään läpimitta on 40 cm!

Hellebores (Oriental ones) are starting to flower, there is so much happening right now!

Limenvihreäkukkaisen version ensimmäiset kukat ovat auki. Kaikkein tummin, lähes mustanpunakukkainen jouluruusu vasta nostelee kukkavarsia mullasta. Siitä tulee kuvia sitten myöhemmin.

Reheviä ja terhakoita ovat myös keisarinpikarililjan versot. Näissä on tyrmeä tuoksu, jonka sanotaan karkottavan myyriä. Siitä ei voi olla varma, mutta ainakaan näitä eivät syö meilläpäin mitkään tuholaiset, vaikka kirjopikarililjan versoja kyllä syödään. Näistä otin pienen alun mukaan lapsuuden kotipihalta ja kasvusto on muutamassa vuodessa näin rehevä.

Keltakukkainen lajike 'Lutea' harhauttaa peuroja 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreenin vierellä, peurat nimittäin rouskuttavat syreenejä oikein antaumuksella. Tämä on toissa syksynä istutettu, viime keväänä varsia yli yksi ja nyt kaksi plus vauva! Taustalla kukkii tänä keväänä hankittu julianesikko, joka oli kukassa jo ostettaessa.

Viikko sitten hämmästelin tällaisia vaaleanpunaraidallisia pötkylöitä, paksuja kuin sikarit. Kesti tovin ennen kuin muistin: istutin tähän syksyllä raitalehtisen keisarinpikarililjan sipulin (lajike on 'Aureomarginata')! Tällainen harvinainen herkku löytyi Kauppilasta Turusta.

Sipuli oli kallis, mutta onpa siinä kasvuvoimaa! Kaksi paksua vartta ensimmäisenä keväänä.

Ransu osallistuu kuvauksiin esittelemällä tuulipuvun housuja kukkapenkin takana nousevalla kalliolla.

Ruukutuspöytä on jo käytössä ja taimia kertynyt istutettavaksi. Tänään laitoin huussin käsienpesupisteen kuntoon, kun yöpakkasia ei ole ollut ainakaan viikkoon, ehkä kahteen – kylläpä ikävät asiat häipyvätkin nopeasti mielestä.
Iloista viikonloppua ja aurinkoisia pihapuuhia!

Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Julianesikko – Primula juliae
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Päivän kukkauutiset

Posliinihyasintit ovat alkaneet kukkia!

There are beginning to be lots of little flowers around the garden.

Atsurihelmililjat ovat alkaneet kukkia!

Vaaleanpunaiset helmililjat ovat nupulla!

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat! Kuten viimekin vuonna, nämä ekat ovat tähtitulppaaneja, mutta toisin kuin vuosi sitten, nämä ovat lajiketta 'Little Beauty'. Edelliskeväänä nämä kukkivat myöhään, tosin ne olivat eri sipuleista, nämä yksilöt on istutettu viime syksynä. Ensimmäisenä viime vuonna avautuvat 'Persian Pearlit', nyt ne ovat vasta nupulla. Jännittävää vaihtelua!

'Little Beautyn' erottaa 'Persian Pearlista' siitä, että jälkimmäisellä on kivan pirteä keltainen kukan keskusta ja osa terälehdistä on ulkopuolelta vaaleita, tällä keskusta on musteensininen ja kukka muuten tasavärinen – kaunis tämäkin. Väri on molemmilla suunnilleen sama voimakas aniliininpunainen, 'Persian Pearl' on minusta kuitenkin tummempi. Haaveissani on vielä valkoinen sinikeskustainen Albocaerulea Oculata -ryhmän kukka, se on häkellyttävä.

Tähtitulppaani on tulppaaneista kauneimpia. Siro varsi ja soukat lehdet kielivät lajikkeidenkin olevan lähes jalostamatonta villilajia, terälehdissä on hienostuneen terävät kärjet ja kukissa uskomaton hehku – nämä voi ihan nähdä mielessään Lähi-Idän vuorenrinteillä kukkimassa heti kun lumi on päältä sulanut yhdessä kevätkurjenmiekkojen kanssa...
Onneksi nekin kukkivat vielä, vaikka joku onkin käynyt verottamassa pari 'Halkisia'. Lienee sama tyyppi, joka on parturoinut joka ikisen valkoisen suurikukkaisen 'Jeanne d'Arc' -krookuksen. Jälki on niin siistiä, että epäilen vandaalia jänikseksi, peurat tekevät nimittäin suurempaa tuhoa napsien oksia ja lehtiä sieltä sun täältä ihan vain huvikseen. Hassua kyllä, muutaman metrin päässä kasvavat Mustin kopin edustan krookukset ovat saaneet olla toistaiseksi rauhassa.

Onneksi kukkia yhä on ja koko ajan tulee lisää! Kömmin pihalla hitaasti ja onnellisena kuin tämä kimalainen 'Katherine Hodgkin' -kurjenmiekan kukassa. Tämä aika, jolloin valoa on huikaisevan paljon, on taivaan lahja talven jälkeen. Kun puissa ei vielä ole lehtiä, on luksien määrä ihan huippulukemissa! Ihanaa! Ajan voisi nyt pysäyttää esimerkiksi kolmeksi kuukaudeksi!
Aurinkoista viikonjatkoa!

PS. Kävi ilmi, että tulppaani jota tässä väitän 'Little Beautyksi' onkin joku muu, kenties 'Violacea Black Base'. Tässä oikaisujuttu.

Atsurihelmililja – Muscari azureum
Helmililja, vaaleanpunainen – Muscari 'Pink Sunrise'
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Punaisen höyhenen perässä

Yritin saada Ransusta kuvaa Unnan lähettämän punaisen höyhenen kanssa. Vilkkaan pikkupojan vangitseminen kuvaruutuun on joskus haastavaa.

Trying to photograph Ransu in action.

Sitten nostin höyhenen ilmaan ja ajattelin napata kuvan Ransusta, kun se ottaa aarteen kiinni.

Ransu tekikin varsinaisen leiskautuksen. Saatte ihailla sixpäkkiä (suom. huom. vatsalihaksia) tassunojennuksen sijaan.
Eikö ole hurmaavat masu- ja pöksyuntuvat, vaikka itse sanonkin!

Oikea koukku. Höyhenkin on kuvassa, vaikka sitä ei ihmissilmä huomaa.

Onneksi aktiivisella pojalla on myös rentoutumishetkensä. Taidanpa kömpiä tuohon viereen.
Hyvää yötä!

Ai niin, tärkeä tiedote illan lopuksi: etelänkevätesikko taitaakin voittaa tämän kevään ensimmäisenä kukkivan esikon tittelin! Tämähän on jo avautumassa, kun loistokevätesikon nupuista vasta kurkistaa väriä.

Etelänkevätesikko – Primula elatior