Paraisilla

Nyt seuraa kotiseutu-matkailumainos. Parainen on kaivoskaupunki, mutta myös viehättävä pieni merenranta-kaupunki keskiaikaisine puutalo-kortteleineen. Kaupungin halkoo kanava, jonka yhdellä puolella on korkea mäki lehtevine puutaloalueineen, toisella puolella harmaakivikirkko 1300-luvulta ja sitä ympäröivä kaupungin vanhin osa.
Moni ei tiedä, millainen helmi Parainen on.

Kotiseutumuseo

Kirkon kellotapuli

Paraisilla on muutama kiva kahvila, joissa tarjotaan itse tehtyjä leivonnaisia: Axo-leipomon oma kahvila, Fredrika Runebergin entinen kotitalo Fredrikantupa (kyllä, Fredrika ja Johan tapasivat täällä) ja Cafe Hallonblad, jossa on tunnelmallinen sisäpiha. On kuin Välimerellä olisi.

Parainen on hurmaava paikka. Korppoo liittyi monen saaristokunnan tapaan Paraisiin pari vuotta sitten ja kunnan nimeksi tuli Länsi-Turunmaa. Nimestä on ollut kädenvääntöä alusta asti ja viime talvena siitä pidettiin oikein äänestys, siis siitä huolimatta, että kunnalla oli jo käytössä oleva nimi. Paraislaisia on tietysti määrällisesti enemmän kuin saaristolaisia, joten Parainen voitti. Kunnan nimeksi muutetaan Parainen vuoden alussa.
Ei ole suurtakaan väliä, mikä kunnan nimi on – eivät vanhat paikannimet minnekään häviä. Mutta se suututtaa, että jo kerran suunnitellut logot, painetut lomakkeet, tienvarsikyltit ja muut pitää muuttaa. Puhumattakaan siitä, miten paljon rahaa on kulunut tyhjänpäiväiseen nimityöryhmään ja äänestyksen järjestämiseen. Mrrrr. Olisivat pykänneet niillä rahoilla pystyyn vaikka vanhusten palvelutalon, jos sitä rahaa kerran oli tuhlattavaksi asti.

Kuinka monta kukkasipulia pihalle mahtuu?

Punainen vihreäraitatulppaani viime toukokuun lopussa.

Taisin jo elokuussa hehkuttaa syksyn sipulikukkatilauksiani. En onneksi päässyt silloin vielä kauppoihin katselemaan värikkäitä sipulikukkapakkauksia. Säästyivät nekin rahat... tähän asti. Siihen ei nimittäin kulu montakaan päivää, kun olen käynyt noin neljä kertaa taimikaupassa ja haalinut noin kymmenen sipulipakettia.
Mutta kun... olen löytänyt kaikkea ihanaa! Punakukkaista balkaninvuokkoa, norsunluunvalkoista persianpikarililjaa, purppuraista kerrannaiskukkaista hyasinttia, tähtilaukkaa, kääpiötulppaania... Eihän niitä ilman toki voi elää. Tai ei ainakaan sitten keväällä.
Pelkään, ettei sipulihamstraus edes pääty tähän. Mietin vielä kreikantulppaania ja vihreätorvista narsissia. Ainakin.

Sillä välin...

Parvekkeella on leppoisa tunnelma. Musti tunnelmoi lampaantaljan päällä ja unelmoi ikuisesta kesästä.

Parvekkeella alkaa olla vähän täyttä, mutta pidän tunnelmasta. Hyllyyn mahtuu kaikenlaista, siskon joskus Marokosta tuoma kuparikannu lisää basaaritunnelmaa. Hyllyn päällä olevaan puiseen kukkalaatikkoon on lentänyt jalavan siemen, joka iti ihan itse. Annan sen kasvaa toistaiseksi. Ehkä siitä voi kasvattaa parvekebonsain? Se ei ole edes kuollut kuivuuteen, vaikka on ollut vailla kastelua yli kuukauden jaksoja.

Vihreä tuoli on alkuperäinen Elsan lempituoli, siis isoäitini vanha puutarhatuoli. Rakastuin pyöreään tyynyyn Amsterdamissa markkinoilla ja roudasin sen Suomeen – en tiennyt, että hollantilaista PiP Studiota myydään myös Stockmannilla. Ehkä tyynyn olisi saanut sieltäkin. Mutta silloin se ei tuntuisi niin erityiseltä.

Sillä välin kun Musti ottaa päikkäreitä, pääsee Ransu leikkimään uudella lelulla sydämensä kyllyydestä. Tässä Ransu on ominut Kickeroon lisäksi myös Naukulan Mamman keväällä tuoman luffa-sienilelun. Jee!
Ransun takana on punottu kissatalo, jota kissat eivät käytä laisinkaan. Mutta on se silti ihan kivan näköinen.

Tassut on kuin lapiot.

Hoh hoijaa. Että se jaksaa. Rapsuta!

Syyskuun kalenteripoika

Musti aurinkopantteri. Vaikka Mustilla on musta turkki joka kerää lämpösäteitä, ei se koskaan valita hellettä niin kuin Ransu. Kaupungissakin Musti viihtyy lasitetulla parvekkeella aurinkoläikässä pitkäkarvaisen lampaantaljan päällä. Lämpö ei luita riko, tuumaa Musti.
Musti on nyt upeassa rantakunnossa ulkoiltuaan reippaasti koko kesän. Hyvä kun on ehtinyt kotiin välillä syömään ja sitten taas ulos! Solakka uimahousukuntoinen pantteri ❤

September calendar boy is Musti. He enjoys sun and warmth.

Lämpimät kivet ovat hyviä paikkoja. Tässä Musti tarkastaa vastaistutettua ojan piennarta. Siinä on mm. keltakurjenmiekkaa, keltapäivänliljaa ja tarhapäivänliljaa (mm. vanhassa potassa, jonka pohja on ruostunut puhki). Takana on pikku hiljaa valmistuvaa pengerrystä – sen yläpuolella on maantäyttöalueeni eli se paikka, minne voi viedä kaiken tontilta lapioimani maa-aineksen. Näin rinteestä saadaan tasaisempi paikka. Sinne tulee joskus hedelmätarha.

I'm slowly filling damp areas with irises and hemerocallis, and digging up thistles. The excess soil and weeds end up above the retaining wall (in progress, ie. the pile of stones). That will be a slightly levelled area for future orchard.

Kuva toiseen suuntaan samasta kohdasta. Tässä Musti esittelee saunannurkan istutuksia: mm. upeasti edelleen kukkiva rantakukka 'Robert', päivänliljoja, kurjenmiekkoja, isohirvenjuuri, vuorikonnantatar, viiruhelpi, rantapunalatva. Jos saisi tähän vähän kauniimpaa kosteikkoistutusta noiden ohdakkeiden sijaan!

If I'm pleased with something this year it must be a loosestrife 'Robert' planted in June. It is flowering endlessly!

Kaupunkikivaa

Ostin pojille heidän ensimmäisen Kong kickeroo -lelunsa kaupunkivankeutta helpottamaan. Musti esittelee panttereiden saaliinriepotustekniikkaa.

Ransu puolustaa raivokkaasti (makaamalla lelun päällä).

Musti siirtyy mäiskimistekniikkaan.

Tää on mun! MUN!!! En anna!

Ransu joutui kuitenkin luovuttamaan Mustin auktoriteetin edessä. Pikkuveljen osa on leikkiä vanhoilla leluilla.

Joku voi hyvin

Nyt seuraa kuulumisia toisesta metsäpuutarhasta eli siitä, mikä kasvaa huussin liepeillä ja takana. Se on oikeastaan vuokko-esikkopuutarha.

Kesälomareissuni varrella käväisin Porissa Multasormessa tervehtimässä Tiinaa. Tiina näytti viihtyisiksi somistettuja myyntipöytiä ja näytekasvihuonetta ja kiertelimme hyllyjen väleissä katsomassa taimia. Tämän kohdalla huudahdin: Mikä tuo on!?
Kuin kimppu pieniä tähtiä! No, kerrannainen pallohortensia, vastasi Tiina. Tartuin kukkapurkkiin enkä enää voinut päästää ihanuudesta irti.
Nyt 'Hayes Starburst'-pallohortensia kasvaa vaahteran ja saarnen oksistojen suojissa, itse pinoamani kivimuurin edessä tontin reunalla. Toivottavasti paikka on sille hyvä. Hortensioistahan sanotaan, että ne ovat happaman maan kasveja, mitä ei tontillani voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevan. Varsinkaan tässä kohdassa, missä vähän ylempänä kallio on esillä. Saarellahan on kalkkikaivos, joten on loogista, että tässäkin kalliossa on kalkkia. Toivon hortensialle silti mitä parhainta menestystä.

Huussin takana on kevätesikkopelto. Se on itsestään tullutta luonnonkasvillisuutta ja viittaa mielestäni juuri siihen kalkkipitoisuuteen. Kevätesikkoja on suoranaisina merinä entisillä kalkkilouhoksilla.
Kevätesikkopellossa on kasvanut muutaman vuoden ajan tumman viininpunakukkainen tarhajouluruusu. Se voi todella paksusti! Vai mitä sanotte näistä lehdistä?
Esikkojen jälkeen paikan valtaa harva heinikko-koiranputkikko, joka ei näytä haittaavan esikkoja eikä jouluruusua. Niinpä istutin keväällä tälle kolme kaveria. En ole muistanut kastella niitä koko kesänä, mutta kurkkaus heinikon sekaan paljasti, että hyvinkin ovat jouluruusut elossa. Kasvillisuus on osaltaan varmaan auttanut pitämään kosteutta taimien juurilla, ja onneksi kesä on ollut aika sateinen.

Keväällä jouluruusu näytti tältä (huhtikuun lopussa). Jouluruusu on istutettu kolme vuotta sitten keväällä ja se on komistunut vuosi vuodelta. Näyttäisi viihtyvän, sehän onkin kalkinsuosija.

Musti huussin seinää vasten nojaavien kuistin vanhojen ovien päällä, leppeässä syysauringossa. Musti ei juuri nyt ole yhtä tyytyväinen kuin pörheä jouluruusu, sillä olemme työni takia kaupungissa. Se on vähän tylsistynyt, mutta onneksi voi aina vaatia mammalta leikittämistä tai rökittää pikkuveljeä (joka alkaa olla selvästi Mustia suurempi).
Leppeän aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-ryhmä

Muotopuutarhassa möyritään

Muotopuutarhani etenee hitaasti. Tein tämän neljänneksen viime syksynä niin, että kaivoin vain pari kukkapenkin reunaa suoriksi ja istutin sitten kasvit. Taisin laittaa reunalaudat vain tähän etureunaan. Talon tällekin reunalle, kukkapenkin taakse tulee sorapinta, mutta sen tekeminen on niin hidasta ja hikistä, että en silloin ehtinyt. Piti saada taimet äkkiä maahan!
Nyt olen jatkanut kukkapenkin ja talon reunustojen huolittelua, viimeksi täytin tuon kahden sokkelissa olevan tukikartion välisen alueen. Tämän jälkeen on enää muutama metri talon vasempaan kulmaan tekemättä, jihuu! Soraa tulee niille kahdelle talon sivulle, joille kaivettiin kunnon salaojat pari vuotta sitten ja sokkeli tuettiin. Olen täyttänyt ojat itse, joten homma on ollut vähän hidasta.

My English Garden, or bits of it, is starting to look more decent with edging and a proper gravel surface by the house.

Sora-alueen reunaksi olen käyttänyt samaa taloni vanhaa seinälautaa kuin kukkapenkkienkin reunoihin. Lopputulos hivelee mieltä, sillä aiemmin talon seinusta oli aikamoista nokkos-vadelmapöheikköä, ja vaikka sen saikin pitkäjänteisellä leikkuulla jopa nurmeksi tasaisemmilla paikoilla, ei ruohonleikkurilla päässyt talon vierustan hankaliin kuoppiin ja tiilenpaloilla täytettyihin ojiin.
Ai että! Kyllä tässä silmä lepää. Ei ehkä teidän silmä, mutta minun, kun tiedän millainen tuskanpöheikkö tämä oli ja miten paljon hikipisaroita tämän tekeminen on vaatinut.
Tuo sorareunus on muuten eri kätevä paikka kaikenlaisten puutarhatyövälineiden säilytykseen. Sieltä niitä ei tarvitse siirrellä muualle, kun ryhtyy nurmikon leikkuuseen.

Keittiön viemärin vieressä kukkii 'Endless Summer' -hortensia. Toivon, että se vähän rehevöityy ja peittää putkea, tai sitten minun on keksittävä muu naamiontikeino.
Mutta eikö ole suloinen, silti! Sininenkin olisi kaunis, mutta kalkkipitoisella saarella se lienee vain toiveuni. Onneksi on muita sinisiä kukkia.