Ruusuja

Vanhastaan pihassani kasvaa kahta ruusua. Tämä on mysteeriruusu, joka kasvaa entisen Petronellan talon/koulun/saunatuvan kivijalan vierellä, kuivassa ketopaikassani. Se on sinnitellyt siinä pitkään ja olen alkanut lisätä sen juurelle vähän kompostia. Varovasti silti, ettei kuiva keto muutu nokkospöheiköksi niin kuin suuri osa pihaani muuten on...

Lähetin kuvia mysteeriruususta tutulleni, Hongiston taimiston omistajalle, mutta ei hän osannut sanoa mitä tämä on – ruusuja on tuhansia ja tämä on niin vanha, ettei ehkä tätä samaa enää ole tuotannossakaan. Joku tänne varta vasten istutettu herkku se silti on. Kukkii kerran, heinäkuussa. Muistuttaa kartanoruusuja. Leviää jotenkin, sitä on heinikossa vähän siellä sun täällä pienellä alalla. Tuoksuu jumalaiselta.

Toinen alkuperäisasukas on juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia 'Plena'). Se on komea noin kymmenen neliömetrin kokoinen puska vanhan talon edustalla.

Olen jo lakannut päivittelemästä "onpa siinä tänä vuonna valtavasti kukkia". Niitä on joka vuosi yhtä paljon, juhannusruusu ei petä ilmeisesti koskaan.
Istutin pihalleni jo pari vuotta sitten toisenkin, hennon vaaleanpunakukkaisen 'Papulan', mutta se on vielä hyvin pieni. Se on kedon laidalla, kuitenkin kaukana mysteeriruusuista jotta ne eivät tukahdu.

Itse istuttamani apteekkarinruusu (R. Gallica-ryhmä 'Officinalis'), eli se, joka on nähnyt mualimaa... Korit tulevat Elsan lempituolin nettikauppaan, en ole vielä ehtinyt laittaa hyllyyn.

Tänä keväänä istutin 'Flammentanz'-köynnösruusun muotopuutarhaani. Se ei ole vielä kukkinut, tämä kuva on naapurini pihasta, jossa heidän ruusunsa kukkii aina sopivasti miehen syntymäpäivänä!

Muotopuutarhassani on myös tämä ihanuus, neilikkaruusu (R. Grootendorst-ryhmä) 'Pink Grootendorst'. Se on kukkinut tänäkin kesänä, siis ensimmäisenä kesänään, tällaisin viehkoin kukkatertuin jo kauan. Hyvä tyttö!

Elokuun kalenteripoika

Pastori Pantteri, aka Musti suoristaa liperinsä sunnuntaiaamuisin ja pitää pienen saarnan. Saarnoja tulee joskus muulloinkin, varsinkin jos on ruoka-aika eikä emäntä reagoi siihen ajoissa, tai jos ollaan kaupungissa ja emäntä on ulkona Ransun kanssa. Silloin Musti pitää kuuluvan puheen ylhäältä saarnastuolistaan parvekelasin takaa, pöydältä käsin.
Komenteluksikin sitä voisi kutsua, mutta kun on noin vakuuttava liperi niin kyllä se varmaan on saarna.

Arvoisat kuulijat. Sunnuntai on pyhitettävä levolle. Painakaa se mieleenne.

Villasta langaksi

Tähän asti olen kehräyttänyt villat langoiksi Perniön kehräämöllä. Se lopetti toimintansa ja uusi kehräämö onkin nyt hakusessa. Tässä muutama kuva Perniön kehräämön pölyisestä, hurisevasta ja sympaattisesta tunnelmasta.

Niin tästä heinänkorsisesta, kauraisesta, vähän kakkaisestakin villasta tulee pehmoista lankaa. On se vaan niin ihanaa ja ihmeellistä. Villa on ehkä maailman paras materiaali.

Todistusaineistoa emännästä itse leikkurin varressa. Lammas nauttii, kun saa rapsutusta ja kutittava vanha villa ihoa pistävine heinänkorsineen putoaa.
Huomaa kuvan oikeassa yläkulmassa lampolan jouluvalot...

Osan villasta, varsinkin liian rasvaisen kehräämön koneille, olen karstannut itse. Se käy ranteiden ja kyynärpäiden päälle. Vintilläni on karstauspenkki, pitäisi kokeilla sitä. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään karstavillaa myynnissä heikon kyynärpäätilanteen takia.

Luotoilemassa

Eräällä kesäkuisella retkellä Kihdin itäpuolella, asumattomalla luodolla. Tällaistakin on saaristossa asuminen, kun lähtee retkelle. Pitää joskus laittaa näitäkin kuvia, vaikka eivät olekaan viimeaikaisia eivätkä edes tältä kesältä...

Lokinpoikasen uintireissu

Tiiran poikanen eroaa lokin poikasesta terävällä nokallaan ja tasaisemmalla värityksellään (lokki on pilkullinen). Syrjäisellä luodolla nämä ovat niin ihmiseen tottumattomia, että pitää tosissaan varoa ettei astu päälle. Maisemia saa ihailla ainoastaan paikallaan seisten.

Tätä kasvillisuutta oten ihaillut pienestä pitäen, kun purjehdimme vanhempieni kanssa näissä maisemissa. Kallionraoissa sinnittelevät ruoholaukat kukkivat kuin viimeistä päivää. Rohtovirmajuurikin pysyy matalana tuulelta suojassa.

Karikukko lajityypillisessä maisemassa

Luodoilla kasvaa myös värimorsinkoa. Näistä voi kerätä lehtiä sinistä indigoväriä varten ilman, että kasvi siitä kärsii – sehän on kaksivuotisen elämänsä päätteessä. Kukkavartta ei saa taittaa, jotta kasvi siementää itse jatkuvuutta kasvupaikalleen.

Sokerina pohjalla: hurrrjan merikihun pienenpieni poikanen; tuhkanvärinen pehmoinen untuvikko, jolla on jo hieno, terävä nokka. Minusta tulee vielä suuri ja pelottava!

Levitän siipeni ja liihotan taivaan sinessä, ja tarkka silmäni hoksaa heti kaikki herkkupalat!

Life in the archipelago: young birds in June

Kerroinko jo

...että kävin kesäkuisella länsirannikon lomalla myös Ahlaisissa? Teki mieli käydä katsastamassa uudelleen lapsuuden paikat, missä serkkuni kanssa pyöräilimme heidän kesämökkinsä maisemissa. Jotakin muistinkin, mutta en ihan kaikkea.
Kylänraitti on valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Todella hienoa sellaista! Ei voinut ajaa, pyörä olisi pitänyt olla taas alla, niin olisi voinut kunnolla ihastella. Kävelin osan matkaa, mutta hienoa raittia jatkuu kilometrikaupalla. Ojaan ajamisen riskillä.

Syreenit kukkivat ja tuoksuivat juuri silloin.
Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan. Kerroinko jo, että olen rakastunut syreeneihin?

'Krasavitsa Moskvy' -jalosyreeni Pietarsaaren Koulupuistossa. Tunnetaan myös nimellä Moskovan Kaunotar. Mikä tuoksu, mikä viehkeys! Tämän löysin Barkholtin taimistolta, on vielä istuttamatta.

I'm in love with lilacs. This beauty, literally: 'Beauty of Moscow' I acquired for my garden just recently.

Jotakin tämäntapaista, siis puistosyreenin (unkarinsyreenin rsteymä) ostin kesäkuussa Sainion taimistolta Vaasan läheltä. Sen lajikenimi on 'Grete Wormdal', mutta en ole missään onnistunut näkemään siitä kuvaa. Sinipunakukkainen lienee sekin. Tämä komeus on ystäväni pihassa, toivon omastani yhtä komeaa ilmestystä!

My lilac collection grew in June with this: a Syringa x henryi, upright, narrow clusters of flowers and oblong, slightly felted leaves.

Ihanainen tumma kaunotar, jalosyreeni 'Andeken an Ludwig Späth', jonka ostin jo viime vuonna (siis ei tämä yksilö, tämä kukkii Tallinnan kasvi-tieteellisessä!). Istutin sen uuden kasvimaani kohopenkkien läheisyyteen.

Last summer my collection grew by 'Louis Späth'. It has not flowered yet – this is photographed at Tallinn Botanical gardens – mine was rather severely pruned by deer in the winter.

Pikkuruinen Späthini on oikeassa yläkulmassa, pienenpienine herttamaisine lehtineen.

Lisää ällötystä

Mutta eihän tämä ole yhtään ällöttävä. Ohdakkeen pehmoiset siementupsut lentelevät ihan joka paikassa, niitä löytyy eteisessä kengistä ja keittiössä juustoleivän päältä. Tehokas leviäjä, mutta tätä ei voi vihata. Perhoset rakastavat ohdaketta.

Lähetin tämän kuvan kollegalleni biologi Leena Luodolle kysyen ketä nää on ja miks nää halii. Petokärpänenhän se siinä, ja vainaa näyttää (Leenan sanoin) olevan kukkakärpänen. Huh luontoa!

Ja sitten. Ruusupistiäiset pistelevät poskeensa apteekkarinruusuani. Tulihan sitä ällötystä!

Ostin tämän ruusun asuessamme Englannissa kuulun Peter Bealesin ruusutarhalta Attleboroughista. Istutin sen pihallemme Kentiin. Kun muutimme pois, veimme sen miesystäväni vanhempien puutarhaan Loiren laaksoon läntisessä Ranskassa.
Tiemme erkanivat joitakin vuosia myöhemmin, sittemmin hän tuli käymään autolla Suomessa ja kysyi, mitä haluaisin hänen tuovan. Sen ruusun.
Istutin sen vanhempieni putarhaan Kulosaareen Helsingissä. Kun asunto myytiin, ajattelin: nyt en voi häntä hylätä, kaivoin ylös ja istutin Ahvensaareen, pihani suojaisampaan paikkaan villiin kukkapenkkiin huussin vieressä.
Ja nyt sitä popsivat suuhunsa pistiäisen toukat. Voi maailman menoa!
Tämä ruusu on nähnyt maailmaa enemmän kuin moni lajitoverinsa.

Päiväperhosia

Näitä vain on niin paljon, koettakaa kestää...

Neitoperho ja sitruunaperhonen vanhan talon edustalle kasatun entisen multapenkkamullan ohdakkeilla

Ohdakeperhonen

Neito- ja nokkosperhonen

Herukkaperhonen uusien seinälautojen taapelin vieressä

Ja nämä pirulaiset, kaaliperhoset sun muut, tässä lanttuperhoset, vain parittelevat ja lisääntyvät syödäkseen yhä enemmän retiisejäni, rucolaani ja pensasmerikaaliani! Silti, ihanaa lepatusperformanssia nämäkin esittävät.

More and more butterflies and weedy bits.