Raparperin himoa

Raparperipiirakan himo iski. Syytän Jenniä ja hänen raparperiherkun ohjettaan. Tältä näytti raparperini viikko sitten, kun lähdin pois saaresta. Kesäkuun Oma piha meni painoon, silloin on oltava paikalla. Voih eih, nyt ei malttaisi ollla pois kotipihalta!
Olen yrittänyt siirtää tätä raparperia toiseen paikkaan. Siirto on puolittain onnistunut: se kasvaa nyt myös  puuliiterin kulmalla, mutta ei ole suostunut häviämään alkuperäisiltä sijoiltaan.
Lohdutukseksi ostin tänään kauan himoitsemani Kartellin Cindy-lampun. Se on ihanan raju!

Me selvittiin

Mun takakoiven haava on parantunu tosi hyvin. Tänään kun mamma laitto siihen antibioottisalvaa ne se arpi lähti irti ja alta paljastu siisti iho. Koska me lähdetään kohta Porvooseen kivalle vierailulle ni mamma lupas ottaa mun kaulurin pois. Ihan kohta. Jee!

Musti's hind leg sore has healed really well and it's time to release him. Not that he has suffered – Musti has the talent of seeing the bright side of life. Now he's enjoyed head scratching service and damp scour pad fur cleaning service – I mean, really, enjoyed.

Shady porch

Milium effusum 'Aureum' likes a shady spot next to my porch steps.

Kultatesmasta on viime aikoina ollut puhetta mm. Sarin puutarhat -blogissa. Minun pihallani se pitää varjopaikasta sisääntuloportaiden pielessä.

Ransu likes some cool concrete to lie on – he's by no means a hotspot cat.

Ransu ei ole hellekissa sitten yhtään. Viileät verannan rappuset ovat juuri sopivat, varsinkin, jos käy vielä tuulenvire.

Minusta verannassani verrattominta on se, että vaikka se on koko päivän varjossa, paistaa sinne ilta-aurinko. Ja vaikka sattuisi satamaan, on tunnelmallisesti ropisevassa suojassa. Tuo lautakasa... ööh, joiltakin asioilta vain pitää osata ummistaa silmät kun on rentoutumisen aika.

Synttäripoika

Musti on pantteripotilas, mutta onneksi ihan reipas. Sillä on haava takajalassa, jota ei saa nuolla kun siihen laitetaan salvaa päivittäin eikä se parane jos sitä nuolee, mitä Musti ei ollenkaan ymmärrä. Nyt haava on hyvää vauhtia paranemassa ja Musti saa viettää nämä 4-vuotissynttärit tötterö päässä, höh. Onneksi sankari itse suhtautuu tähänkin koettelemukseen tyynen rauhallisesti kuten kaikkeen muuhunkin. Onhan Musti aito pyknikkopantteri.

Today it's Musti's birthday. 4 years!

Viljon kanssa Musti oli osa erottamatonta kaksikkoa.

Ransulle Musti on kiltti isoveli, joka pesee ja hoivaa, mutta osaa myös näyttää kaapin paikan.

Musti on paras isoveli!

Näin aika kuluu

2006 toukokuun 16. päivä kävin katsomassa kiinnostavaa myytävää pientilaa Ahvensaaressa. Tilan rakennukset näyttivät tältä. Minua kiinnosti erityisesti taempi vanha hirsitalo, mutta ajattelin, että onhan se hyvä, että tontilla on toinenkin asuinrakennus, jossa voi asua remontin ajan, jonka arvelin kestävän 10 vuotta.
Kaupat tehtiin 5.6.2006, eli huomenna on juhlapäivä. Samalla vietetään Mustin synttäreitä.

2007 keväällä Ahvensaaren vanhoja laitumia raivattiin, jotta ne voitiin ottaa uudestaan käyttöön. Niistä sai hyviä polttopuita. Laajensin leikatun nurmen aluetta, joka oli ollut viime ajat vain leveä "tie" tontin halki. Oikealla on ketoprojekti, vanhan rakennuksen paikka, jossa on kuivaa. Reunalle tehdyssä penkissä kasvoi silkkikukkaa (Clarkia), istutin siihen myös juhannusruusu 'Papulan', joka on edelleen hyvin pieni... mutta ehkä se kasvattaa juuria. Viljo osallistui pöllitalkoisiin, niin kuin kaikkeen muuhunkin hommaan, innolla.

2008 loka-marraskuussa vaihdettiin sodan jälkeen rakennetun talon länsi-ja eteläseinien lautaverhoilut. Se oli maalattu lateksilla, joka oli lahottanut laudat, olivat ne muutenkin tuulen ja sateen kuluttamina 60-vuotisen elämänsä päässä.

2009 kesällä hirsitalon restaurointi lähti varsinaisesti käyntiin, vaikka katto piipun ympäriltä oli korjattu jo ensimmäisenä kesänä. Laho, vino lautakuisti tuli pois ja talo näytti heti paljon paremmalta. Moni pysähtyi hämmästyneenä ohi kulkiessaan katsomaan. "Ai, onko se noin suora ja hyvässä kunnossa?" Kumma, miten yksi vino kuisti sai koko talon näyttämään vinolta!

2010 talven hirsitalo vietti tuulensulkupaperipaketissa, joka suojasi uusia alimpia hirsiä ja muutenkin laudoituksen alta paljastettuja hirsiseiniä kosteudelta. Tänä vuonna saan erikoismittaisia lautoja naapurisaarelta, jotta seinien lautaverhoilu pysyy saman rytmisenä kuin se ennenkin oli. Tämä on tärkeää! Esimerkiksi tuossa sotien jälkeen rakennetussa rintamamiestalossa on ihan eri kokoiset laudat ja rimat, kapeammat, ja ulkonäkö on tiheämpi. Sen maalaus alkoi viime kesänä ja jatkuu edelleen.

Songbird

An amazing song from the very tip of my garden spruce: chirp chirp chirp fuit fuut chip chip chip twink! It's only an ordinary chaffinch... But what a sound!

Barn swallows are not less noisy. Twit, twitt, sheer, sussheer, plink! Splee-plink!

Some nesting boxes in the village have seen better days but there seems to be plenty of nesting places nevertheless.

Mahtavat soundit, kun peippo visertelee kuusen latvassa, nostaa nokan kohti taivaita ja antaa tulla tuutin täydeltä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu! Noin pieni ja mitätön, ja tavallinenkin... ei ole tipua karvoihin katsomista. 
Haarapääskytkin metelöivät, kun poikaset huutavat pesissään ja aikuiset vislailevat langoilla. Vaikka puhelinlangat on poistettu saaresta, tai ainakin linjat katkaistu, langat laulavat silti. Onneksi sähkölangat vielä kulkevat ilmassa.

Pentuja ja pienokaisia

Linnunpöntöissä kuhistaan, viserretään ja piipitetään. Olen hieman huolissani pihani kirjosieppoperheen perheonnesta, sillä seitsemästä munasta huolimatta ne eivät tunnu oikein hautovan. Mutta jos ne ovat ihan vasta munineet, saattavat ne vasta olla aloittamassa. Seitsemän munaa on harvinaisen paljon ja viittaa siihen, että samaan pesään olisi kaksikin naarasta muninut. Mitäs sitten tehdään?!

Ihana, ihana, iihaana lehtoängelmä (Thalictrum aquilegiifolium, nimi viittaa akileijamaisiin lehtiin) pääsi maahan sisääntulorappujen viereen, jossa on varjoa ja toivottavasti riittävän multavaa. Tässä taimet ainakin ovat jatkuvan tarkkailun alla. Kukat, sitten kun kukkivat, ovat keveä ja löyhä nippu vaaleanpunaisia tupsuja. Tässä on niin varjoisaa, että tulppaanit vasta aloittelevat siinä missä aurinkoisemmalla paikalla ne jo lopettelevat.

Viimein itse asiaan. Tänään pääsin tapaamaan ystäväni Vanni-koiran pentuja ensimmäistä kertaa! Tytöt ovat 6-päiväisiä eli silmät vielä kiinni ja kuonot ruttuisia ja hassun mallisia. Tässä menossa tuplapunnerrus äidin nisille, vasemmanpuoleinen punkeroinen pukertaa sinne niin, että takajalat ja häntäkin ovat aivan suorana!

Lurpsis purpsis, maha piukeena