Tuesday, 31 March 2026

Talventähdet auki

 En tiedä, minä päivänä ne ensimmäisen kerran avautuivat, mutta tänään niitä ainakin on puolittain auki!

Vaikka päivä on pilvinen ja kolea, näyttää edistynein talventähtitupas tältä. Tämä on italiantalventähteä; sen tunnistaa leveistä, vihreistä varsilehdistä ja siitä, että laji tuottaa siementaimia.
Olin veikannut ensimmäisen talventähden avaavan kukkansa vasta 11.4. – käsittämättömän myöhään. Ilolla totean, että veikkaukseni meni pieleen.

Seuraava veikkauspäivämäärä oli 'Halkis' -kevätkurjenmiekalle, mutta en tiedä, onko niitä enää olemassakaan. Myyriä, myyränkoloja ja myyrien mylläämää maata on ihan hirveän paljon joka puolella, myös muotopuutarhassa. Tästä myllätystä kohdasta kuitenkin nousee pari 'Katherine's Gold' -huhtikurjenmiekkaa, joten toivon, että viereisessä penkissä on myös edes yksi 'Halkis' elossa. Arvaukseni mukaan sen pitäisi kukkia jo ylihuomenna, mikä ei takuulla toteudu, kun versoja ei näy vielä ollenkaan.

Lähimpänä kukkimista on alppipenkin purppurainen "Caucasica"; kevätkurjenmiekan kaukaasialainen muoto. Tällä on hirmuiset panssariesteet ympärillä, sillä viime keväänä myyrät söivät nuput. 
Ihme kyllä, kukka on tulossa, vaikka tämä yksilö versoi jo tammikuussa. En mitenkään voinut uskoa, että kukkanuppu voisi sietää kovat pakkaset. Versojen vaalea väri paljastaakin niiden pakkasvauriot. Nuput ilmeisesti odottivat vähän alempana. 
Vuoristolajina kevätkurjenmiekka on tietysti hyvinkin kestävä, mutta silti näiden kukkien kestokyky yllättää kevät toisensa jälkeen.

Alppipenkkikin on täynnä myyrien kaivuujälkiä. Otin hetkeksi verkon pois kurjenmiekan yltä – se on epämääräinen vihreä läntti oikealla – kun halusin kuvaan ihan vieressä olevan myyrän kaivaman kuopan, jossa on kasvijätettä. Epäilemättä kevätkurjenmiekkojen versonpaloja, murh.
Voi hitsi, ja tällaista on siis lähes kaikkialla. Vanhan talon edustalla lupaavasti nousseet 'Sheila Ann Germaney' -huhtikurjenmiekat ovat kaikki hävinneet, tilalla on kuoppia.
Ikävä kyllä verkko ei suojaa, ellei sitä ole maan sisässäkin. Alppipenkkiin en ollut tajunnut sitä laittaa, sillä en kuvitellut myyrien pystyvän tuhoamaan kivistä, hiekkaista kasvupaikkaa, mutta näköjään ne pystyvät siihenkin.

Ensimmäiset tänä keväänä löytämäni talventähdet ovat nämä ruskopenkin turkintalventähdet, mutta ne eivät ole vielä auki. Voi olla, että kukkia avautui sillä välin, kun olin kaupungissa, jonakin aurinkoisena päivänä.
Kuvassa näkyy myös krookuksen nuppu, se lienee 'Bronze Beauty' -armeniansahrami.

Ja nämä ovat 'Little Amber' -sahrameita, laji on Crocus × leonidii. Vieressä voi nähdä tulppaaninversoja. En uskalla sanoakaan, sillä myyrät saattavat lukea tätä, mutta jostain kumman syystä ne eivät ole löytäneet ruskopenkkiäni – vielä.

Ruskopenkin yläosassa on ensimmäinen Gold Laced -loistokevätesikko avannut ensimmäisen kukkansa!

Pisimmällä olevat turkinlumikellot ovat todellakin pitkällä. Nämäkin elävät ruskopenkissä. Toisaalla, mäntyjen alla, ne ovat vasta nousemassa maasta. Kuva havainnollistaa senkin, miten hyvä olisi leikata kuivat perennanvarret ajoissa. Nyt se on vähän vaikeaa.

Sitten seuraa lumikello-oikaisu. Väitin tämän olevan 'Charlottea', mutta nyt, kun katson kookkaita nuppuja, totean, ettei voi olla. Sen pitäisi olla pienikukkainen lajike.
Tutustuin puutarhapäiväkirjani istutusmuistiinpanoihin tarkemmin. Toden totta; Charlottet elävät ihan toisessa päässä Rohania ja siellä on kyllä yksi tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Mutta tämä onkin kesällä 2023 istutettu 'Atkinsii', ja tämä myös kukki jo viime keväänä; miten en sitä muistanut.
'Atkinsii' on risteymälajike, jonka ulommat kehälehdet ovat todella pitkät, siitä nuo pitkulaiset nuput. Kun tulisi aurinkoinen päivä, kukkia myös avautuisi, mutta nyt tuntuu, että täällä lounaissaaristossa eletään kestokoleudessa ja pilvessä tai sumussa. Seuraava aurinkoinen päivä on luvassa vasta ensi maanantaille!
No, eipähän kevät etene liian nopeasti.

Rohanissa on tulossa kukkaan myös upea Helleborus atrorubens.

Ja siellä Rohanin toisessa päässä, missä Charlottekin asustaa, kukkii ihanan runsas puistolumikello 'Viridapice'.

Sekä – nyt jo – kriminlumikello. Tietääkseni tämän pitäisi olla selvästi myöhäisempi kuin edellisen kuvan 'Viridapice', joka kasvaa aivan tämän lähellä, mutta nyt ne ovat samanaikaisia. Lumikellojen aikataulut heittävät melkoisesti vuodesta toiseen.

Kriminlumikellon lajinimi plicatus tarkoittaa taitettua tai laskostettua. Suomen sana pliseerattu on samaa perua. Tämän lajin leveiden lehtien ulkoreunat ovat taittuneet taakse päin; se on varma tuntomerkki, sillä muilla lumikelloilla niin ei ole. Vertaa vaikka aiempaan kuvaan 'Viridapice' -puistolumikelloista: niillä on puistolumikellolle tyypilliset, hyvin kapeat lehdet, jotka ovat harmaanvihreät, kun kriminlumikellolla ne ovat selvästi kirkkaanvihreät.

Lopetan terveisiin kostealta kevätniityltä: siellä puistolumikellot, sekä kerrotut että yksinkertaiset, ovat täydessä kukassa, ja niityn laidalla kukkii puuteripaju 'Mount Aso'. Otin sen ympäriltä hetkeksi suojaverkon pois kuvaa varten, mutta viime keväästä viisastuneena pistin sen myös saman tien takaisin, ettei jänis ehdi katkoa versoja ja pilata tätä ihanaa näkyä vaaleanpunaisista pajunkissoista.
Mukavaa pääsiäisen odotusta!


Armeniansahrami Crocus angustifolius
Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä
Italiantalventähti Eranthis hyemalis
Kevätkurjenmiekka Iris reticulata
Kriminlumikello Galanthus plicatus
Loistokevätesikko Primula × polyantha
Puistolumikello Galanthus nivalis
Puuteripaju Salix gracilistyla
Turkinlumikello Galanthus woronowii
Turkintalventähti Eranthis cilicica

32 comments :

  1. Oi oi tätä ihanaa kevättä. Upeita kuvia.

    ReplyDelete
  2. Pahuksen myyrät😠Meilläkin pihassa juuri tänään tutkin tulppaanien alla olevaa valtavaa luolastoa. Saapa nähdä mitä siinä kohtaa tapahtuu, sillä tulput ovat jo viisi senttiä pinnalla. Saako ne kohta noukkia ylös, kun sipulit on popsittu alta?!
    Onneksi sinullakin siellä pieniä ilonaiheita kuitenkin löytyy. Lumikellomättäät ovat suloisia, samoin talventähdet. Minusta on kiva, kun avaat näitä lumikellojen eroja tavalliselle tallaajalle. Eipä noita osaisi itse sillä silmällä edes katsoa. Ja tuo puuteripaju, nam!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi hitsi, sielläkin. Nyt on takuulla monta kasvia syöty, myyriä on edelleen niin penteleesti. Jo kahden vuoden ajan niitä on ollut käsittämättömän paljon, toivoin jo, että kanta ehtisi laskea, mutta ei.
      Kiva, että kasviselostukseni kiinnostavat! :-D

      Delete
  3. Miten tuo puuteripaju voikaan olla niin hento ja hurmaava!
    Täällä asti kirpaisee ja harmittaa nuo turkasen myyrät, jotka tunkevat puutarhaasi ja pistävät poskeensa rakkaudella vaalimiasi harvinaisuuksia. Onneksi sentään paljon kaunista on tallellakin, vaikka ymmärrän, ettei siitä synny kuin puolilohtu. Ruskopenkki on nimensä veroinen, sävyt sykähdyttävät.
    Hyvää Pääsiäistä!☀️
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä tosi harmi, miten paljon myyrät aiheuttavat tuhoja. Paljon on vaalittuja ja toivottuja kasveja varmaan hävinnyt. No, ei auta kuin katsoa, mitä nousee.
      Onneksi on puuteripaju ja ruskopenkki.
      Kiitos ja hyvää pääsiäistä sinullekin!

      Delete
  4. Suloisia sahrameita! Lumikellokatsauksesi on aloittelevalle siirtolapuutarhurille mitä opettavaisin - taisin luulla, että niitä on kahta lajiketta ja siinä se :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä niitä on monia lajeja ja satoja lajikkeita :-D

      Delete
  5. Taas huokailen ihastuksesta. Tuo viimeinen kuva on niin ihana etten sanoja löydä. Minä taistelen kotipihalla tällä hetkellä ainoastaan oravien kanssa. Hyötyliikunta taattu kun niitä hätyyttää aidan yli puiston puolelle. Käpyjä kukkamaihin ja purkkeihin piilottaessaan katkovat hentoja versoja. Valitettavasti käsien läpsyttely ei myyriin tehoa. Kirottua. - terkuin pienen pihan Tuija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, oravatkin ovat harmillisia, vaikka eivät tunneleita kaivakaan ja syö kasvien juuria ja sipuleita. Toivottavasti puutarhassasi ei ole pahoja tuhoja.

      Delete
  6. Niin ihana kattaus lumikelloja pihassasi ja tuo viimeinen kuva puuteripajusta ja lumikelloista on kuin sietä Englannista aivan säätä myöten! Harmilliset myyrät, on aivan kohtuutonta tuollainen sipulien ja juurakoiden syönti - ilkeämielistä porukkaa! Myös sahramit ovat todella upeita! Lempeää Piinaviikkoa sinne rannalle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä varsin brittiläinen sää, sumua ja koleutta. Mutta äsken aurinko pääsi sumun läpi! Taidan mennä pihalle kaivelemaan. Mustikin pitäisi saada haudan lepoon, maa on ollut tähän asti niin jäässä.
      Kiitos, lempeää piinaviikkoa sinullekin.

      Delete
  7. Hei Saila!
    Ihania nuo lumikellot. Paras on olla puhumatta niin ettei myyrät kuule. 😀
    Aika kurjaa ettei kasvit saa olla rauhassa. Minulla oli ihana liljapenkki missä ei ollut liljakukkoja ollenkaan. Taisin puhua siitä liian kovaäänisesti. Nyt ei ole liljoja enää , saan laittaa penkin uusiksi.
    Oikein Hyvää Pääsiäistä!
    Terveisin Marika

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi hitsi sentään, eli tuholaiset tosiaan osaavat kuunnella.
      Toivottavasti löydät joitakin muita mieleisiä kasveja liljojen tilalle.
      Kiitos, hyvää pääsiäistä sinullekin!

      Delete
  8. Voihan vietävä, miten kurjaa myyrien mylläys puutarhassasi. Juuri kun olet saanut kasvit menestymään peurasuojausten ansiosta, onkin uusi viheliäinen joukko torjuttavana.
    Olen taas ihmeissäni lukiessani lumikellojen pienistä eroista. Kaltaiseni harrastelija näkee vihreää ja valkoista kun sinä erotat lehtien taipumissuunnan ja nuppujen koon. Arvostan suuresti taitojasi.
    Viimeisen kuvan puuteripaju kissoineen on huikean hieno.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä tosi kurjaa, kun myyrien myllerryksiä on lähes joka paikassa. Vain pari kohtaa on toistaiseksi myyrättömiä, ja niissäkin ne pystyvät tietysti popsimaan maan päälle nousseita versoja.
      Alppipenkkiin olen istuttanut niin monia erikoisia sipulikukka-aarteita, että laitoin sen suojaksi verkon päälle, mutta se ei suojaa myyriltä – näen kuopista, että ne pääsevät hyvinkin verkon alle.
      Onneksi on kumminkin silmäniloa, kuten lumikellot monessa paikassa ja tuo ihana puuteripaju.

      Delete
    2. Luontoilmiöiltä suojautuminen on välillä mahdotonta. Aivan varmasti harmittaa ja turhauttaa. Sinä olet vuosia istuttanut monia erikoisuuksia ja toki tavallisetkin tuovat iloa ja katseltavaa kevääseen. Käytännössä ei kai ole muuta mahdollisuutta, kuin odottaa myyräkannan pienenemistä. Ihmeen kauan ne tontillasi myllertävät.

      Delete
    3. On kyllä harmillisen hankalaa. Olin kovasti odottanut, että myyräkanta jo laskisi, kun niitä on nyt kaksi vuotta putkeen ollut varsin paljon ja viime vuodesta alkaen älyttömän paljon. Mutta kyllä ne jossain vaiheessa alkavat taantua.

      Delete
  9. I can see what a difference ice-cold sea can make. In our garden single Eranthis is completely over, double cultivars are still somewhat persisting. And I must say that March was very warm for us and the growth of spring plants rather rapid.
    At the same time, you can enjoy the first blooms for longer! ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Indeed it has not been warm here, not nearly as warm as on the mainland, not to mention your probably near tropical temperatures :D
      But as you say, this is a blessing in disguise, the coveted spring blooms last a long time.

      Delete
  10. Noin iso katras vaaleanpunaisia kisuleita!

    ReplyDelete
  11. Lumikellot ovat niin kauniita! Syksyllä vihdoin istutin niitä pussillisen uusimpaan penkkiin, mutta ne taisivat päätyä parempiin suihin. Tein sitten syksyllä myöhään vielä uusintaistutuksen ja laitoin samalla myös narsisseja, krookuksia ja tulppaaneja. Tällä kertaa olen varma, ettei niitä syöty, mutta syksyn märkyys ja hurjat pakkaset sen jälkeen taisivat tehdä tehtävänsä. Koko penkistä on noussut yksi ainoa (narsissin?) piippa. Yritin lohduttautua sillä, että sipuleilla kestäisi ensimmäisenä keväänään vähän kauemmin, mutta taitaa olla turha toivo, kun muissa penkeissä tulppaanit ovat jo monen sentin korkuisia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi sentään. Lumikellojen suhteen tosin usein käy niin, että niitä nousee vasta seuraavana keväänä. Sipulit usein kasvattavat vain juuria ensimmäisenä vuotenaan, ainakin täällä minun puutarhassani. Voi toki olla niinkin, että hankkimasi sipulit olivat kuivia. Lumikello on hyvin herkkä sipulin kuivumiselle, eikä siitä tokene.
      Kunpa niitä nyt kumminkin vielä nousisi!

      Delete
  12. …sipi-sipi…h-y-v-ä, että r-u-s-k-o-p-e…;-).
    -Olen tarkkaillut huolestuneena, miksi tulppaanit eivät ole vielä kovin paljon nousussa, vaikka on ollut jo pitkään lämmin, ettei vain olisi nuo samat vihulaiset asialla.
    On sinulla ihania lupaavia nuppuja ja lumikellopehkoja silti. Talventähtiä ei varmaan myöskään syödä. Mutta kun olet panostanut moniin kiintoisiin lajikkeisiin, niin kyllä tuollainen tuhotyö harmittaa.
    Toivottavasti säätiedotus on väärässä ja saataisiin aurinkoista tai edes puolipilvistä pääsiäistä!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noi hitsi, sielläkin. Onneksi aina osa nousee, mutta vaalittujen harvinaisuuksien menetys harmittaa vietävästi.
      Tälle päivälle tänne luvattiin pilveä, mutta tässä on pilvilauttojen välissä ollut upeita aurinkoisia tuokioita. Toivokaamme sellaisia pääsiäiseenkin!

      Delete
  13. Kerrassaan suloisia kukkijoita, mutta myyrät saisivat pitää pitonsa jossain muualla kuin sinun kasviaarteidesi kimpussa. Tuo puuteripajukin näyttää ihanalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puuteripaju on todella supersuloinen, aikainen kevään ilo.

      Delete
  14. Ihanat piipot, nuput, lumikellot ja kukkiva kurjenmiekkakin sieltä löytyi, jouluruusu ihan viittä vaille auki.
    Himputin myyrät! Aika törkeää marssia noin vain kukkapenkkiin kuoppia tai tunneleita kaivamaan! Millä ihmeellä ne saisi keskittymään vain voikukan ja juolavehnän juurien mussuttamiseen ja pysymään poissa kukkasipuleista?
    Onpas viimeisessä kuvassasi hurmaava näky. Miten upealta se näyttääkään muutaman vuoden päästä, kun paju on suurempi ja lumikellot levittäytyneet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viimeisin myyrä/hiirituho on eiliseltä: menin hakemaan moottorisahaa vajasta, kun katsoin, onpa sen hylly öljyinen. Pikku jyrsijä on nakertanut öljysäiliön alakulmaan reiän, sen verran ison, että on ihan turha kaataa säiliöön teräketjuöljyä, se valuu saman tien ulos. Himmetin hemmetti. Puut odottavat pilkkojaa. Ja jyrsijät lahtaajaa.

      Delete
    2. Voi jestas ja mitä ihmettä!!! Nyt oli eksoottinen sapuskavalinta jyrsijällä. Oliko moottorisahassa jotain bioöljyä vai perinteisempiä aineita?

      Delete
    3. On kyllä harmillinen maku tällä tyypillä. Ihan tavallista teräketjuöljyä siinä oli, en ole lukenut kanisterista, mikä on öljyn koostumus.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!