Talventähdet auki

 En tiedä, minä päivänä ne ensimmäisen kerran avautuivat, mutta tänään niitä ainakin on puolittain auki!

Vaikka päivä on pilvinen ja kolea, näyttää edistynein talventähtitupas tältä. Tämä on italiantalventähteä; sen tunnistaa leveistä, vihreistä varsilehdistä ja siitä, että laji tuottaa siementaimia.

Olin veikannut ensimmäisen talventähden avaavan kukkansa vasta 11.4. – käsittämättömän myöhään. Ilolla totean, että veikkaukseni meni pieleen.

Seuraava veikkauspäivämäärä oli 'Halkis' -kevätkurjenmiekalle, mutta en tiedä, onko niitä enää olemassakaan. Myyriä, myyränkoloja ja myyrien mylläämää maata on ihan hirveän paljon joka puolella, myös muotopuutarhassa. Tästä myllätystä kohdasta kuitenkin nousee pari 'Katherine's Gold' -huhtikurjenmiekkaa, joten toivon, että viereisessä penkissä on myös edes yksi 'Halkis' elossa. Arvaukseni mukaan sen pitäisi kukkia jo ylihuomenna, mikä ei takuulla toteudu, kun versoja ei näy vielä ollenkaan.

Lähimpänä kukkimista on alppipenkin purppurainen "Caucasica"; kevätkurjenmiekan kaukaasialainen muoto. Tällä on hirmuiset panssariesteet ympärillä, sillä viime keväänä myyrät söivät nuput. 

Ihme kyllä, kukka on tulossa, vaikka tämä yksilö versoi jo tammikuussa. En mitenkään voinut uskoa, että kukkanuppu voisi sietää kovat pakkaset. Versojen vaalea väri paljastaakin niiden pakkasvauriot. Nuput ilmeisesti odottivat vähän alempana. 

Vuoristolajina kevätkurjenmiekka on tietysti hyvinkin kestävä, mutta silti näiden kukkien kestokyky yllättää kevät toisensa jälkeen.

Alppipenkkikin on täynnä myyrien kaivuujälkiä. Otin hetkeksi verkon pois kurjenmiekan yltä – se on epämääräinen vihreä läntti oikealla – kun halusin kuvaan ihan vieressä olevan myyrän kaivaman kuopan, jossa on kasvijätettä. Epäilemättä kevätkurjenmiekkojen versonpaloja, murh.

Voi hitsi, ja tällaista on siis lähes kaikkialla. Vanhan talon edustalla lupaavasti nousseet 'Sheila Ann Germaney' -huhtikurjenmiekat ovat kaikki hävinneet, tilalla on kuoppia.

Ikävä kyllä verkko ei suojaa, ellei sitä ole maan sisässäkin. Alppipenkkiin en ollut tajunnut sitä laittaa, sillä en kuvitellut myyrien pystyvän tuhoamaan kivistä, hiekkaista kasvupaikkaa, mutta näköjään ne pystyvät siihenkin.

Ensimmäiset tänä keväänä löytämäni talventähdet ovat nämä ruskopenkin turkintalventähdet, mutta ne eivät ole vielä auki. Voi olla, että kukkia avautui sillä välin, kun olin kaupungissa, jonakin aurinkoisena päivänä.

Kuvassa näkyy myös krookuksen nuppu, se lienee 'Bronze Beauty' -armeniansahrami.

Ja nämä ovat 'Little Amber' -sahrameita, laji on Crocus × leonidii. Vieressä voi nähdä tulppaaninversoja. En uskalla sanoakaan, sillä myyrät saattavat lukea tätä, mutta jostain kumman syystä ne eivät ole löytäneet ruskopenkkiäni – vielä.

Ruskopenkin yläosassa on ensimmäinen Gold Laced -loistokevätesikko avannut ensimmäisen kukkansa!

Pisimmällä olevat turkinlumikellot ovat todellakin pitkällä. Nämäkin elävät ruskopenkissä. Toisaalla, mäntyjen alla, ne ovat vasta nousemassa maasta. Kuva havainnollistaa senkin, miten hyvä olisi leikata kuivat perennanvarret ajoissa. Nyt se on vähän vaikeaa.

Sitten seuraa lumikello-oikaisu. Väitin tämän olevan 'Charlottea', mutta nyt, kun katson kookkaita nuppuja, totean, ettei voi olla. Sen pitäisi olla pienikukkainen lajike.

Tutustuin puutarhapäiväkirjani istutusmuistiinpanoihin tarkemmin. Toden totta; Charlottet elävät ihan toisessa päässä Rohania ja siellä on kyllä yksi tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Mutta tämä onkin kesällä 2023 istutettu 'Atkinsii', ja tämä myös kukki jo viime keväänä; miten en sitä muistanut.

'Atkinsii' on risteymälajike, jonka ulommat kehälehdet ovat todella pitkät, siitä nuo pitkulaiset nuput. Kun tulisi aurinkoinen päivä, kukkia myös avautuisi, mutta nyt tuntuu, että täällä lounaissaaristossa eletään kestokoleudessa ja pilvessä tai sumussa. Seuraava aurinkoinen päivä on luvassa vasta ensi maanantaille!

No, eipähän kevät etene liian nopeasti.

Rohanissa on tulossa kukkaan myös upea Helleborus atrorubens.

Ja siellä Rohanin toisessa päässä, missä Charlottekin asustaa, kukkii ihanan runsas puistolumikello 'Viridapice'.

Sekä – nyt jo – kriminlumikello. Tietääkseni tämän pitäisi olla selvästi myöhäisempi kuin edellisen kuvan 'Viridapice', joka kasvaa aivan tämän lähellä, mutta nyt ne ovat samanaikaisia. Lumikellojen aikataulut heittävät melkoisesti vuodesta toiseen.

Kriminlumikellon lajinimi plicatus tarkoittaa taitettua tai laskostettua. Suomen sana pliseerattu on samaa perua. Tämän lajin leveiden lehtien ulkoreunat ovat taittuneet taakse päin; se on varma tuntomerkki, sillä muilla lumikelloilla niin ei ole. Vertaa vaikka aiempaan kuvaan 'Viridapice' -puistolumikelloista: niillä on puistolumikellolle tyypilliset, hyvin kapeat lehdet, jotka ovat harmaanvihreät, kun kriminlumikellolla ne ovat selvästi kirkkaanvihreät.

Lopetan terveisiin kostealta kevätniityltä: siellä puistolumikellot, sekä kerrotut että yksinkertaiset, ovat täydessä kukassa, ja niityn laidalla kukkii puuteripaju 'Mount Aso'. Otin sen ympäriltä hetkeksi suojaverkon pois kuvaa varten, mutta viime keväästä viisastuneena pistin sen myös saman tien takaisin, ettei jänis ehdi katkoa versoja ja pilata tätä ihanaa näkyä vaaleanpunaisista pajunkissoista.

Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Turkintalventähti Eranthis cilicica