Kesäinen veneretki

 Vaikka lämpötila on lupaavasti siirtynyt miinuksista plussalle, tuntuu varsinaiseen kevääseen olevan vielä pitkä aika. Yhtäkkiä muistin, että puhelimessani on kuvia kesäiseltä veneretkeltä.

Koska en yleensä ikinä käytä puhelimen kuvia blogiin tai paljon mihinkään muuhunkaan, olivat ne lähes täysin unohtuneet.

Kuvat ovat heinäkuun alkupäiviltä, kun oli vielä koleaa. Ystävä oli kaupungista kylässä ja pistin jonakin päivänä keittiön hellaan jopa valkean, kun tuntui niin viileältä. Taisi olla ennätys; en muista koskaan heinäkuussa taloa lämmittäneeni!

Pääsimme ihanan herrasmiesystäväni kauniilla puuveneellä pienelle luotoretkelle. Käväisimme parilla pikkuisella asumattomalla minisaarella.

Saarten luonto jaksaa aina hämmästyttää. Tuossakin on makeavetinen lampi ja suolainen meri (no, hyvin vähäsuolainen, Itämeri kun on) vieri vieressä, jopa pikkuruinen rantalepikkökin mahtuu samaan kallionkoloon.

Ystäväni luotettava menopeli on upea, tervalta tuoksuva, painava ja vakaa saaristovene. 

Pienimmissäkin kallionhalkeamissa on sinnikästä elämää.

Sateisen alkukesän takia sammalet olivat hämmästyttävän vihreitä. 

Käärmeenpistoyrttiä kasvaa kalkkipitoisilla paikoilla, se on kovin kaunis kukkiessaan.

Toivottavasti viihdyit retkellä. 

Toivon, että seuraavalla kerralla voin raportoida jostakin kiinnostavasta versonkärjestä puutarhassa.

Käärmeenpistoyrtti Vincetoxicum hirundinaria