Sunday, 8 February 2026

Terveisiä ikitalvesta

 Pakkasta on pidellyt. Putkia on jäätynyt. Ei siitä tämän enempää – tässä jutussa ei ole kuvia ulkoa, kun siellä ei huvita huvikseen tepastella.

Eilen oli upea auringonpaiste ja kaivoin pitkästä aikaa kameran laukustaan. Olohuoneen kulmaikkuna on etelään ja sieltä tulvi hivelevä aurinko. 
Sitruunapuu osoittaa vitamiininpuutoksen merkkejä, lehdissä on keltaisia alueita. Täytyy aloittaa lannoitus ja kevään myötä istuttaa puu isompaan ruukkuun.

Korallibegonia oli kärsineen näköinen, kun saavuin parin viikon kaupunkireissulta tässä viikolla. Mittariin oli jäänyt minimilukemaksi sisällä –3, mikä on tietysti aika ikävää. Begonia kuitenkin toipui, ehkä tuossa pöydällä ei ollut kaikkein kylmin paikka. Poistin kurttuiset lehdet.

Pensasbasilika, sitruunaverbena ja keijunsalvia näyttävät menehtyneen, mutta voihan niihin vielä puhjeta uusia lehtiä. Kuvassa on pensasbasilika, joka oli huonossa hapessa jo edellisen kaupunkireissun jälkeen, kun pitkä sähkökatkos aiheutti sisälämpötilan painumisen nollaan. Sitruunaverbena on ennenkin kuollut yllättävän äkkiä noin nollassa asteessa, keijunsalvialle taisi käydä toissa talvena samoin.
Pitkäaikaisiksi huonekasveikseni onkin valikoitunut kestävä kokoelma sissejä, jotka eivät vähästä hätkähdä. Kultaimarre mennä porskuttaa, vaikka lattialla on jääkylmää, eikä pelargoneistakaan yksikään kuollut – olohuoneen ikkunalla oli takuulla se –3. Verenpisarat eivät ennenkään ole kylmästä nokkiinsa ottaneet.

Iso ilouutinen on rosmariinin loistava kunto. Se on edelleen hyvin vihreä ja pörheä ja kukkii; uusia nuppuja muodostuu yhä. Tosin... on käynyt ennenkin niin, että se on selvinnyt vihreänä maaliskuuhun, jolloin se on kupsahtanut. Hyvinvoiva kasvi antaa silti toivoa ja suurta iloa.
Myös sen takana elävät hempeän vaaleanpunakukkaiset nerinet voivat hyvin, luojan kiitos. Aiemmin mainitut ehkä-vainajat on suht helppo korvata keväällä taimitapahtumasta tai hyvästä puutarhamyymälästä, mutta erikoisen väriset nerinelajikkeet joutuu tilaamaan ulkomailta.

Monta vuotta laajassa ruukussa kasvattamani syklaamit ovat minulle tärkeitä ja nehän sietävät muutamaa pakkasastetta hyvin. Murattisyklaameilla on reippaat lehdet, keväällä kukkiva balkaninsyklaami on tulossa kukkaan. Oikeassa reunassa voi nähdä pari nuppua.

Yksi kukka on jo auki! Balkaninsyklaamilla on suloiset minipienet kukat. Kukan alaosassa on kaunista purppuraa. Lehdet ovat pyöreät, tästä kuvasta voikin hyvin vertailla niitä murattimaisiin murattisyklaamin lehtiin.

Me Ransun kanssa kiitämme lämpimästi ihanista viesteistä Mustin kuoleman johdosta. Ne ovat auttaneet surussa ja tuoneet lohtua. 
Ransua ei tosin yhtään harmita se, että nyt sillä on sataprosenttinen mamman huomio eikä ruokakupeillakaan käy kukaan muu. Nämä ovat Ransun elämässä hyvin tärkeitä seikkoja.
Elämä jatkuu surusta huolimatta ja onneksi on karvainen terapeutti pitämässä elämässä kiinni ympärivuorokautisesti. Kun kaveria ei enää ole, on Ransu kohdistanut kaiken huomionhakuisuutensa minuun. Se on ihan hyvä niin.

Toivon, että routa sulaa juhannukseen mennessä. Meillä on lunta noin 3 cm ja kun pakkaset ovat olleet täälläkin sekä järkkyjä että pitkäkestoisia, on maa varmasti syväjäässä. Hirvittää ajatella talvenarkojen kokeilukasvieni kohtaloa, kun juuretkin ovat jäätyneet. Kevät, tai viimeistään kesä, sen näyttää. Havuista kasatut iglut eivät välttämättä enää auta, kun kova pakkanen on jatkunut niin pitkään.
Mutta hei, tänään on enää –8!


Balkaninsyklaami Cyclamen coum
Keijunsalvia Salvia microphylla
Korallibegonia Begonia Corallina-Ryhmä
Kultaimarre Phlebodium aureum
Murattisyklaami Cyclamen hederifolium
Nerine Nerine bowdenii
Pensasbasilika Ocimum gratissimum
Rosmariini Salvia rosmarinus
Sitruunaverbena Aloysia citriodora

18 comments :

  1. Talvi on kovaa aikaa sisäkukille. Minä olen onnistunut ylikastelemaan santpaulian ja se pudotteli lehtiään. Laitoin lehdet multaan, mutta en kyllä tiedä juurtuuko nyt helmikuussa ja onko nouseva kuu 😀

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi. Talvella kasvit eivät tosiaan paljon kastelua kaipaa, kun on niin pimeää, etteivät ne haihduta. Ehkä sinun kannattaa lausua jokunen loitsu 😉

      Delete
  2. Sinulla on kaunis vihreä viidakko sisällä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä viihtyisää jakaa koti kasvien kanssa.

      Delete
  3. On ollut kyllä kylmää. Harmillista putkien jäätyminen. Kasvit ovat nyt saaneet kyllä osansa. Olen henkisesti varautunut kasvien menettämiseen, silti se joskus kirpaisee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Putkien jäätyminen on tässä osoitteessa melko tavallista, ei hätää. Minäkin yritän henkisesti varautua, mutta vaikeaa se on, toivoa on kumminkin niin kauan kunnes ei ole.

      Delete
  4. Melkoisia sissejä, kukat ja sinäkin sekä Ransu 🖤

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu... Ransu ei tosin ole juurikaan halunnut tassuaan ulos laittaa sen jälkeen, kun joutui astelemaan autosta taloon tullessamme.

      Delete
  5. Ihana kuulla että Ransu voi hyvin ja helpottaa sinunkin oloasi. Tuo murattisyklaami on niin hieno. Putkien paukkumista pelättiin meillä mökilläkin pitkän sähkökatkon aikaan mutta me pelastuimme. Lapsuudesta muistan miten isä sulatteli putkia. Onneksi ei saatu tulipaloa aikaiseksi. Silloin ei osannut pelätä mutta jälkikäteen sekin touhu hirvittää. Kevättä todella kaivataan täälläkin. Pupu oli tehnyt pihassa pienen kierroksen löytämättä mitään. Jihuu. - terkuin pienen pihan Tuija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä, ettei teillä tapahtunut mitään vahinkoa. Ja hyvä, ettei pupu löytänyt mitään tärkeää tuhottavaa!

      Delete
  6. Olen monta kertaa ajatellut kasvejasi. Itselläni on myös joitakin erikoisempia pensaista,mielessäni olen kyllä jo monta hyvästellyt. Nyt on niin kylmää ja lunta niin vähän että menetyksiä varmasti tulee. Ja kun yhtään ei tiedä miten kauan tätä jatkuu. Ainoa hyvä asia voisi olla että myyrät vähentyvät...olen muutaman nähnyt juoksevan pörröisenä ja toivonut että petolinnut löytävät ne.
    Toivottavasti saat huushollissa lämpimäksi.
    -Eeva-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huolestuttaa kyllä, mutta keväällä tai kesällä viimeistään tilanteen sitten näkee. Olisi ihanaa, jos esim. parrotia olisi elossa, mutta pahaa pelkään.

      Delete
  7. Nyt on ollut kyllä harvinaisen pitkä yhtenäinen pakkasjakso.Lumen vähyys ei ainakaan paranna kasvien tilannetta.Toivottavasti vesiputket ovat jo sulaneet ja sisäkasvisi selviäisivät kunnialla kevääseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vesiputki on varmasti ummessa vielä kuukauden, mutta ei haittaa, saan kaivosta vettä nostamalla. Maa lienee jäässä aika syvältä – ja se on syvältä, kasveja ajatellen.

      Delete
  8. Pakkasjakso on ollut todella napakka, kuin vuonna 1986 - silloin kovaa pakkasta kesti kuusi viikkoa, muistan sen erittäin hyvin (esikoinen syntyi silloin). Putket paukkuu ja se on harmillista ja harmillista on sekin, että kylmyyden takia kasveja menetit, toivottavasti löydät korvaajat. Toivottavasti routa ei kuitenkaan tekisi vahinkoa puutarhassa, syvälle se menee kun lunta teilläkin on noin käsittämättömän vähän. Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta! Pelakuut ovat hyvin kestäviä ja ne porskuttavat. Rapsutuksia ihanalle Ransulle ja parhaimmat onnitteluni!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin muistan talven -86, sillä sinä talvena nenäni paleltui niin, että ihoa kuoriutui ja poskiin tuli punaiset kestoläikät, kun kävelin koulumatkat, vaikka ne eivät pitkät edes olleet. Silloin isosiskollani olisi ollut penkkariajot, mutta ne taidettiin peruuttaa, en muista sitä niin tarkalleen.
      Jänskättää kasvien tilanne. Nenäliinapuuta en suojannut täksi talveksi ollenkaan, kun se on selvinnyt niin hyvin jo muutaman vuoden. Hmm. No, aika näyttää, miten käy.
      Voi kiitos, sinulla on hyvä muisti! Käyn viemässä terveisesi Ransulle myös.

      Delete
  9. Toivottavasti kasvien tuhoja ei tulisi puutarhassa tai sisällä. Nämä kuvasi ovat kuitenkin kauniita. Olen miettinyt Ransun suhtautumista kaverin menetykseen, mutta kissa taitaa ottaa asian ihan hyvin. Jotkut koirat ja ehkä kissatkin saattavat surra todella raskaasti kaverin menetystä. Hyvä kuulla, että Ransu nauttii sinun seurastasi nyt ihan täysillä, se on varmasti sinulle lohdullista tässä surussa.

    ReplyDelete
  10. Onpas rosmariinisi edelleen hyvän näköinen! Huomattavasti virkeämmän näköinen kuin omani, josta leikkelin eilen aika paljon täysin kuivuneita oksankärkiä pois. Saa nähdä, miten sille käy.
    Syklaamitkin siellä rehottavat virkeinä. Tähän vuodenaikaan ei hirveästi ole kukkia, joten pienetkin yllätykset ilahduttavat paljon.
    Hyvä, ettei Ransu ainakaan näkyvästi kaipaa tai etsi kaveriaan. Mistäpä sitä eläimen ajatuksenliikkeitä tietäisi mutta ruuan maistuminen ja huomion hakeminen lienevät kissoillakin hyviä merkkejä.
    Pari vuotta (?) sitten täällä oli kahteen otteeseen pitkät -30 asteen pakkasjaksot. Silloin kun luumupuut kuolivat melkein kokonaan. Siihen talveen verrattuna tämä -15-20 asteen pakkanen on ollut luksusta. Silti olen vähän huolissani erityisesti puuvartisten kasvien puolesta ja toivoisin pakkasen lauhtuvan -5-10 asteen tienoille. Se riittäisi vallan mainiosti.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!