Kevätkalenterin 12. luukku

 Kevään kova valo on ihana, mutta kuvaamisen kannalta vaikea.

Kuva ei ole oikein onnistunut, mutta en ole heittänyt sitä poiskaan. Tässä kohdassa ei ole mitään uutta ja kiinnostavaa, niinpä en tätä blogiinkaan julkaissut. Pidän noista vahvoista väreistä: keväällä niitä kaipaa. Sininen ja keltainen ovat reipas yhdistelmä ja tässä kohdassa sitä on kivasti laajempana kokonaisuutena. Kuvasta vasemmalle on vielä kultaherukkapensas täydessä kukassa, keltaista kukintoa voi nähdä ihan vasemmassa reunassa.

Paikka on kivimuurin edusta tontin rajalla. Kukassa on joitakin vanhoja helmililjoja, joiden lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa – veikkaan tavalliseksi tummahelmililjaksi. Oikealla nousee päivänlilja, tarkemmin ottaen kultapäivänlilja. Edessä on ihana ja tärkeä kasvi: Orkney-saarilta ystävän puutarhasta tuomani kerrottu mukulaleinikki. Siellä sitä kasvoi puutarhan nurkassa raparperin vieressä ja onneksi satuin olemaan siellä juuri kukkimisaikaan! Muutamasta pikkuisesta juurimukulasta on tullut jo kunnon kasvusto.

Yksi paha talvi, tai ehkä myyrät, verotti lähes koko aarteeni, mutta onneksi mukulaleinikki toipui. Heti, kun pystyin, jaoin kasvia tähän edemmäs samassa penkissä, jotta kaikki ei ole yhden kasvuston varassa.

Kerrotut kukat ovat kuin voinappeja, tavattoman suloisia. Olen antanut lajikkeen nimeksi 'Midgarth' näin omassa käytössä, kun alkuperäinen lajikenimi ei ole tiedossa. Nimi on sen tilan mukaan, josta kasvia sain.

Kultaherukka Ribes aureum

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Mukulaleinikki Ficaria verna

Tummahelmililja Muscari armeniacum