Länsilaita värittyy

 Yggdrasil-saarneni on yhä vihreä, vaikka viikonlopun puuskainen tuuli on riisunut osan saarnista jo lehdettömiksi ilman, että lehdet ehtivät mennä keltaisiksi. Koivuilla kyllä sama juttu tänä vuonna, lehdet vain ruskettuvat ja lentävät pois. 

Myräkkä olikin melkoinen ja meillä oli yli vuorokauden sähkökatkos lauantaista sunnuntaihin.

Taustalla on komea Yggdrasil, jonka olen nimennyt muinaisskandinaavien maailmanpuun mukaan. Edessä ruskopenkin rusotuomipihlaja on värittynyt kauniin punaiseksi – ihme kyllä lehdet ovat tallella. Usein käy niin, että tuulinen päivä vie ne saman tien, kun ovat punastuneet. Vasemmalla on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', lähes yhtä korkea kuin tuomipihlaja.

'Lemon Queen' on pörriäismagneetti, myöhäisimmät kimalaiset ruokailevat sen kukilla. Lisäksi sen kukinta-aika on uskomattoman pitkä, sillä kukkavarsiin tulee jatkuvasti uusia haaroja, joihin syntyy uusia nuppuja. Kukinta alkoi elokuun alkupuolella eikä loppu ole vielä näkyvissä.

Kun kukkia ei enää kovin paljoa puutarhassa ole, katse hakeutuu lehtiin. Kalliokielot ovat kauniita ja niistä kirjavalehtinen tarhakielo 'Striatum' yksi mieleisimmistä. Tämä elelee huussin takana Rivendellin lehdossa, saarnen alla.

Japaninvaahteran alla ovat 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat avanneet kukkansa. Nyt avautuu kai jo sekin asia, miksi nämä ovat myrkkyliljoista kauneimpia. Kukassa on satumaisuutta, puhtautta, tuoreutta ja näyttävyyttä.

On taas aika laittaa kuva huussinäkymästä, se on näin syysvärien aikaan erityisen kiva, vaikka on se kiva kaikkina muinakin vuodenaikoina. Yggdrasil ulottaa oksiaan huussin eteen, vasemmalla pilkottaa ruskopenkki, oikealla pihan länsireuna.

Kyläniityn lehmälauma kävelytettiin rantaan proomuun, mutta tilalle tuli toinen lauma saaren länsiosista, joka odottaa kotiinkuljetusta tällä viikolla.

Länsireunalla on purppurahelmimarja 'Profusion' tuottanut viimeinkin ensimmäiset marjansa! Ne ovat pikkuruisia – toivon, että kokoa tulee lisää, tai runsaampia terttuja vielä jonakin vuonna. 

Noistakin jo näkee marjojen erikoisen värin, ne ovat tosiaan voimakkaan purppuraisia tai violetteja ja niissä piilee tämän puskan pointti. Kukat ovat vaatimattomat ja lehdet tavanomaiset, mutta nyt niiden vaihtaessa väriään keltaisemmaksi ne tuottavat marjoille hyvää vastaväriä korostaen niiden psykedeelisyyttä entisestään.

Purppurahelmimarja pitäisi nimetä uudestaan psykedeliapuskaksi, sillä sekä purppuraa että helmeä on jo niin monen pensaan nimessä, että sekaisin näissä menee. Onneksi on tieteelliset nimet! Niiden avulla voi aina tarkistaa, mikä minkäkin kasvin suomalainen nimi taas olikaan.

Alempana rinteessä on koristearonia punaisenaan. Marjoja tuli vähän tai sitten linnut ovat olleet ahkerina, sillä oksilla ei ole jäljellä marjan marjaa. 

Takana on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka, vaikka se ei olekaan kirjavalehtinen, vaan täysin keltalehtinen. Ruskassa sävy muuttuu heleämmän keltaiseksi. Kompostin takana on kultaherukka, se menee koristeellisen kirjavaksi syksyisin, kun osa lehdistä muuttuu kirkkaanpunaisiksi, osa pysyy vihreinä.

Kuistin näkymä länteen on lempinäkymiäni. Pääosin on vihreää, mutta vaahteroissa on hienoja sävyjä, kuten kuvassa kaukana näkyvässä isossa puussa. 

Musti esittelee ruskopenkkiä, vaikka kissaa tuskin kuvan varjoista erottaakaan. Tuolla kasvaa kissanminttua.

Päivän ruusuna on länsireunalla kukkiva polyantharuusu 'Orange Morsdag'.

Idänkanukka Cornus alba

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kissanminttu Nepeta cataria

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakielo Polygonatum × hybridum