Tomaatti-ihme

 Joskus elokuun alussa, kompostin ohi kulkiessani, hieraisin silmiäni.

Olin toki huomannut, että kompostista puski tomaatintaimia, niin sieltä usein puskee. Tomaatinsiemenet näyttävät olevan elämänhaluisia ja niitä itää kaikkialla, jonne pienikin tomaatinpalanen siemenineen on kulkeutunut.

Mutta nyt kasveissa oli ihan kookkaita terttuja! Miten tämä on mahdollista, tomaatithan pitäisi esikasvattaa aikaisin keväällä – ei voi riittää, että ne itsekseen itävät joskus toukokuussa, vai koska kompostikehikon suoristinkaan ja kompostimassan käänsin, ja onnistuvat vielä tuottamaan satoa.

Niinpä riivin lehtiä ja leikkasin latvoja niin taiten kuin tällainen kokematon tomaatinviljelijä pystyy, ja katselin marjojen kasvamista. Reilu kuukausi sitten poimin tertut talteen ja laitoin ne ikkunalaudalle kypsymään. 

Ne pysyivät vihreinä kuukauden ennen kuin alkoi tapahtua. Sitten ne muuttuivat punaisiksi!

Tarjottimella on alimpana kaupasta ostettuja isoja tomaatteja. Sitten on tertuissa omiani, jotka ovat nyt yhtä punaisia. Takana kurkkii avokado. Lisäksi löysin vielä yhden vihreän tertun, jossa on kookkaita marjoja – tomaatilla on tosiaan kasvitieteellisessä mielessä marja, ei hedelmä tai siemenkota tms. Ja nuo ovat vieläpä eri muotoisia, tuollaisia luumumaisia!

Tämä onkin hyvä tomaattivuosi, sillä ostin keväällä tomaatintaimen, joka tuottaa pikkuruisia keltaisia marjoja – lajike on muistaakseni 'Donna Yellow'. Tajusin nimittäin, että kauriit ja peurat eivät ole enää käyneet puutarhassani pariin vuoteen kesäaikaan; pystyn siis kasvattamaan tomaattia ulkosalla ilman, että se riivitään nysäksi. Donna on tuottanut kivan kirpeitä ja maukkaita naposteltavia, joista useimmat ovat päätyneet suoraan suuhuni kasvimaalla käydessäni. 

Päivän ruusussa on herkullinen hedelmäväri: Austin-ruusu Bathsheba eli 'Auschimbley'. Avonaisia kukkia on joka päivä edellistä enemmän, ja kiitos viileähkön syyssään, ne myös kestävät kukassa pitkään.