Päivänliljojen parissa

 Keltakukkaiset ovat aikaisimpia ja nyt kukassa.

Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 

Tuossa on ilmiselvästi kultapäivänliljaa + oikeanpuoleinen keltapäivänlilja. Siis minun mielestäni ilmiselvästi. Kasvit tulivat nimettöminä yhden taimiston alennusmyyntikassissa, mutta siinä olikin näköjään kahta eri päivänliljaa samassa ruukussa.

Kaivoin päivänliljat ylös syksyllä erotellakseni juuret ja istutin keltapäivänliljan toisaalle; loput näyttivät olevan yhtä ja samaa juurakkoa. Vaan eivät olleetkaan. Nyt pitäisikin merkitä nauhalla tuo keltapäivänlilja, jos vielä yritän kaivaa sen erilleen. Toisaalta – mitä se haittaa, jos on kahta eri päivänliljaa samassa ryppäässä. 

Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.

'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).

Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.

Ruskopenkissäkin kasvaa kultapäivänliljaa, sen olen kasvattanut siemenestä. Lisäksi kuvassa on tarhakullero 'New Moon' ja hajulaukka, taustalla on tellimaa. 

Olin jotenkin ajatellut, että tuossa puunympäryspenkin alla olisi matalaa kasvillisuutta, mutta silti olen onnistunut istuttamaan siihen kaikkea sellaista, joka kasvaa penkin läpi.

Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.

Oikealla on kiinanpunapuun täydellisen ihanaa ruskehtavaa neulasistoa. Tämä on juuri se sävymaailma, jota ruskopenkkiin suunnittelin: keltaista ja ruskeaa (ynnättynä ripauksella sinistä), mutta sitten sinne tuli istutettua kaikenlaisia siemenkasvatuksia, kun kerran uusi istutusalue oli, jossa oli tilaa. Tyypillinen moka! Osa on siirtynyt muualle, osa kuollut, ja osa jäänyt ruskopenkkiin.

Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.

Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.

Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.

'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.

Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Pisteenä iin päällä ihastuttava mantšurianakileija!

Ja onhan tuo tellimakin aivan ihana.

Ruskopenkin länsireunalla, joka ei edellisissä kuvissa näkynyt, on pieni mahtava väripläjäys. Verihanhikki nojailee vasten 'Enkan' -japaninvaahteraa.

Kolmas paikka, jossa päivänlilja kukkii nyt, on kosteikkopuutarha ojan partaalla. Syksyllä parantelemastani (kunnolla muuraamastani) metrisestä tukimuurista ei hirveästi näy korkean kasvillisuuden takaa... eikä ylärinnettä miellä niitetyksi, vaikka se sitä on, heh! Tuossa kohdassa kasvaa ihan hervottomasti nokkosta.

Tässä on pelkästään keltapäivänliljaa. Lehtosinilatva on sille hyvä väripari, niistä oikealle onkin jo keltakurjenmiekka (ruskeaviiruinen lajike 'Berlin Tiger').

Sitten siinä kasvaa myös joku, jota en oikein muista enää... tämä kohta on tullut niin myllättyä, ja sitten myyrät söivät lähes kaikki kasvit, mutta eivät tätä kuitenkaan. Täytyy tutkia. Joku hanhikki ehkä. Vaiko kellukka. Lehdistähän se selviää. Vähän outoa, sillä minusta tämän paikalla pitäisi olla kesäkullero. Olenko sekoamassa?

Eniten harmittaa altainkulleroiden menettäminen myyrille, sillä niiden kukat olivat herkullisen appelsiininväriset korkeissa varsissa. Hyvin kaunis kasvi, jota ei tahdo löytää mistään, että saisi uusia taimia tilalle! Lisäksi myyrät söivät kaikki tarhapäivänliljat tästä, mutta istutin syksyllä keltapäivänliljaa niiden tilalle.

Niin tämä puutarha koko ajan muuttuu eikä tylsää päivää ole.

Hajulaukka Allium siculum

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakullero Trollius × cultorum

Tellima Tellima grandiflora

Verihanhikki Potentilla atrosanguinea

Näkymiä riippumatosta

 Sehän löytyy muotopuutarhan kulmalta.

Mennään muotopuutarhaan talon toiselta nurkalta käsin, josta useimmin tulee kuljettua. Lähes kaikki pelargonit ovat viimein ulkoilemassa. Kauan siinä kestikin, kun toukokuu oli viileä ja sitten kasvien ulos tuominen jotenkin unohtui.

Kävellään muotopuutarhaan sisälle. Ihanaakin ihanampi tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' on tullut kukkaan. 

Onneksi muotopuutarhan pahin akileija-tummakurjenpolviviidakko tuli raivattua pari viikkoa sitten, muuten kurjenpolvea ei varmaan edes näkyisi. Se kyllä edelleen hyötyisi vähän tilavammasta kasvupaikasta. Puksipuuaitojen leikkuu ei juuri nyt onnistu, sillä runsaus on jokaisessa muotopuutarhan penkissä sama, mutta katsotaan sitten, kun paras kukinta alkaa laantua – vaikka sitten, kun akileijojen kukkavarret voi leikata. 

Ensi vuoden kalenteriin kirjoitan jo nyt huhtikuun kohdalle: leikkaa puksipuuaidat! 

Lähinnä riippumattoa olevassa penkissä on ukonhattu Aconitum ferox komeampi kuin konsanaan. Onneksi se on pysytellyt elossa kaikki kuivatkin kesät, mutta nyt se kukoistaa. Kukinta-aika tulee olemaan pitkä, sillä nuppuja on valtavasti yhä haaroittuvissa kukkavarsissa. 

Kumppanikasvina ukonhatulla on hopeapiippo, jonka valkoiset röyhyt kukkivat aina samaan aikaan. Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' pitää edelleen kolmea nuppuaan kiinni, joten elän yhä jännityksessä, onko se oikeaa lajia!

Tässä on näkymää riippumatolta muotopuutarhan suuntaan. Tarhakurjenmiekka "Kulosaari" on upeammassa kukassa kuin koskaan.

Kerta kaikkiaan! Lisäksi sen tuoksu on ihanan raikas, hedelmäinen. 

Timjamipolku alkaa kukkia eri värisiä timjameita. Onneksi osa lajeista kukkii vähän myöhemmin, jotta kukkailoa riittää pidemmäksi aikaa. 

Riivin pari vuotta sitten kangasajuruohoa, joka leviää hurjimmin, ja istutin sitä muualle, sillä halusin polun kiviä esiin – mutta kiveys on taas kokonaan peittynyt. Toisaalta ei se haittaa. Ja timjamit ovat tänä vuonna niitä harvoja maanpeitekasveja, jotka eivät pyri kasvamaan ylöspäin valloittamaan uusia sfäärejä, vaan pysyvät nätisti maanpinnassa.

Kolmannessa penkissä on tarhakurjenmiekka 'White City' edelleen korkeassa kukassa, eivätkä puuskat ole onneksi puolitoistametrisiä kukkavarsia katkoneet. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' osallistuu viileään sävytykseen.

Kurjenmiekan keskelle nousee tähtilaukka, tänä vuonna tavallista korkeampana tämäkin.

Ransu esittelee muotopuutarhaa (tuolla taustalla). 

Muotopuutarhassa eivät ritarinkannukset oikein tahdo kasvaa, mutta ruskopenkin lajitoverit voivat komeasti ja tuovat kohtapuoliin ruskopenkin rusotukseen ripauksen sinistä. Jännittävästi yksi varsista on huomattavasti muita tummempi: saa nähdä, minkä sävyisiä kukkia siihen tulee. Olen kasvattanut nämä Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä ja istutin koko taiminipun tähän yhteen paikkaan. Väriero on ollut ehkä jo alusta asti, tai sitten se on myöhemmin tullut siementaimi.

Nyt eksyttiin jo muotopuutarhasta, mutta katsotaan vielä ruskopenkin vierestä loistokurjenmiekka 'Hohe Warte', jonka kukat ovat tänä vuonna silmieni korkeudella! Leikkasin takana kasvavan rusotuomipihlajan oksia, kun pelkäsin, että ne katkovat kukkavarret puuskaisissa tuulissa ja siksikin, että kukat pystyisi paremmin näkemään – ne kun olivat kasvaneet tuomipihlajan oksien sekaan. Lajike on saksalainen ja "hohe" tarkoittaa käsittääkseni korkeaa; erittäin osuvaa!

Hassua kyllä, kurjenmiekan vieressä elävä kiinanpioni 'Eskimo Pie' on ihan normaaleissa mitoissaan, vaikka moni muu pioni on tänä vuonna myös tavallista korkeampi. Eskimo näyttää hujoppimiekan vieressä aivan kääpiöltä!

Hopeapiippo Luzula nivea

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Ritarinkannus Delphinium

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tähtilaukka Allium cristophii

Ruusujen aika

 Ruusukausi alkoi juhannuksen alla, kun juhannusruusu tuli kukkaan – kerrankin nimensä mukaiseen aikaan.

Juhannuksen sateet laittoivat kukat ruskeiksi, mutta tässä kuva juhannusruususta juuri ennen juhannusta. Tai osasta siitä, kuvassa näkyy alle puolet.

Äitienpäiväruusun ei kai pitäisi olla heti toisena, jos mietitään ruusut kukintajärjestykseen. Mutta tämä oli tietysti kukassa jo toukokuussa ruusun ostaessani, kun se oli äitienpäiväkukintaan Tanskassa tuotettu. Toivoin, että löydän Nauvon K-kaupasta tämän värisen 'Morsdag' -ruusun tänä vuonna ja niin kävi. Viime vuonna ostin oranssinpunaisen. Tämä kuuluu pikku- eli miniatyyriruusuihin, hmm. Luulin tämän olevan polyantha. Toivottavasti se nyt vähän kasvaa korkeammaksi.

Uusi ruusu on nyt aika keskellä villiä punaista penkkiä, kun oletin sen kasvavan korkeutta. Jos ei kasva, on sille toisaalta ihan hyvä paikka penkin reunalla, missä on nyt nurmikäytävälle joka vuosi retkahtava idänunikko, jonka kaivan ihan mielellään pois. 

Tässä keskellä villiä punaista penkkiä on myös tarhaidänunikko 'Beauty of Livermere', jonka luulin olevan kunnon punainen. 

Mutta villin punaisen penkin idea on, että täällä on kaikenlaista punaista, sellaistakin, joka on ongelmallista muualla, kuten perus-oranssinpunaiset idänunikot, joiden piti olla valkoisia, ja muotopuutarhan pastellimaailmaan hankitut valkeat liljat, joista paljastui yhtä ärtsyn oranssinpunaisia. Sitten on korallikeijunkukan pehmeää punaa ja apteekkarinruusun pinkkiä, esimerkiksi. Kun kaikki on sekaisin, ne sopivatkin yhteen (minun silmääni siis).

Viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag' on tulossa pian kukkaan. Minulle on vähän epäselvää, miksi Morsdag on Morsdag ja oranssi versio onkin Oranje Moersdag, tai onko sittenkään. Virallisesta nimestä ovat viralliset tahot montaa mieltä ja sitten nimet on vielä käännetty eri kielille eri maihin, ei sentään suomeksi. 

Hitto vie, miten harmillisen epäloogista. Kumpikin on hollantilaisen Grootendorstin jalostama, joten luulisi nimen olevan hollantilainen. Menin nyt googlettamaan asian ja äitienpäivä onkin hollanniksi Moederdag. Sekin vielä!

Niin ja sitten vielä se, että tämä on nyt sitten polyantha eikä miniatyyriruusu. Eikö tässä hommassa ole mitään logiikkaa?

Ehkä elämässä ei ole mitään logiikkaa oikein muutenkaan. Samanlaista kaaosta kuin kukkapenkkini. Tuolla keskellä jossain olisi pari loistokurjenmiekkaa, jotka ehkä pitäisi pelastaa, ja sitten yksi himalajanvuokko, joka ei kyllä ole niin upeakukkainen kuin se, joka elelee kuistini edustalla. 

Pidän tuosta värien ja kasvien sekamelskasta ihan kamalasti, joten en ole toistaiseksi raivannut. Siellä kukkii kultapäivänliljaa ja 'Totally Tangerine' -kellukkaa. Mutta kuvan pointti on oikeassa reunassa, sillä aiemmin arvelin ja harmittelin idänunikkojen kukkivan ohi siihen mennessä, kun 'Oranje Moersdag' alkaa kukkia ihan tuossa vieressä, mutta enää en ole varma. Ihan huippua, jos niiden yhteiskukinta onnistuu edes sekunnin ajan, kun niiden kukissa on ihan sama väri.

Oikeasti nyt eletään vasta pimpinella- eli nykyisemmin spinosissima-kaudella. Tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson' kukkii pihan reunalla. Tämä ei vieläkään ole kasvanut parimetriseksi peuraesteeksi, mutta onneksi ruusun takana kulkee riistaverkko-risuaita. Luulen, että myyrät syövät ruusun juuria, sillä ne ovat tuhonneet tästä läheltä monta kasvia, mutta onneksi ne eivät pysty näin elinvoimaista ruusua tuhoamaan.

'Tove Janssonin' kukkien kohdalla sydän lyö muutamia ylimääräisiä lyöntejä.

Papulanruusu eli tarhapimpinellaruusu 'Papula' on kauneimpia ruusuja. Voi olla, että sanon tämän lähiviikkoina useankin ruusun kohdalla, mutta 'Papula' on kyllä aivan tavattoman ihana. Pienet, somat, täydellisen sävyiset kukat ja somat, sirot pikku lehdet. On kiinnostavaa, että siinä on tänä vuonna jonkin verran yksinkertaisia kukkia. Niitä en ole aiempina vuosina huomannut.

Otin zoomlinssillä kauempaa kuvan 'Papulan' sijainnista, täältä katsottuna edessä on kaikenlaisia proosallisia lauta- ja polttopuukasoja, mutta täältä näkee myös idean, että ruusupuska on lähellä riippumattoa. Tulevaisuudessa vaaleanpunakukkainen jalosyreeni tulee vielä kasvamaan riippumaton tälle eli länsipuolelle taaten vaaleanpunaiset ja tuulensuojaiset päikkärit. Riippumatossa lojuessa näkyy muotopuutarha tai papulanruusu, riippuen katsooko enemmän vasemmalle vai oikealle. 

Heleäorjanruusua kasvaa täällä kaikkialla, se on luonnonkasvi, ja sitä saa kitkeä. Se ei onneksi leviä ollenkaan juuristollaan, mutta sitäkin innokkaammin lintujen levittäminä siemeninä. Toisaalta kiulukat ovat loistavaa linnunruokaa ja maukkaita ihmisellekin esimerkiksi yhdessä pihlajanmarjan kanssa hyytelönä. 

Orjanruusu alkoi kukkia samaan aikaan ketoruusuruohon kanssa. Ihana, hempeä pari!

Orjanruusu yltää aivan valtavaksi kasvattaen monimetrisiä, kaarevia versoja, joissa on inhat, rotevat ja käyrät piikit, jotka tarttuvat kaikkeen ohikulkevaan. Tästä ruususta kannattaa pysyä kaukana ja tämä taitaakin olla ainoa kasvi, josta edes valkohäntäpeura ei yritä päästä läpi. Tuo kuvan ruusu on siis yksi ainoa kasvi!

Tämä ruusu kasvoi paikassa aiemmin olleeseen nuoreen vaahteraan – luonnossa heleäorjanruusu mielellään tukeutuu puihin kasvattaen lonkeroita ylös. Sain siitä idean rakentaa ruusulle pergolan, jossa se nyt pistää parastaan kuin komeinkin köynnösruusu. Kohotettuna sen kaunis kasvutapa pääsee oikeuksiinsa.

Korkeimmat kaaret huitelevat neljän metrin korkeudessa. Piikeistä huolimatta ruusussa pyrähtelee vähän väliä pikkulintuja. Voihan niillä olla pesäkin ruusun suojissa, olisi ainakin varsin turvallinen paikka, eihän tuonne mikään petolintukaan pysty.

Luin tässä juuri Saran mökissä ja puutarhassa -blogista Puutarhuri Hentomieli -jutun suurta myötäelämistä kokien. Olen aika samanlainen. Puna-ailakki on tosi kaunis, eikö se tuohonkin sovi hyvin? Rohtosormustinkukat – aah, monissa eri sävyissä, ihan unelmaa! Kohta tuohon nousee kurkkuyrttien valloittava armeija, niiden siementuotanto ja itämiskyky on hirmui...sen ihana... siis tehokas. Ensimmäinen kukkii jo.

Mutta tuolla satumaisen ihanien rohtosormustinkukkien takana olisi yksi matala pikkujasmike ja sen kanssa hyvin matalaa neilikkaa, tuotanoin. Ja niiden vieressä näkyi olevan mojovan korkeat versot nokkostakin, kun tähyilin. Orjanruusun lonkeroiden alta kitkeminen on vihoviimeistä, pitäisi olla peltihaarniska, piikit pureutuvat vaatteiden läpi ihoon.

Ihan oikeasti nyt en kykene kitkemään noin ihanaa sormustinkukkaviidakkoa, mutta lupaan yrittää heti niiden kukinnan hiipuessa. Sitä paitsi osa kasvaa kokonaan istutusalueen ulkopuolella, laudoilla katetulla alueella, jossa ei pitäisi kasvaa mitään. Ehkä justiin ne parhaan väriset siellä.

Ruusupergolan toisella puolella on ruusutarha. Huomasin suureksi yllätyksekseni tänään, että tarhakurtturuusu 'Syke' on tuottanut ensimmäiset kukat. Ne ovat aivan ihanat pallomaiset. Tämä kotimainen ruusu on jostain syystä saanut vähemmän huomiota kuin samojen jalostajien tuottamat 'Sointu', 'Sävel', 'Ilo' ja 'Tove Jansson', mutta tämä on vähintään yhtä ansiokas. Ehkä tämä lajike syntyi kuopuksena ja muut lajikkeet olivat jo saaneet niin paljon palstatilaa, ettei tälle enää riittänyt. En nyt oikein muista, miten se meni, vaikka ruusun "äiti" P. Kahila sen joskus taisi kertoa.

Se on sääli, mutta onneksi tätä ruusua silti löytää myynnistä, kun vähän etsii. Ostin omani Hongiston Taimistolta.

Ihanaakin ihanamman värinen tarhakurtturuusu Snow Pavement onkin nykyään ilmeisesti SCHNEEKOPPE  eli 'Hansnovem'. Nimi ei pahenna pehmoisen pastellisen unen väristä ruusua, eikä tuo Pavement ollut varsinainen kaunistusnimi sekään. Vähän ihmettelin, miten laatoitus / jalkakäytävä tms. liittyy erittäin kauniiseen ruusuun. Minusta tuon nimen pitäisi olla Ranskanpastilli.

Tämä on ensimmäinen kesä, kun 'Hansnovem' kukkii kunnolla. Istutin sen niin toivottoman kuivaan paikkaan kedon laidalle, että tiesin asettumiseen kuluvan vuosia. Mutta tällaisessa kuivuuteen taipuvaisessa puutarhassa ruusut ovat luottokasveja. Kun ovat työntäneet juurensa riittävän syvälle tähän entisen merenlahden rantamutien synnyttämään savimaahan, niitä ei lannista mikään.

Ihan kohta alkaa olla kaikkien muidenkin ruusujen vuoro. Austinit ovat nupulla, samoin bourbonit, portlandit, myskiruusut, köynnösruusut ja ranskanruusut, kuten kuvan 'Tuscany'. Olen tarkkaillut tätä kohta avautuvaa nuppua jo yli viikon, eikä se ole edistynyt, mutta eiköhän kukkia jossain vaiheessa avaudu, ja elämä on yhtä ruusujuhlaa! 

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kellukka Geum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Pikkuruusu Rosa Miniatyr-Ryhmä

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä

Pioneja, viimein

 Olen pahoillani, pionien ystävät! Pioneja, tärkeitäkin pioneja, on kukkinut jo, mutta ne vain eivät ole päässeet blogiin asti. Korjataan asia.

Ensiksi yksi todella tärkeä pioni, joka kukki jo. Kaukasianpioni, nykyään kaukasianpulskapioni, kukki kerran aiemminkin, mutta silloin olin poissa kotoa. Viime vuonna se ei tainnut kukkia, mutta nyt taas tuli yksi kukka, ja olin kotona! Tai en olisi välttämättä ollut, jos se olisi taas kukkinut yhtä aikaisin kuin edelliselläkin kerralla – onneksi loppukevät oli viileä.

Täydellinen kaunotar! Niin raikas, heleä ja keveä. Niin kaunis kuin pionin kukka pystyy olemaan.

Kaukasianpioni on nyt niputettu yhteen silkkipionin kanssa, kumpikin on Paeonia daurica eli pulskapioni, omina alalajeinaan.

Silkkipioni on myös kauneimpia pioneja, joten sen puolesta niputtaminen on ainakin loogista. Kumpikin lisäksi kukkii hyvin aikaisin, touko–kesäkuun vaihteessa. 

Silkkipioni, tai siis nykyään virallisesti silkkipulskapioni, on väritykseltään herkkä, kuin vesivärisiveltimellä hipaistu. 

Jaoin syksyllä kovin suureksi kasvanutta silkkipionia ja ilokseni moni jakopaloista kukki jo nyt ensimmäisenä keväänään.

Minusta on helpompaa puhua edelleen silkki- ja kaukasianpionista.

Ruusutarhassa on jättipioni, josta en vieläkään ole varmuudella selvittänyt, onko tämä oletettu risteymälajike "Obowano". Se on aivan valtava! Ystävä ja kollega on kyllä joskus sanonut, että pionille täytyy varata neliömetrin verran tilaa, mutta jotenkin pientä taimea istuttaessa sitä ei tule riittävästi ajatelleeksi. Tuo on nyt saman kokoinen kuin viereinen kirjoapteekkarinruusu, ellei isompikin.

Oli sitten Obowano tai ei, kiinnostava ja kaunis tämä pioni on. Mukavasti kukassa ennen ruusutarhan ruusujen puhkeamista.

Kukka lähikuvassa. Kaunis, viileä sävy.

Muotopuutarhassa kukki 'Claire de Lune' jo. Se on kiinan- ja kaukasianpionin risteymä ja näin ollen aikainen. Aika hauska munakas.

Amerikanpioneiksi kutsutaan eri pionilajien välisiä risteymiä, joita ei ole sen kummemmin rekisteröity lajeiksi tai lajikkeiksi. Siementaimia yleensä ovat. Yksi tällainen kasvaa ruusu-heinätarhassa ja se on täydellisen hempeä – ja aikainen, mikä on jälleen seurausta siitä, että perimässä on jotakin aikaisin kukkivaa lajia.

Istutuspaikalla on paljon merkitystä. Juhannuspioni on puutarhani ensimmäisiä pioneja kukassa – paahteessa vanhan talon eteläseinällä. Muotopuutarhan omenapuun varjossa kasvava yksilö tuli kukkaan vasta, kun paahteen emokasvi kuihdutti kukat, ja on yhä vedossa.

Ensimmäiset kiinanpionit ovat avautuneet. Tai onkohan tämä kiinanpioni puhtaasti. Tämä on valkoisen kiinanpionin siemenestä kasvatettu; sain taimen kollegalta pari vuotta sitten. Lehdet ovat kyllä selvästi kiinanpionimaiset. Kukka on kuin ruiskumaalattu tummemmalla pinkillä valkealle pohjalle, aika jännä. Väri on pieninä pisteinä. Vähän toivoin valkoista kukkaa, mutta siementaimista voi tosiaan tulla mitä vain.

Terälehtien ulkopuolella on vaalea liekkimäinen kuvio, joka kollegan mukaan (amerikanpionin kohdalla) viittasi turkinpioniin, jonka perimää risteymässä on sukupolvien takaa. Nyt onkin jännittävää, että kuvio on myös kiinanpionin siementaimessa. Saattaa olla risteymä tämäkin.

Sitten on 'Buckeye Belle'. Aaah. Vihdoinkin! Kerran aiemmin tämän jo hankin, mutta se osoittautui vääräksi lajikkeeksi ja päätyi kauas ylämäkeen pois silmistä (oli ruman värinen). Sitten ostin uuden luotettavalta myyjältä eli Pionien kodista. Viime vuonna tuli nuput, mutta ne näivettyivät. 

Nyt on sateita saatu riittävästi ja kukkia avautuu. Tämän täydellisempää punaväriä ei ole olemassakaan.

Mikä parasta, se sointuu Rohaniin täydellisesti. Kohta efekti menee pilalle, kun taustalle avautuu hempeän vaaleanpunainen hörselö, ehkä 'Sarah Bernhardt'. Voi olla, että kaivan sen muualle.

Mietin, miksi 'Buckeye Belle' on niin aikainen, kun kaikki muut kiinanpionit ovat vielä tiiviisti nupulla. (Paitsi se siementaimi, joka voi tosiaan olla risteymä). No, eipä 'Buckeye Belle' olekaan täysverinen kiinanpioni, vaan kiinan- ja vuoripionin risteymä.

Kiinanpioneja on tosiaan paljon, ehkä liikaakin, ja niiden nuppuja on joka puolella. Kohta poksahtelee!

Rohtosormustinkukat ovat lapsuuden lempikukkia, nyt niitä kukkii vähän joka puolella. Ihanaa aikaa tämä. Jännä juttu, mutta en muista lapsuudesta yhtäkään pionia, en kotoa enkä kesähuvilalta. Ehkä se selittää viileän suhtautumiseni niihin.

Tänään loppui sadekausi ja polkaisin käyntiin navetan itäpäädyn kiveysprojektin, se ei ihan näy kuvassa, mutta melkein.

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kaukasianpulskapioni Paeonia daurica ssp. mlokosewitschii

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Turkinpioni Paeonia peregrina

Vuoripioni Paeonia officinalis