Maata näkyvissä

 Aika paljonkin, mutta se on jäässä.

Alppipenkin toinen pääty on aika toivottoman näköinen kasvupaikka. Ei voi kuin toivoa, että harvinaisuudet selivävät.

Penkin toinen pääty näyttää onneksi huomattavasti paremmalta. Peruukin näköinen mätäs on vuorineilikka. 

Pihalla liikkuminen on haastavaa, sillä moni kohta on jäässä. Rautakangen kanssa pihan poikki kävellessäni huomasin, että vaikka maa näyttää sulalta, ei se sitä ole. Joka askeleella kanki kalahti jäiseen maahan niissäkin kohdissa, joissa on pelkkää vihreää ruohoa.

Kauriin liikkeet ovat tallentuneet jäähän kuin fossiileiksi. Toivottavasti tuo vain ei ole ikijäätä.

Talvenarka tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' on paksun villakasan alla, josta pistää esiin verso. Se näyttää yllättävän virkeältä, mutta vaikea uskoa, että tuo olisi enää kevään tullen hengissä. Toivottavasti puska kumminkin versoo tyveltään. Perennahan se on, eikä mikään pensas.

Metsäpuutarha katajan ympärillä on vapaana lumesta ja jäästä. Kultatesmat näyttävät taas kyntensä. Siinäpä heinä, joka näyttää hyvältä ympäri vuoden. Samaa voi sanoa taponlehdestä ja jouluruusuista, joita tässä myös kasvaa.

Vieressä on mutapuutarha. Ojista kuuluu siellä täällä ihanaa solinaa jääkuoren alla.

Tältä näyttää laajemmin. Niissä kohdissa, joihin tuuli on kasannut lunta, sitä voi olla jopa 30 cm. Toisin paikoin on paljasta, jäistä maata.

Vaaleajouluruusu, jonka nuput löytyivät maanrajasta lumien sulaessa ennen joulua, on tismalleen samoissa lähtökuopissa. Jos aurinko lämmittäisi, voisi jotain tapahtuakin. Tänään on sumuinen päivä, kuten eilenkin. Laivojen sumutorvia kuuluu yhtä mittaa.

Syynäsin tarkkaan kaikki paikat, joissa kasvaa lumikelloja, mutta en löytänyt versonkärkeäkään.

Vaikka uutta kasvua ei näy, on ilahduttavaa tavata jälleen syksyisiä kukkia. Muutamat syyssahramit ovat kummallisesti edelleen pystyssä, liekö jäätyneet pystyyn. 

Muotopuutarha on otollinen paikka keväälle talon eteläseinustalla. Kukkapenkeistä ei silti muuta kiinnostavaa vielä löydy kuin edellä mainitut sahramit. Timjamipolku näyttää oikein kivalta.

Tarhajouluruusut ovat myös terhakoina Rivendellissä. Kevättä ja kukkia tässä odotellaan.

Ensi viikolle on taas luvassa pakkasia, toivottavasti lukemat pysyvät maltillisina, kun ei meille näytä sitä ennen lunta tulevan, vettä vain. Vesi on kyllä erittäin tervetullut; sulattaisi maan ja jään!

Meillä on tänään toinen äänestys laivassa. Edellisella äänestyskerralla se oli myöhässä ja tutka näytti sen jääneen naapurisaaren jälkeen paikoilleen. Pelkäsimme jo konerikkoa; miten huono tuuri, kun pitäisi päästä äänestämään presidenttiä!

Laiva kuitenkin lähti taas liikkeelle ja saapui lopulta rantaamme. Saimme tietää pysähtymisen syyn: väylällä, sulassa rännissä muuten jäätyneessä meressä, oli kauris vielä elossa. Sille piti suorittaa meripelastustehtävä. 

Saa nähdä, onko laiva tänään ajoissa. Eilen väylän reunalla oli hukkunut hirvi. Sekin olisi hyvä saada nostettua jäälle petolintujen syötäväksi, muuten se ajautuu keväällä jonkun mökkirantaan.

Hyvää äänestyspäivää sinullekin!

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Syyssahrami Crocus speciosus

Taponlehti Asarum

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Jatketaan keväässä

 ... kun ei tässä vaalituloksia odotellessa ja talven jatkuessa muutakaan uutisoitavaa ole. 

Aiheena mukulaleinikit. 

Mukulaleinikkiä kasvaa puutarhassani paikoin todella runsaasti, niinpä olen hommannut niitä lisääkin, kun ne selvästi viihtyvät. 

Ensimmäisen erikoisemman lajikkeen löysin vuosikausia sitten Tukholman puutarhamessuilta. Tämä on Etelä-Englannissa luonnosta löytynyt tummalehtinen muoto, joka sai lajikenimen 'Brazen Hussy'. Löytäjä oli puutarhaikoni Christopher Lloyd, joka minulla on ollut ilo tavata livenä silloin, kun hän oli vielä elossa.

Seuraava erikoismuoto löytyi ystäväni kotipihasta Orkney-saarilta, onneksi satuin vierailemaan siellä näiden kukinta-aikaan! Muuten en olisi huomannut mitään. Siellä yhdessä nurkassa kasvaa nimittäin kerrottua mukulaleinikkiä. Kuvassa se on vasta aloittamassa kukintaa ensimmäisellä kukallaan.

Tämän muodon lehdissä on tummat läikät keskellä ja voimakas marmorointi, lisäksi lehtien muoto on kolmiomaisempi kuin pihani tavallisissa mukulaleinikeissä, joiden pyöreämpiä ja täysvihreitä lehtiä näkyy kuvassa myös.

Toissa syksynä tilasin kolmea erikoisempaa mukulaleinikkiä, joista viime keväänä kukki vasta tämä 'Salmon's White'. Ihan puhtaanvalkoista ei mukulaleinikeissä varmaan ole, mutta tämä kermanvaalea menee aika lähelle. 

Toivottavasti ne kaksi muuta kukkivat tänä vuonna, lehtiä niissä kyllä viime keväänä oli, joten toiveita on. Ne ovat molemmat kerrottuja: lähes valkea 'Alboplena' ja sitten 'Double Bronze', jonka terälehdissä on ruskehtavat alapuolet ja lehdetkin ovat melko tummat.

Mukulaleinikki on hauska kasvi, sillä se viherryttää puutarhaa jo siinä vaiheessa, kun moni muu kasvi vasta toipuu talvesta. Nurmikkokin tulee mukulaleinikin ansiosta ihan vihreäksi, vaikka itse nurmiheinät ovat vasta ruskeita talven jäljiltä. 

Kuvassa mukulaleinikkikasvustosta nousee ternivuokkoja ja kultatesmaa viime toukokuussa. Mukulaleinikki jakaa mielipiteitä, sillä se on tosiaan melko peittävä – toisaalta muutama viikko tuosta eteenpäin siitä ei ole jäljellä enää mitään muuta kuin pienet mukularyppäät mullassa. Niiden voimin se taas nousee aikaisin keväällä: ihan kohta!

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Mukulaleinikki Ficaria verna

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Mielessä

 kevät.

Tästä päivästä eteenpäin on kokonaiseksi viikoksi luvassa nollaa tai plusasteita, yötä päivää.

Jospa kevät tulisi!

Voihan sitä hullu toivoa...

Kuva on viime huhtikuun alusta, jolloin taas satanut uusi lumi suli jälleen kerran. Olikohan tuokaan vielä viimeinen kierros. Eivät lyhyet lumivaiheet haittaa, kunhan kevät käynnistyisi! Tähtisahrami on krookuksista varhaisin, aloittaa kukinnan yleensä jo maaliskuussa. 

Siihen on enää pari viikkoa... suunnilleen...

Tähtisahrami, kuvan vaaleanpunainen lajike Crocus tommasinianus 'Roseus'

Mustin lumirieha

 Viime viikolla tuli lunta sen verran, että sitä riitti pieneen riehaan. Hain äkkiä kameran, jotta sain edes muutaman kuvan.

Hmmm... hyvä koostumus...

Viikset menivät innostuksesta sojoon, kun lumensyvyyskin ylitti hepuliin vaaditut 10 cm.

Sitten silmiin syttyi hepulikatse.

Pantteri jännittyy kuin vieteri...

... Piuuuung! Sitten ei enää saanut tarkkaa kuvaa.

Oli hyvä spurtti.

Voitaisiin jo mennä kahville.

Näin unta

 keväästä!

Unessa jäät ja lumet sulivat ja puroja syntyi silmissä. Yhteen kohtaan syntyi oikein pieni koski, kun jokin maamassa murtui ja vettä virtasi lähes metrin levyisenä purona.

Tämä viimekeväinen kuva omalta pihaltani (unen puutarha oli erilainen) on ihan surkea unipuutarhan mahtaviin virtoihin verrattuna. Silti: tuo näky on mielen pinnalla nyt, kun huomisesta alkaen näyttää lämpötila pysyvän nollan tietämillä hamaan tulevaisuuteen. 

Kevät tulee!

Kukatkin nousivat salamana maasta unessa. Puron keskelle oli hetkessä puhjennut kukkaan jännittävä, punakukkainen kasvi.

Sen kukat muistuttivat tällaista punaista tarhajouluruusua, mutta lehdet olivat pitkulaiset ja kelluivat pinnalla. Uistinvita tuli mieleen.

Aika jännää keksiä unessa ensinnäkin kevät ja sitten vielä ihan uusi kasvikin. Kova on kevään kaipuu.

Mietteitä hengissäpysymisestä

 Ei sentään omastani, vaikka taloni onkin viileä ja kun tulin viime kaupunkireissulta kotiin, olivat sisätilat peräti pakkasella. Tulovesi on edelleen jäässä, mutta kaikesta tästä selvitään vanhoilla konsteilla, kuten ämpärillä ja pukeutumisella.

Pohdin tässä kasvejani.

Molemmat Colchicum munzurenset lähtivät syyspuolella kasvuun, tässä kuva joulunalusviikolta, kun lumet tilapäisesti sulivat. Laitoin näille peitteitä päälle, mutta tämä talvi on jotain muuta kuin ohimeneviä pakkaspiikkejä; tämä on jääkausi.

Joulun alla oli aivan ihania, aurinkoisia kelejä ja oli mukava tervehtiä kasveja, jotka olivat pysyneet raikkaanvihreinä siihenastisissa pakkasissa reilun kymmensenttisen lumikerroksen sisällä. Kurjenmiekkojen ja nukkasalkoruusun lehdet tulivat esiin kuin mitään pakkasjaksoa ei olisi ollutkaan.

Iso puska on Austin-ruusu The Pilgrim, se kohtasi talven vihreänä. Siinä on lehtiä edelleen. Kevät näyttää, kuinka se on elossa, vai onko ollenkaan.

Purppurakannusruohot ja harjaneilikat näyttivät yhtä terhakoilta kuin kesällä! Toista on nyt, sillä tämän jälkeen tuli vain ohut, muutaman sentin kerros lunta, ja vielä pahemmat pakkaset.

Saa nähdä, kuka keväällä virkoaa. Puuvartisista on tietysti isoin huoli, perennat ovat helpommin korvattavissa.

Tässä on lumitilanne nyt, edellisten kuvien muotopuutarha on taustalla. Ainoa vihreä on puksipuuaidat. Meille tuli viikonloppuna lähes 10 cm lunta.

Sain houkuteltua Mustin pienelle kierrokselle, mutta sen ulkoilut ovat olleet hyvin lyhyitä. Viimeiset kaksi yötä on taas vietetty –20 asteessa. Tämän kuvan otin eilen, kun oli vielä hyytävää, nyt mittari on noussut lähes nollaan.

Kun lunta oli ohuemmalti, paljastuivat metsäkauriiden syömingit. Vaskivarjohiipoissa olisi lehtiä ilman kauriita, sillä ihan vieressä, japaninmagnoliaa suojaavan verkon sisällä, ovat lehdet tallella. 

No, ei tuo nyt iso haitta ole, ja nyt ovat nämäkin varret lumen alla. Uusia nousee keväällä.

Onneksi valkohäntäpeura ei näytä pihallani käyneen, sillä huomasin unohtaneeni laittaa alppiruusulle verkon ympärille. Alppiruususta ei olisi nimittäin paljon mitään jäljellä peuran jäljiltä.

Olisi näitä varjohiippojen kauniinvihreitä lehtiä silti ihan mukava ihastella muuallakin kuin verkkojen sisällä.

Eilen oli upean aurinkoinen päivä. Tänään lumi pöllyää kovassa tuulessa, joka yltyy pieneksi myrskyntapaiseksi illalla. Pysykäähän suojassa ja lämpimässä, niin mekin teemme!

Meillä on tänään ennakkoäänestys laivassa – hyvää äänestyspäivää, jos sielläkin suoritetaan kansalaisvelvollisuus tänään.

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Kristallihattuja ja timantteja

 Kovissa pakkasissa on puolensa. On syntynyt melkoisia esityksiä.

Kasvimaalla on kaurajuurten kukkaperissä ja verkkotuen tolpissa yhtäläiset hienot kristallipäähineet.

Kaikki on kuorrutettu jäähileillä, hyytävää.

Rohanissa joko kaukasiankirahvinkukan tai etelänruusuruohon hattuja. Taustalla tähkähelmikkä.

Vieressä on neidonruusulla soma myssy.

Hohtopiikkiputki vasta komea onkin! Se on niin roteva, ettei taivu isommankaan painon alla.

Tuoksuasterilla on suorastaan lakkiaiset.

Japaninlehtikuusella myös.

Koristekastikka ei kerää lakkeja, vaan sen varret kimaltavat täynnä pieniä timantteja. Sen takia se kuuluu talvisen puutarhani tähtiesiintyjiin.

Puutarhaystäväni-kirja

 Nappasin Kukka & Kaali -blogista kivan ystäväkirjan.

Nimeni / nimimerkkini: Saila

Puutarhani nimi: Saaripalsta, tai pantteripalsta, tai myyräpalsta, mikä milloinkin. Virallisesti Nedergård.

Puutarhani syntymäaika: Ensimmäinen tieto on vuodelta 1870, jolloin tämän tilan osti korppoolainen merimies, se varmaan silloin lohkottiin naapurin isommasta tilasta. Oletan, että asuintalo nousi pian sen jälkeen ja jotain saatettiin istuttaa. Vanhoja kasveja ovat pihasyreenit, juhannusruusu, kirkonruusu ja juhannuspioni. Muutama rusopäivänlilja löytyi pienen raivauksen jälkeen, mutta siinä ne olivat. Täällä ei ollut asunut kummoinenkaan puutarhuri. Ostin tilan 2006, jolloin tämä oli ollut vuosia vain kesämökkikäytössä.

Puutarhassani seikkailevat: Musti on seikkaillut lähes alusta asti, sillä se on syntynyt samoina päivinä kuin tein kaupat tilasta. Myöhemmin mukaan tuli Viljo ja Viljon kuoleman jälkeen Ransu, norjalainen metsäkissa. Sitten on joitakin vierailevia tähtiä silloin tällöin.

Lempivärini puutarhassa: Kaikki! No ei ihan kaikki. En ole koskaan pitänyt aniliininpunaisesta, joka jostain kumman syystä tuntuu olevan hyvin monen naisen lempiväri niin kukissa kuin pukeutumisessa, vaikka se on ihan karmea. 

Pieninä annoksina se menee ja tietynlaisissa kukissa, kuten harmaakäenkukassa, jossa neonpinkki jakautuu pieniksi pisteiksi. Yhdistely muihin väreihin voi tehdä pinkistä siedettävämmän, kuten kuvan hopeatäpläpeippi 'Aureum', jonka kellanvihreät lehdet tuovat kukille vastaväriä.

Lempityökaluni: Ilman muuta pistolapio. Eikä mikä hyvänsä sellainen, vaan rakas, jämäkkä, terävä pistolapioni.

Lempipaikkani puutarhassa: Niitä on montakin, mutta paahteinen, avara kasvimaa ja sen viereinen ruusutarha on mieleinen, sinne osuvat vielä ilta-auringonkin säteet.

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon: Mistäpä en pitäisi! Oikeastaan... kuten lempivärin kohdalla, niin onkin helpompi vastata. En pidä punatähkistä enkä jaloangervoista. Kaikista muista pidän jossain määrin; ruusuista ehkä eniten, mutta varaan oikeuden mielipiteen muutoksiin sitä mukaa kuin kutakin kasvia ihastelen.

Näistä puutarhakirjoista pidän: Sellaisista, joissa on todella paljon kuranttia tietoa.

Hauskin puutarhapuuhani: Haahuilu. Maankaivuu ja kivien pyörittely.

Ikävin puutarhapuuhani: Ruohonleikkuu. Niin puuduttavaa!

Rentoudun puutarhassani haahuilemalla, ottamalla kuvia. Riippumatossa lojumalla en, sillä siinä tulee oitis jalat oikaistuaan monia asioita mieleen, joita pitäisi tehdä.

Onnistunein asia puutarhassani on varmaan se, että olen onnistunut säilyttämään luonnonkasvillisuutta niissä kohdissa, joissa ei ole nokkos-ohdakepöheikköä, vaan jotain arvokkaampaa, kuten kevätesikoita tai lehdokkeja. 

Etelärinne on tietysti ihan itsestäänselvä: ilman sitä olisivat talokaupat jääneet tekemättä.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani: Ottaisin paljon kalliota, vaikkapa puolet. Vaikka vuosisatoja viljelty / asuttu ravinteikas maa savipatjan päällä on tavallaan erittäin hyvä, puskee se naisenkorkuista kasvustoa ennen kuin ehtii sanoa hep. Ja jos kaikki nurmikkoalueet olisivat kalliota, ei tarvitsisi nurmikkoa leikata, hehe!

Olisi myös paljon parempi, jos rakennukset olisivat järkevämmin ja muodostaisivat pihapiirin. Uudempi asuintalo on pykätty suoraan vanhemman eteen, valitettavasti.

Unelmieni kevät on mahdollisimman aikainen! Niin kuin esimerkiksi tammikuussa alkava.

Unelmieni kesä on sellainen, että sataa säännöllisesti kahdesti viikossa. Sen ei tarvitse myöskään alkaa jo toukokuussa minkään hellejakson voimin.

Unelmieni syksy on pitkään lauha (niin kuin esimerkiksi tammikuulle asti jatkuva) ja peuraton. Jälkimmäinen pätee kaikkiin vuodenaikoihin.

Unelmieni talvi on mahdollisimman lyhyt.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin viettäisin toisen toukokuun. Olen usein julistanut, että toukokuita saisi olla kolme, mutta toinen olisi jo hyvä alku.

Haaveilen siitä, että näkisin lumikellot mahdollisimman pian. Se on lyhyen tähtäimen haave. Pidemmän tähtäimen haaveita on paljonkin, mutta niistä kertominen vaatisi romaanin.

Jos innostuit, olisi kiva lukea sinunkin ystäväkirja-kirjoituksesi. Kukka & Kaali -blogista se löytyy täältä: KLIK.

Toive pakkasukolle

 kun joulupukille ei kai enää tässä vaiheessa kannata toiveita lähettää.

Tuli vastaan 21. marraskuuta ottamani kuva. Silloin oli vielä lauhaa ja lumetonta, syksyistä. Pian tämän jälkeen tuli talvi, aivan liian aikaisin.

Meille ei edes tule yleensä paljoakaan lumisuojaa. Ensimmäiset lumet sulivat juuri ennen joulua, sitten tuli uusi, ohuempi kerros. Ja vielä kiperämmät pakkaset.

Musti siirtyi pikaulkoiluihin ja osittain jopa sisävessan käyttöön.

Sisääntulovesi on jäätynyt, joten nostan kaivosta vettä ämpärillä. Kaivon veden pinta meni paksuun jäähän aina yön aikana viime viikolla, se piti joka päivä hakata tuuralla auki uudestaan.

Koskaan ennen ei ole viemärini vesilukko jäätynyt kellarissa, mutta viime viikon pakkasilla sekin jäätyi. Sain sen auki vasta eilen kuumailmapuhaltimen avulla. Onneksi vesisysteemini ovat äärettömän yksinkertaiset eivätkä hajotessaan aiheuta vesivahinkoja, kun kellari on maalattiainen. Vesilukko on putken kulmakappaleista rakentamani, eli avattavissa, kun ensin sain sen sisällä olevaa jääklönttiä sulamaan. Sen kokonaan sulattamiseen kuluikin kauan, vaikka minulla on tehokas kuumailmapuhallin.

Toiveeni pakkasukolle on sellainen, että jättäisi tulematta. Nähty on jo.