Risukkoa ja jokunen sahrami – muotopuutarhan lokakuu

 Vedän sanat takaisin siitä, että syyssahrameita ei oikein nouse. Niitä nousee kuin sieniä sateella. Enin osa niistä kasvaa muotopuutarhassa.

Tuolla vaahteranlehtien seassa niitä on, jos joku erottaa. Muotopuutarha näyttää kyllä ruokottomalta risukolta. Mutta kun ne ovat omat risut, niitä sietää.

Sahrameita ilmestyy koko ajan lisää lehtien lomasta. Kukat eivät enää ole vaarassa hukkua lehtiin, sillä lähes kaikki vaahteranlehdet ovat varisseet. Kovalla tuulella lehdet toki kasaantuvat ja saattavat aiheuttaa sahramien hentoisten varsien katkeamisia. 

Sahrami, kuten moni muukin sipuli- ja mukulakasvi, lisääntyy sivumukuloista. Kukkinut mukula menehtyy, mutta tuottaa vieri viereen uusia mukuloita ja siksipä sahramit alkavat vähitellen kukkia tuollaisina mukavina kukkakimppuina.

Samassa penkissä kukkii ihan sahramien sävyinen asteri 'Little Carlow'.

Huomasin sen edessä olevassa vaahterankannossa leppäkertun. Tuo vaahtera ei meinaa millään kuolla, se on kaadettu jo 15 vuotta sitten ja vieläkin kanto puskee lehtiä. Niitä riivin joka kesä, mutta elinvoima ei vieläkään ole loppunut. Tänä kesänä yritin pilkkoa kantoa kirveellä pienemmäksi, jospa se joku vuosi kuolisi. Ihan kiva se on kantona, mutta en halua vaahteraa kukkapenkkiin.

Ihanaakin ihanampi 'Little Carlow', vielä kerran!

Olen yrittänyt haalia muotopuutarhaan kaikkea violettia. Sopivan sävyinen ryytisalvia 'Purpurascens' on ihan yleinen kukkapenkkikasvi Englannissa, jostain syystä jouduin etsimään sitä muutaman vuoden ennen kuin tärppäsi. Taimimyymälät näkyvät myyvän sitä vain yrttiosastolla alkukesästä.

Tavallinen salvia talvehtii yrttipenkissäni loistavasti, mutta varmuuden vuoksi suojasin tämän aarteen viime talveksi, kun se oli taimen ensimmäinen talvi.

Keltaistakin löytyy hyvänä vastapainona violetille. Keltakukkainen Austin-ruusu The Pilgrim aiheutti huolta, kun se paleltui tyveä myöten ja lähti versomaan vasta kesällä. Jonkin aikaa sai jännittää, nouseeko jalovesa vai juurivesa. Lehdistä, piikeistä ja kasvutavasta se paljastui jaloksi jo kesällä, mutta nyt, kun ensimmäinen nuppu valmistui, on asia aivan selvä. Saa nähdä, pystyykö nuppu avautumaan enää loka–marraskuun hämäryydessä.

'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on kukkinut samojen kahden kukan voimin useita viikkoja.

Sen kanssa samaan kaareen kiipeää rinneakebia, joka yllätti tänä vuonna täydellisesti yltämällä kahden metrin korkeuteen! On se tuossa ollut jo kymmenen vuotta, joten ihan kiva, että se viimein päätti kasvaa. Kukkiakin olisi hauska nähdä jollakin vuosikymmenellä.

Tuossa akebia kiipeilee, kaaressa kuvan oikeassa reunassa. Sillä on hieno punaruskea syysväri. Taustalla syreenit, joiden kellanvihreä sävy on syksyn ihanimpia.

Tien puoleisessa kaaressa on Flammentanz-köynnösruusu vielä vihreä.

Asteri erottuu edukseen kuihtuvan kasvillisuuden keskellä, tämä kuva on kedolta päin.

Vastakkaisesta suunnasta katsottuna asteri kukkii kauimmaisessa penkissä, mutta näkyy hyvin tänne asti.

Kuvat tuli otettua aurinkoisena päivänä, ne ovat olleet vähissä. Siispä toivotan aurinkoa viikonloppuun!

Asteri – Symphyotrichum

Kärhö – Clematis

Rinneakebia – Akebia quinata

Ryytisalvia – Salvia officinalis

Syyssahrami – Crocus speciosus

Villaisa taisto

 Koska oli noin kahdeksan säkkiä raakavillaa putsattavana ja sortteerattavana, syntyi hommasta melkoinen määrä villatukkoja. Ne ovat liian likaisia, roskaisia tai huopuneita lähetettäväksi kehräämöön ja toisaalta liian pieniä paloja, että olisin viitsinut jokaista tunkea säkkiin kasvien talvisuojausta odottamaan.

Hommaan kului riittävän monta tuntia ilmankin. Tuollaiset pienet nytyt kiskoin vain irti ja heitin sivuun. Kyllä niille on ottajia, ainakin tiaiset vuoraavat niillä talvipesiään, hiiristä puhumattakaan.

Raakavillan sanotaan karkottavan peuroja, niinpä olen levitellyt villatuppoja myös istutuksiin. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on edelleen leiskuvan punainen ja sen tyvellä on nyt villaa, lisäksi ripustin villaa sen vieressä kasvavaan tarhakalliokieloon. Peurat nimittäin syövät vaahteroita (ja kalliokieloja) ja tämä on niille juuri sopivan kokoinen puska välipalaksi.

Ihastellaan vielä hetki 'Osakazuki' -vaahteran käsittämättömän hienoa ruskaa. Kohta heivaan sen päälle vielä verkon, ei sitä näin suojattomaksi voi jättää.

Isommissakin puissa on vielä joitakin lehtiä tallella myräköiden jäljiltä, lehtipuut erottuvat keltaisina tummista havupuista.

Villasavotan lisäksi ohjelmassa on ollut muun muassa ruukkujen pesua. Ransu esittelee.

Esittelijä painuu muihin tehtäviin.

Syysvuokon tyvelle laitoin reilusti villaa, sillä se on aina syöty takuuvarmasti. Kukinta alkaa olla kyllä muutenkin ohi.

Myrkkyliljoistakin katkotaan kukkavarsia ja syyssahramit häviävät yleensä nopeasti. Tässä kohdassa ne myös hautautuvat vaahteranlehtiin. Laitoin niiden ympärille myös villaa.

Syyssahramit yllättävät ja ilostuttavat joka vuosi. Ne nousevat niin myöhään, että mietin jo niiden hävinneen, kun yhtäkkiä jonakin päivänä huomaan niiden kalpeat varret ja kapeat nuput. Niitä täytyykin muistaa hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää, ja laittaa paikkoihin, joissa ne eivät huku puunlehtiin näin pahasti.

Myrkkyliljoista puheen ollen, tässä tänä syksynä hankittu syysmyrkkylilja, joka oli pussin tietojen mukaan valkokukkainen yksinkertainen 'Album', mutta onkin ilmiselvästi kerrottu – kukassa on lisäksi hentoinen häivähdys vaaleanpunaista. Mikä kaunotar, ja mikä jättipotti! Tämä onkin selvästi 'Alboplenum'; ehkä kaunein myrkkylilja, mitä on. 

Koska ehdin sipulikaupoille melko myöhään, vasta lokakuun puolella, istutin tämän heti kaupungissa ruukkuun ja pistän tämän vasta kukinnan jälkeen puutarhamaahan. Nyt se ilostuttaa kuistin pöydällä.

Hajuherneetkin ilostuttavat, sillä ne ovat tehneet uusia kukkia peuran niitä riivittyä. Lajike on 'Wiltshire Ripple', ja on tuossa onneksi palkojakin kypsymässä. Toivottavasti niitä ei syödä, jotta saan siemenet talteen. 

Valitettavasti kukkaan vasta syksyllä tullut 'Turquoise Lagoon' syötiin, niinpä en päässyt näkemään sen kukkaan kehittyvää ihmeellistä turkoosia sävyä.

Taustalla voi erottaa kumoon kaatunutta puutarhatuolia, en vaivautunut niitä eilen nostamaan pystyyn, kun olisivat lentäneet taas kumoon. Pöytä sentään pysyi pystyssä.

Vattukartion naru, jolla kartio oli sidottu maahan iskettyyn tukikeppiin, meni poikki ja kartio kaatui. Onneksi tähän aikaan se ei aiheuta juurikaan tuhoa, paitsi että 'Royal Ruby' -syysasteri hieman liiskaantui tuonne alle. 'Tayberry' -vattu on vielä vihreä.

Ruusunnuput ovat saaneet villaa suojakseen. Tässä on Pierre de Ronsard, jonka kukan toivon vielä näkeväni. Toisen nupun peura söi pari viikkoa sitten.

Varsinainen talvisuojavilla (joka on tätä samaa villaa, mutta isompia huonoja paloja tai jopa kokonaisia vuotia, jos katsoin niiden olevan liian huonolaatuista kehräämöön) on sullottu kahteen isoon muovisäkkiin, sen levittämisen aika ei ole vielä. Tämä ja pari muuta erikoisempaa köynnösruusua saavat villasta pakkassuojan tyvelleen ja ympärilleen.

Winchester Cathedral meinaa kukkia vielä reippaasti, tämän tertun lisäksi siinä on toinenkin samanlainen tertullinen nuppuja. Toivon, että pääsen näkemään ainakin osan niistä kukassa. Villa ei suojaa sataprosenttisen varmasti, sillä siitä huolimatta tässä vieressä kasvavan William Shakespeare 2000:n viimeinen kukka syötiin pari yötä sitten.

Taustalla kukkii syysasteri 'White Ladies'.

Ruusut ja asterit ovat onneksi valtavan hyviä sietämään pakkasta, vaikka ovat kukassa tai nupulla. Tässä kaita-asteri 'Prince', jonka kukkia avautuu koko ajan enemmän. Toivottavasti sen viehkous välittyy kuvan myötä, tyyppi on aivan henkeäsalpaavan ihana pikkuruisine kukkineen.

Tässä kuvassa Prinssi jää retkottavan 'Herbstschnee' -tuoksuasterin taakse. Tuoksuasterin oli tarkoitus kasvaa korkeana valkoisen tarha-alppikärhön tuen vieressä, mutta sen yksi osa retkottaa maata myöten vasemmalle ja loppuosa lojuu viistoretkossa oikealla. Toivottavasti se saa tulevina vuosina paremmin tukea vieruskasveistaan. Täytyykin muistaa istuttaa sen ympärille pystykasvuisia ja korkeita heiniä.

Pyykit kuivuivat eilen hyvin tuulessa siihen asti, kun alkoi sataa. Olin juuri päässyt betonilaattojen valuhommaan ja öljynnyt muotit sekä sekoittanut betonin, kun sade alkoi. Ei sen pitänyt ennusteen mukaan silloin alkaa!

Siispä jäivät pyykit narulle, mutta nyt paistaa ja ne ovat jo puolikuivat ainakin. 

Ensi yönä mennään varmaan pakkaselle täälläkin, nytkin on vain muutama aste lämmintä ja pohjoispuhuri tuntuu vilakalta. Täytyykin mennä pihalle miettimään vesien tyhjennyksiä ja suojauksia, ja ne betonivalutkin pitäisi nostaa johonkin pakkaselta suojaan. Villaa voisi vielä lisäillä kasvien ympärille tässä loputtomassa taistossa peuroja vastaan.

Toivottavasti teilläkin on aurinkoinen puutarhurointisää!

Hajuherne – Lathyrus odoratus

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium

Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Syyssahrami – Crocus speciosus

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

Ilostuttavat asterit

Nyt on hyvä asterisyksy, sillä peura käy pihallani vieläkin vain närppimässä hajuherneiden versonpäät, mikä on sekin toki ikävää. Kukkien menetyksen lisäksi siemenomavaraisuuteni on vaakalaudalla. Minulla on niin ihania lajikkeita, sellaisia viinin- ja luumunpunaisia, että en haluaisi menettää niitä. Toivottavasti sieltä joku siemenpalko löytyy, en ole vielä alkanut kerätä siemeniä nimittäin.

Mutta ne asterit! Muotopuutarhassa kukkii risteymäasteri 'Little Carlow'. Sen sävy on hivelevän kaunis sinivioletti.

Tästä kuvasta varmaan tajuaa, miksi juuri tämä asteri oli pakko saada. Sen latvat ovat täpötäynnä kukkia, ja niin ne ovat joka syksy. Tämä asteri pärjää hyvin puolivarjossa niin, että aamupäivän se saa täyttä paahdetta ja iltapäivällä on vaahteran varjossa.

Pallopampulat kuuluvat kaukasiankirahvinkukille; hyvin koristeellinen vielä kukittuaankin.

Muotopuutarha mäntyjen alta nähtynä. Täältä käsin ei 'Little Carlow' ihan näy, se taitaa jäädä kuvan oikean reunan ulkopuolelle.

Täytyykin muistaa kerätä nuo toissapäiväiset pyykit ennen kuin sade illalla alkaa. Nyt aurinko paistaa ihanasti ja pitkästä aikaa on tyyntä – hieno päivä seuraavan myräkän alla. Eilen tuli sade aina kahdessa minuutissa siitä, kun pihalle siirryin, lopulta luovutin. Yhden maton sain pestyä, mutta sekin jäi ulos odottamaan kuivumista sen verran, että sen saisi nostettua johonkin jatkokuivumaan. En ole muuten innokas mattojen pesijä, mutta Ransulla on herkkä ja oikukas vatsa.

Rohanin olosuhteet ovat muuttuneet pikku hiljaa liian varjoisiksi astereille, lisäksi naapurikasvien vyöry näkyy olevan niille liikaa. Ainoastaan tämä 'White Ladies' -syysasteri on hyvässä kukassa. Tämän lajiketoverin löysin pyökin ja varjohiippojen välisestä puserruksesta ja siirsin sen avoimemmalle paikalle. Myös 'Winston Churchill', ihana purppuranpunainen, korkea sortti, on ruipelonrääppänä (eikä ollenkaan luonteenomainen kaimalleen!), mutta tyydyin nyt vain kitkemään muuta kasvillisuutta sen ympäriltä. Täytyy tarkkailla sen pärjäämistä.

'White Ladies' saa mainion taustan tummalehtisestä 'Royal Burgundy' -japaninkirsikasta.

Toisesta suunnasta katsottuna näkyy myös punainen William Shakespeare 2000 -ruusu.

Käytävän toisella puolella ruusu-heinätarhassa on kolme asteria. Tämä on korkea tuoksuasteri 'Herbstschnee', josta vasta muutama ensimmäinen kukka on auki. Toivottavasti niitä avautuu enemmänkin ennen kuin peura ehtii apajille.

Tämä on kuitenkin se asteri, jota olen eniten jännittänyt ja se on myös suojattu rautakartiolla. Sain tämän 'Prince' -kaita-asterin ystävältä viime vuonna sellaisilla saatesanoilla, että se ei varmaan ehdi Suomessa kukkaan ollenkaan, ystävä oli jo nakkaamassa kasvia kompostikasaan. Hän tuumasi, että saariston lauhassa syksyssä voisi olla mahdollisuuksia, jos vain peurat eivät syö.

Ehkä tänä vuonna on otolliset olosuhteet ja kukinta tavallista aikaisempaa, mutta ainakin nyt se on ehtinyt aloittaa kukinnan. Viime yönä oli –2, mutta ei se näytä astereita lannistaneen millään lailla (ja verenpisaratkin ovat vielä ulkona, kääk!).

Taustalla kukkii ihanan värinen "Ahlaisten Punainen" eli 'Royal Ruby', matalanpuoleinen syysasteri.

'Prince' on valtavan ihana. Olen tästä niin iloinen ja kiitollinen. Mitkä lehdet ja kukat! 

Lyhyitä ovat syksyiset blogijutut, tai näin lyhyitä saisivat kai aina olla. Kesällä vain tuppaa tulemaan maratooneja, kun kerrottavaa on niin valtavasti ja siellä ruudun toisella puolella istuu tärkeitä ja ihania puutarhaystäviä, joiden kanssa puutarhailon (ja välillä turhautumisenkin) jakaminen on suuri onni.

Aurinkoista syyspäivää, ystävät! Nyt painun pihalle aurinkoon tekemään kaikkea sitä, mitä eilen piti. Sateen on ennustettu alkavan jo kello viideltä.

Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Kivien kaivuuta

Siihenhän se aina menee.

Sain päähäni siirtää vaahteran alla istuttamisestaan asti kuivuudessa kärvistelleen ihanan 'Daisy's White' -valkokuusen. Pari vuotta se on sinnitellyt, mutta neulasia on kuivunut. Yllätyksekseni se oli alkanut juurtua oikein hyvin ja nyt onnistuin napsauttamaan isoja juuria poikki. Voi olla, että tämäkin siirto-operaatio osoittautuu huonoksi ajatukseksi. Olen tappanut aika monta kasvia siihen, että keksin siirtää niitä.

Valkokuuselle oli kuitenkin tilaus tässä herkkujen nurkassa, Moskovan Kaunotar -jalosyreenin juurella. Vasemmalla on 'Silver Wings' -rotkolemmikki ja sen takana syysvuokko 'September Charm' kukassa. Syreenin takaa alkaa kuitenkin melkoinen lehtoakileijojen vyöry, ja olen kitkenyt niitä liian laiskasti. Tähän tarvitaan sekä ryhtiä tuovaa kasvia että tiukempaa otetta akileijojen kurissa pitämiseen.

Kuusta ei voinut istuttaa ilman, että maasta nousi kivi, se pilkottaa kuvan alanurkassa. Onneksi se ei tällä kertaa ollut paljon leivänpaahdinta suurempi, oikeastaan sen jättämä kuoppa oli ihan sopivan kokoinen kuuselle katkenneine juurineen.

Kiven, toisin sanoen nyt kuusen, vieressä asuvan kanelisaniaisen toivon olevan vielä hengissä, vaikka se tänäkin kesänä kuivui jo keskikesällä. Lisäksi löysin 'Black Stockings' -ängelmän, joka on sinnitellyt akileijavyöryn keskellä. Sen ei ole ehkä turvallista asua paikassa, josta yritän kitkeä lähes samannäköisiä akileijantaimia, mutta ängelmät viihtyvät tontillani niin huonosti, että en uskalla siirtääkään, tämä on ängelmistäni rehevin.

Vaahteran alle jäi kuoppa ja sen viereen valkoiset 'Album' -syysmyrkkyliljat kalpeina kuin hattivatit.

Vaahteran alunen on hankalan kuiva eikä tässä pärjää oikein muu kuin lehtoakileija, keltapeippi ja ripsialpi. Toisaalta pidän kovasti 'Florentinum' -keltapeipin talvellakin vihreistä lehdistä, joissa on tuo kaunis vaalea kuvio. Niistä tulee juuri sopiva matto vaahteran alle.

Minun pitäisi vain muistaa leikata sekä tästä että olohuoneen nurkalla kasvavasta vaahterasta isoja oksia vuosittain, jotta ne pysyisivät joten kuten järkevän kokoisina. Se on juuri sopivaa talven hommaa, mutta talven vika on äärettömän lyhet päivät, joiden aikana ei ehdi kuin miettiä tarvikkeiden hakemista liiteristä, kun jo alkaa hämärtää.

Toista on kesäkuussa! Tässä kuvassa näkyy, kuinka valoisaa on lähes kymmeneltä illalla – ja myös akileijojen vyöryä herkkunurkan vierellä. Kukassa on rotkolemmikki, taempana tähtihyasintti ja niiden välissä ei paljon muuta ole kuin lehtoakileijoja. 

Kiinnostavimman väriset akileijat ovat kauempana, lähellä tähtihyasinttia, sillä sinne päin istutin 'Nora Barlow' -lajikkeen ja se on tuottanut mitä hauskimman näköisiä ja värisiä jälkeläisiä risteytyessään tavallisen tummanvioletin lehtoakileijan kanssa.

Tänään ja eilen on ollut ihana auringonpaiste – välillä. Puuskaista on, ja pari kertaa olen todistanut rankkasateen rakeiden ja rännän muodossa. Tähän kuvaan yritin ikuistaa niistä yhtä. Huussin lähellä hehkuva puska on japaninvaahtera 'Osakazuki'.

Kuuro alkoi jo laantua, kun suuntasin kameran kohti navettaa ja seuraavaa työmaata. Navetan takana loistaa pihlaja täynnä marjoja (pitäisi kerätä!), koivikko on keltainen ja raparperistakin on pari lehteä kauniin keltaisena. Raparperista ylöspäin alkaa preeria.

Kaivoin muutaman neliömetrin juolavehnän juuria ja alalta nousi parikymmentä kiveä. Eivät ne nyt tuohon muuriksi jää, mutta tuosta pihatien varresta ne on helppo napata kottikärryyn ja kuskata valitsemaansa kohteeseen. 

Kuvan alareunassa näkyykin yksi kohde, johon on jo uponnut alueelta nousseita kiviä: siinä on pengermä ja puolen metrin korkeusero. Pengermän päälle aion siirtää parsat, kunhan ehdin niitä kaivelemaan. Parsat preerian vierellä sopivat hyvin yhteen niin ulkonäöllisesti kuin kasvupaikkavaatimuksiltaankin. 

Isoimmat murikat jäivät niille sijoilleen, niitä ei jaksa pyörittää ja miksi pitäisikään. Kivi siellä täällä rinneistutuksessa on ihan kiva, mutta vieri vieressä ne estävät istuttamisen. Nyt sain kaivettua istutuskuopat rohtopunahatulle ja keltasävyisille, luonnonlajin oloisille tulppaaneille (tarhatulppaani 'Antoinette', buharantulppaani 'Bronze Charm' ja kreikantulppaani 'Flava'). Niiden pitäisi viihtyä tuossa etelään viettävässä, paahteisessa paikassa, jos vain myyrät eivät vie.

Keväisessä kuvassa loistavat 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaanit ruusutarhassa. Niiden takaa näkyy preeriaa, joka tuolloin oli pääosin vielä juolavehnäheinikkoa ja kiviä. On tässä kaivettu, onneksi se on lempipuuhaa. Eikä ainakaan tarvitse käydä ostamassa kiviä, jos niitä kaipaa.

Buharantulppaani – Tulipa linifolia

Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea

Keltapeippi – Lamium galeobdolon

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris

Ripsialpi – Lysimachia ciliata

Rohtopunahattu – Echinacea pallida

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhatulppaani – Tulipa gesneriana

Tähtihyasintti – Camassia
Valkokuusi – Picea glauca

Ängelmä – Thalictrum

Aina vain punaisempaa

 Punempaa ja punempaa, tekisi mieli sanoa, vähän kuin Liisan mahtava kommentti Curiouser and curiouser Ihmemaahan jouduttuaan.

Olen viime päivinä tarkkaillut mun muassa 'Osakazuki' -japaninvaahteraa. Sehän on kesällä vihreä, syyskuussa se alkoi punastua viininpunaiseksi ja nyt se muuttuu koko ajan kirkkaammaksi.

Auringossa se hehkuu.

Tässä viimeisin tilanne tänään puuskatuulessa kuvattuna. Koko ajan kirkkaampaa punaa! Vai punampaa kirkkaa, Ihmemaan hengessä.

Puna saa vastakaikua muutamaa metriä alempana rinteessä. Kaksi rusotuomipihlajaa ja portista vasemmalle 'Tove Jansson' -tarhapimpinellaruusu, portissa vielä punaisena kukkiva koreaköynnöskuusama 'Goldflame'.

'Tove Jansson' on niin hienon punainen auringonsäteen osuessa siihen. Voi kuvitella, miltä se näyttää sitten, kun sillä on pari metriä niin korkeutta kuin leveyttäkin. 

Hienon punaiset ovat myös jonkun jyrsijän jäännökset kuistin portaiden juurella. Tällaista arkirealismia, kun elää pantterin kanssa samassa taloudessa.

Orjanruusu on ihan täynnä kauniin punaisia kiulukoita. Taustalla punastunut japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ruskaantuu tummalehtisestä punalehtiseksi.

Se alkaa jo olla näkyvä osa Rohania, tuolla takana keskellä. Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Sen takana alkaa japaninmagnolia olla aika keltainen.

Rohanin päädyssä pengermän päällä kasvaa punahelmipihlaja. Näille on käynyt luonani vähän köpelösti. Ensin ostin kaksi portin molemmin puolin; oikein isoja lähes kaksimetrisiä puita. Ne molemmat kuolivat, kuivuivat hengiltä. Ne oli hankittu isosta ja hienosta puutarhamyymälästä ja tietysti ne oli vartettu.

Seuraavalla kerralla olin viisaampi ja ostin pienen omajuurisen taimen Vakka-Taimesta. Viime talvena myyrät kalusivat sitä tyveltä niin, että isoimmat versot kuolivat, mutta pienempiä säästyi ja juuristosta nousee toki lisää. 

Myyrät muuten nakersivat myös tavallisen helmipihlajan versoja, joten nämä pihlajat kannattaa ehdottomasti suojata kunnolla jyrsijäverkolla. 

Tämän kuvan otin kumminkin siksi, että tässäkin on näköjään hieno ruska. Vaaleanpunaisia marjoja en vielä ole päässyt näkemään, puu/pensas on liian nuori (ja syöty). Taustalla kasvaa koristeraparperi.

Myös onnenpensas, joka kasvaa koivikon eteläreunalla, on muuttunut viininpunaisesta hehkeän punaiseksi viime päivinä. En tosiaan tiennyt, että onnenpensaankin ruska voi olla näin hieno.

Nenäliinapuukin alkaa olla oikea herkku, vaikka se on vasta polvenkorkuinen kääpiö – ei ole herkkuudessa kokoon katsominen.

Jännitys alkaa helpottaa 'Prince' -kaita-asterin suhteen. Ensimmäiset kukat avautuvat! Ne ovat juuri niin kauniit kuin uskalsin toivoa: vaaleat tummalla keskustalla ja pienet, vain noin senttimetrin halkaisijaltaan. Mikä puska! Olen aivan rakastunut. Kun on nuo tummat lehdetkin.

Kirsikkana kakun päällä on Rohanissa asustava The Prince -ruusu tehnyt tummanpunaisen nupun juuri käytävän toisella puolella. Jos peura ei näitä syö, saamme ihastella kohta kahta prinssiä kukassa. Toiseen tulee yksi iso kukka ja toiseen tsiljoona pikkuruista.

Omenapuussa on vielä lehdet, samoin syreeneissä. Tai saa nähdä, miltä aamulla näyttää myrskypuuskaisen yön jäljiltä. Pysy sisällä ja lämpimänä!

Helmipihlaja – Sorbus koehneana

Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia – Magnolia kobus

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kaita-asteri – Symphyotrichum lateriflorum

Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii

Koristeraparperi – Rheum palmatum

Nenäliinapuu – Davidia involucrata

Onnenpensas – Forsythia

Orjanruusu – Rosa dumalis

Punahelmipihlaja – Sorbus vilmorinii

Pyökki – Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä