Monday 7 December 2020

Joulukuun juttuja

 Tähän kuukauteen kuuluu ainakin iloa sahrameista, sammalesta ja vanhanaikaisista joulujutuista.

Linnut tai peurat tai molemmat olivat kuopsuttaneet sammalen yhden ison pihakiven päältä ylösalaisin ja palasiksi. Sain ahaa-elämyksen: voisin kattaa sillä ruukkujen pintaa, kun multa näkyy vajonneen kummallisesti. Ruukut näyttävät nyt tosi näteiltä sammalkuorrutuksella!

Ei kai siitä haittaa voi olla. Erityisesti verenpisarat saattavat hyötyä sammalkatteesta, ajattelin. Tämäkin ihana 'Carmel Blue' on taas kellastuttanut paljon lehtiä, näitä saisi olla kastelemassa yhtä mittaa. Ehkä sammal estää haihtumista. Lähdin nimittäin hetkeksi kaupunkiin.

Toivon ehtiväni tapetoida kaupunkiasunnon makuuhuoneessa pari seinää, ehkä myös olohuoneen takaseinän. Suureksi ilokseni parvekkeelta löytyi juuri sitä, mitä toivoinkin löytäväni.

Kreetansyyssahrami 'Fontenayin' kukkia! Toistaiseksi vasta kaksi kukkaa, voi olla, että tulee lisääkin. Tämä tekee ensin lehdet, sitten lehtitupsujen tyvellä alkaa näkyä lieviä paksuntumia, joista tulee kukkanuppuja. Kukat avautuvat kunnolla vain aurinkoisella säällä.
Lorautin tälle hieman lannoitusta, vaikka en tiedä, onko siitä juuri nyt apua tämän vuoden kukintaan. Viime vuonna tämä teki yhä uusia ja uusia kukkia ja kukki ihanan pitkään joulu–tammikuussa. Mikä ihaninta, kaikki viisi mukulaa näyttävät työntävän kasvua.

Kaupunkiasuntoon kuuluu sellaista, että sain olohuoneen seinän maalattua salvianvihreällä maalilla kevään-kesän-syksyn aikana, jossakin vaiheessa se tuli maalattua kahteen kertaan ja sain lopuksi jalkalistankin paikoilleen, mikä tarkoitti sitä, että pystyin kalustamaan tuon seinän. Taulut vielä odottavat valintoja ja sijoittelun miettimistä.

On muuten kummallista, miten ihminen sietää keskeneräistä remppaa, kun se on oma projekti ja etenkin, kun se on kakkosasunnossa, jossa käydään vain silloin tällöin. Olen tehnyt tätä remppaa kohta kolme vuotta.
Olohuoneen seinän sävy on sama kuin keittiössä, joka valmistui lopulta, kun maalasin rakentamani hyllyt ja lokerikon tällä samalla salvianvihreällä. Tai oikeammin sävyn nimi on Mizzle, tihkuinen sumusää. Ihana nimikin!

Olohuoneen seinälle kiinnitin vanhan pienen laatikon, johon saa hyvin esille vaihtuvan keramiikkanäyttelyn. Vanha puu on toistuvana teemana, sillä tv-tasokin on tehty venevajani sivuvaraston entisistä lattialankuista sekä isäni löytämästä ajopuusta, joka on julmetun painava, eli varmaankin tammea. Siitä, kappaleen muodosta ja liitosten jäänteistä päätellen se on ikivanha laivan peräsin. Siis ajalta, kun laivat olivat puuta ja miehet rautaa.
Pienet keramiikkataulut ovat sielunmaisemaa eli pieni skotlantilainen croft lochin rannalla. Poutasäällä ja myrskyssä.

Löytyy niitä maisemia Suomestakin. Kuva on reilun kuukauden takaa ja otettu Espoosta, Soukan Kasavuorelta.

Laitetaan tällekin päivälle pieni nettikauppahoukutus. Tämä söpöliini on emaloitu pikkuruinen enkelikoriste vaikkapa joulukuuseen. Niin ihanan suloinen ja vanhanaikainen. Löytyy Elsan lempituolista täältä: KLIK.


Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Verenpisara – Fuchsia

17 comments :

  1. Ihanat joulukuun ilot ❤. Kaupunkiasuntosi jokainen tuuma on harkittu; kaunis seinäsävy, vanhat puut ja keramiikkanäyttely 😍 Kaunista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joulukuu on oikein oivallinen remppakuu, jos vain on hyvä työvalo. Putkiremontin jälkeen tuli vähän liikaa valkoisia seiniä, kun koko kylppäri seinineen rakennettiin uudestaan, mm. makkarin puoleinen tummanharmaa seinä tuli takaisin valkoisena. Se tummanharmaa oli ihan kiva, mutta ehkä hieman liian kiiltävä maalipinta, ja nytpä sain tilaisuuden tilata unelmieni tapettia (tai yhtä niistä) siihen. Siitä tulee entistä kivempi! Pikku hiljaa alkaa jokainen nurkka olla sellainen, josta tykkään. Se on niin ihanaa, että on koti, joka on just mieleinen.

      Delete
  2. Remontin keskellä eläminen on kyllä aika raskasta. Niinpä minäkin olen nauttinut nykyisessä tilanteessa, kun remontti on kakkosasunnossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se, tai... olen niin tottunut siihen. Kunhan keittiö ja kylppäri toimivat, niin ei se sitten niin paha ole. Jonkin verran on vielä tavararöykkiöitä, mutta loppu häämöttää! Onhan minulla saarikodissakin koko ajan jotain meneillään. Mutta onhan se ihanaa, että voi häipyä remppatyömaalta kotiin, jossa ei ole remonttia!

      Delete
  3. Salvian vihreä sävy on kaunis. Sopii valtavan hyvin vanhaan puuhun. Ovatko nuo keramiikkataulut sinun tekemiäsi? Hienoja, ovat sitten sinun tai jonkun muun käsialaa. Jos vain remppaa jaksaa pitkään katsoa, syntyy ehkä harkitumpia ja kauaskantoisempia ratkaisuja.
    Sammal muuttaa kasvit minikokoisiksi luontonäkymiksi. Keräisin sitä itsekin, jos joku on valmiiksi myllännyt. Sen sijaan en raaski rikkoa luonnon rakentamaa ehjää kokonaisuutta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keramiikkatalut tein kurssilla, josta tämä keramiikkaharrastukseni oikeastaan alkoi, hieman haastava tekniikka ihan vasta-alkajalle, mutta ehkä se oli hyvä, sillä harrastukseen jäi heti koukkuun. Myrskymaisema meni vähän pipariksi, taisin levittää siihen aivan liikaa oksidia, joka teki pohjasta tosi tumman, sitten lähes kaikki lasitteet näyttävät tosi kököiltä. Ja tuo violetti vuorten sävy on tosi ruma väri :-D Mutta sellaista se on lasitteiden kanssa, ei voi ikinä tietää, mitä tulee, etenkään, jos ei ole hajuakaan, mitä tekee.
      Rempan keskellä eläminen on ihan inspiroivaa, tulee katsottua ja pohdittua, keksittyä uusia ideoita ja vaihtoehtoja. Se on ainakin minulle tosi tärkeä osa remontoimista.

      Delete
    2. Taiteen ja ylipäätään kaikessa käsin tekemisessä on minusta parasta lopputulokseen liittyvä sattumanvaraisuus. Sehän se tuottaa niitä uniikkeja teoksia, jäljittelemättömiä. Kiva, miten monilla ihmisillä on niin persoonallinen värimaailma. Voi olla vaikea kuvitella sinun kotiisi tai keramiikkaasi vaikkapa kirkkaanpunaista. Murretut värit ovat selvästi sinulle ominaisia.

      Delete
    3. Hyvin sanot, olen tosiaan murrettujen värien ihminen. Punaistakin löytyy, mutta sen täytyy olla sopivaa sävyä.
      Käsityössä niin kuin puutarhassakin varmaan yksi parhaita juttuja ovat yllätykset!

      Delete
  4. Replies
    1. Vihreänharmaa on aivan ihana, tyylikäs ja hillitty ja silti seinä on jonkun värinen!

      Delete
  5. Hyvin sopii sammal sisäruukkuuhinki. Ja nua saharamin kukat, parhaimpia joulukukkia ikinä :) Ajopuuki o hyvän näkööstä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sahramit ovat niin ihanat, toivottavasti kukkia riittää jouluun asti ja pidemmällekin! Luonnonkukat ovat niin herkkiksiä, en hirveästi varsinaisista joulukukista välitä, liian prameita.
      Ajopuu on yhtä ihanaa kuin ruosteinen rauta ;-)

      Delete
  6. Ihanat syyssahramit <3 Niin liikuttavia joulukuun pimeydessä. Sammal saattaakin olla ihan hyvä ajatus varsinkin verenpisaran juurella. Se näyttääkin kauniimmalle kuin paljas multapinta. Mukavaa viikon jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuollaiset pienet kukat ovat tosiaan liikuttavia täällä pohjolan vähässä valossa sinnitellessään. Luonnossa ne kuulemma kukkivat joulukuun tienoilla, mutta luulen noiden hieman ihmettelevän olosuhteita verrattuna Kreetan joulukuuhun :-D En uskalla niitä puutarhaan istuttaa, arvelen, että taantuisivat, olkoot ruukkukasvina, jos näin kerta selviävät vuodesta toiseen.
      Kiitos, hyvää viikon jatkoa sinullekin!

      Delete
  7. On sulla vaan niin ihana koti ♥ ja kesämökki ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. ♥ Kyllä täällä mökilläkin viihtyy! Etenkin talvella ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!