Sunday 1 November 2020

Luottoruusut

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi lähetti ruusuhaasteen Saaripalstalle. Kyseessä on Kukka & Kaali -blogin alkuunpanema haaste parhaista ruusuista. 
Vaikka keräilen David Austinin jalostamia ruusuja ja rakastan kaikkia erityisen kerrottuja ruusuja, jotka ovat kuin vanhasta maalauksesta, tämän haasteen pääosaan pääsevät muunlaiset ruusut. 
Juhannusruusu on aikaisimpia kukkijoita, joka vuosi yhtä odotettu ja joka vuosi yhtä kukkaisa. Oman puutarhani juhannusruusu lienee hyvin vanha, sillä sen kasvusto on kymmenen neliömetrin kokoinen. Se lienee istutettu melko pian taloni rakentamisen jälkeen (1870) talon eteläseinustalle. 
Kuten Päivikin blogikirjoituksessaan toteaa: vaikka juhannusruusun kukinta-aika on lyhyt, on sillä paikkansa vanhassa pihassa. Etenkin näin kookas puska valoisalla paikalla hyvin kukkivana on henkeäsalpaavan upea ja tuoksuva.

Juhannusruusun serkkuja ovat tarhapimpinellaruusut, joiden tieteellinen nimi muuttui joitakin vuosia sitten Pimpinellifoliasta Spinosissima-Ryhmäksi. Näiden perimässä on Rosa spinosissimaa eli pimpinellaruusua, joita juhannusruusukin edustaa. Se näkyy muun muassa aikaisessa kukinta-ajassa. 
Kotimainen 'Tove Jansson' on yksi ihanimmista, siinä pimpinellaruusun sirot lehdet yhdistyvät täpäkän värisiin kukkiin.

'Tove Janssonin' kukkien väri kuin samettia. Yksinkertaiset kukat tuovat mieleen villiruusut ja sävy toistuu erittäin kauniilla tavalla versoissa ja lehtivarsissa. Mattapintaisten lehtien kaunis sävy on kirsikkana kakun päällä. Puska kasvaa parimetriseksi, sitä kokoa vielä odottelen tuohon riista-aidan eteen paremmaksi peuraesteeksi. 

Pysytään tarhapimpinellaruusuissa, tämä kirjoitus on ennen kaikkea niiden ylistys. Istutin 'Papulan' aikanaan hyvin kuivaan paikkaan vaahteran alle, kedon laidalle. 'Papula' on söpöydessään huippuluokkaa. Kukkia ei vielä huonon sijainnin vuoksi ole kovin paljoa kerralla ollut, mutta hyvää kannattaa odottaa. Ruusu on alkanut viime vuosina tehdä juurivesoja ja korkeuttakin on jo tullut metriin saakka. Tässä paikassa puskalla on tilaa levitä.
Ruusujen kuivuudensieto onkin niiden parhaita puolia. Siinä missä hienompia, esimerkiksi Austin-ruusuja, ei voisi mitenkään istuttaa surkeaan maahan kuivaan heinikkoon, voi tällaisia kestäviä pensasruusuja istuttaa lähes mihin vain, kunhan huolehditaan heinikkoa pois taimen ympäriltä ensimmäisten vuosien ajan.

Pimpinellaruusujen lisäksi haluan nostaa esiin luonnonruusut. Lempiruusuihin kuuluu punalehtiruusu, mutta siitä en tähän hätään löytänyt kuvaa. Päivänpesän Katjan lähettämistä siemenistä kasvattamistani punalehtiruusuista ei vielä yksikään ole ehtinyt kukkia, mutta niitä kasvaa useita puutarhassani ja toivon, että ehkä jo ensi kesänä pääsen esittelemään ensimmäisiä niistä kukassa.
Niinpä mainitsen orjanruusun, jota kasvaa meillä päin Turun saaristossa runsaasti. Se tekee pitkiä versoja, joista kasvaa monimetrisiä ja erittäin ikävän piikkisiä lonkeroita. Tämä tonttini suurin orjanruusu on sekä korkeudeltaan että läpimitaltaan useita metrejä. Ruusu on oivallinen tontin reunalle peuraesteeksi; olenkin jo muutaman vuoden ajan siirtänyt puutarhaan ilmestyneet siementaimet tontin rajoille.

Orjanruusu kukkii vain kerran keskikesällä. Syksyllä siinä voi olla yksi tai kaksi kukkaa, mutta nyt sen suurin koristearvo on kirkkaanpunaisissa pitkulaisissa kiulukoissa. Koska versot ovat monimetrisiä, ne kaareutuvat kauniisti ja se nostaa niin kukat kuin marjatkin kauniisti esille.

Toki tässä täytyy mainita jokunen näistä erityisesti tykkäämistäni kerrotuista ruusuista, vaikka tuo yksinkertainen luonnonruusun kukkakin on valtavan kaunis. Portlandruusut ovat siitä loistavia, että niiden kukinta jatkuu syksyyn saakka, ja siinä onkin mitä odottaa sitten, kun peurat eivät enää pääse niitä syömään. 'Duchesse de Rohan' -portlandruusu on kasvanut erittäin ansiokkaasti reilusti yli metrin korkuiseksi pensaaksi parissa vuodessa ja olisi ollut ihana kukkapilvi syksyisessä puutarhassa, ellei olisi peuroja. Tämä vaikuttaa erityisen rehevältä ja hyväkasvuiselta portlandruusulta.
Toki näiden syksyyn asti kukkivien ruusujen ongelma on se, että jatkuvakukintaisuus vähentää talvenkestoa.

Sitten David Austinin ruusuihin. Näissä on tätä satumaisen upottavaa kukan muotoa ja jatkuvaa kukintaa syksyyn saakka. Tämä herkkuvärinen on Crown Princess Margareta.

Margareta ei jostain syystä ole kasvanut kovin hyvin, mutta toista voi sanoa tästä Lady of Shalottista. Tämän kukan muoto on hieman erilainen, pyöreämpi, mutta kasvutapa on selvästi rehevämpi. Se on jo nyt, puolessatoista vuodessa, muodostanut upean pensaan, josta odotan suuria, kunhan saan peuraongelman ratkaistua.

Lady of Shalottin lisäksi toinen erityisen hyvin kasvava Austin-ruusu näyttää olevan The Pilgrim. Se on terve ja runsaskukkainen joka ikinen kesä. Korkeutta on reilun metrin ja kukissa on ihanan raikas keltaisen sävy sekä tuo hurmaavan ihana kerrottu muoto.

Haastan Sylvin Elämää luonnossa -blogista sekä Mummelin Himmu ja mummu -blogista kirjoittamaan parhaista ruusuistaan. Jos on vaikea kirjoittaa uudistuneella blogialustalla, voi laittaa vain lyhyen otsikon ja kuvia. 
Teillä molemmilla on pitkä kokemus elämästä ja puutarhasta, se on mittaamattoman arvokasta. Nautin jokaisesta postauksestanne, ja olisi kiva kuulla, mitkä ruusut ovat olleet niitä parhaita teidän puutarhoissanne.


Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Orjanruusu – Rosa dumalis
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä


14 comments :

  1. Kiitos tästä kiinnostavasta koonnista, omat ruusuasiani ovat aika heikolla tolalla, mutta aina voi haaveilla. Pihassani aina olleita juhannusruusuja olen siirtänyt toiseenkin paikkaan, reunalle, koska ne ovat niin vaivattomia ja varmoja ja hetken NIIN kauniita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juhannusruusu on juuri täydellinen tuolleen tontin reunoille, missä sillä on tilaa eikä se pääse jyräämään muita istutuksia. Se on todellakin niin taivaallisen kaunis kukkiessaan!

      Delete
  2. Voi kiitos Saila, että otit kopin haasteesta! Tove Jansson ja Papula ovat molemmat kevään istutuslistalla, toivon vain löytäväni Papulan jostain (ehkä se on tilattava netin kautta).
    Saattaa olla, että jossain vaiheessa kokeilen noita kerrottuja kaunottaria. Ryhmäruusut menetin aikoinaan yksi toisensa perään talvien aikana, joten mielummin pysyttelen nyt kestävämmissä lajeissa :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle haastamisesta! Ruusut ovat lempiaihe, kuten tiesitkin :-)
      Nuo Austin-ruusut ovat nk. puistoruusuja, jotka ovat tietojeni mukaan talvenkestävämpiä kuin ryhmäruusut. Ne myös yleensä ovat enemmän pensasmaisia kasvutavaltaan. Suosittelen kokeilemaan niitä syvään istuttamalla. Ja noita ihania vanhoja portlandruusuja ja gallicoita kannattaa myös kokeilla! Eivät nekään niin kestäviä ole kuin vanhat kotimaiset löytöruusut ja nuo uudemmat, joiden perheeseen Tove Janssokin kuuluu. Onhan se niinkin, että vaikka ruusu olisi miten kaunis, ei se paljon auta, jos se jää yhden kesän kasviksi.

      Delete
  3. Pääsit yllättämään, sillä uskoin sinun nostavan Austin-ruusut ykkösiksi. Itse asiassa ruusuja on vaikea asettaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, kun niitä on niin erilaisia. Harkitsin hetken juhannusruusua omaksi ykköseksi, mutta en sitten sitä valinnutkaan. Juhannusruusu on jotenkin sellainen suomalaisen pihapiirin must-ruusu, joka kilpailee ihan omassa sarjassaan. No, kaikki eivät siitä tykkää, mikä on tietenkin sallittua.
    Toivon hartaasti, että vuosi sitten istuttamani Crown Princess Margareta selviää talvesta ja ryhtyy jossain vaiheessa kukkimaan. Menneen kesän se oli huonossa hapessa, mutta piristyi loppukesää kohden.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juhannusruusu on ihan syystä tämän postaukseni ensimmäisenä, ja nuo sen serkut tarhapimpinellaruusut päälle. Ihanasti sanot, että se on must-ruusu suomalaisessa pihassa, niinpä se tosiaan on, jos suinkin vain on tilaa. Lisäksi löytöruusut, kuten 'Papula', ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita sen lisäksi, että niiden talvenkesto tiedetään pitkältä ajalta. On ihanaa, että noissa uusissa kotimaisissa on myös mukana tarhapimpinellaruusu.

      Austin-ruusuja keräilen, mutta en uskalla niitä laittaa luottoruusuiksi, ainakaan varauksetta ja könttänä. Niissäkin on niin monia eri tyyppisiä ja eri lailla kasvavia, toiset ovat alttiimpia taudeille kuin toiset. Olen istuttanut paljon eri tyyppisiä ruusuja puutarhaani, joten olisi hyvät mahikset tarkkailla niiden kasvua, elleivät peurat niitä söisi niin ahkerasti. Esimerkiksi viime syksynä istutettu 'Syke' on vain 20 cm korkuinen, eikä päässyt tekemään kukan kukkaa tänä vuonna, esittele sitä nyt sitten :-D
      Toivottavasti Margaretasi siitä piristyy. Minullakin se on melko kitulias, mikä johtuu kunnollisen suojaamisen puutteesta ja varmaan siitäkin, että sen kasvupaikka on märkä, jos on märkä talvi. Näin kun testailee ruusuja yksitellen ja kukin kasvaa hieman erilaisessa paikassa, ei niiden paremmuutta voi luotettavasti tutkiakaan, kun niiden erot voivat johtua olosuhteista, ei ruususta.

      Delete
  4. Munki ensimmääne ruusu täälä oli juhannusruusu. On kyllä aiheuttanu harmaita hiuksia levites. Meinaa väkisin päästä karkaamahan. Muutamana vuatena on ränsistyny ihan kunnolla, mutta leikkaus on sen elvyttäny. Nurkas kasvavana, kait tuulet kuivatti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juhannusruusussa on juuri tuo leviämisominaisuus. Minulla se kasvaa paikassa, jossa talon seinään kiinni kasvamista täytyy estää leikkaamalla - kun talosta purettiin lattiat kengittämisen takia, se alkoi kasvaa huoneessa sisällä :-D Toisessa suunnassa kuusi estää sen kulun ja kolmannessa ruohonleikkuu, maasta nousevista versoista kyllä näkee, mihin asti se kasvaisi, jos pääsisi. Silti sen sitkeys on onni, kun se nousee uudestaan ränsistymisen jälkeenkin.

      Delete
  5. Ihania ruusuja! Käy kurkkaan sinulle haaste blogissani Terveisin inkeri puutarhurintytär

    ReplyDelete
  6. Tämä on kiva haaste! Minäkin siihen vastasin juuri.
    Tove on kyllä ihanan värinen.
    Austin-ruusut ovat todella kauniita. Harmi kun olen pohjoisemmassa, mutta ainahan tänne blogiisi voi tulla niitä ihailemaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin justiin lukemassa postauksesi. On todella hauskaa lukea kaikkien lempiruusuista, on niin monta erilaista lähestymiskulmaa, makuasioista puhumattakaan. Ihana aihe. Tämän voisi melkein nostaa uudelleen esiin talven edetessä, kun kevään istutuskausi lähestyy. Tosin ostin juuri eilen uuden Austin-ruusun :-D Istutuskausi ei ole ohi!
      Austineita kannattaa ilman muuta kokeilla syvään istuttaen, mistäs sen tietää, missä asti talvehtivat, jos lähes kukaan ei kokeile ;-)

      Delete
  7. Ruusut ovat vain niin herkkuja!
    Ja kiva kuulla että pensasruusut menestyvät myös kuivassa, sillä sellaiseen paikkaan olen niitä parin vuoden aikana laittanut:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuivassa ne viihtyvät paljon paremmin kuin kosteassa, kunhan eivät pääse kokonaan kuivumaan istuttamisvuoden kesällä. Sinulla onkin oikea pieni ruusutarha siellä!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!