Syyskuun kalenteripoika

Ihan hurjaa, mihin aika oikein karkaa! Olemme syyskuun viimeisessä päivässä, vaikka olisin voinut vannoa, että syyskuuta on vielä monta päivää jäljellä. Ja koko kuukausi on kulunut ilman, että olen julkaissut kalenteripoikapostausta.

Pöyristyttävää. Onneksi olen kuitenkin ottanut kalenteripoikakuvia kuukauden aikana. Kalenteripoikana on nimittäin samettipantteri Musti.

Kalenteripoika on ehättänyt partioimaan ja vartioimaan tiluksiaan.

Ja vähän tilusten ulkopuolellakin, mutta tämäkin alue lienee isäntäpantterin hoidettavana.

Kalenteripoika on herkutellut kahdella kokonaisella keitetyllä siialla ja vastateurastetun lampaan maksalla, joka on erityisherkkua. 

Kalenteripoika joutui tylsistymään yhden viikonlopun kaupungissa, mutta on täällä saaressakin välillä tylsää. Eilen oli tihkuinen päivä ja Musti hävisi kokonaan talvitäkin uumeniin. Kohouman kohdalta kuului kuorsausta, muuten koko pantteria olisi ollut mahdoton paikantaa.

Tänään on onneksi ollut hieno keli ja pantteri on tälläkin hetkellä elementissään pihalla.

Syksyn keleissä samettitassut pyrkivät rapaantumaan, yritän levitellä pyyhkeitä kaikille tasoille.

Kalenteripoika toivottaa leppoisaa ja aurinkoista lokakuuta kaikille ystävilleen!

Värejä ja värittömyyttä

Nyt alkaa olla värejä! Tillien kukinnot edelleen upeita, tässä orjanruusua vasten.

Toinen kasvimaan kaunotar on parsa.

Yksi kehäkukka on jäänyt peuroilta huomaamatta. Tämä taitaa olla lajiketta 'Neon', jota kylvin viime vuonnakin, keräsin siemeniä talteen. Tämän vuoden lajike 'Calexis Orange' on vähän eri näköinen.

Ihanaa oranssia, josta ei voi saada kyllikseen, jatkaa kääpiösamettikukka 'Ursula'. Tämä on ihan huippu, sillä ensiksi en edes kylvänyt tätä, en muistanut hankkia siemeniä, vaikka viime vuonna vannoin, että tästä lähin tätä löytyy joka syksy kasvimaaltani. Se on itse huolehtinut kylväytymisestään.

Toiseksi tämä on huippu siksi, että tätä ei ole syöty, vaikka vierestä ovat menneet kehäkukat, pavut, salaatit, endiivit, retiisit, hajuherneet, perunanvarret ja daaliat. Ja vaikka naapurin pihasta ne söivät samettiruusut jo aikaa sitten.

Siirrytään kasvimaalta viereiseen ruusu-heinätarhaan. Viime vuonna kylvetty isokaunosilmä on tehnyt yhden kukan, otin sen suojaverkon kuvauksen ajaksi pois. Nämä eivät kyllä koskaan ole kukinnan jälkeen enää nousseet, vaikka ovat ehkä monivuotisia. Saa nähdä, kuinka käy ensi vuonna.

Samassa penkissä kasvaa muutama alkukesällä istutettu asteri, mutta ne ovat melkoisen syötyjä. Tämä vanha "Ahlaisten punainen" -nimellä kulkeva syysasteri kasvaa niin ovelassa paikassa kahden ruusun suojahäkkyröiden välissä ja lisäksi sen päällä retkottaa fenkoli, jota ei herkullisuudestaan huolimatta näköjään syödä (aivan kuten tilliäkään, mikä onni!), joten kukat ovat saaneet olla toistaiseksi rauhassa.

Nurmikäytävän toisella puolella Rohanissa kukkii muutama meksikonhanhikki. Tuoksukurjenpolven ruskaväriset lehdet tuovat mukavaa taustaa punaisille kukille.

Tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping' ja tumma metsätyräkki 'Chameleon' ovat hyvä pari.

Varsinaiset syysmyrkkyliljat ovat aloittaneet kukinnan herkkujen nurkassa, tähänastiset ovat olleet muita risteymiä eli tarhamyrkkyliljoja sekä loistomyrkkylilja. Tämä rypäs on ihanaa valkoista kerrottua 'Alboplenum' -lajiketta. 

Mietin tässä, että jos näitä uskaltaisi jo jakaa, laittaisin Rohaniinkin, jonka väriteema on tumma-valkoinen. Sinnehän nämä sopisivat mainiosti. Näistä ei niinkään tule väriä puutarhaan, mutta ovathan nämä tavattoman kauniita kaikessa kalvakkuudessaan.

Muotopuutarhassakin kukkii näitä hattivatteja, mutta nämä ovat yksinkertaiskukkaisia. Eli lajike on 'Album', luultavasti.

Siellä on myös aloittanut kukinnan ihana 'Waterlily'; tästä kuuluu kiitos Samettihortensialle. Kukkia on jo kaksi! Lehdet kuuluvat varjohiipalle.

Endless Summer -jalohortensiastakin tulee mukavaa väriä, sen verran kuin peuralta on jäänyt syömättä.

Muotopuutarhassa riittää hempeilijöitä vielä tähänkin aikaan. Harmaaminttu vain jatkaa ja jatkaa kukintaa.

Unkarinikiviuhko kukkii samassa sävyssä loistomyrkkyliljan kanssa.

Omenapuut ovat vielä vihreinä. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' tuottaa vaaleanpunaista syyskukintaa.

Samoin tekee muutama yksittäinen harjaneilikka.

Purppurakannusruoho 'Canon Went' kukkii yhä vain, häkellyttävän pitkä kukinta-aika! Vaikka onhan se samalla römpsähtäneen näköinen ruskeine siemenkotineen, silti sitä on pakko rakastaa.

Ja taustalla näkyy...

... että 'Little Carlow' -asteri on jäänyt peuroilta huomaamatta! Ihanaa, ihanaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Muotopuutarhan ensimmäinen ruusunätkelmä parin vuoden takaisesta kylvöksestä on tulossa kukkaan, eikä peura ole tätäkään vielä huomannut. Taustalla 'Canon Went' -purppurakannusruohon hempeyttä.

Tänään oli tihkuinen päivä, seitit tulivat hienosti esiin. Tuli mieleen Rikkaruohoelämää-blogin hauska kirjoitus Piuhat sekaisin.

Muotopuutarhan puksipuuaidat kaipaavat leikkaamista, mutta tänään ne olivat liian hienosti koristellut siihen.

Marjaomenapensas 'Marleena' alkaa näyttää kaunista syysväriään.

Keltalehtinen pensaskanukka 'Aurea' muuttuu syksyn tullessa hitusen heleämmän keltaiseksi.

Sirotuomipihlajan väri on syksyisin upea. 

Tässä suhteessa olen yllättynyt siro- ja rusotuomipihlajan erilaisuudesta, sillä muuten ne ovat niin samankaltaiset. Rusotuomipihlajan, etualalla, syysväri on melko surkea, vaikka kuvassa näkyy myös, että peura on riipinyt sen lehtiä. Mutta kun vertaa sirotuomipihlajan leiskuntaan taustalla! Sama on havaittavissa joka syksy, joten tämä ei ole vain tämän vuoden tai erilaisen ruska-ajoituksen aiheuttamaa.

Melkoinen tuuri, sillä ostin tuon sirotuomipihlajan sattumalta. Hain rusotuomipihlajaa, ja vastaan tulikin tuo siro, niin ajattelin laittaa sitten sen tuohon. Onneksi laitoin; mistä olisinkaan jäänyt paitsi!

Maisemaa alkavat jo värittää kellanoranssit vaahterat.

Lehmät ovat vielä laitumilla saarissa. Kohta ne viedään proomulla kotinavettaan. On sekin kyllä saaressa. Nämä lehmät ovat tottuneita risteilijöitä.

Syksyisessäkin kylämaisemassa silmä lepää.

Fenkoli – Foeniculum vulgare

Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Isokaunosilmä – Coreopsis grandiflora

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Kehäkukka – Calendula officinalis

Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia

Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi

Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Orjanruusu – Rosa dumalis

Parsa – Asparagus officinalis

Pensaskanukka – Cornus alba

Puksipuu – Buxus

Purppurakannusruoho – Linaria purpurea

Pyökki – Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii 

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Tilli – Anethum graveolens

Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum

Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Varjohiippa – Epimedium

Daaliat

Monissa blogeissa on esitelty upeita daalioita, laitan minäkin korteni kekoon.

Happy Single Princess kasvaa padassa saunan edustalla.

Natal kasvimaan kulmalla.

Shiloh Noelle.

Samassa penkissä Bishop of Oxford.

Viereisessä penkissä on etualalla maloppia, sen takana daalioita.

Tässä on Golden Torch, Cafe au Lait Royal ja Islander sulassa sovussa.

Varsinainen Cafe au Lait kasvaa padassa sammalkeinun vieressä. Tämä on todellakin kaunis!

No joo. Näitä daalioita en ostanut, enkä osta, sillä ne ovat peuran herkkuruokaa. Sain laatikollisen alkukesällä. Harmittaa vain, kun pihan aitaamisesta ja porteista huolimatta peurat käyvät pihassani tällä hetkellä joka yö, ja päivisinkin ajan niitä pois. Silloin ne hyppäävät karkuun aidan läpi tuhoten sitä mennessään.

Murattisyklaamiakin ne ovat alkaneet syödä, aiemmin sitä ei syöty.

Hortensiat ovat herkkua, eikä niistä ole paljon jäljellä, ellei laita verkkoja ajoissa. Samettihortensiaan olisi ollut tulossa vielä yksi kukinto.

Syysleimujen kukkaloistosta on täysin turha uneksia, jos on peuraseudulla.

Syysvuokoista samoin.

Asterit latvotaan niin, että vaikka ne haarautuvat ja tekevät uusia kukkia matalammaltakin, ei kasvien kauneus päätä huimaa.

Vielä pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että myrkkyliljoja ei syödä, mutta sittemmin paskiaiset ovat alkaneet syödä niitäkin.

Olen aiemmin luullut myös, ettei punalatvoja syödä, mutta kyllä niitäkin syödään ainakin jonkin verran. Täpläpunalatva 'Phantom' olisi kiva lisä Rohanin päätyyn, mutta ei sen komeudella oikein juhlimaan pääse. Vasemmassa alakulmassa on jättikarhunputken yksi lehti, joka on jäljellä, Angelica-sukuiset ovat herkkua.

Ennen kuin otin huonekasvit takaisin sisälle, tapahtui paljon myös tätä. Pelargoneja, ritarinkukkia ja muita ruukkukasveja nyhdettiin latvasta niin, että putosivat maahan ja joskus ulos ruukustaan.

Verenpisaroista syödään latvat ja kukat. Juuri kukkaan tulevan hienon Carmel Bluen laitoin kuistin rappujen kaidetolpan taakse ja käänsin nupun vielä piiloon kaiteen alle, mutta kyllä se sieltäkin löydettiin.

Vastaistutetut taimetkin ovat vaarassa nousta maasta. Tämä kuunlilja ei onneksi noussut. Sen päällä olikin verkko muutaman viikon ajan, mutta sitten verkko joutui lähtemään tärkeämpään tehtävään jonkun puuvartisen suojaukseen, ja kuunlilja jäi ilman. Kuunliljat ovat peurojen superherkkua.

Niin ovat päivänliljatkin. Onneksi tulin katsoneeksi tarkemmin, kun vastikään istutetun Little Gipsy Rubyn suojakartion alla näytti oudon tyhjältä. Menin lähemmäs ja kasvi olikin nyhdetty ylös maasta, lojui metrin päässä.

Myrsky puhalsi näsiän suojaverkon pois paikoiltaan, onneksi huomasin sen tässä vaiheessa eikä peuratuho ehtinyt pahemmaksi.

Imikät maistuvat myös.

Kalliokielot samoin. 

Maksaruohoista on täysin turha unelmoida, niistä ei ole edes tappeja kuvattavaksi.

Saniaisetkin ovat alkaneet maistua, vaikka joskus olin siinä luulossa, ettei niitä syödä.

Tässä olisi kiva kasvusto ja loppukesän kukinta virginiantädykettä, kellopeippiä, suopayrttiä ja palavaarakkautta, mutta ne kaikki syödään reilun puolen metrin korkeudelta.

Eniten harmittavat monet ihanat ruusut, jotka kukkisivat hyvin syksyllä, ellei niitä syötäisi. Tämä 'Duchesse de Rohan' oli täynnä nuppuja pari viikkoa sitten.

Luonnonkukkien tilanne harmittaa ja huolestuttaa vielä enemmän. Kuva on ystävän pihasta. Meiltä ja lähisaarilta on kämmekät syöty lähes olemattomiin, nyt paskiaiset ovat alkaneet syödä kevätesikoidenkin kukkia, jolloin siemeniäkään ei tule. Täällä kun on hienot pähkinälehdot kevätesikoineen. Ja seljakämmeköineen, jos niitä vielä olisi.

Imikkä – Pulmonaria

Jättikarhunputki – Angelica gigas

Kalliokielo – Polygonatum

Kuunlilja – Hosta

Maloppi – Malope trifida

Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium

Myrkkylilja – Colchicum

Näsiä – Daphne mezereum

Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Syysleimu – Phlox paniculata

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum

Verenpisara – Fuchsia