Hauskoja juttuja pihalla

Olen viime päivinä istuttanut noin sata kukkasipulia. Eilen muotopuutarhassa hyöriessäni katse kiinnittyi kiivihedelmän kokoisiin pallukoihin. Eiväthän ne voi olla muuta kuin kurjenmiekka 'Black Gamecock':in siemenpallukoita.
Jopas niillä on kokoa. Amerikassa kaikki on tunnetusti suurta. Tämä kuuluu ns. Louisiana-Ryhmän kurjenmiekkoihin, niillä ei vielä olekaan suomenkielistä nimeä.
(kurjenmiekan lajikenimestä ja pallukoiden koosta saisi aikaan vaikka mitä tuhmia vitsejä, mutta jätetään ne lukijan mielikuvituksen kehitettäviksi)

Kesällä tapahtuu niin paljon, että kun 'Black Gamecock' heinäkuussa kukki, se jäi kokonaan raportoimatta täällä blogissa. Vaikka se on näin ihana, upottavan tumman violetti!

Kesä ♥
Laitetaan vielä toinen kesäkuva sillä verukkeella, että tässä näkyy kurjenmiekan kasvupaikka, kukat ovat piilossa tuolla The Pilgrim -ruusun takana. Kurjenmiekka nauttii säännöllisestä vedensaannista, sillä tiskivedet keittiön lavuaarista valuvat putkea pitkin suoraan kurjenmiekan viereen.

Takaisin kesäunelmista tähän päivään. Viritin sellaisen verkon vaaleajouluruusujen kasvupaikan ylle ja ympärille, että johan on pehvele, jos peurat vielä syövät ne.

Sama toisesta suunnasta.

Samalla voimme ihailla 'Rohan Weeping' -pyökkiä, jolla on satumaisen kaunis talviväri.

Seuraavaksi huomion kiinnitti koivun latvassa sirkuttava tilhiparvi. Hauskasti ne istuivat vieri vieressä ohuilla oksilla, kunnes pyrähtivät kohti pihlajaa.

Pihlajissa riittää syötävää. Istutin tänään kukkasipuleita tuon pihlajan lähelle ja piti kerätä siitä samalla marjoja, mutta niin vain se unohtui, kun pihapuuha toisensa jälkeen veti puoleensa.
Etualalla on orjanruusu, loistava marjakasvi sekin. Ruotsiksi sen nimi onkin nyponros.

Marjaomenapensaassakin on vielä muutamia karpalon kokoisia marjoja.

Happomarjatkin ovat hienoja talvikasveja. Tämä on Vironperän Ireneltä saatu, ystävien antamat kasvit ovat parasta.

Vain helmipihlajan valkeat marjat eivät kelpaa kenellekään. Linnut eivät kuulemma miellä niitä syötäviksi.
Helmipihlaja saisi vähitellen alkaa kasvaa, sillä ruusuherukka venyy vauhdilla sen eteen. Tarkoitus oli, että helmipihlajasta tulisi 2–3 -metrinen ja ruusuherukasta sen edessä noin 1,5 -metrinen, mutta nämä eivät näytä noudattavan kirjojen antamia mittoja.

Helmipihlaja on kaunis tämänkin kokoisena kylämaisemaa vasten. Se tuli istutettua niin kauan aikaa sitten, että en tajunnut tekeväni tuohon myöhemmin kivimuuria, niinpä sen kohdalla on kivimuurissa kolo.

Loppuun vielä tärkeä kasvi, pieni herkkupala: kiurunkannus 'Craigton Blue', erityisen merkityksellinen, sillä risteymä on kotoisin skotlantilaisen Ian Youngin puutarhasta, jossa kävin kaksi vuotta sitten. Siksi taimi on verkon sisällä. Se tuli syksyllä Hollannista sipulikuorman matkassa. Vasemmalla on japaninesikko.
Näihin ihaniin, toiveikkaisiin viherryksiin päätän tämän ja toivotan hyvää alkavaa viikkoa!


Happomarja – Berberis
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Japaninesikko – Primula japonica
Kiurunkannus – Corydalis
Kurjenmiekka – Iris
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pyökki – Fagus
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger