Saturday, 11 August 2018

Kedon kukkia

Tämä on ollut sellainen kesä, että olen ollut kiitollinen luonnonkukista, joiden olen tajunnut antaa kasvaa kukkapenkeissä ja niiden ulkopuolella. Ahdekaunokit kukoistavat, samoin keltamatara. Siemenestä kasvatetut rikkaporkkanat ja sikurit viihtyvät myös erinomaisesti. Tässä ne kukkivat paahdepenkissä, taustalla näkyy keto. Aivan kuin niiden mielestä tämä olisi justiin sopiva kesä, vaikka samaan aikaan lukemattomat koristekasvit ruskistuvat ja kuihtuvat pois. Eläköön luonnonkukat!

Long Live Wild Flowers
This summer the garden has shrivelled. The flowers that are doing exceptionally well are wild flowers. Some of them live in my garden by their own choice, some I have planted or sown. I have been very grateful for them all, since without them the garden would have looked very very poor.

Laidunkarstaohdakkeet tekevät lukuisia siementaimia, niitä löytyy niin paahdepenkistä kuin nurmeltakin. Keto on hieman ylempänä, minun täytyy ehkä auttaa tätä leviämään sinne. Tämä yksilö tosin kasvaa jo ihan kedon laidalla, ehkä se onnistuu leviämään ominkin avuin.

Siellä se keto on, heti muotopuutarhan takana.

Keltamataroiden kukkiessa niiden hunajainen tuoksu leviää kauas.

Tänä kesänä keltamataroiden seassa kukki vain vähän virnaa, mutta sen sijaan mukaan on tullut uusia tuttavuuksia. Kivipellon Saila lähetti viime vuonna apiloiden siemeniä. Musta-apilasta kerroin jo alkukesällä. Keskikesällä myös kelta-apila ryhtyi kukkimaan. Tämä on aivan ihanan kaunis!
Nämä ensimmäiset satsit kylvin purkkeihin ja istutin kedolle taimina, toivottavasti ne osaavat tehdä itse jälkeläisiä tästä lähin.

Lopuksi Ransu...

... muistuttaa pitämään pöksyt puhtaina!


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Kelta-apila – Trifolium aureum
Keltamatara – Galium verum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Musta-apila – Trifolium spadiceum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Sikuri – Cichorium intybus

46 comments :

  1. On se hyvä Ransu, kun varaudut jo ihanissa pöksyissäsi kesän viilenemiseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvät kesäpöksyt eristävät helteellä ;-) t. RANSU

      Delete
  2. Ihana Ransu.
    luonnon kuvat on kauniita-
    Hyvää pyhhää sinne teille

    ReplyDelete
  3. Ransu, mikä ylväs ja komea kedon kukkanen! Luonnonkukat ovat kestäneet kuivuutta hyvin, ja voikukat. Nurmikko on villin näköinen kun se on palanut ja keskellä palanutta nurmea törröttää sieltä täältä vihreitä hyvin voivia voikukkatupsuja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ylväs kedon kukkanen :-D
      Voi että, juu. Voikukat, siankärsämöt ja ahdekaunokit jaksavat kukkia palaneessa nurmessa, hatunnosto niille.

      Delete
  4. Luonnonkukkia osaan minäkin arvostaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän :) Siis myös pihassa - muutenhan olen niitä aina rakastanut. Joskus muinoin (ymmärtämättömyyttäni) kitkin pihasta kaikki hiirenvirnat, puna-apilat ja nappikukat. Hiirenvirna on palannut itsekseen ja myös pieni puna-apilakasvusto löytyy. Nappikukkaa siirsin kesällä kadun varresta, toivottavasti se kotiutuu. Kylvin kesällä myös pienen alan niittykukkaseosta, toivottavasti siitä niitty kehittyy ja laajenee. Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä, että kissankello näyttäisi viimein kotiutuneen meille.

    Tuo kelta-apila on kyllä aivan huippu - en ole sellaisesta koskaan kuullutkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi ne osaavat palata itsekin :-)
      En minäkään ollut kuullut kelta-apilasta, enkä musta-apilastakaan, ennen kuin kaimani lähetti siemenyllärin! Kissankello on muuten ihana. Iloitsin minäkin, kun näin sitä tienposkessa, jostain syystä sitä ei joka vuosi näy. Ehkä se viihtyy kuivuudessa.

      Delete
  5. Olen viettänyt koko kesän Roomassa ja täälläkin on niin paahtunutta, että villikasveista urbaanissa luonnossa jaksavat kukkia vain sikuri, rikkaporkkana, laidunkarstaohdake ja malva. Ja ne todella ällistyttävät sitkeydellään ja pitkäkestoisuudellaan. Niitä siis jokapäiväisessä Italian-ympäristössäni ja nyt kun avasin blogisi, samat tervehtivät myös täällä (toisella puolella Eurooppaa)! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä hauska kuulla, että siellä ovat samat sinnittelijät! Hassua kyllä, tämä kesä vietettiin Suomessa suurelta osin aivan samoissa lämpötiloissa kuin Etelä-Eurooppa. Nyt on jo viileämpää.

      Delete
  6. Olen ihmetellyt omassa pihassa, että ei oikein edes ns. rikkakasvit ole viihtyneet. Liian kuivaa! Nurmikko on kun jonkun rokon vaivaama. Keltaisia laikkuja siellä täällä. Silti olen onnellinen paahteisesta kesästä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nurmikko on tosiaan melko raju tänä kesänä. Täällä tuli ukkoskuuroja varhain aamulla, karrelle kuivunut ja sen jälkeen kastunut nurmikko on melkoinen näky. Tummanruskea ja liiskainen, kuin talven jäljiltä.
      Ihana kesä meillä on ollut ♥

      Delete
  7. Ransu on kyllä mahtava kukkanen muisen joukossa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se, ihan paras! Musti myös. Kukat eivät tule juttelemaan ja puskemaan :-)

      Delete
  8. Tämän kesän kimppukukkaset ovat olleet korostetusti tienvarren ja niityn kaunokaisia, omasta pihasta ei kuivuuden vuoksi ole oikein raaskinut katkoa niitä vähäisiä kukkijoita. Niinpä siankärsämöt, kissankellot, pietaryrtit ja erilaiset heinät ovat kaunistaneet pöytää ja kesän juhlia:) Karstaohdake on kaunis, aivan kuten kuvissasi vilahtelevat keltaiset kukkaset! Ransun pöksyt ovat hienossa kunnossa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonnonkukkakimput ovat tosi nättejä, toki sekaan sopii koristekasvejakin, mutta ymmärrän hyvin, ettei omasta pihasta ole niitä muutamaa hassua raaskinut ottaa.

      Delete
  9. Kyllä, ketosi on kaunis. Luonnonkasvit ovat tosi kestäviä, minäkin yritän saada tenniskentästä ketoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keltamatara oli minulle melko uusi tuttavuus ja on hienoa, että se kasvaa täällä runsaana. Sen tuoksu on aivan ihana, kuten valkoapilankin, makea ja hunajainen. Kukan tuoksu ei tosiaan ole koosta kiinni!
      Teillä on SE(kin) projekti. Toivottavasti siitä tulee menestys!

      Delete
  10. Luonnon kasveilla on hyvät sopeutumiskeinot. Onneksi olet niitäkin suosinut puutarhassasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi olen tajunnut niitä jättää. Kaikissa kukkapenkeissä ei luonnonkasveja ole, ja ne ovatkin sitten tänä kesänä olleet melko kitukasvuisia ja tyhjiä penkkejä.

      Delete
  11. Kissankellot ovat tänä kesänä juhlineet. Mukavaa, että olipa sää millainen tahansa, aina se jotain kasvia suosii.
    Ihana Ransu, notkeutta hänestä ainakin löytyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta, jollekulle aina kelpaa. Verikurjenpolvet ovat myös kukoistaneet tänä kesänä.
      Kissoilla on tuo notkeuspuoli kunnossa, muistaisipa itsekin venytellä aamulla noustessa!

      Delete
  12. Ketokasveista kirjoitti myös Jussi Viitala taannoin Ylen kolumnissaan. https://yle.fi/uutiset/3-10321572
    Hänen kolumnejaan ja kirjojaan kannattaa lukea muutenkin, jos ei ole jo lukenut!

    ♥ ketokasveille(kin) ja luonnollisesti Ransulle myös ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olipa hyvä kirjoitus! Olen todella onnekas täällä saarella asuessani, täällä justiin tienpientareet rehottavat ketoneilikkaa, kissankelloa, tervakkoa, keltamataraa sun muuta. Tuholaistorjunta-aineiden käyttö on niin olematonta, että myös hyönteiskanta on erittäin vahva ♥
      Päivänkakkara ja ketoneilikka ovat muuten tulokaslajeja. Aika harva tulee ajatelleeksi, että niissäkin on kivoja ja lapsuudesta rakkaita ja jopa monimuotoisuudelle tärkeitä lajeja, ei pelkästään holtittomasti leviäviä öykkäreitä. Kuten usein käy, pilaa muutama häirikkö kaikkien maineen.
      Ransu onkin nyt viettämässä sadepäivää sängyssä selällään ja varpaat kippurassa, ainakin viimeksi kun kävin katsomassa. Käyn puhaltamassa terveisesi masu-untuviin.

      Delete
    2. Ransun masu-untuvat ❤️��

      Niinpä, harvoin sitä ajattelee, että tulokaslaji voi olla hyväkin. En kyllä tiennyt, että päivänkakkara ja ketoneilikka on sellaisia, mutta kun oikein miettimään rupeaa, niin aika harva laji täällä kotoperäinen on (kärppä, saimaannorppa, tunturisopuli). Eikä tulokkaat tosiaan kaikki öykkäreitä ole, vaikka jotkut on. Taikka ovathan ne voineet toki aiemmin syrjäyttää muita lajeja, mutta eivät kuitenkaan riko ”koko maailmaa”, kuten joku jättipalsami täällä tai vaikka kärppä Uudessa-Seelannissa.

      Delete
    3. Ovat joo, ja muinaistulokkaitakin on paljon - mihin se raja vedetään sitten sille, mikä on "hyväksytty" luonnonkasvi, vaikka olisikin tulokas, ja mikä ei. Ihan sama maisemankin kanssa, etenkin maiseman "ennallistamisen" - useimpien mielestä kaunein maisema on sellainen, joka on ihmisen aikaansaama perinnemaisema, siihen kuuluvat niityt yms. Jos maisemat "ennallistettaisiin" aikaan ennen ihmisen asutusta, olisi Suomi silkkaa metsää ja pusikkoa reunasta reunaan! Ja biotoopeiltaan köyhempää, kun ei olisi aukeita. Asioissa on aina niin monta puolta.

      Delete
  13. Minusta luonnonkukat on niin ihania ja niitä onkin kiva keräillä maljakkoon pitkin kesää, päivänkakkarat ja kellot on minun lemppareita:) Ihana Ransu♥ Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonnonkukissa on viehkeyttä, siroutta ja sitkeyttä samassa paketissa.
      Kiitos, samaa sinulle!

      Delete
  14. Ihania. Ostin tuon porkkanan ja karstaohdakkeen siemeniä Englannista. Kylvänkö ne syksyllä maahan vai keväällä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt pitää oikein muistella, mutta luulen, että kumpikaan ei tarvinnut kylmäkäsittelyä. Kylvin ne varmuuden vuoksi taimikylttien kanssa purkkeihin, jotta tiesin, missä ja mitä taimet ovat, ja istutin vasta kun olivat vähän kasvaneet. Luulen, että kylvin molemmat keväällä. Tosin mikä estää laittamasta niitä nyt syksyllä maahan, sekin käy ihan yhtä hyvin, nehän itävät itsekseenkin siementaimina syksyllä maahan karisseista siemenistä. Nyt pihalla on karstaohdakkeen ja rikkaporkkanan taimia vähän siellä täällä, mutta se on ihanaa vain!
      Karstaohdakkeen taisin muuten saada taimena, ja siitä yhdestä on nyt peräisin pihani ihana karstaohdakekanta.

      Delete
    2. Kiitos, Saila. Taiddn kylvää sitten keväällä. Syyskylvöt saattavat joutua keväisen kitkennän kohteiksi..

      Delete
    3. Se riski syyskylvössä on :-D Turvallisempi on kylvää purkkiin, laittaa lappu ja upottaa se samaan paikkaan, johon yleensäkin laittaa taimikasvatukset.

      Delete
  15. Voi Ransu, sun pöksykarvat on niin pitkät että kieli meinaa jäädä niihin kiinni <3

    ReplyDelete
  16. Replies
    1. On se, ja tuollainen pikku läntti riittää. Ketoni on vain noin 5 x 8 metrin kokoinen.

      Delete
  17. Ihana Ransu ja ihana keto! Jonkinlainen mini-keto/niitty on minullakin suunnitteilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miniketo on kiva, ja se ei ole työläs niittääkään. Kohta voisikin jo miettiä niittämistä. Tuo kelta-apila vaan vielä kukkii todella reippaasti, joten pitänee odotella.

      Delete
  18. Saattaa olla, ettei Ransullakaan ole enää liian kuuma. Ja hyvä se!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt on Ransulle just sopivaa! Sen huomaa askelluksesta, se on lennokasta kuin kissanruokamainoksessa, karvat vain hulmuaa kun Ransuli mennä hölkyttää pihalla :-)

      Delete
  19. Jossain luontoillassa juuri tuosta keltamatarasta puhuttiinkin ja suositeltiin sen kasvattamista. Se kai on alkanut luonnosta hiljalleen vähenemään ja väristä huolimatta tykkään siitä kovin. Samon tykkään tuosta kelta-apilasta :D, keltasiedätys on kai tehnyt minuunkin tehtävänsä...luulen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa, nämä keltaiset ovat aivan ihania, tuo kelta-apila herkullinen kuin karamelli!
      Keltamataran ongelma on se, että se riesteytyy helposti paimenmataran kanssa, joka on niin yleinen. Täällä kuivassa saaristossa paimenmatara ei onneksi oikein pärjää kuin paikoitellen. Risteymän tuloksena on vaaleankeltakukkainen piennarmatara, ja se onkin syrjäyttänyt keltamataran suurilta alueilta. Keltamatara kannattaa istuttaa aivan rutikuivalle ketomaiselle paikalle.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!