Mitä kuuluu

Viimeiset puolitoista kuukautta olen viettänyt enimmän ajan kaupungissa, sillä putkirempan valmistuttua olen tehnyt omaa remppaa.
Tähän tilanteeseen jäätiin vuodenvaihteessa, kun olin purkanut keittiön kaapeista kaikki mitä irti sain. Viimeiset päivät kuluivat kasaten kalusteita ja laatikoita pinoihin johonkin, missä ne eivät ole kylppärin kokonaan uudelleen rakentamisen tiellä eivätkä patterien edessä.
Kun kaikki oli kääritty muoviin ja lähdimme poikien kanssa kotiin saareen kuudeksi viikoksi, oli olo kuin olisi vetänyt triathlonin kolme kertaa putkeen. Seuraavan päivän taisin lähinnä nukkua. Ja Musti ei tainnut nukkua lainkaan, vaan partioi ympäri tonttia kuten aina kotiin saapuessamme.

A Little Reno Report
Last weeks I have changed my city flat into something more to my liking. This was prompted by a plumbing renovation that forced me to stack everything and wrap it into plastic. Why not do some more renovation while all is packed away? Well, a little grows into some more and then more, as we know.

Asunnon takaisin käyttöön saatuamme leiriydyin makuuhuoneeseen, sillä se on ainoa huone, jossa ei tehdä suurempaa remppaa lukuun ottamatta kylppärin vastaisen seinän maalausta tai tapetointia, sillä se tuli valkoisena takaisin.

Keittiössä näytti tältä, taustalla olkkari.

Aloitin kiireellä omat hommat, sillä putki- ja sähkömiesten piti päästä tekemään kytkennät niin kauan kuin olivat vielä samassa rapussa töissä.
Laitoin uutta parkettia keittiön kalusteiden paikoille, sillä niistä puuttui lattiamateriaali kokonaan – tilalla oli raakabetonilattia, joka oli 2 cm alempana kuin muu lattiantaso. Ei kovin hyvä äänieristys, eikä järin järkevää muutenkaan! Kalusteiden alle oli laitettu laudanpätkiä, jotta saatiin lattiaan samaa tasoa. Siitä näystä en näköjään halunnut edes kuvaa muistoksi. Tässä kuvassa mallailen jo laminaattia seinälle ja parketti on paikattu.
Makuuhuoneen oviaukossa on suojamuovi, koska parketti piti myös hioa – halusin saman vahatun lattian jatkuvan eteisestä olohuoneen kautta keittiöön asti. Eteisen lattian olin vahannut näköjään melko tasan kuusi vuotta sitten, täällä juttu: KLIK. Siitä pitäen on ollut tarkoitus jatkaa, mutta homman valtavuus kalusteiden siirtoineen ja suojaamisineen on toiminut hidasteena.

Vaikka putkirempan jäljiltä suojamuovit olivat järkyttävän pölykerroksen peitossa, en poistanut niitä vielä, lattianhionnan takia.

Lattioiden kokonaan hionta sai kuitenkin odottaa, mutta keittiössä se piti tehdä heti tiskipöydän ja hellan kohdista. Seuraavaksi oli kiire saada seinät kuntoon, jotta mainitut kalusteet saatiin paikoilleen.
Mietin jo vuosia sitten, toimisiko lattiamateriaali seinässä, sillä monissa laminaateissa on kivoja kuvioita. Sitten käväisin Nurmeksessa pizzeriassa, jossa oli laminaattia seinällä! Se oli asian ratkaiseva visiitti.
Aluksi mietin Tarkettin Starfloor click -retrokuoseja, ne ovat vinyylilankkua. Soitinkin Tarkettille kysyäkseni, onko kukaan laittanut sitä seinään. Kuulemma ei, pyysivät kertomaan kokemuksia. Uskon, että se olisi toiminut ihan hyvin.
Mutta kun valinnan aika tuli ja käväisin RTV:llä, tutustuin tähän ihanaan Lamella Maroc-laminaattiin, joka oli huomattavan edullinen. Hinta ratkaisi, ja tämä on myös vähemmän mustavalkoinen kuin Tarkettin vinyyli, enemmänkin kauhtuneen harmaavalkoinen ja siten enempi mieleeni.

En ollut ikinä asentanut laminaattia, mutta sen käsittely oli todella helppoa. Sahaus kävi nopsaan käsisahalla, ja seinään kiinnitin sen Kiilto Oy:n raksaliimalla, jossa on nopea tartunta, sekä pienillä listanauloilla joistakin kriittisistä kohdista pontin kohdalta, mistä naula ei näy.
Kuvassa näkyy jo ideani: tiskipöytä on vanha terästaso pukkijaloilla. Uusi keittiö tulee olemaan kaappimuurin sijaan ilmava ja sellainen, että vähän kaikki näkyy – putketkin. Ei ole varmasti kaikkien mieleen, mutta itselleni tätä teenkin.

Jääkaappiseinä ei ollut niin kiireellinen, joten tämän kohdan aloitin vasta tiskipöytäseinän jälkeen. Tässä näkyy tuo keittiösuunnittelun kukkanen: kaapistojen ja jääkaapin alla ei ollut tässäkään lattiamateriaalia. Lisäksi puretun kaapin takaa löytyi ilmassa roikkuva pistorasia, jossa oli virta. Seinän saumasta tursusi polyuretaani-kumpupilviä, ja pari mineraalivillalla täytettyä kumiputkea törrötti seinästä. 70-luvun alun talonrakennustekniikkaa parhaimmillaan... Silloin oli kova kiire rakentaa paisuviin kaupunkeihin asuntoja muualta muuttaville. Raksamiehet eivät tainneet aina olla ammattilaisia.

Pieni siloitus- ja tasoitusoperaatio, ja nyt on parkettikin paikoillaan. Tämä seinä on asunnolle tyypillinen huterasti kiinnitetty levy, samalla kiinnitin sen paremmin.

En ole ottanut kameraa ulos kameralaukusta kovin usein pölyn takia, joten keittöstä ei ole vielä kuvia valmiine seinineen.
Kokonaiskuva keittiöstä saa odottaa, sillä ennen kuin alan kiinnittää ja rakentaa hyllyjä ja kaappeja, halusin saada pölyhomman tehtyä. Maanantaina aloitin jättiurakan hiomalla lopun keittiön lattiasta ja olohuoneen sen osuuden, joka oli paljaana. Tiistaina pinosin keittiöön kaiken, minä sain mahtumaan, peitin kulkuaukon muovilla ja jatkoin hiontaa olohuoneen puolella.

Heteka ja flyygeli eivät mahtuneet keittiöön.

Kuvissa kellastunut lakattu parketti näyttää jotenkin hienolta – voin taata, ettei se sitä ollut. Halkeillut ja kulunut, entisten omistajien ison koiran tassujenkin kuluttama... vaikka minusta lattia saa olla ja sen pitääkin olla kulunut, mutta joku tässä mätti. En tykännyt liukkaudestakaan.
Voin muuten sanoa laminaattia asennettuani, että lattiaan en sitä laittaisi. Sen pinta on epämiellyttävän kova ja kylmä. Lisäksi se aiheuttaa kaikumista. Seinässä se on sen sijaan ihan kiva!

Tällainen sauvaparketti ei ole niin parkettimainen, niinpä minusta tähän sopii mattapinta, sillä materiaalissa on jotakin puulattiamaista. Vaikka jo pelkkä hionta toi esiin ihanan vaalean puun sävyn, levitin tähän vaaleaksi sävytettyä Osmo-puuvahaa, sävy Koivu. Sitä olin käyttänyt eteiseenkin ja lattia jatkuu sieltä yhtenäisenä. Olen tykännyt Osmosta kovasti, se on ihmis- ja eläinystävällinen, ei aiheuta liukasta pintaa Ransun tassujen alle, ja pinta on ollut hyvin kosteutta ja likaa hylkivä kaikki nämä vuodet, kun sitä on ollut eteisessä. Kertasivelyn jälkeen ei ole tarvinnut lisätä eikä uusia vahapintaa.
(Tämä ei ole yhteistyöpostaus, mainitsen tuotteet siksi, että jotakuta saattaa kiinnostaa ja sitten ei tarvitse erikseen kommenteissa kysyä)

Eilen aamulla purin olohuoneen ja eteisen välistä ovenkarmin sen yläpuolisine ikkunoineen. Koska viereinen seinänpätkä oli tyypillisen huteraan tyyliin yläosastaan irti asunnon seinästä ja heilui, päätin poistaa senkin. Olin haaveillut tuon seinänpätkän poistosta jo vuosia, mutta kun siinä oli pistorasia. Toissapäivänä tajusin, että johto menee pintavetona ja rasiakin on vain pintakotelo, jonka saa ruuvaamalla irti... ei muuta kuin ruuvaamaan – ja avot. Ihana avara kulkuaukko!
Tuo valkoinen seinä on ihan kauhea, ja samanlainen löytyy eteisestä ja makuuhuoneesta, siis kylpyhuoneen kaikilta neljältä seinältä, kun koko höskä rakennettiin uudelleen. Mutta verrattuna 70-luvun rakentamiseen nämä pojat ovat osanneet tehdä siistin jatkumon kattoon asti; alkuperäinen seinä loppui 3 cm ennen kattoa ja siinä oli pakko olla kattolista. Nyt pyysin, että eivät laita listoja, kun maalaan ja tapetoin kaikki valkoiset seinät. Keittiön uuden seinän peittää laminaatti, eikä sekään mitään listoja kaipaa, kun on tarkasti sahannut oikeasta kohdasta.

Käytävämäinen eteinen muuttui ovenkarmin ja seinän poistamisesta ratkaisevasti. Johtoja en vielä kiinnitä tuon paremmin, sillä tässä on vielä lähes kaikkien seinien tapetointia ja maalausta edessä.
Tämä oli myös ratkaiseva askel siihen suuntaan, että otan viimein pois olohuonetta kiertävät liian prameat kattolistat. Ne ovat tarpeettomat, sillä asunnossa on kivat suorat kulmat seinästä kattoon, kuten näkyy etualalla eteisessä. 70-luvun asuntoon eivät koristeelliset listat sovi sitten millään.
Niiden poisto aiheuttaa sen, että koska olohuoneen seinämaali ei tietenkään ulotu listojen alle, tulee niidenkin seinien maalaaminen tai tapetointi eteen. Se on ihan mukavaa, sillä seinissä on kaikenlaisia jälkiä eikä maalaus ole kovin huolella tehty. Joten näyttää siltä, että tulen jatkamaan remppaa hamaan tulevaisuuteen, tuleekohan tänä vuonna valmista laisinkaan... Unelmatapetteja ja -maaleja kun ei ole varaa ostaakaan kaikkia kerralla, niitä täytyy hankkia ripotellen. Ja kun minulla ei ole tapana tyytyä toiseksi parhaaseen.

Iloinen asia on se, että pölyn tuottaminen on lakannut. Seuraavaksi ajattelin ottaa käsittelyyn nuo kirjahyllyt (nehän pitää myös irrottaa seinän maalauksen tieltä). Vaikka ne olivat muovin suojissa, on raksapöly mennyt joka paikkaan. Sitä on jopa muovipeitteen alla olleen kirjoituslaatikoston jokaisessa kynässä.

Entä kissat? Kissamaiseen tapaan ne ovat löytäneet hyviä paikkoja ja tutkineet asuntoa hieman liikaakin, etenkin silloin, kun en halunnut pölyistä suojamuovia pöllytettävän.

Ransun mielestä olohuoneen ikkunaseinälle sijoitettu heteka on loistava manulin daybed, seslonki, kuten suvun kesähuvilalla sanottiin (siellä oli seslonki muuten olohuoneen ikkunan edessä).

Musti on viihtynyt parvekkeella, jonne järjestin tavaravyöryn keskelle pantterinmentävän kulkureitin ja tilan pöydälle. Lisäksi se unelmoi kotipalstan maukkaista myyristä.

Minäkin sain jo kutimen esiin, kun sain pahimmat pölyt siivottua, ja työvalokin tuli asennettua kriittiseen paikkaan.
Nyt noiden hyllyjen ja kirjojen kimppuun. Yritän ottaa iisisti, kun on hieman flunssainen olo.
Hyvää viikonloppua ja alkavaa kesäaikaa!