Aarteita

Kaikenlaista löytyy, kun hieman kaivaa, jos piha sattuu sijaitsemaan vanhalla asuinpaikalla. Kotisaarellani on ollut kylä jo keskiajalla, tarkkaa asuttamisen alkuajankohtaa on mahdoton tietää.

Treasure Hunting
Living in an old settlement area brings all kinds of stuff to soil surface. So far the oldest coin I had come across was from 18th century, but this one that was lying in my kitchen garden is from 1694. How I wish these objects could tell – who was the last person before me to hold this coin in their hand?

Tähän mennessä vanhin löytämäni kolikko oli 1700-luvulta, mutta kun tammikuun alussa hoksasin tämän kasvimaalla, olin pienen harjauksen jälkeen ällistynyt. Kohokuviot ovat säilyneet erittäin hyvin ja vuosiluku 1694 oli selvästi luettavissa.
Kolikon arvo on ollut kaksi markkaa, en tiennytkään, että Ruotsissa on joskus ollut markatkin käytössä. Mutta niinhän ne nettihaun perusteella olivat, keskiajalta 1700-luvulle.
Kolikon kääntöpuolella on kuningas Kaarle XI:n pompöösi profiili sekä teksti D.G.Rex.Sve eli Ruotsin kuningas Jumalan armosta.

Joskus aarteita omistaa tietämättään. Olin laittanut kuvan puukappaleen vintin kaapiston laatikkoon kuvitellen, että se on jokin kahvan aihio. Kun sitten asensin vintille paremman työvalon ja ryhdyin järjestämään kaappeja, huomasin, että siihenhän on kaiverrettu vuosiluku 1853.
Tämäkin on hieman mystistä, sillä vuosiluku on varhaisempi kuin taloni. Toki sinne on tuotu irtaimisto, kun merimies tontin osti ja talon rakensi 1800-luvun loppupuolella.
Työväline vaikuttaa olevan suutarin työväline, putsholtti, varsinaista virallista suomenkielistä nimeä en tiedä. Taloni entiset asukkaat olivat tietääkseni kaikki merimiehiä. Heillä oli monenlaisia varusteiden huoltoon liittyviä työvälineitä mukana laivoilla, joten tämä ei välttämättä merkitse sitä, että joku taloni entinen asukas olisikin ollut suutari.

Kaikenlaista löytyy, kun pitää silmät auki.

Edellinen juttu kolikkolöydöstä on lähes kahden vuoden takaa täällä.